Rouva Niskanen

 Pääsimme kuin pääsimmekin päiväretkelle Tampereelle. Meillä oli varsin yksinkertainen ohjelma, museokeskus Vapriikki :) Matkustimme junalla ja tällä kerralla vähän hienommin - meillä oli oma hytti. Junamatkan pituus oli parisen tuntia. Naakan ja Touhin kanssa on oikeastaan todella helppo matkustaa. Se ei kyllä tarkoita, etteikö villejä hetkiä olisi ;) Kerkesimme matkan aikana käydä ravintolavaunussa syömässä korvapuustit. Lapsilla oli ihan pieniä leluja mukana, ja lisäksi kirja sekä puhelin.  Matkasuosikiksi muodostui yllättäen Duolingo - kielisovellus. Minähän pelaan tällä hetkellä Venäjä-osuutta hitaasti mutta varmasti. Koska Touhilla ei ole englannin kielen taitoa ollenkaan ja Naakallakin vasta hyvin vähän, molemmat opettelivat suomea ikään kuin S2-ihmisinä. Vain Touhia piti auttaa. Tehdasaluetta piti vähän kierrellä kirpeässä pakkasessa ennen kuin Vapriikin sisäänkäynti löytyi. Naakan mielestä vesivoimala oli hurjan pelottava. Onneksi siis löysimme viimein sisäänkäynnin. Kiersimm

Tykkäsin jo lapsena lukea ja olin kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnastakin - ainakin imin itseeni iltauutisissa kuulemiani asioita. Luin paljon, sekä vanhempieni aikaisia että oman ajan lastenromaaneja. Ei varmaankaan ole vaikea arvata, että kiinnostuksenkohteeni eivät herättäneet kavereissani mitään wow-reaktiota. Käytännössä minulla ei koko lapsuuteni aikana ollut kavereita, jotka olisivat kiinnostuneet samoista asioista. En niittänyt suosiota koululuokassanikaan :D , paitsi tietokilpailuissa. Silloin olin haluttu osa ryhmää, joka vastasi kysymykseen. Tietokilpailuja vain pidettiin niin pirun harvoin. Asiaa ei auttanut, että kiinnostuin jo varhain huonekasveista, kasvimaan hoitamisesta ja marjastuksesta. Ei vastakaikua kaveripiirissä silloinkaan. Kirjeenvaihtoa harrasti joku muukin, ja söpöistä lemmikkieläimistä tykättiin onneksi laajemminkin. Millä sitten olisin niittänyt suosiota? Popmusiikin tuntemus olisi ollut aika hyvä. Siksi päädyin opettelemaan tiettyjä faktoja edes jo

 Hiihtoloma on sujunut tähän asti hyvin. Ainoa merkittävä takaisku on ollut, että näppikseni päätti hajota. Käytännössä hajoaminen oli niin massiivinen, että läppäriä ei voi käyttää ja asian korjaantuminen on epävarmaa. Kuitenkin, uusi näppäimistö on tilauksessa, se saapuu Kiinasta minulle toivon mukaan parissa viikossa. Niin kauan käytän lasten läppäriä. Lasten läppärin kautta en saa blogiini kuvia, mutta tekstiä onneksi sentään. Lomaviikko alkoi meillä lasten yökyläilyillä isovanhempien luona (kahdessa kohteessa). Molemmat viettivät isovanhemmilla kaksi yötä, ja molempien kyläilyt menivät mainiosti. Kyläillessä ei ollut tehty mitään ihmeellistä, ja siinähän se hohto olikin :)  Olen todella iloinen , että meillä on täällä etelässä ollut talvisia säitä ainakin alkuviikon ajan. Meillä oli Naakan kanssa "tyttöjen aikaa" lauantaista sunnuntaihin, ja katsoimme teinileffan kasarilta: Girls just want to have fun". Naakka oli hivenen tohkeissaan teinileffasta ja tykkäsi siitä

Nyt on puhuttu todella paljon peruskoulun ongelmista. Ihan hyvä juttu, että asioihin puututaan. No, ehkä asioiden puuttumisesta lähinnä vasta keskustellaan. Minullakaan ei ole asioihin varsinaisia ratkaisumalleja , mutta asia kiinnostaa aika tavalla. Kävin googlaamassa lasteni koulun tilanteen. Meidän alueella peruskoulun päättävien keskiarvo on keskimäärin 8,36. Se on oikeastaan varsin korkea. S2-oppilaiden osuus on noin 17 prosenttia. Korkeasti koulutettuja on 46 prosenttia ja työllisyysaste on 70%.  Asuinalueemme on ehkä keskimääräistä paremmassa tilanteessa, ei kuitenkaan ihan huipulla. Koulukoneen mukaan meillä menee suhteellisen hyvin. Kiinnostaisi, mikä peruskoulun päättävien keskiarvo on ollut 20 tai 30 vuotta sitten. Minut luultavasti leimataan vanhanaikaiseksi , mutta jos minulla olisi valta tehdä jokin todella iso muutos koko peruskoulujärjestelmään, vähentäisin kaiken digin kokeeksi minimiin. Minusta esimerkiksi alkuopetuksen oppilaat eivät tarvitse juurikaan digiä. Toisin

Minulla on ollut tänään vapaapäivä. Kävin aamulla uimassa. Kun olen oikein reipas, olen altaalla 9.15., koska Touhin voi viedä eskariin vasta 8.30. Ilokseni kanssauimareita oli kerrankin varsin vähän. Vaikka sopu sijaa antaa, ei täpötäysi allas ole yksinkertaisesti kiva. Kilometri meni 35 minuuttiin, mikä on minun tekniikallani oikein hyvin. Jonkin verran myös hengästytti, varmaankin, koska en ole edelleenkään täysin kuntoutunut edellisviikon vatsataudin jälkeen. Onneksi vatsa on sentään taas kunnossa. Sain paluumatkalla tilattua Touhille kampaajan...tai siis ainakin puoliksi sain. Sain kotiin soiton, ettei tämänpäiväinen aika sovikaan, koska kampaamossa on sairaustapauksia. Sain ajan huomiselle, katsotaan, miten käy. Touhi ei varmaankaan muista, koska hän on ollut viimeksi kampaajalla. Hänellä on tällä hetkellä paksu, pitkähkö tukka. Viime kerralla tukkaa saksiessani totesin, etten osaa enää siistiä noin runsasta tukkaa. Aiemmin Touhilla oli ihan lyhyt malli, joka aina ajettiin samaa

Olen ihmeekseni alkanut seurata jonkin verran urheilua, tänä viikonloppuna hiihtoa. En kyllä ole kovin sisällä missään lajissa, mutta koen jonkin muun puuhan taustalla olevat kisat mielekkääksi seurattavaksi. Joukkuepelejä pitäisi kyllä seurata intensiivisemmin. Urani penkkiurheilijana on kyllä oikein lyhyt ja kokemukseton. Lapsena meillä seurattiin urheilua säännöllisen epäsäännöllisesti. Istuin välillä perheen aikuisen kanssa ja vahtasin kisoja vähän aikaa. Kovien urheilijoiden nimet (varsinkin mäkihypyssä ja hiihdossa) jäivät kyllä mieleen, Nykäset, Puikkoset,  Kirvesniemet jne... Lapsuudessani Suomi ei ollut vielä niin hyvä jääkiekossa, 90-luvulla pärjättiin hyvin taitoluistelussa... Kävin muuten isäni kanssa säännöllisesti hiihtämässä. Muistan vielä, kun oli pimeää - reitti oli sentään valaistu. En ollut huippunopea, mutta varmasti suksiminen sujui harjoittelun ansiosta suhteellisen hyvin. Muistan vielä, että jossakin vaiheessa varpaat alkoivat jäätyä ja oli aika mennä kotin. Ke

Alan olla taas pitkästä aikaa elävien kirjoissa. Eilen kävin ensimmäistä kertaa työpaikalla. Ai että, kun menomatka tuntui raskaalta. Piti pysähtyä lepäämään 50 metrin välein. Tuntui, että tielle olisi tullut ylämäkiä, joita en ollut ennen huomannut. Päivä sujui kuitenkin ihan hyvin, ja sain tehtyä myös rästihommia pois alta. Illemmalla kävimme perheen kesken asioilla ja jälkiruualla lähiostarilla. Minulle ei kyllä oikein maistunut jälkiruoka vieläkään. Vatsa kiukuttelee vielä hieman. Normaalisti lähtisin tässä kohtaa uimaan. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa vielä rauhallisesti ja suunnata tarmoni huomiseen pilatekseen. Minulla on tänään luvassa lapsivapaata, jonka ajattelin viettää tylsästi muun muassa järjestellen ja siivoten. Lähetimme tässä taannoin matkaan neljä uutta postcrossing-korttia. Olen saanut viestin yhden saapumisesta perille Itävaltaan. Lähetin kesäisen järvikuvan ja kerroin jo ikävöiväni kesää ja uimista. Sain vastauksen, että korttini saaja ikävöi niitä jo myös :)  Kun

 Maanantai-iltapäivällä olo alkoi tuntua hieman kummalliselta. Arvuuttelin, että vatsanväänteiden täytyy johtua liiasta kahvin juomisesta tai sitten migreenistä. Jälkimmäinen oli pahempi uhka, joten päädyin lähtemään tuntia aiemmin kotiin tekemään loput etänä. Kotona se sitten alkoi. Vatsa ei enää pitänyt sisällään mitään, siis kummankaan pään osalta. Lisäksi tuli kylmä ja kroppaa alkoi särkeä. Ei hemmetti, noro! Tilanne oli aktiivisesti päällä kellon ympäri, aamuyöllä totesin, että jee, nyt voin nukkua muutaman tunnin. Eilinen oli oksentamisen suhteen parempi, mutta vatsa kramppasi ilkeästi koko päivän. Syöminen jäi minimiin. Tänään olo tuntuu jonkin verran paremmalta. Seisaallaan olo huippaa vielä hieman, ja syömiset kannattaa varmaankin pitää melko vähäisinä ja vatsaystävällisinä. Olen varsin harvoin kipeänä. Vatsataudissa olen sitäkin harvemmin. Vaikka molemmat raskauteni olivat hyvin oksennuspainotteisia, tulee aina yllätyksenä, miten heikkoon kuntoon vatsatauti nopeasti vie. Luu

Kolmasluokkalaisen ja eskarilaisen kanssa vietetään vielä oikein paljon aikaa yhdessä :) Melko paljon on vielä ns. perushoitoa, vaikka se on muuttanut muotoaan. Yhdessäoloa on aamu- ja iltatoimissa sekä paljon myös siinä välillä. Sanoisin, että jos pienen lapsen kanssa hoidetaan pukemiset, pesut, syömiset jne., isommat lapset hoitavat jo asioita enemmän itse, mutta asioiden hoitamista pitää valvoa. Töiden jälkeen toimin "päivällismestarina", en voisi edes isommalle vielä sanoa, että menenkin töiden jälkeen omaan harrastukseeni, kaapissa on ruokaa, lämmittäkää itse.  Naakka ei oikein tykkää läksyistä eikä itsesäätely vielä siinä mielessä toimi, että hän ymmärtäisi kokonaisuudessaan itse, että ne pitää tehdä. Oma työpöytä ei myöskään vielä houkuttele Naakkaa läksyjen teossa, mielellään hän näyttää tekevän läksyjä samassa huoneessa aikuisen kanssa.  Pieniin lapsiin verrattuna valvontaa tarvitaan, mutta se on vähän erilaista. Touhin kanssa eniten valvontaa vaatii ruutuaika. Nyk

Kun sosiaalinen media pursuaa vauva-aikaa, taaperovaihetta ja leikki-ikää, koululaisen vanhemmuudesta kirjoitetaan tai tubetetaan oikeastaan aika vähän. Vähän, vaikka vaihe on verrattaen varsin pitkä. Jos tästä vaiheesta haluaa tietoa tai kirjoituksia "vertaistueksi", niitä saa toden teolla etsiä. Kuitenkin, esimerkiksi ikävuosien 6 ja 7 välille eli koulunaloitusvaiheeseen, liittyy ihan valtavasti kaikenlaista. Meillä Touhi elää tätä vaihetta, Naakka ohitti sen jo. Tietynlainen itsenäistyminen on asia, joka tulee mieleeni ensimmäisenä tuota vaihetta pohtiessa. Ajattelin, että kirjoitan muutaman erillisen kirjoituksen, koska asiaa on mielessäni niin paljon. Aihe on siksikin pinnalla, että olen viime viikkoina havahtunut tosiasiaan, että Touhi on oppinut lukemaan! Hän on hoksannut homman idean ja lukee sanoja jo varsin hyvin. Mutta itsenäistymiseen ...meillä ensimmäinen askel on ollut oman avaimen saaminen. Tosin Naakka oppi avaamaan oven avaimella vasta ykkösluokan keväällä.

  Mukavaa helmikuuta! Harmillisen vähän lunta on tuprutellut Helsinkiin alkuvuodesta, vaikka loppuvuodesta saatiinkin oikein paljon. Meillä haluttaisiin vielä luistella, mutta myös hiihtää. Hiihtokautta emme ole kerenneet korkata vielä ollenkaan. Tänä aamuna (vapaapäivä) olen aloittanut kevyesti pohdinnalla lääkkeistä. Ongelmana on eräs mansikanmakuinen tulehduskipulääke nestemäisessä muodossa. Sitä ei nyt saa juurikaan mistään, ja juurikin se on toiminut meillä todella hyvin. Naakalla suutuntuma on edelleenkin niin herkkä, ettei isokokoisten tablettien (miksi hitossa normisärkylääkkeet ovat niin massiivisia) nieleminen oikein onnistu. Naakka on päättänyt kärsiä flunssansa ilman lääkkeitä. Lääkeasioissa on myös meidän perheen flunssia vakavampi ulottuvuus. Puutteita on viime vuosina alkanut olla monien lääkkeiden suhteen. En ole asiantuntija, mutta sanoisin, että on huono, kun iso osa lääketuotannosta on ulkoistettu muualle - usein kaukoitään. Kun tulee toimitusongelmia, niin lääkkeit