Sunnuntaivieraita odotellessa

Viikonloppu alkaa jo lähentyä loppuaan. Niskasten viikonloput ovat alkaneet hyvin läheisesti muistuttaa jotakin sellaista, jollaista niistä ei alunperin pitänyt tulla. Tämä tarkoittaa ilmeisesti ihan tavallisia lapsiperheiden viikonloppuja. Mitä meillä on sitten tehty? No hoidettu asioita, laitettu ruokaa ja siivottu - viikolla ei oikein ehdi.

Lauantaina onnistuimme muun muassa tilaamaan rullaverhot (pimennys) sekä Naakan että meidän makuuhuoneeseen. Itse projektin toteutus on nyt siinä vaiheessa, että verhot ovat tilauksessa ja nyt vain odotellaan niiden saapumista, asentajaa ja laskua, joka ei ole ihan pieni...

Kuitenkin, verhot ovat meillä tärkeät valon ja liian lämmön takia. Tämä asunto on jo valmiiksi todella lämmin, lämmitystä tarvitaan oikeasti vain muutaman talvikuukauden ajan. Jo nyt täällä tarkenisi oikein hyvin t-paidassa ja shortseissa, ja lähes jokainen patteri on jo kiinni. Rva palelee kyllä talvikaudella jaloistaan, mutta muuten lämpö ja kuumuus tuntuvat ikäviltä, ainakin silloin kun yrittää nukkua.

Näistä projekteista, minulla olisi oikeasti ollut eilen treenipäivä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun olin rullaverhojen ja ruuanlaiton jälkeen niin puhki, että jaksoin illalla Naakan nukkuessa lähinnä istua sohvalla ja lukea kirjaa puolella ajatuksella. Yläselkätreeni on sitten edessä tänään, muutamalla uudella liikkeellä. Toivottavasti rva ei tee niitä kovin väärin, olisi pitänyt kokeilla uusia liikkeitä heti samana päivänä fyssarin jälkeen.

Tänään odotamme kylään mieluisia vieraita eli Naakan isovanhempia. Tässä kävi kuulemma niin, että kun olimme lähettäneet heille kuvan Plaston kärryn varassa kävelevästä Naakasta (kyllä, tyttäremme alkoi tällä viikolla kävellä kärryjen kanssa), heille tuli kova tarve pistäytyä kylässä. Meillä ei todellakaan ole mitään sitä vastaan!

Nyt aamupäivällä rva siivosi akvaarion, pesi pyykkiä ja hoiti paperiasioita - viikot menevät Naakkaa hoitaessa. Tyttö on juuri siinä iässä, kun vahtia pitää koko ajan (ja usein myös keksiä viihdykettä), kaiken lisäksi hän haluaisi osallistua ihan kaikkeen. Siitä syystä monia juttuja pitäisi jaksaa tehdä Naakan nukkuessa, mutta rva tarvitsee aikaa myös omaan lepäämiseensä.

Akvaarion leväongelma alkaa muuten viimein helpottaa. Loppujen lopuksi siihen on auttanut suodattimen putken kääntäminen pintaa kohti (rva on aika blondi, tämän päätteleminen kesti viitisen kuukautta). Ravinteet ovat vielä olemassa, mutta ainakin kasvit saavat valoa, kun leväkerros pinnalla on miltei poistunut.

Se jättiläismäinen karahka, jonka rva kolmisen viikkoa sitten kävi Stockmannilta hakemassa, on viimein päättänyt upota paikalleen akvaarion pohjalle. Tässä on kuva ajalta, jolloin karahka kellui vielä pinnalla:

Arvaattekos, mistä "sumu" on peräisin? Tällaisen pilven meidän suodattimemme päästää, kun sen käynnistää akvaarion siivoamisen jälkeen. Sameus haihtuu muutamassa tunnissa, mutta alku näyttää aina tältä. Kaloille ja ravuille tästä ei ole haittaa, vaikka vähän hurjalta näyttääkin. Uusi akvaario alkaa asettua uomiinsa, vaikka sisustuksessa on edelleen toivomisen varaa.

Tänä viikonloppuna olisi ollut Helsingin akvaarioseuran keväthuutokauppa, jonne rva olisi halunnut mennä, mutta nyt ei ollut mahdollisuutta. No, täytyy sitten tähdätä syyshuutokauppaan, ainakin kasveja saisi varmaan huutokaupasta oikein edullisesti. Huutokauppaan olisi ollut mukava mennä jo tunnelman vuoksi - ensi kerralla sitten!

Jaksan taas kannatella päätäni

Rva kävi tänään Ortonissa hoidattamassa itseään, kulunut viikko onkin ollut yhtä tuskaa niskan ja yläselän kanssa. Harjoituksia rva on tehnyt, mutta ne vain lakkasivat tehoamasta ja lihas toisensa jälkeen jumittui. Kun tämä kierre lähtee liikkeelle, rva ei voi oikein tehdä muuta kuin odottaa sitä fyssaria.

Fyssari sai raksautettua kaksi kolmesta ongelmakohdasta auki, nyt olo on paljon helpompi kuin aiemmin. Jotakin edistystä on sentään tapahtunut - rva sai vaihdettua keltaisen, kevyimmän vastuksen kumpparin punaiseen, seuraavaan vastukseen!

Mutta sitä ennen...suoraan sanottuna, Naakan nostelu ja kuskaaminen ja lopulta jopa hoito ovat ottaneet ihan uskomattomasti voimille näiden kipujen kanssa. Rva on lopulta lakannut ajattelemasta ja yrittänyt keskittyä muuhun.

Nyt oli kyllä ihan viimeinen hetki päästä fyssarille...lieneekö kipujen vai minkä takia, mutta tämä aamuna lensi laatta heti kättelyssä. Kun niska menee oikein huonoksi, on sellainen jatkuva kuvotus. Onneksi olo helpottui ja se fyssarikin auttoi.

Ilokseen Niskaset voivat kumminkin ilmoittaa, että Nasu näyttää selvinneen leikkauksesta ja toipuminen on hyvin käynnissä. Viikonloppuna pelästyimme, kun Nasun oli vaikea syödä ja painokin laski alle kilon. Rva aloitti tukiruokinnan ja antibiootti jätettiin lääkärin neuvosta pois.

Nasu reagoi onneksi tukiruokaan ja lääkkeen pois jättämiseen positiivisesti, tukiruokaa se on suorastaan ahminut. Rva kykenee Naakan kanssa tukiruokintaan 2 kertaa/päivä (lääkkeiden anto onnistuu, kun on nopea tapahtuma, mutta tukiruokinta ei Naakan hereillä ollessa onnistu). Onneksi Nasu tuntuu pärjäävän hyvin tuollakin määrällä. Nasu painaa nyt 1046 g eli melkein normaalissa painossa olemme!

Tänään otin tukiruokittavaksi, punnittavaksi ja harjattavaksi toisen nuppusemme Matildan. Matilda tuppaa jäämään ujompana vähemmälle huomiolle kuin Nasu, joten päätin ottaa hänetkin syliin ja antaa tukiruokaa, josta ei ainakaan ole mitään haittaa.

Yleensä rimpuileva ja pelokas Matilda muuttui tukiruuan ansiosta ihan toisenlaiseksi kuin normaalisti. Se söi ahnaasti ja näytti tykkäävän jopa harjauksesta. Matildan paino oli muuten 1246 g eli oikein hyvässä ruokinnassa on ollut hänkin.

Huomenna rva:lla olisi niinkin uskalias suunnitelma, että voisimme lähteä Naakan kanssa käymään kaupungilla. Mikäli niska ei kestä, teemme sitten jotakin muuta tai sitten pysyttelemme vain kotona. Olisi kumminkin kiva vähän liikkua, kun se on ollut niin hankalaa viime päivät.

Täytyypä vielä mainita, että tapasin viime viikonloppuna erään ystäväni, jolla on sama vamma kuin minulla. Hän osasi mielestäni hienosti kuvailla, miltä retkahdusvamma tuntuu (meillä se sattuu tuntumaan samankaltaiselta).

Se on kuin pää olisi liian painava ja sitä olisi vaikea kannatella kaiken kaikkiaan. Se pään kannattelun raskaus aiheuttaa sitten kaikki muut oireet. Pohdimme yhdessä, että olisi mukavaa, jos pään voisi irrottaa hetkeksi ja pitää vaikka sylissä aina vähän aikaa ja palauttaa sitten paikalleen. Silloin sitä olisi taas helpompi kannatella hetken päästä.

Väsymystä ja vihreä huone

Rva elää taas niskansa kanssa haasteellisinta viikkoa vähään aikaan. Fyssari on torstaina, sinne saakka pitäisi jaksaa sinnitellä. Eilen kun hoidin Naakkaa koko päivän, oli jo todella hankala nostella häntä ja poimia tavaroita lattialta ylös ja päinvastoin. Onneksi oli kerhoaamu, joten ainakin siellä rva sai vähäksi aikaa ajatukset muualle.

Illalla (ja yöllä) rva käyttikin sitten nelisen tuntia nukahtamiseen, kun se kipeä niska piti hereillä. Tempur ei käynyt laatuunkaan, kun se tuntui niskaa vasten kuin joltakin terävältä esineeltä. Toinen tyyny on ihan tavallinen tyyny, joka on ollut lähinnä "halaustyynynä", joten sekään ei ollut ihan priima.

Muutamien tuntien nukkumiseen (särkylääkettä ja maksimimäärä nukahtamislääkettä, huh) jälkeen Naakka päätti aivan liian aikaisin, että nyt on aamu. Nyt rva koittaa kiskoa kahvia, jotta pääsisi edes jollakin tavalla liikkeelle.

Illalla alkaa taas unilääkekuuri (olin jo onnistunut välillä vähentämään), josko rytmi sillä loksahtaisi parempaan suuntaan. Niskasta menee toivottavasti tunto iltaan mennessä!

Tänään meille tulee siivooja, rva lähtee käymään psykologilla ja siksi aikaa meille tulee lastenhoitaja. Onneksi Naakka on tykännyt hoitajasta ja päinvastoin. Me olemme saaneet hänet kaupungin varhaisesta tuesta rva:n jäljellä olevien käyntien ajaksi - tänään onkin viimeinen.

Illalla, jos rva kykenee, olisi uusi keikka keskustassa, menen tapaamaan yhtä erittäin kivaa ihmistä. Väsymyksen kanssa onnistuu kyllä, mutta jos niska meneee yhtään pahemmaksi, ei liikkuminen ratikalla ja muutenkaan oikein onnistu. Voi, kun tapaamista ei joutuisi siirtämään!

Muuten tänään ei taida olla ohjelmassa muuta kuin hellävaraista niskajumppaa. No, lapsen hoito on kyllä oma ohjelmanimeronsa, nyt kun tämä lapsonen on päättänyt jälleen muuttaa unirytmiään. Naakan huone on sillä tavalla keskeneräinen, että sinne pitäisi ainakin hankkia rullaverho (ja vähän nätimmät ikkunaverhot).

Tällainen Naakan huoneeseen saa sen sijaan jäädä:

Lamppu on varmaankin 80-luvulta, mutta hetken mietittyään rva totesi, että lamppuhan sopii hyvin vihreän keiju (tai ötökkä) -huoneen lampuksi! Naakka saa varmaan sen valmiin ötökkähuoneen, kun täyttää suurin piirtein 15...

Vaikka rva tuntee itsensä hidasliikkeiseksi ja jähmeäksi (osa lihaksista on ihan oikeastikin sellaisia), ovat Niskaset tehneet melko suuria suunnitelmia ja varauksia viime päivinä. Naakalle on haussa osapäiväinen päiväkotipaikka. Se onkin jännittävää, löytyykö sellainen "niskaetäisyydeltä".

Lisäksi Niskasilla on kerrankin lomasuunnitelmia. Toiveissa on yksi matka ilman Naakkaa (voi ei, tulee ikävä) ja yksi matka Naakan kanssa. Niskaset ovat viettäneet kotona ja kotielämässä niin pitkän ajan yhteen menoon, että tuntuu ihanalta, kun on matkojen kautta jotakin odotettavaa.

Nyt rva:n on siirryttävä päivän toimiin eli valmistelemaan tilannetta siivoojaa ja Naakan hoitajaa varten. Sitten täytyy lähteä keskustaan ratikalla ja yrittää olla ajattelematta, mitä niska tykkää reissusta numero 1. Mahdollisimman mukavaa tiistaipäivää itse kullekin!

Urheilun ja leikkauksen jälkeen

Eihän se uiminen ja seuraavan päivän pitkä lenkki ihan ilman jälkiseurauksia sujuneet! Keskiviikkoiltana, kun Naakka oli saatu nukkumaan, rva istui koneen kanssa sohvalle tarkoituksenaan kirjoittaa maili yhdelle ystävälle.

Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan.

Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan.

Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapasalon matkoista suomensukuisten kansojen parissa.

Eilisen rva olisi viettänyt hiljakseen kotona tassutellen, mutta eihän se onnistunut, kun meillä oli Nasu-marsun leikkaus. Vähän hirvitti pitkin viikkoa, kun Nasu on niin iäkäs ja operaatiot ovat aina riski. Eilen pakkasin kuitenkin Nasun kuljetuslaatikkoon monen pyyhekerroksen alle, ja lähdimme koko perhe liikkeelle.

Olimme paikalla ajoissa, mutta onneksi eläinlääkärin naapurissa oli konditoria, johon sekä Nasun että Naakan sai viedä. kerrossämpylän ja kahvin jälkeen suuntasimme viimein eläinlääkärille. Minä jäin pitämään sylissä rauhoituspiikin saanutta Nasua, puoliso paimensi riekkuvaa Naakkaa odotushuoneessa.

Nasu jäi operoitavaksi, puoliso lähti vähäksi aikaa töihin ja me menimme Naakan kanssa lähistöllä asuvan tädin luokse kylään. Aika meni hänen kanssaan rupatellessa, samanhenkisessä seurassa olo on rauhoittavaa ja inspiroivaa samaan aikaan. Lähdin paikalta mukanani lainakirja, Kaari Utrion teos Suomen naisten historiasta.

Nasu oli aika pihalla koko eilisen illan, mutta on vaikuttanut tänään jo vähän normaalimmalta. Nasulla on lyhennetty myös hampaita ja silmäkin vähän rähmii, mutta katse on kirkas ja ainakin aamulla porkkana maistui. Ruokahalua ja muuta on vielä vähän hankala arvioida, kun meidän marsut muutenkin nukkuvat päivät melkein aina.

Illalla Naakka ei oikein tykännyt, kun rva linnoittautui Nasun kanssa olohuoneeseen lapsiportin taakse (isi jäi Naakan kanssa toiselle puolelle). Halusin antaa Nasulle oikein paljon huomiota ja lisäksi tarkkailla, herääkö Nasu kunnolla ja pääseekö se häkissä haluamaansa paikkaan.

Nasu saa Nyt silmätippoja, antibioottia ja kipulääkettä. Lääkkeiden anto onnistuu vanhalla rutiinilla ruiskulla suoraan suuhun, Nasu ei juurikaan vastustele. Vahtia pitää myös sitä, ettei Matilda vie Nasun ruokia nyt, kun Nasu ei vielä oikein jaksa puolustaa itseään.

Meidän iso toiveemme on, että Nasu pääsisi myös ensi kesänä nauttimaan jostakin tällaisesta:

Uiskennellen

Kun rva tänä aamuna heräsi, piti oikein maata hetki paikallaan ja tunnustella tilannetta, erityisesti niskan. Kyllä, pää kääntyi ja kipu oli oikein lievää luokkaa. Kädet, jalat ja selkä tuntuivat toimivan myös, mainiota! Rva oli nimittäin eilen illalla uimahallissa.

Rva:n, kuten varmasti monen muunkin vanhemman (siis ainakin pienen lapsen) ongelma on ollut, että kotoa pitäisi välillä lähteä jonnekin, mutta illalla ei vain tunnu kykenevän. Väsyttää, tuttu rutiini on helpompi ja miten se vauvakin pärjää, jos äiti poistuu hetkeksi ihan omiin rientoihinsa!

Ettei heikkohermoisimpia lukijoita ala liikaa pelottaa, voin tässä vaiheessa paljastaa, että Naakka pärjäsi ihan hyvin.

Rva käveli ensin 1,5 kilometrin matkan uimahallille. En ollut edes tajunnut, että meillä on uimahalli niin lähellä! Hallille päästyäni menin tietysti odottamaan uimaseuraksi lähtenyttä ystävääni - väärään kerrokseen. Ensimmäisessä aulassa olikin yllättävän tyhjää, sieltä ei päässytkään allasalueelle.

Ala-aulassa olikin sitten väkeä ja tunnelmaa. Yhden tekstiviestini jälkeen ystävänikin pääsi siirtymään sinne oikeaan aulaan, ja maksamisen jälkeen pääsimme pähkäilemään, mihin lokeroon mitkäkin avaimet sopivat ja kävelemmekö oikeasta ovesta sisään, siis naisten puolelle.

Onneksi ystävä oli mukana, meteli ja tungos alkoivat huimata ja häiritä aisteja melkein heti. Niissä tilanteissa rva menettää kiintopisteensä ja unohtaa ryhtinsä, joka pitäisi sitä huimausta vähän kurissa. Selvisimme kumminkin pukuhuoneen, suihkun ja saunan kautta altaalle (muistimme jopa uimapuvut).

Tässä uimahallissa on 50 metrin allas, joka on oikein kiva. Rva ui altaan rauhallista tahtia muutaman kerran päästä päähän ja antoi muiden ohittaa (samaan aikaan vesipeto-ystäväni kauhoi kroolaajien puolella). Sitten niska ilmoitti ettei enää kestä. Rva siirtyi vesijuoksuun.

Vesijuoksun jälkeen ystäväni ehdotti, että menisimme vähäksi aikaa porealtaaseen istumaan. Tämähän sopi oikein hyvin. Alun uinnin jälkeen alkanut huono oli oli onneksi jo helpottanut, ja istuimme sitten poreiden ja tsiljoonan muun kylpijän keskellä.

Lopuksi menin vielä polskuttelemaan kellukkeen (se läpyskä, joka laitetaan käsien alle) kanssa, mikä osoittautuikin paljon niskaystävällisemmäksi kuin ilman kelluketta uiminen. Pelkkä jaloilla potkiminen on yllättävän raskasta, ehkä nuukahtaneet reisilihakseni tämän uintitavan parissa hieman heräsivät!

Uinnin jälkeen olikin oikein raskasta nousta ylös altaasta. Kävimme kokeilemassa tavallista saunaa ja höyrysaunaa. Rva tajusi ennen saunaan astumista, että rillit on parasta ottaa pois, muuten olisi vahingossa saattanut pyllähtää jonkun syliin!

Kotiin rva pääsi kuin pääsikin, siellä oli odottamassa eteisen lattialla puuhasteleva Naakka, joka kiljaisi iloisesti, kun äiti tuli kotiin. Äidin sylissä saattoi piipahtaa, ainakin kahden sekunnin ajan. Sitten oli pakko jatkaa jotakin kiinnostavaa, kuten lipaston kulman jyrsimistä.

Naakka on muuten oppinut tunkemaan sormensa rva:n suuhun, kun rva sanoo "näytä suu". Tarkoitus oli opettaa Naakka osoittamaan omaa tai toisen suuta, mutta minkäs sille voi, jos vaihtoehtona on yrittää tarttua toista kielestä ja nipistellä ikenistä (ja nauraa voitonriemuisena)...

Seuraavan  kerran rva on luultavasti menossa uimaan kahden viikon kuluttua. Pieni haaste on nyt keksiä jotakin säännöllistä tekemistä niille lopuille tiistai-päiville. Jotakin ajatusta rva:lla on, mutta kirjoittelen siitä myöhemmin, mikäli saan vietyä suunnitelmani käytännön tasolle.

Tämä vesilintunen uiskentelee jossakinpäin Espoon rantoja, keväällä 2012. Rva on juuri järjestelemässä sen aikaisia valokuvia!

Päivitystä whiplash-tilanteeseen

Olenpa tässä jo pitkään miettinyt, että niskani tilannetta pitäisi jälleen tarkastella. Vaikka tällainen meta-ajattelu tuntuu nykyisessä elämäntilanteessa (vauvalle vaatteita --> vauvalle ruokaa --> vahdi vauvaa --> taas ruokaa --> nukkumaan ym.) vähän vaikealta, sitä on hyvä ajoittain tehdä.

Rva on nyt kotona Naakan kanssa. Tarkoituksena olisi löytää päiväkotipaikka jostain suhteellisen läheltä loppuvuodesta, sellainen osa-aikainen. Olemme alustavasti sopineet puolison kanssa, että rva on kotona niin kauan kuin sellainen löytyy (on pakkokin, sillä pitkät ja hankalat matkat vesittävät idean työnteosta, jos niskan "kantokyky" menee työmatkoihin).

Niska itse voi tällä hetkellä kohtalaisesti. Kuntoutuksen tilanne on suunnilleen tämä:

-käyn n. kerran kuukaudessa Ortonissa sopivalla fysioterapeutilla yksityisesti
-lisäksi käyn hierojalla muutaman viikon välein (yksityisesti, kuinkas muuten)
-hoitava lääkäri puuttuu edelleen

Niska...

- En saa edelleenkään tehdä niskaliikkeitä, mutta lapa- ja olkapääliikkeitä kyllä
- Teen jumppaliikkeitä n. 5 kertaa viikossa, ala- ja yläselkää vuorotellen.
- Kipuja voisi olla vähemmänkin.
- Huimaus on jo hieman helpottanut.
- Ongelmia näön, kuulon ja esimerkiksi nielun kohdalla esiintyy aiempaa harvemmin.
- Oikea käsi on uusi treenikohteeni.

Edellisestä listasta näkyy, kuinka rva:n whiplash on kyllä tasoittunut viidessä vuodessa, mutta kuinka uskomattoman kauan tällainen osittainenkin toipuminen tämän vamman kohdalla kestää. Paraneminen on yksilöllistä, mutta rva toivoo, että toipuminen jatkuisi tästä eteenpäinkin.

Työ

- Olin työkoleilussa kuusi viikkoa tammi - helmikuussa. Kokeilu onnistui ihan hyvin (10h/viikko).
- Tarkoitukseni olisi tehdä edes muutama työjuttu hoitovapaan aikana.
- Syksyn suunnitelmat työn suhteen ovat vielä auki, rva haluaisi kyllä tehdä jotakin, mikäli kunto kestää.
- Jaksamista on pakko miettiä, kun kroppa ja mielikin asettavat omat rajoituksensa.

Tällaisia kohtia rva:n listassa on tällä hetkellä. Ongelmana kuntoutuksen ja monen muunkin asian kanssa on, että rva on vauvan hoidon kanssa niin puhki (pääasiassa onnellisesti puhki), ettei energiaa meinaa muuhun riittää.

Tästä pääsemmekin pohdintaan, että jospa vammaa ei olisi. Luultavasti on ihan normaalia keskittyä vauvan kanssa lähinnä vauvaan eikä koko ajan järjestellä tulevaa. Vammaisella henkilöllä ei useinkaan ole tällaista mahdollisuutta. Asioita on pakko suunnitella ja järjestellä, jotta elämä jotenkin sujuisi.

Hullua on sekin, että rva:n täytyy rajoittaa tiettyjen asioiden järjestelyä, koska liiallinen kontakti byrokraattisten tahojen kanssa käy raskaaksi mielenterveydelle. Siksi rva ei jaksa hakea muun muassa fysiatrian polin asiakkaaksi, rahoitusta tämänhetkiselle kuntoutukselleen tai selvittää, mitä se osatyökykyisyys oikeasti tarkoittaa.

Kuitenkin, moni asia on Niskasilla ihan hyvin ja järjestyksessä. Monet asiat voisivat olla huonommin, ja sairastuneita henkilöitä voisi olla perheessä enemmänkin. Nyt on onneksi vain yksi, rva, joten pärjäämme tällä hetkellä.

Niskaset ajelevat tänään katsomaan Naakan isomummia - toivottavasti pesueemme ei väsytä häntä liikaa!

Nasu operaatioon

Olimme eilen illalla Nasun kanssa eläinlääkärillä. Syynä visiittiin oli Nasun patti toisen nisän kohdalla. Viimeksi eläinlääkäri katsoi pattia viime toukokuussa, jolloin patti oli vielä hyvin pieni, ja todettiin rasvapatiksi.

Nyt patti on kuitenkin suurentunut noin kahden viinirypäleen kokoiseksi, joten rva ja puoliso katsoivat aiheelliseksi käydä tarkistuttamassa patin uudelleen.

Niinpä Niskaset pakkasivat autoon Naakan (hän meni ukille hoitoon) ja Nasun. Nasu oli jo lähtiessä sitä mieltä, ettei lähteminen ole lainkaan tarpeen. Marsuthan ovat tyytyväisiä, kun mitään rutiinista poikkeavaa ei tapahdu.

Eläinlääkärillä todettiin, että patti on nyt sitä kokoluokkaa, että se kannattaisi leikata pois. Opimme, että nisän kohdalla olevat rasvapatit voivat muuttua nisäkasvaimiksi, ja niitä esiintyy yhtä hyvin uroksilla kuin naaraillakin.

Leikkauspäätös oli vähän vaikea, mutta rva ja puoliso päättivät, että leikataan. Patti on suhteellisen helpossa kohdassa, ainoa huoli on narkoosi melkein 6-vuotiaalle marsulle. Punnittuamme asiaa varasimme Nasulle leikkausajan ensi viikolle.

Tsemppiä, urhea vanha villasukkamme!

Rva on ollut koko viikon hieman alavireinen, joten päätti tänään repäistä - kävimme oikein valokuvanäyttelyssä erään ystäväni kanssa, hänen lapsensa on 5 kuukautta vanha.

Kyseessä oli tällainen näyttely:

Näyttelyssä on esillä viehättäviä ja ajatuksia herättäviä kuvia 1950-luvun Helsingistä. Lisäksi paikalla oli hieman rekvisiittaa, mm. 1950-luvun kampaamo. Historiasta tykkäävä rva viihtyi näyttelyssä, ja moni muukin näytti viihtyvän.

Ainoa vähän hankala puoli näyttelyssä oli, että sisälle pääseminen kaksien vaunujen kanssa tuotti vähän hankaluuksia. Rva kiersi talon ja löysikin invahissin, mutta se oli peitetty pressulla eikä näyttänyt olevan käytössä. Kun rva:n näyttelyseura saapui, nostimme molemmat vaunut yhteistuumin sisälle.

Näyttelystä siirryimme kahville, ja tottakai molemmat vauvat olivat hereillä heti kun pääsimme kahvien ja saaristolaisleipien kanssa pöytään. Moni muukin oli liikkeellä, joten meille ei riittänyt syöttötuolia. Rva:n käsi ja niska eivät oikein tykänneet venkoilevan Naakan sylissä pitämisestä.

Niska on vähän huonossa kunnossa taas, rva:n pitäisi päästä hierojalle, jotta jumppaliikkeet tehoasivat paremmin. Tänään oli välipäivä, kun puoliso oli harrastuksessaan. Naakan kanssa jumppaaminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta, ellei halua menettää hiuksia tai silmiä...

Huomenna menemme ainakin vauvakerhoon ja rva keräää voimia siivotakseen illalla marsuhäkin. Häkin ja sen ympärillä olevan aitauksen siivoaminen ei olekaan ihan pikkujuttu, mutta jos vain saa rauhassa tehdä, aikaa kuluu vain puolisen tuntia.

Nyt on pakko siirtyä lepäämään muutaman ilta-askareen kautta. Toivottavasti niska ei valvota yöllä, kun nämä päivät ovat niin täynnä toimintaa. Tänään rva on ollut niin paljon liikkeellä, että huomenna täytyy jättää ainakin kävely minimiin, se kun tärisyttää kipeää niskaa aika ilkeästi.

Flunssassa ja keilaradalla

Meilläpäs on takana lyhyt ja rikkonainen yö...Naakka heräsi tavoistaan poiketen jatkuvasti, ja sekä rva että puoliso alkoivat viiden aikoihin aamulla olla hieman väsyneitä. Mikään ei oikein auttanut, ei maito, tutti tai silittely.

Aamulla syy selvisikin, flunssa. Yöllä rva pohti, mikä ihme sillä Naakalla on, kun se itki niin surkeaa itkua. Yleensä Naakka on helposti tulkittava, mutta yön pimeydessä emme alkavaa flunssaa keksineet. Aamulla tyttö olikin kuuma, pärskivä ja aivasteleva.

Vastoinkäymisestään huolimatta lapsella on ollut tänään oikein hauskaa. Olemme olleet täällä mummolassa, ja Naakka on veuhtonut koko päivän edestakaisin. Rva ja puoliso ovat sen sijaan olleet vähän haamufiiliksissä. Nyt tyttö on jälleen nukkumassa, särkylääkkeen kanssa tällä kertaa.

Onneksi pääsimme hetkeksi liikkeelle, lähdimme nimittäin pienellä porukalla hohtokeilaamaan! Kerta oli rva:lle vissiinkin elämän kolmas, ja sen kyllä huomasi...Alussa meni surkeasti, sitten vähän paremmin ja toisen kierroksen alkupuolella osa kättä menikin tunnottomaksi (loppuosa tuli kipeäksi).

Yllättävän hyvin sessio kumminkin sujui...rva:n niska jaksoi melkein tunnin, mikä on aiempaan verrattuna pitkä aika. Katsotaan, mitä käsi sanoo huomenna.

Rva kiinnitti huomiota paikan tunnelmaan. Hohtokeilauksessa valaistus on rva:n mielestä hieno elementti...se tuo ihan oman tunnelmansa. Paikalla oli perheitä, miesporukoita ja yksi naisporukka (omamme oli sekaryhmä, mikäli sillä nyt on merkitystä).

Musiikki oli...alussa soi Nightwish, mutta sitten se musiikki meni ihan hassuun suuntaan...viimeinen kuulemamme kappale taisi olla "Rakastuin mä luuseriin", jolloin rva alkoi mielessään olla 90-luvun syövereissä. Olihan musiikki vaihtelevaa, mutta kukahan ne soittolistat oli kehitellyt!

Keilaamisesta vielä, rva oli valvotun yön jälkeen niin puhki, että olisi ollut helppoa jäädä vain soffalle makaamaan. Kuitenkin, rva yrittää tehdä vähän poikkeavia juttuja aina ajoittain, sillä se tekee hyvää mielenterveydelle.

Rva on nimittäin huomannut, että usean vuoden (siis viiden) sairastaminen on kaventanut elinpiiriä huomattavasti. Nyt, kun hyviä päiviä on vähän enemmän kuin aiemmin, rva on huomannut, että ahdistuu helposti, kun pitäisi tehdä jotakin vähän erilaista.

Niinpä, oli hirveän traumaattista luopua yhtäkkiä siitä vanhasta, vapaammasta elämästä kivun, huimauksen ja liikkumisrajoitusten keskelle. Rva joutui aikanaan tekemään paljon työtä, ettei romahtaisi henkisesti kaikkien yhtäkkisten rajoitusten kanssa.

Ei olisi uskonut, että vapauksien osittainen palautuminenkin olisi vaikeaa. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin onhan se ymmärrettävää niinkin päin.

Huoltotoimenpiteitä

Tänään meillä oli Naakan kanssa aikainen aamu, kun rva:n piti ehtiä yhdeksäksi lääkärille. Suunnittelin jutun oikein mukavasti ja katsoin reittioppaasta, että matkaan pitäisi kulua puolisen tuntia kävellen. Lääkäriaika oli yhdeksältä.

No, juttuhan meni niin, että rva oli varmaankin unohtanut säätää reittioppaan hitaan kävelijän asetuksille (en edelleenkään voi kävellä kovin kovaa, ettei tärähdyksiä tule). Verenpaine nousi, kun painelin vaunujen kanssa eteenpäin. Klo 9.00 emme olleet lähelläkään terveysasemaa, olimme siellä ehkä 9.06.

Kun etenin viimein puolijuoksua, Naakka istui tietenkin kuin tatti ja tapitti äitiä suurilla silmillään. Rva:ta ei voinut kuin naurattaa. Naakka on yleensä villi tyttö, mutta tosi rauhallinen rattaissa - ulkona on varmaankin niin paljon virikkeitä, että normaali virnuilu jää väliin.

Ehdimme kumminkin paikalle, ja lääkärikin oli hieman myöhässä. Rva on kuitenkin luonteeltaan niin tunnollinen, että vähän hävetti.

Mikä tässä kaikessa oli merkillepantavaa? No, kävely tietenkin! Vielä vuosi, puolitoista sitten tällainen pitkä kävelylenkki ja loppuspurtti eivät olisi millään onnistuneet. Huimaus olisi iskenyt viimeistään terveysasemaa lähestyttäessä.

Rva:n niska on kuin onkin tullut paremmaksi, ja myös kävely on helpottunut. Vielä on paljon tekemistä, eikä lopputulos ole välttämättä täydellinen, mutta toisaalta on olemassa sanonta, että vain epätäydellinen on kyllin hyvää.

Kunto on kyllä huono kuin mikä...happi meinasi loppumatkasta loppua ihan kokonaan, ja rva kuulosti varmaankin hinkuyskäiseltä, kun ryki vastaanotolla jonkinlaisen "anteeksi, olen myöhässä" -lausahduksen. Pitkät, reippaat kävelylenkit kohottaisivat aerobista kuntoa, mutta ei niitä vielä säännöllisesti pysty tekemään.

Siksi rva hieman pohtiikin, kun sai sinänsä mielenkiintoisen kutsun lähteä toisen äidin (ja vauvojen) kanssa uimahalliin. Rva lähtisi mielellään ja lähteekin varmaan, mutta uimahalliin pääsee helpoiten kävelemällä ja matkaa olisi 2,5 kilometriä. Se on sillä rajalla, kun uimahallikin asettaa omat haasteensa.

Tänään rva ajoi miehen ja lapsen lenkille (oikeasti rva lirkutteli miehelle hetken, ja tämä suostui), jotta voisi siivota akvaarion ja hoitaa huonekasveja ja marsuja vähän aikaa rauhassa. Sen ansiosta...

huonekasvit on kasteltu ja jopa sumutettu.

Uusi akvaarion karahka on saavissa likoamassa. Se on iso, on muuten oikein stokkalta ostettu!

Aina niin nätisti kukkiva orkideani sai viimeinkin merileväuutetta. Uute löytyi karahkaa varten esille otetusta saavista, jossa se oli ollut kateissa usean kuukauden ajan.

Onkohan muisti tallella

Rva:n muistikapasiteettia vievät tällä hetkellä monet asiat. Niistä suurimmat ovat varmasti whiplash ja vauva. Nämä kaksi perheenjäsentä vievät valtaosan rva:n ajasta ja jaksamisesta. Muistin kohdalla tämä näkyy ihan selvänä pätkimisenä.

Kaikki mitä pitää muistaa, täytyy kirjoittaa johonkin ylös - mieluiten sellaiseen paikkaan, mistä sen muistilapun löytää. Kännykän muistitoimintoa rva ei ole oikein oppinut käyttämään.

Mitähän rva on viime aikoina unohtanut...ainakin viime viikolla rva tai siis kaikki Niskaset, lähtivät käymään kirjastossa, koska eräs rva:n kirja oli jäänyt palauttamatta. Kului monta päivää, ja sitten tuli ilmoitus, että lainani on erääntynyt.

Rva oli innoissaan lähtenyt palauttamaan kaikkia muita mahdollisia kirjoja, paitsi juuri sitä kirjaa, joka olisi pitänyt palauttaa.

Lisäksi rva on huomannut, ettei osaa enää muun muassa puhua englantia (sanat ovat unohtuneet), muista henkilöhahmojen, näyttelijöiden tai edes vauvakerholaisten vanhempien nimiä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Suurin osa tästä on ihan normaalia, ainakin toivottavasti. Ehkäpä muisti palautuu, kun Naakka on vähän isompi. Nyt mieli on virittynyt hänen päivärytmiinsä ja yleiseen vahtimiseen. Kaikki muu tuppaa unohtua.

Vammautuminen voi viedä muistia monellakin tapaa. Ikävin syy muistivaikeuksille on varmasti aivovamma. Rva:lta sellaista mahdollisuutta ei ole tutkittu, mutta ehkäpä sellaista ei ole.

Luulisin, että kohdallani suurin syy muistivaikeuksille on se, että olen elänyt vuosikausia niin kuormittavassa tilanteessa vamman kanssa. Kivut, huimaus ja tappelut etuisuuksista ja sen sellaisesta ovat ottaneet voimille, ja muistikapasiteettia kuluu edelleen ihan päivittäiseen selviämiseen.

Silti, muistivaikeudet ovat välillä pelottavia. Se, että ihan yksinkertaiset käsitteet unohtuvat, saa pelkäämään, että jotakin on ihan oikeasti pielessä.

Oikeasti pitäisi varmaankin rauhoittua ja antaa itselleen aikaa muistella. Puoliso ei kyllä aina tykkää, kun aloitan lauseen ja saan hänet keskeyttämään toimensa ja sitten unohdan lauseen loppuosan. No, kyllä sitä hänellekin tapahtuu aina joskus.

Välillä rva koittaa treenata muistiansa esimerkiksi pohtimalla, mitkä olivatkaan jonkun tv-sarjan henkilöiden nimet jne. Välillä koko tv-sarjan nimi unohtuu...

Jotta ihan ei unohtuisi, rva lisää loppuun muutamia kuvia kahden koiran, Utun ja Samman synttäreiltä, joita Niskaset kävivät tänään viettämässä. Kaverukset olivat niin valloittavia ja ihania, että olipa onni, kun Niskasetkin kutsuttiin syntymäpäiville!

Hyvää syntymäpäivää molemmille vielä bloginikin kautta!!!

PS. Helmikoristelu on aina IN !!!