Rouva Niskanen

Touhi tuli viime sunnuntaina kipeäksi. Kuume ja kurkkukipu olivat oireina tällä kertaa. Koronatesti onneksi näytti negatiivista - T. vietti pari päivää kotona ukin kanssa, ja oli sen jälkeen valmis palaamaan päiväkotiin. Touhi alkoi kuitenkin valitella uudelleen kurkkuaan, ja oli vaisu ja itkuinen. Lääkärireissun "kotiintuomiset": korvatulehdus ja todennäköinen angina. Ei lähdetty testailemaan, koska hoituvat samalla antibiootilla.  Meillä oli välillä pari vähän rauhallisempaa (siis oman mittapuumme mukaan) vuotta, mutta aika viime syksystä tähän päivään on taas ollut todella tautista. Kun saimme tammikuun alussa koronan, se oli jo Touhin hengitystieinfektio nro. 8, siis elokuusta alkaen. Nyt ollaan kympissä.  Mikäli korvatulehduksia alkaa taas tulla, täytyy harkita putkia uudestaan. Nielurisat oltiin jo leikkaamassa pois, parisen vuotta sitten, mutta sairasteluun tuli parin kuukauden tauko, ja meidät pudotettiin leikkausjonosta. Sairastaminen vaatii aina kikkailua arkipäivi...

Rva on jo pidemmän aikaa odotellut hieman vähemmän hektistä ajanjaksoa. Tuntuu, että hiihtolomasta lähtien on ollut paljon tekemistä, uusia asioita ja poikkeusten poikkeuksia aikataulujen suhteen. Oikeastaan rva on laskenut, että huomisen jälkeen se vähäksi aikaa loppuu. Huomenna vietämme Naakkasen 6-vuotissynttäreitä enemmän tai vähemmän meluisan kutsuvierasjoukon kanssa (useimmat alle kouluikäisiä). Rva on varmaan ennenkin kertonut, ettei ole oikein synttäri-ihminen. Siksi juhlien järkkääminen tuntuu työläältä ja stressaavalta. Kuitenkin, meillä on aina ollut loppujen lopuksi kivat juhlat. Arki-ihminen mikä arki-ihminen... Tämän viikon isoin tapahtuma on oikeastaan jo takana. Touhi oli keskiviikkona kitarisa-leikkauksessa, jonka yhteydessä asennettiin myös uudet putket korviin. Touhin iskä vietti sairaalapäivän Touhin kanssa. Leikkausajan piti olla kymmeneltä, mutta jostakin syystä leikkaus myöhästyi melkein neljä tuntia. Suurin osa ajasta piti lisäksi viettää leikkausosast...

Oikein hyvässä muistissa on, kun rva loukkaannuttuaan v. 2009 ei huimaukseltaan pystynyt juurikaan kävelemään vuoteen. Kun kävelin, maa tuntui nousevan ja laskevan, mikä aiheutti tosi heikottavan, huonon olon. Kävelin kuitenkin. Pääsin korttelin ympäri. Pääsin lähikauppaan, mutta en voinut ostaa paljon, koska se kaupan värikäs ympäristö kurkotteluineen jne. huimasi. Minun piti opetella ulkoa, missä tavarat olivat, lähikaupan ulkopuolella olin todella hukassa. Vuosia minun piti suunnitella lyhyetkin matkat hyvin tarkasti, esimerkiksi jos menin ostamaan sukat, en voinut shoppailla muuta, koska kroppa kesti vain suoraviivaisen siirtymisen paikasta toiseen. Jos asioin jossakin, vaikkapa Kelassa, yritin mennä hiljaiseen aikaan, sillä en saanut ihmisvilinästä kiintopisteitä, ja olosta tuli liian huono. Joskus piti palata kotiin jo menomatkalla. Jätin väliin paljon juhlia ja muita tilaisuuksia, sillä kehoni ei kestänyt niitä. Eristäydyin. Ajan myötä kehoni parani asteittain, pääas...

Kuluneena viikonloppuna meillä on oikein viettämällä vietetty Naakan synttäreitä. Lauantaina tulivat sukulaiset: Naakan täti perheineen (yhden ihanan 8-vuotiaan kera), isovanhemmat, yksi isoisoäiti sekä isotätejä ja -setä. Asuntomme oli pullollaan juhlaväkeä, mutta sovimme onneksi itsekin sekaan! Juhlia vietettiin melkein nyyttäriperiaatteella, sukulaisemme toivat mukanaan suuren osan juhlaherkuista. Rva teki itse cocktail-tikut ja riisimurosuklaat. Ennen juhlia toki mm. siivottiin raivoisasti pari päivää. Oli mukavaa saada tänne paljon sukua, Naakkakin tykkäsi, vaikka oli myös samalla hieman hämmentynyt ihmispaljoudesta, joka meille kerralla tuli. Onnittelulaulu pelästytti pienen niin, että itku tuli. Onneksi pelästys unohtui pian ja kynttilät saatiin puhalletuksi. Eilen meille saapui puolestaan yksi Naakan kummitädeistä sekä neljä pientä vierasta vanhempineen. Taas oli tupa täynnä juhlijoita, vaikka meno tapahtui tällä kertaa noin polven korkeudella. Naakkaa jännitti taas, mu...

En ole pitkään aikaan ollut sillä tavalla aktiivinen vammani kanssa, että olisin etsinyt uusia hoitokeinoja. Sellaisia, jotka mahdollisesti auttavat, on varmasti olemassa pilvin pimein. Ongelmia ovat sopivien hoitokeinojen löytäminen ja raha - osa hoidoista (aika pieni) on korvattavia, useimmat eivät. Pari päivää sitten päätin hieman ryhdistäytyä, ja menin meidän kadulla sijaitsevalle kiropraktikolle, joka käyttää myös nimitystä hermoterapeutti. Kiropraktikoitakin on kuulemma monenlaisia. Hän kertoi saaneensa oppinsa Suomessa. Ulkomailla (ei ihan selvinnyt, missä) koulutuksensa saaneet ovat kuulemma useammin hoitometodeiltaan sellaisia, että hoitoa on lähinnä se raksautus. Tämä kiropraktikko tutkikin minua aika perusteellisesti. Minulla on edelliseen kokemukseeni perustuva kammo kiropraktikkoja kohtaan (vammautumiskeväänäni kävin kiropraktikolla, joka piti hyvänä ideana raksautella ylimmän niskaikaman ja kallon väliä, jonka jälkeen meinasin kotimatkalla pyörtyä. Tämä hoito alko...

Niinä vuosina, kun totuttelin niskavammaan (totuttelen kai vieläkin), jouduin totuttelemaan paljon hitaampaan ja paikallaan pysyvämpään elämänrytmiin kuin mihin olin tottunut. Kulkeminen väheni ja loppui oikeastaan alkuun melkein kokonaan, työnhaut yms. loppuivat ja kodista tuli paikka, jossa vietin eniten aikaa. kotonakin elin pitkät ajat lähinnä vuoteessa ja kuljin seinistä kiinni pidellen. Tätä on outoa kirjoittaa nyt, kun olo on kumminkin vuosien aikana helpottanut sen verran, ettei tuollaisia päiviä tule kovin usein. Huonoja päiviä tulee, mutta ei onneksi noin huonoja. Miten asiat ovat muuttuneet? No, vietän edelleen eniten aikaa kotona ja tässä kilometrin säteellä kotoa. Tosin, pienen vauvan kanssa taitaisin tehdä niin muutenkin. Suureksi osaksi viihdyn täällä ihan hyvin. Tosin eilinen sadepäivä, jolloin ei päässyt oikein mihinkään (siis vauvan kanssa), raastoi jo hermoja. Omaksuin noin neljässä vuodessa varsin verkkaisen rytmin...kunnes meidän vauva päätti ponkaista itsens...

Ravintolassa syöminen on  yksi aivan parhaista ajanviettotavoista. Olen melko kaikkiruokainen, ja tykkään  kokeilla kaikkea uutta. Hyvän ruuan, seuran ja keskustelun parissa viihtyisi vaikka kuinka kauan. Näin oli, kunnes niska pamahti. Keväällä ja kesällä 2009, onnettomuuden jälkeen, kului melkein puoli vuotta, jolloin en juuri kyennyt ruokapöydän ääressä syömään. Pään liikuttelu ylös ja alas, ruokailuvälineiden käyttö ja vieläpä keskustelukin muuttuivat aikalailla mahdottomiksi. Söin pitkään sohvalla istuen siten, etten juuri päätäni liikuttanut. Nyt, lähes kolme vuotta onnettomuuden jälkeen, en vieläkään pidä pöydän ääressä syömisestä. Niska väsyy ja minua alkaa huimata  nopeasti. Ehkä 15 minuutin ruokailu sujuu oireitta, mutta sitä pidemmän ajan kanssa tulee aina ongelmia. Oikeastaan syön vieläkin mieluiten sohvalla ja aika nopeasti. Mikäli ruokapaikka on ennestään vieras, on se jo aisteilleni aikamoinen täräys. Ruokapaikan värit, liikkuvat ihmiset ja meteli aih...

Kerron oireistostani omin sanoin. Hankaluudet ovat aika moninaisia (ja kirjoittajan istumis- ja katseenkohdistamiskyky on vajavainen), joten selvitys tulee monessa osassa. Kunhan kerkeän ja opin käyttämään blogitoimintoja paremmin, kerron whiplash-vammasta vähän lääketieteellisemmällä tasolla ja ehkä jonkinlaisessa infolaatikossa tämän varsinaisen blogitekstin sijaan. Minulla niska retkahti todennäköisesti toisen niskanikaman kohdalta, niskan oikealta puolelta. Äkillinen nykäys vaikutti rangan lisäksi myös lihaksiin ja hermostoon. Kun keho paranteli itseään, muodostui arpikudosta, joka häiritsee hermoston toimintaa. Vammani on enemmän oikeanpuoleinen. Oikea silmä sumenee lähes päivittäin ja siristelen sitä nähdäkseni paremmin. Silmän takana tuntuu särkyä, samoin silmän ympärillä. Kirkkaiden värien katsominen on usein hankalaa. Jostakin syystä punainen (esim. seinissä) on väreistä kaikkein pahin. Seurauksena "kirkkaissa tiloissa" olemiselle ovat huimaus ja pahoinvointi. Nä...