Alaselkäkramppi ja muuta negatiivista virettä - ei onneksi kokonaan
Nyt se tapahtui... alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten. Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa. Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa. Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy. Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki...