Rouva Niskanen

Minulla oli muutama päivä sitten mielenkiintoinen keskustelu erään "kipukollegani" kanssa siitä, miten viettää sellaiset päivät, jolloin kivun aste on "tavallista" korkeampi. Kipupotilailla on yleensä kipuja koko ajan ja he ovat tottuneet suorittamaan askareensa ja kaiken muun kipujen ohella, koska on pakko. Joinakin päivinä kivun määrä kuitenkin ylittää sietokyvyn ja päivästä tulee sairauspäivä. Mitä silloin voi tehdä? Ollako paikallaan vai pitääkö itsensä jonkinlaisessa toiminnassa? Kumpikin vastaus on oikein, kivut vaihtelevat ja vaativat erilaisia strategioita. Lamauttava kipu on omaa luokkaansa. Koin sellaisen pari viikkoa sitten, kun kylkeni revähti yskiessä (yskä on osaksi astmavaiva, revähdysalttius taas johtuu raskaudesta). Kipu oli sen päivän ajan niin kova, että totesin parhaaksi ratkaisuksi maata paikoillani, sillä kun yritin mitään muuta, alkoi taju mennä. Varsin kovissa selkä- ja niskakivuissa olen todennut, että mikäli ei pyörrytä, kannattaa...

...ja Niskasten perheessä hautominen jatkuu. Eilen kävimme neuvolassa, joka on varmaankin viimeisimpiä ennen kuin uusi perheenjäsen saapuu. Vaikka rva voikin tällä hetkellä varsin huonosti, on vauvalla kuulemma onneksi asiat kunnossa. Terveydenhoitaja kokeili vauvan asentoa ja kuunteli tietysti sydänääniä. Naakkakin oli mukana, joten hänkin sai kuulla, miltä pikkusisaruksen sydän kuulostaa. No, vastaanottohuoneesta löytynyt lentokonelelu oli Naakan mielestä lopulta kiehtovampi. Huvittavaa oli, kun vauvan päätä kokeiltiin. Terkkari otti ikäänkuin pihtiotteen vauvan päästä ja hieman heilutteli. Ajattelin, että mitähän Nappe-vauva tuostakin on mieltä...no, pää liikkui ihan hyvin, eli ei ollut vielä kiinnittynyt synnytyskanavan suulle. Neuvolasta en enää oikeastaan saanut enää mitään uusia ohjeita pahoinvointini kanssa selviämiseen - onhan se nyt selvää, ettei tässä enää auta kuin synnytys. Edellisen synnytykseni jälkeen kesti muistaakseni puolisen vuotta, että ruuansulatus alkoi to...

Keskellä heinäkuista lomaviikkoa Niskasille iski kesäflunssa, toistaiseksi vasta puolisoon. Näissä "perheolosuhteissa" flunssan välttäminen on mahdotonta, eli jos tauti ei iske, on kyse hyvästä tuurista. Flunssa olisi rva:lle aika huono juttu, sillä rva yskii edelleen edellistä flunssaa, jonka puhkeamisesta on puolitoista kuukautta. Infektioastma on hankala juttu raskaana, kun lääkitystä on mahdotonta lisätä ongelman taltuttamiseksi. Uusi hengitystietulehdus pahentaa tilannetta entisestään. Eihän se muuten, mutta kohdun yläosa on tällä hetkellä käytännössä heti tissien ( :D ) alapuolella ja haittaa jo itsessäänkin hengitystä ja yskittää. Astmaattisuus näkyy siinä, että pelkkä tiskipöydän siivous tms. laukaisee yskäkohtauksen, joka saattaa kestää tunnin. Yskiminen taas alkaa oksettaa ja siinä sitä taas ollaan - vessanpöntöllä kuten joka päivä since joulukuun -15. ...eli jos flunssalta välttyisin, onnellisempi olisin! Eilen puoliso poti oikein kunnolla ja kuumettakin o...

Rva:lla on viime aikoina alkanut olla vähän tukala olo. Syynä on jo ihan näyttävä vatsavarustus, joka roikkuu tuossa edessä ja peittää näkyvyyden tiettyihin suuntiin, kuten varpaankärkiini... Raskaus on toki monen mielestä ihanaa aikaa, itse en kyllä olisi ihan varma, millaisena tätä aikaa pidän. Puoliväli on ylitetty, mutta oksennan edelleen. Maha alkaa olla tiellä ja painaa, ja tilanne ei tästä ainakaan helpotu. No, ei se helpotu sen jälkeenkään. Sitten valvotaan ja ollaan väsyneitä... Ei vaan, hyviä puoliakin toki on! Pieni tulokas on alkanut olla liikkuvainen, ja on hauska havaita, milloin hän lepää ja milloin taas ei. Potkut osuvat jo aika isolle alueelle. Ei ihme, sillä hänen pitäisi jo olla sellainen 20-senttinen jötkäle! Tukkani on ilmeisesti raskauden seurauksena ihan uskomattoman hyvävointisen ja kiiltävän näköinen. Tätä en muista Naakan odotuksesta, mutta ihmettelen, kuinka tilanne voi olla tämä, kun kampaaja oli hiusteni kanssa tekemisissä melkein puoli vuotta sitten...

Katselin sunnuntai-iltana alkanutta Huippujengi-sarjaa. Sarja on minun tyyppistäni tosi-tv:tä, sillä kaukaiset maailmankolkat ovat kiehtoneet minua aina. Tässä sarjassa kiivetään vuorelle Perun Andeilla. Eihän siinä ensimmäisessä osassa keretty tosi-tv:mäiseen tapaan tehdä juuri mitään. Liikunta ja eksoottinen maasto näyttäytyivät lähinnä alkutunnarissa ja "kuntotestissä", jonka osallistujat tekivät ylängöllä kävellen. Päivän päätteeksi paikat olivat jumissa yhdellä jos toisella. Rva:n kannalta mielenkiintoinen kohta ohjelmassa seurasi, kun eräs kilpailijoista päätyi paikallisen kiropraktikon (ilmeisesti) luo. Rintarankaa manipuloitiin rva:lle hyvin tutuilla otteilla, joissa terapeutti on puolimakaavassa asennossa asiakkaan päällä ja "pumppaa" käsivoimin nikamalukkoja auki. Raksahdukset toki kuuluivat näyttävästi videolla. Sitten rva:lta pääsi "herranjestas", kun hoitaja rasautteli muitta mutkitta myös kallon ja 1. niskanikaman välit. Minusta ohj...

Tällainen pieni rimpula on kuulunut rva:n elämään aina loppuvuodesta 2015 alkaen! Toisin sanoen, mikäli kaikki sujuu hyvin, minusta ja puolisosta tulee tänä vuonna toisenkin lapsen vanhempia ja Naakasta isosisko. Alku ei ole ollut ihan helppo. Rva:ta on vaivannut aivan jäätävä raskauspahoinvointi, jonka takia rva oli käytännössä poissa pelistä lähes kaksi kuukautta. Tilanne on muistuttanut lähinnä parin kuukauden yrjötautia, onneksi pahoinvointi on nyt vähän tasaantunut. Samaisesta syystä rva on ollut koko tammikuun sairauslomalla. Tällä viikolla vointi on jo tasoittunut sen verran, että rva on voinut palata töihin. Vieläkin yököttää, mutta en varsinaisesti oksenna kuin kerran, korkeintaan kaksi päivässä. Kuntosalilta ja kaikenlaisesta treenistä olen pysytellyt poissa pari kuukautta, voimat eivät ole yksinkertaisesti riittäneet. Tauosta tulee vieläkin pidempi, eipä ole oikein energiaa vieläkään. Se, millaista liikuntaa seuraavina kuukausina harrastan, on vielä pohdinnan al...

Meillä on nykyään varsin hektistä (olen toistanut tämän blogissani varmasti useamman kerran), ja samoin oma kuntoni tuntuu heittelevän laidasta laitaan. Esimerkiksi kuluneella viikolla, kroppani kesti työntekoa mainiosti ma - to. Kunnon paranemiseen vaikuttaa varmaankin se seikka, että olen onnistunut viimeinkin saamaan olemukseeni entistä ryhdikkyyttä, eli kroppani jaksaa taas pitää päätäni pystyssä, mikä helpottaa kummasti niskan alueen jumituksia. Sittenhän minulle tuli perjantaina takapakki...Aamupäivä töissä meni oikein hyvin, mutta tällä kertaa hurja virheeni oli lounaalle lähteminen, sinne alakerran lounaspaikkaan, jossa yleensäkin käyn yhdessä muiden kanssa. Huono olo alkoi ja tunsin niskassa kipua, kun olin ottamassa ruokaa seisovasta pöydästä. Sitten iski kramppi ja huimaus, ja jouduin lähtemään ruokalasta pois kesken, syötyäni noin yhden kolmasosan annoksestani. Minulle taidettiin ruokalassa sanoa, että muista toki nousta työpäivän aikana välillä ylös jne., ...

Rva on lueskellut nyt kesällä monenlaisia mielenkiintoisia kirjoja. Lukeminen on aina ollut rva:lle tärkeää, ja sama näyttää periytyneen myös Naakalle, joka kuuntelisi lukemista vaikka koko ajan, vaikka muuten on varsin vilkas, suorastaan villi lapsi. Eräs kiva löytö on ollut Eowyn Iveyn Lumilapsi-pokkari, jonka rva löysi pokkarikaupasta, kun oli lähdössä Tampereen-matkalle viime viikolla. Kirja on vielä kesken, sillä rva ei ole lukuinnostaan huolimatta kovin nopea lukija. Kirja sijoittuu 1920-luvun Alaskaan ja kertoo erään uudisviljelijäpariskunnan ja heidän elämäänsä ajautuneen tyttölapsen tarinan. Ihan tyypillisestä historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse, tarinaan sekoittuu satua ja mystiikkaa. Tässä on kirjan kansi (siis vino kuva kannesta), mikäli joku innostuu: Rva kävi toissapäivänä salilla pitkästä aikaa. Täytyy sanoa, ettei treenikerta mennyt ihan nappiin. Rva:lle tuli huono olo jo ensimmäisessä laitteessa, jossa olisi pitänyt tehdä selkälihaksia. Joko niska ei...

Eilen illalla , kun oli aikaa ja mahdollisuus, tein rintarankaa avaavia liikkeitä oikein kunnolla. Joku kohta avautuikin, mutta aamulla selkä oli yhtä jumittunut kuin ennenkin ja sen lisäksi kipeä. Tein ohjeiden mukaan ja hallitusti. Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat. Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt. Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seiso...

Tällä viikolla Niskasilla on sopeuduttu uuteen tilanteeseen, jossa rva tekee töitä kotoa käsin. Vielä töitä ei ole kovin paljon, mutta jonkin verran kuitenkin. Rva on päättänyt suhtautua tilanteeseen avoimin mielin, josko tämä olisi hyvä tapa hankkia toimeentulo! Kontaktien solmiminen on varmaankin ongelma, jonka moni pitkäaikaissairas kohtaa oltuaan työelämästä pois vuosia, pahimmillaan vuosikymmeniä. Työtehtävien lisäksi (joita onneksi jonkin verran on) rva:n tehtävä on työtilaisuuksien metsästäminen. Se tuottaa jännitystä, tekemisen iloa mutta myös katkeria tunteita. Tulee välillä mieleen ajatuksia, että "jos en olisi vammautunut, olisin jo ehtinyt sitä ja tätä..." "jos voisin olla normaalisti töissä työpaikalla, olisi helpompaa..." Tottahan tämäkin, mutta nyt on elettävä tässä tilanteessa.  Toisaalta , kun työskentelee itsenäisesti ja hankkii työtehtävät, voi työasentoja, jaksottamista jne. säädellä ihan toisella tavalla. Varjopuoli on, että se toime...

Sunnuntaina rva perheineen oli kutsuttu sukulaiselle, jonka luona Utu-koira asuu. Vierailun teemana oli varmaankin pikkujoulu. Naakkakin oli vierailusta riemuissaan - siellä oli Utu-koira, jota Naakka ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Utu ottikin meidät vastaan innolla ja häntä heiluen. Naakan silmät kirkastuivat, kun hän näki Utun. Naakka kutsui ensin Utua nimellä "Nee" (meillä on ollut kylässä ja hoidossa Neo-saluki, joten Naakka ilmeisesti arveli, että tämänkin koiran nimi oli Neo. Naakka ja Utu keksivät yhdessä hauskaa tekemistä, kuten tuolin taakse ryömimisen ja tuolin kiertämisen peräkkäin. Lisäksi suosiossa olivat Utun pallot, joita Naakka tietysti oletti kaikkien vieraidenkin haluavan heitellä hänen kanssaan. Kutsujen emäntä oli valmistanut ihania pateita, kalaakin oli ja sienisalaattia sekä erilaisia jouluoluita. Rva söikin oikein sydämensä kyllyydestä, jälkiruuaksi oli vielä kakkuakin ja joulutorttuja. Kiitoksia maittavasta tarjoilusta, E., olit nähnyt paljon v...

Vauhdikas viikonloppu on ohi, huh! Suuntasin lauantaina aamujunalla lähikaupunkiin lukiokavereideni vuositapaamiseen - hääkamppeet mukana. Yksi "lukiolainen" tuli minua rautatieasemalle vastaan. Tapaaminen alkoi ennen puoltapäivää. Hetki istuttiin ja juteltiin, sitten minun piti alkaa laittautua häitä varten. Lähdin ykkösvaatteissa syömään, sillä vanhempani hakivat minut ruokapaikasta klo 14.30. Siitä tunti, ja olimme hääpaikalla. Vihkiminen, odottelu, hääparin malja ja ruokailu. Ruokailun jälkeen, n. 19.30., lähdimme ajelemaan takaisin, sisko meidän kyydissä. Minut heitettiin takaisin vuositapaamiseemme, jossa saunoimme, istuimme ja menimme nukkumaan. Aamulla ohjelma jatkui melkein samaan tahtiin, mutta saunomisen paikalla oli kävely lähimaastossa. Halukkaat geokätköilivät. Iltapäivällä puoliso tuli hakemaan minua vanhemmilleni, jossa hän oli yöpynyt Naakan kanssa. Paikalla oli myös isomummi, kaikki häistä kotiutuneina. Syömistä, kahvit ja Naakan hoito. Neljän jälkeen...

Niskaset ja erityisesti rva ovat siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hyvin moni asia lapsen ja whiplashin kanssa on saatu luistamaan. Erityisen onnellinen rva on siitä, että rattaiden työntäminen on onnistunut eikä päinvastoin, kuten rva ennen Naakan syntymää pelkäsi. Vaikeinta oli oikeastaan alussa, Naakan pikkuvauva-aikana. Silloin itkeskelevä, hyvin vähän päivisin nukkuva Naakka tahtoi olla ainoastaan rva:n tai jonkun muun sylissä. Oli vaikeaa, kun Naakkaa piti aina joko kanniskella tai hyssytellä sylissä tai rintarepussa. Niska oli koetuksella. Rintarepun kanssa en oikeastaan koskaan kyennyt liikkumaan kotoa muualle. Lähdin välillä, esim. jotakin ystävää vastaan, mutta paino olkapäissä ja niskassa kävelyn, seisomisen ja ympäristön ärsykkeiden kanssa aiheutti kovan huimauksen ja huonon olon.  Tilanne helpotti, kun Naakka alkoi viihtyä myös vaunuissa.  Tänään iso haaste on löytää sopiva aika niskatreenille. Onneksi salilla käynti on nyt mahdollista, s...

Niskaset ovat kotiutuneet matkaltaan Pohjois-Karjalaan, Kolille. Tällä kertaa matkassa oltiin hra:n, Naakan sekä kolmen isovanhemman voimin. Menomatka taitettiin "läntistä" reittiä Mikkelin ja Varkauden kautta, tulomatkalla ajeltiin Parikkalan, Imatran ja Kouvolan reittiä. Matkalla nähtiin ja koettiin taas paljon. Harjoittelimme lypsämään vuohen, syöttämään lampaita (Naakka suuttui, kun lampaat eivät antaneet takaisin niille syötettyjä leipiä), kuulimme vaeltamisesta, vanhojen rakennusten kunnossapidosta ja paljon muusta. Aikuiset Niskaset nauttivat, kun pääsivät kiipeämään Ukko-Kolille ihan kaksin. Ei sinne Naakkaa olisi missään tapauksessa voinut ottaakaan, sen verran jyrkillä kallioilla liikuttiin. Myös rva onnistui kiipeämään, eihän näköalapaikalle olekaan vaikeaa reittiä. Näkymä Ukko-Kolilta oli jälleen uskomaton. Oli sumuista. Ensin ei näkynyt mitään, sitten pieniä alueita alkoi erottua. Pielistä, sen saaria ja vastakkaista rantaa. Lopuksi näimme koko maiseman. K...

Niskaset pääsivät lauantaina ihan kaksistaan liikkeelle, hra:n serkun ja hänen morsiamensa häihin. Häitä edeltävän viikon rva sinkoili vapaahetkinään kaupasta toiseen ja kokosi löytämistään kamppeista ihan kelvollisen juhla-asun (piti hankkia uutta, sillä rva:n puvusto käsittää monta oikein hyvää kotiasuja, juhla-asut ovat harvemmassa. Haasteita päivään toi jälleen kerran niska. Sinnittelen vieläkin ajassa ennen Ortonin käyntiä, se on torstaina, juhuu! Kroppa on ollut kipeänä ja jäykkänä, huimaus oli aika ikävää viime viikolla, mutta tällä viikolla on onneksi vähän helpottanut. Häihin kuljettiin taksilla. Ne olivat niin hienossa ja historiallisessa paikassa (Ritarihuone), ettei rva meinannut uskaltaa astella sisälle. Häät olivat kyllä ihanat! Oli jotenkin liikuttavaa, iloista ja tunnelmallista, ehkä parhaat häät, joissa rva on ikinä käynyt. Juttukavereita ei puuttunut, loppujen lopuksi Niskaset viihtyivät aamuyön puolelle. Aikaa kului, kun nälkä yllätti, ja lampsimme juhlatamin...

Aikuiset Niskaset palautuivat Lontoosta sunnuntai-iltapäivällä, ja alkavat jo sopeutua loman loppumiseen / arkeen palaamiseen. Niskasten jälkikasvu ja eläinmaailma odottivat meitä tyytyväisinä ja hyvin hoidettuina - kiitokset kaikille "projektiin" osallistuneille! Rva viihtyi myös kolmannella Lontoon-visiitillään oikein hyvin. Kaupunki ja sen ympäristö olivat yhtä värikkäitä ja mielenkiintoisia kuin ennenkin. Erityisesti Lontoossa viehättävät mitä erilaisemmat rakennukset - ikivanhoja tiilitaloja ja upouusia pilvenpiirtäjiä saattaa sijaita ihan vieri vieressä. Nähtävyyksiä tutkailimme lähinnä ulkopuolelta, mutta sisällä kävimme Madame Tussaud`s -vahakabinetissa sekä London Aquariumissa. Ulkopuolelta tsekkailu sopi rva:n niskalle paremmin kuin sisänähtävyydet, varsinkin tuon ensimmäisen kohdalla piti sitten selvitellä huonoa oloa ja niskakipua parisen tuntia. Lontoossa oli hauska käydä myös tavallisissa ruokakaupoissa. Ihan niiden erilaisten valmisruokien takia olis...

Huh sentään , jopas se Ortonin fyssari onnistui taas tekemään ihmeitä selälle! Pääsin eilen paikalle, kun perheenjäseneni tuli hoitamaan Naakkaa. Muuten en pääsisikään, sillä fyssari pitää aina vapaata sinä päivänä kuin nelipäiväistä työviikkoa tekevä miehenikin. Yleensä fysioterapeutilla edetään näin: ensin kysytään vointi, sitten hän kysyy, mihin pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota. Sen jälkeen katsotaan kotiliikkeet, yleensä toivon niihin aina vähän muutoksia. Jippii, sain muuten eilen kaksi niskaliikettä! Sen jälkeen hän käsittelee selkääni ja niskaani. Yläselän nikamalukkoja avataan tai ainakin yritetään saada joustavammiksi. Alaniskaakin fysioterapeutti käsittelee hieman, mutta yläniska, jossa vamma on, jätetään rauhaan. Käsittelyn jälkeen lähdin maksamaan. Maksan aina samalla kaksi kertaa (ei ihan halpaa, todellakaan)...Nyt hinta tuntui erityisen kalliilta. Maksoin ja lähdin liikkeelle. Kahden minuutin kuluttua puhelin soi. Minua oli kuin olikin laskutettu liikaa, ja t...

Rva kävi lauantaina puolisonsa kanssa treffeillä. Valitsimme viikinkiravintolan, kun kumpikaan ei ollut käynyt aiemmin semmoisessa. Viikinkirekvisiitan keskellä, musiikin soidessa ja ruuasta sekä juomista nauttien, pääsimme aika kauas siitä arjesta, jota joka päivä elämme. Arjesta, jolloin kahdenkeskeiselle yhdessäololle ei ole kovin isoja mahdollisuuksia. Ihan heti ei tuntunut rentouttavalta, viikko väsytti ja tavallisista rutiineista irtautuminen on ainakin rva:lle vähän hankalaa. Kyllä se kuitenkin onnistui, kun vähän pidempään viivyimme (ehkä siinä rentoutumisessa auttoi se viikinkihattu, jonka puolisoni nappasi päähänsä, treffit muuttuivat heti vähän hassummiksi). Yhteisestä illasta jäi molemmille mukava fiilis, ja seuraavat treffit on jo alustavasti sovittu. Ohjelmaa ei ole vielä päätetty, mutta tällä kertaa ajattelimme tehdä jotakin liikuntaan liittyvää. Katsotaan, miten rva:n kroppa kestää! Tällainen olut oli muuten varsin hyvänmakuista: Aloitin tämän kirjoituksen...

Eihän se uiminen ja seuraavan päivän pitkä lenkki ihan ilman jälkiseurauksia sujuneet! Keskiviikkoiltana, kun Naakka oli saatu nukkumaan, rva istui koneen kanssa sohvalle tarkoituksenaan kirjoittaa maili yhdelle ystävälle. Kun katsoin ruutua, se vaikutti liian kirkkaalta. Sitten päässä (päälaella ja ohimoilla) alkoi tuntua painostava kipu. Sen jälkeen niskaa alkoi särkeä. Kun alkoi heikottaa, rva:n oli pakko luopua suunnitelmastaan ja siirtyä sohvalle makaamaan. Minulla on jonkinlainen kammo näistä kipu- ja huimauskohtauksista. Niitä tuli aikanaan ihan päivittäin, nyt se on harvinaisempaa. Kun puoliso käski makaamaan, rupesin kiukuttelemaan ja nousin ylös. Jotenkin tuntuu, että jos makaan vielä hetken, kuolen siihen paikkaan. Kävelin sitten hiljakseen ympäri asuntoa ja totesin, että olo helpotti jo hieman. Päänsärky ja niskan kivut olivat kuitenkin niin voimakkaat, että otin särkylääkkeen ja istuin sohvalla puolison vieressä loppuillan kuin tatti. Katsoimme uusintoja Ville Haapa...

Viime päivät ovat kuluneet siten, että rva on viettänyt paljon aikaa Messukeskuksessa (lemmikkimessut, Elma, kädentaitomessut ym.) Tänään olisi vielä tarkoitus käväistä, kun on eräs sukulainenkin paikalla! Sitten Niskaset pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja lähtevät pariksi päiväksi pienelle visiitille Naakan isovanhempien luo. Messuista sen verran, että rva uskalsi kerrankin ostaa kokoaikalipun. Kaikenlaiset tapahtumat ovat niskavamman takia olleet rva:lle enemmän tai vähemmän mahdottomia jo pitkään, mutta nyt olotilan hieman parannuttua oli aika "repäistä". Kyllä rva jaksaa käväistä paikalla vielä tänäänkin, mutta ei se olotila meluisassa, isossa tilassa ja ihmisvilinässä ole niin kovin helppo ollut. Rasituksen huomasi jo eilen, kun niska ja kaula menivät niin tukkoon, että hengittäminen tuntui iltaa kohden työläältä. Välillä tuntuu, että mitä reippaammin teen harjoitukset ja käytän selkääni, sitä enemmän se naksahtaa jumiin. Toki tässä on ollut vähän ylimääräistä rasi...