Rouva Niskanen

Nyt "kuntoutamme" vuorostaan pikkuankan niskaa. Ei hätää, ei mitään vakavaa. Hän vain kääntää päätään lähinnä oikealle. Mainitsin itse asiasta neuvolassa, ja saimme ohjeistukseksi houkutella häntä kääntämään päätään toiseenkin suuntaan. Siitäpä se riemu repesi. On se niin kiukuttavaa poistua mukavuusalueeltaan...ei, vaikka kaikki on uutta ja ja jännää, ja joka päivä tulee vastaan uusia juttuja. Eiköhän se pää siitä ala kääntyä - täytyy vain muistaa asettaa hänet esim. lattialle toisinpäin kuin yleensä. Sehän on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Lattialle asettaminen onnistuu, mutta hoitopöydältä nostaminen sekä pito sylissä "päinvastoin" kuin tavallisesti onkin haaste, kun oma käsi ja toinen puoli niskaa ovat huonona. Haaste on siis molemminpuolinen. Hmm...ajattelen jo muutamia muitakin asioita kuin meidän vauvaa. Joskohan ottaisin kyrillisten aakkosten opettelemisen uudelleen projektiksi, vaikka vain muutama aakkonen päivässä. Jos menisin joskus venäjän al

Eihän sitä rva:kaan malta kovin pitkällä tauolla olla. Onneksi bloggaus on vapaaehtoista, joten oman rytminsä saa päättää itse. Olen koko ajan tykännyt kirjoittaa - tekstien maailma on luovan ihmisen näkökulmasta minulle lähempänä kuin visuaalinen. Olen elänyt tänä kesänä onnellista, raskasta, ristiriitaista, kaunista ja pelottavaakin aikaa. Vauva - se muuttaa kaiken. Rytmi-ihmisenä minulle on ollut vaikeaa sopeutua siihen, että rytmini sekoittuu. Jotenkin olen ihan pihalla, kun en voi itse päättää, mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu. Kuntoutus - se vasta kesälomalla onkin. Rva:n aivot ovat virittyneet meidän pikkuankan tarpeisiin vastaamiseen siten, että oma ruokahalukin on mennyt. No, eipähän jäänyt raskauskiloja selkää rasittamaan. Ei vaan, asia on vakava, ja siihen olen pystynyt jo hieman tarttumaan. Silti tuntuu tosi kaukaiselta ajatukselta, että hieman yli kuukauden kuluttua astelen Ortonin viimeiselle kuntoutusjaksolle. Siitäpä herääkin pohdinta blogini tulevaisuude

Täten ilmoitan, että blogini siirtyy kesälaitumille vähäksi aikaa. Rva haluaa nimittäin kokeilla hetkisen elämää, johon kuuluvat muut asiat kuin koneella istuminen. "Lomajakson" ohjelmana olkoon terve itsekkyys sekä kaikki muut asennot kuin istuminen :) Mukavaa loppukesää!

Rva:n niskan jumiutumisen "sykli" on taas edennyt siihen pisteeseen, että huomenna on onneksi hieroja. Viime päivät ovat oikeastaan olleet niskan suhteen ihan mukavia - ei huimausta nimeksikään. Kyse taitaa olla ns. suojajännityksestä, joka ehkä tekee niskasta vankemman kuin se on hieronnan jälkeisinä päivinä, koska lihakset, joiden pitäisi kannatella niskaa, ovat niin heikot. Eilen huomasin muuten lihasten heikkouden, kun luin sängyssä kirjaa mahallani - pää meinasi koko ajan heilahtaa taaksepäin. On jotenkin hullua, että yläkroppani tuntuisi aiheuttavan minulle mahdollisimman vähän harmia, kun olen paikallani - siis makaan. Lihasvoima ei edisty, mutta toisaalta ajatukset saavat vähän lepoa oireista. Ideani jokapäiväisestä jumppatuokiosta vauvan kanssa saattaa muuten toteutua. Eilen hän nimittäin seurusteli uuden pehmoystävänsä Ihaan kanssa kokonaiset viisitoista minuuttia yhteen menoon. Siinä ajassa ehtii tehdä melkein kaikki Ortonissa neuvotut liikkeet, joita rva ei

Rva keksi taas mainion idean! Jumppaan samaan aikaan itse, kun vauva on lattialla harjoittelemassa niskan kannattelua (siis samoissa puuhissa kuin Rva, kirjaimellisesti). Juttu ei nyt vielä ihan toiminut. Neitokainen viihtyi nimittäin jumppaharjoituksessaan alle minuutin, jonka jälkeen palasimme epäergonomiseen asentoon sohvalle keskustelemaan siitä, kuinka äiti on ajattelematon, kun laittoi tyttärensä lattialle ja vieläpä oletti, että tämä haluaa juuri nyt jumpata. Siellä sylissä oli sitten kiva kurotella sitä niskaa, kun rva oli saatu asentoon, jossa ei ainakaan voi harjoitella. Tässä asiassa olen kuitenkin toiveikas; täytyyhän tytön nyt ennen pitkää alkaa viihtyä lattialla, koska netissäkin sanotaan, että se on vauvojen tapa. Elämme siinä mielessä onnellista aikaa, että meillä on kotona myös hra (joka tosin on parhaillaan hieronnassa, sillä hänen selkänsä on jumissa - me "nykynuoriso" olemme siis tervehenkistä, mutta emme muuten tervettä). Pari päivää sitten perhey