Rouva Niskanen

Sain ikävän viestin. Minun kanssani samanikäinen ystävä on todennäköisesti (ei täysin varmasti kuitenkaan) vakavasti sairas. Niin vakavasti, että aikaa ei välttämättä ole paljon. Tai sitten...toivoa on hieman enemmän.  Pahinta on pelko ja epätietoisuus. En ole kuvitellut, että olemme kuolemattomia, mutta ehkä sittenkin olen. Toisaalta on kai tervettäkin, että nelikymppinen ei mieti kuolemaa aktiivisesti koko ajan. Nyt sitäkin mahdollisuutta on pakko miettiä. Asia on pyörinyt mielessä koko viikon. Onneksi arki on hektistä ja tekemistä on paljon. Rauhallisempina hetkinä asia tulee kyllä sitten mieleen. Kuitenkin, emme voi tällä hetkellä kuin odottaa. Onneksi pystyimme tapaamaan ihan tuoreeltaan (ihan sattumalta oli sovittu yhteistapaaminen) juuri viime viikonloppuna.  Aika näyttää. Toivottavasti asia ratkeaa edes jonkin verran toiveikkaalla tavalla. Prosentit eivät valitettavasti ole puolellamme. Minulla on ensi viikolla lomaviikko. Se on kyllä helpotus. Syksy on ollut todella...

Presidentti Martti Ahtisaaren kuolema ja hautajaiset ovat herättäneet paljon keskustelua meillä. Lapset eivät oikein muista edellisen valtiopäämiehemme kuolemaa, joten tämä on ollut meillä tapaus. Naakka pohti jopa, että olisi hyvä jos lähtisimme seuraamaan hautajaissaattoa, mutta se tapahtui työpäivän aikana ja kaiken lisäksi sää oli huono. Naakka on ollut hyvin kiinnostunut muun muassa presidenteistä, ja hän on opetellut Suomen presidentit ulkoa. Haastoin häntä opettelemaan myös presidenttien puolisot ;)  Livenä ei meillä kukaan hautajaisia seurannut, mutta katsoimme uutisista koosteen. Lapset keksivät, että haluaisivat käydä Hietaniemen hautausmaalla katsomassa presidenttien hautoja. Nyt on vain harmillinen vuodenaika, kun vierailu on mukava ainoastaan valoisaan aikaan. Koska aloitin elämän ehtoopuolen asioilla , täytyy mainita, että molemmat lapset ovat olleet todella viehättyneitä hoivakodista, jossa kävimme syyslomalla katsomassa sukumme vanhinta, 97-vuotiasta rouvaa.  ...