Rouva Niskanen

Yllätyn yhä uudestaan kun huomaan, kuinka taitavia lapseni jo ovat. Heistä on jo ihan oikeasti apua kotitöissä. Alakoululaisille on jo hyödyllistä itselleenkin, että he osaavat tehdä asioita. Kaikki ei tietenkään vielä onnistu, eikä tarvitsekaan. Olen nyt johdonmukaisesti teettänyt lapsilla säännöllisesti kotitöitä, esim. roskien viemistä, vessan siivoamista, lattianpesua jne. Toisaalta haluan, että he oppivat, toisaalta olen kertonut heille, että nyt kun muutamme isompaan asuntoon, eivät aikuiset jaksa käydä kokopäivätöissä ja hoitaa kaikkea kotona. Meillä on myös kiukuteltu (niinhän minäkin teen, ainakin mielessäni, kun joudun tekemään jotakin ei niin mieluista). Olen sanonut, etten voi muuttaa asiaa mukavaksi, mutta se nyt yksinkertaisesti vain pitää tehdä ja vieläpä säännöllisesti. Meillä ei ole supersiistiä. Meillä ei myöskään ole aina superterveellistä, alusta alkaen tehtyä ruokaa. Meillä tulee tilanteita, joissa jokin kotityö, esim. pyykinpesu olisi pitänyt hoitaa jo aikapäivä...

Joskus on hyvä virkistää muistiaan . Minulle muistin virkistys merkitsee esimerkiksi sitä, että muistan, millaisia asioita on tapahtunut kuluvan viikon aikana :D Kokeilen tällä kertaa siten, että en katso kalenteria, enkä pyydä apua keneltäkään. Maanantaina palailin töihin syyslomalta. Minulla oli etäpäivä. Homma alkoi vähän takkuisesti ja töitä oli vino pino. Lapsetkin siirtyivät kouluun tuntia ennen kuin tavallisesti, koska heidän luokallaan oli päiväkotilaisten kanssa liikunnallista ohjelmaa ulkosalla. Ai niin, ennen töiden alkua kävelin pienen lenkin. Illasta en muista muuta erityistä kuin että valmistin jauhelihakastikkeen ruuaksi. Kävin lasten luokan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Ah, kävin hierojallakin - uudella sellaisella! Tiistaina menin jo "oikeasti" töihin. Työtehtäväni vaihtuivat taas hieman, ja kävelin töissä paljon. Touhi meni tiistaina kaverinsa synttäreille Rushiin. Olimme kaksin Naakan kanssa kotona. Meidän piti mennä taloyhtiön lenkkisaunaan, mutta s...

Meidän kaksi gerbiiliä , Puolukka ja Albi ovat jo käytännössä vanhuksia. Keväällä siirsimme terraarion keittiöön, koska keittiössä liikutaan enemmän kuin lastenhuoneessa, ja gerbiileilläkin on sitä kautta enemmän virikettä. Puolukka on nyt hieman yli 3-vuotias. Albi täyttää marraskuussa kolme. Kolmas gerbiilimme, Sahpan menehtyi kesällä, luultavasti kasvaimeen. Jäljellä oleva lauma on rauhallinen, mutta kyllä hekin välillä innostuvat touhuamaan. Ehkä he eivät enää kaiva kovin syviä käytäviä, mutta kyllä juoksu edelleen onnistuu. Syöminen on heille yksi lempiasia. Pari päivää sitten annoin heille hieman perunamuusia. Se meni hetkessä. Yleisesti ottaen ravinto on gerbiilien pellettejä, hieman "herkkusekoitusta" sekä proteiiniksi kuivattuja toukkia (näitä syötetään käsittääkseni pääasiassa linnuille). Puolukka sairasteli kesällä. Korvaongelma vei meidät eläinlääkärille ja Puolukka sai antibioottikuurin. Hänellä on myös vatsassa jonkinlainen kasvain. Emme kuitenkaan päätyneet he...

Pikachu-gerbiilimme löytyi alkuviikosta kuolleena terraariosta aivan yllättäen. Mitään sairauden merkkiä hänessä ei näkynyt, jos ei ota huomioon, että hän oli hieman pienikokoinen. Hän oli hyvin touhukas, pikimusta pikkuinen ja erinomainen tunneleiden kaivama. Lapset olivat todellakin surun murtamia. Naakalle isku oli todella kova, hän on ollut todella kiintynyt molempiin gerbiileihin. Touhille myös, sillä Pikachu oli hänen gerbiilinsä. Se ilta meni varsin itkuisesti, ja Touhi oli hyvin pettynyt, kun Pikachun kuolemaa ei mainittu iltauutisissa. Gerbiili on laumaeläin. Jos se jää yksin, pitää uusi kaveri hankkia nopeasti, sillä pitkä yksinolo voi muuttaa gerbiilin araksi erakkoluonteeksi.  Tästä tietoisena rva alkoi suorittaa nopeaa etsintää. Tuuri oli hyvä, sillä löysinkin sopivan sisarusparin (tyttöjä tietenkin, kuten Puolukkakin). Gerbiilit sijaitsivat lähellä, joten sain haettua ne meille lyhyellä varoitusajalla. Gerbiilejä ei voi laittaa suoraan yhteen, vaan rakentelin terraa...

Olen katsonut olevani melko maltillinen kotini tavaramäärän suhteen. En harrasta shoppailua tai erityisemmin esimerkiksi sisustamista. Hankin yleensä uusia käyttöesineitä vasta, kun vanhat tulevat tiensä päähän. Kuitenkin, en voi sanoa, että meillä olisi kohtuullinen määrä tavaraa. Itse asiassa raivasin tänään kaikenlaista käyttökelvotonta sieltä täältä. Suuri osa oli rikkinäisiä leluja ja lastenkirjoja, jotka alkavat olla siinä kunnossa, ettei niitä kehtaa laittaa eteenpäin. On myös pakko myöntää, etten päässyt projektissani kuin alkuun. Suoraan sanottuna, meillä olisi vielä vaikka kuinka paljon raivattavaa. Ongelmallisia tavararyhmiä on vaikka kuinka. Ajattelin tässä kirjoituksessa "avata" kaksi tuoteryhmää: Legot. Molemmat lapseni ovat tykäneet legoista todella paljon. Joulupukki on tuonut lahjaksi legoja, ja joskus niitä on saatu myös synttärilahjaksi. Olen pitänyt legoja sekä kehittävinä että arvonsa säilyttävinä leluilla. Olin väärässä. Nykyään legot tehdään kerran koo...

Nyt se tapahtui... alaselkäni kramppasi oikein kunnolla eilen. Se oli kyllä varoitellut pitkin viikkoa, mutta eilen illalla sitten kunnolla. Loppuilta sujuikin sitten olohuoneen lattialla maaten.  Jos jotakin positiivista, alaselkäni ei ole juuri temppuillut sen jälkeen, kun lopetin yliopistolla yli kymmenen vuotta sitten. Blogiani pidempään lukeneet tietävät niskastani ja yläselästäni, mutta alaselkä on todellakin antanut olla rauhassa. Juu-u, opiskelu ei sovi kropalleni, vaikka aivot siitä suorastaan tykkävät, ainakin välillä. Vuorokausi on kulunut tulehduskipulääkettä syöden - selkä ei tunnu edelleenkään siltä, että sitä voisi juurikaan liikutella, saati sitten jumpata...hierominenkin saa odottaa. Olen vuosien mittaan tottunut kehoni toimimattomuuteen. Nyt täytyy vain jaksaa odotella kärsivällisesti ja hoitaa hommat kuten pystyy.  Sain eilen pienimuotoisen raivarin - syynä ympäri kämppää tasaisesti lojuvat lasten tavarat. En voi kehua opettaneeni lapsiani laittamaan kaikki...