Rouva Niskanen

Rva:lla on viime aikoina alkanut olla vähän tukala olo. Syynä on jo ihan näyttävä vatsavarustus, joka roikkuu tuossa edessä ja peittää näkyvyyden tiettyihin suuntiin, kuten varpaankärkiini... Raskaus on toki monen mielestä ihanaa aikaa, itse en kyllä olisi ihan varma, millaisena tätä aikaa pidän. Puoliväli on ylitetty, mutta oksennan edelleen. Maha alkaa olla tiellä ja painaa, ja tilanne ei tästä ainakaan helpotu. No, ei se helpotu sen jälkeenkään. Sitten valvotaan ja ollaan väsyneitä... Ei vaan, hyviä puoliakin toki on! Pieni tulokas on alkanut olla liikkuvainen, ja on hauska havaita, milloin hän lepää ja milloin taas ei. Potkut osuvat jo aika isolle alueelle. Ei ihme, sillä hänen pitäisi jo olla sellainen 20-senttinen jötkäle! Tukkani on ilmeisesti raskauden seurauksena ihan uskomattoman hyvävointisen ja kiiltävän näköinen. Tätä en muista Naakan odotuksesta, mutta ihmettelen, kuinka tilanne voi olla tämä, kun kampaaja oli hiusteni kanssa tekemisissä melkein puoli vuotta sitten

Vammautuminen ja työ, vammautuminen ja opiskelu... nämä aihepiirit ovat kummitelleet mielessäni kuluneella viikolla muutamastakin syystä. Yksi syy on mukava, melkein juhlan arvoinen: puolen vuoden työkokeilun jälkeen sain nyt samasta paikasta maaliskuun ajaksi tuntitöitä. Tämä työrupeama on ollut ensimmäinen oikea, työpaikalla tapahtuva työni sitten vammautumiseni vuonna 2009. Ilokseni voin myös todeta, että minulla on sujunut oikein hyvin. Myös työkokeilu sujui hyvin, lukuun ottamatta alun fyysisiä sopeutumisvaikeuksia (niska ei heti alkuun meinannut jaksaa tahdissa mukana, mutta sitten helpotti). Työn kanssa moni niskavammainen kohtaa isoja haasteita. Ensimmäiset ongelmat tulevat usein heti vammautumisen jälkeen. Jopa sairausloman saaminen voi olla hankalaa, tutkimuksiin ei haluta lähettää ja lääkkeenä tarjotaan "jatkamista kuten ennenkin". Tuo jälkimmäinen perustuu varmaankin osaksi ajatukseen, että liikkeen ja normaalin elämän jatkaminen mahdollisimman pian on yl

Rva:lla on ollut taas vähän enemmän niskaoireita kuin tavallisesti. Tiistaina niska päätti oikein jämähtää jumiin. Sinnittelin päivän, mikä ei ollut huimauksen kanssa yhtään hauskaa. Näitä isompia jämähdyksiä ei onneksi nykyään satu jatkuvasti. Aloin heti oireiden alettua pohtia aikaisempia päiviä. Meillä on ollut todella runsaasti aktiviteetteja viime aikoina. Olemme istuneet autossa, kyläilleet, ottanet kyläilijöitä vastaan ja käyneet hoitamassa monenlaisia asioita. Luulen, että nyt tilanne huononi rasituksen takia. Tiistai-iltana otin vanhat keinot käyttöön. Kävin ensin niskan läpi liikutellen sitä varovasti joogapalikan päällä (selällään maaten). Sitten tein saman yläselän kanssa. Raksahduksia kuului sieltä täältä, ja olo helpottui vähän. Noin viisi minuuttia siitä, kun olin lopettanut, minulle tuli kamala päänsärky. Se jomotti niskasta kallonpohjaan, takaraivoon ja otsaan saakka. Siirryin sohvan kautta sänkyyn ja nukkumaan. Tämäkin tapahtumasarja - niin tuttua. Kevät on

Tavoittelin pitkästä aikaa tuntemuksia ja sitä kautta yhteyttä syviin vatsalihaksiini. Tuli sattuneesta syystä mieleen, että nyt olisi tähdellinen hetki treenata edes niitä. Menin lattialle selälleni ja kokeilin selkärangan rullausta. Liike on syvien vatsalihasten treenissä eräänlainen perusliike, lähtökohta. Siinä ollaan ensin polvet koukussa. Ensiksi jännitetään alavatsa ja nostetaan takapuoli ylös lattiasta. Seuraavaksi on vuorossa alaselkä nikama nikamalta. Alas liikkeestä palataan samalla tavalla, hitaasti mutta päinvastaisessa järjestyksessä.  Minusta tämä liike on mainio, suorastaan meditatiivinen. Muistelen, että alussa minulla oli isoja vaikeuksia hahmottaa sekä syvät vatsalihakset että alaselkäni nikamat. Kun harjoittelin, tuntuma parani.  Syvät vatsalihakset ovat yksi hyvän ryhdin perusta. Ne esimerkiksi estävät selkää menemästä liikaa notkolle, joka taas vähentää alaselän rasitusta (alaselän vaivoista kärsivien kannattaa ehdottomasti harjoittaa syviä vatsaliha

Katselin sunnuntai-iltana alkanutta Huippujengi-sarjaa. Sarja on minun tyyppistäni tosi-tv:tä, sillä kaukaiset maailmankolkat ovat kiehtoneet minua aina. Tässä sarjassa kiivetään vuorelle Perun Andeilla. Eihän siinä ensimmäisessä osassa keretty tosi-tv:mäiseen tapaan tehdä juuri mitään. Liikunta ja eksoottinen maasto näyttäytyivät lähinnä alkutunnarissa ja "kuntotestissä", jonka osallistujat tekivät ylängöllä kävellen. Päivän päätteeksi paikat olivat jumissa yhdellä jos toisella. Rva:n kannalta mielenkiintoinen kohta ohjelmassa seurasi, kun eräs kilpailijoista päätyi paikallisen kiropraktikon (ilmeisesti) luo. Rintarankaa manipuloitiin rva:lle hyvin tutuilla otteilla, joissa terapeutti on puolimakaavassa asennossa asiakkaan päällä ja "pumppaa" käsivoimin nikamalukkoja auki. Raksahdukset toki kuuluivat näyttävästi videolla. Sitten rva:lta pääsi "herranjestas", kun hoitaja rasautteli muitta mutkitta myös kallon ja 1. niskanikaman välit. Minusta ohj

Raha taitaa olla yksi niistä asioista, joita jokainen pohtii enemmän tai vähemmän päivittäin. Lehtijutut niistä harvoista, jotka elävät melkein luontaistaloudessa, käsittelevät nekin rahaa - sitä, kun rahaa ei käytetä. Minä olen tässä blogissa puhunut rahasta ja taloudesta usein. Käytännössä aina puhe rahasta on liittynyt yhteiskunnan tai minun varoihini tutkimuksiin tai kuntoutukseen liittyen. Ne ovat tärkeitä aiheita, mutta nyt ajattelin ottaa hieman toisen näkökulman varallisuuteen. Heti alkuun voin todeta, että olen oikeastaan päässyt pitkän, pienituloisen kauteni ajan melko helpolla. Syy on se, etten ole kovin viehättynyt materiasta. Ihan askeettikaan en ole, mutta monet jutut, joihin voisi käyttää rahaa päivittäin, eivät viehätä minua. Tykkään blogin kirjoittamisen lisäksi lukea blogeja. Itselleni sopivien blogien löytäminen on vain hankalaa (saa vinkata :) ) Portaalit ovat täynnä esim. lapsiperheblogeja, joiden kuvauksissa mainitaan, että blogi käsittelee lapsiperheen el

Jos joku on rva:lta (ja koko perheeltä) ollut vähäistä viime kuukausina, niin se on kyllä ulkoilu. Joulukuussa oli pimeää ja sateista. Tammikuussa taas oli todella kylmiä viikkoja. Joulukuun puolivälistä tammikuun loppuun olin "yrjötaudissa" enkä juuri päässyt liikkeelle. Helmikuussa meillä oli flunssa ja yskää, itse kärsin astmaattisesta hengenahdistuksesta (joka jatkuu edelleen). Viime päivinä, viimeinkin, olotilani on helpottanut ja henki kulkee jo vähän paremmin. Sunnuntaiaamuna menimme Naakan kanssa kaksin leikkipuistoon. Meillä on onni asua sellaisen puiston lähellä, jossa on kunnollinen pulkkamäki. Toki pulkka unohtui tuolla reissulla kotiin... Naakka ei yhtään harmistunut, kun pääsi sen sijaan leikkimään lumilinnassa, jonka isot lapset olivat tehneet. Eilen , kun hain Naakan päiväkodista, menimme taas puistoon. Nytkään ei ollut pulkkaa mukana, mutta leikkipuistossamme arkisin toimiva iltapäiväkerho jättää aina muutaman pulkan ja kelkan päivän lopuksi puistoon,