sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Ostoksilla ja mummolassa

Lomalla on ollut toisaalta työntäyteistä (riekkuvat lapset), toisaalta tosi leppoisaa. Tuntuu, kuin olisin ollut lomalla jo paljon pidempään kuin viikon.

Nukkumaanmenoaikani on lipsunut normaalista noin tunnin eteenpäin. Tämä ei muuten onnistuisi, mutta lasten alun kuudelta kiekumisen jälkeen molemmat ovat alkaneet nukkua noin seitsemään. Siten minullakaan ei ole niin kiire illalla nukahtaa.

Nyt loppuviikosta meillä ei ole ollut paljon varsinaista ohjelmaa. Maanantaina ostettu tulostin saatiin jopa eilen asennettua, nyt olen miettimässä rotjakkeelle paikkaa (ei ole kovin esteettinen olkkarin senkin päällä).

Kaupasta löydettiin Torstaina lapsille puuttuvia vaatekappaleita, lähinnä alusvaatteita. Minä löysin uudet lenkkarit, kun vanhat menivät rikki. En oikein viitsi lähteä Pohjoisen-reissullemme ilman kunnon kenkiä.

Perjantaina teimme kokopäiväretken mummini luokse. Hän on jo iäkäs (kuinkas muuten, jo rva lähentelee neljääkymppiä). Kävimme ennen vierailua paikkakunnan kesätorilla ostamassa tarjottavia, ja taas sorruin hankkimaan lapsille pienet lelut, onneksi käytetyt.

Minulle on elämys hakea torin pullakauppiaalta tarjottavia - luulen että hakujen määrä on kerta vuodessa. Pidän toritunnelmasta, mutta en nähtävästi vieraile siellä usein. Seurueemme miehet kävivät syömässä nakit ketsupilla ja sinapilla.

Isomummin luona meni hyvin. Hänelle oli selvästi ilo, kun lapsenlapsenlapsia kävi kylässä. Olimme nähneet viimeksi jouluna, joten lapset olivat taas kasvaneet. He keksivät touhuttavaa ja juteltavaa, viivyimme loppujen lopuksi vierailulla kuusi tuntia, ja kävimme pihallakin.

Kävin kastelemassa kukat isoisäni haudalla, ja mieleni viivähti yli 20 vuoden takaisissa muistoissa isoisästäni. Hän kuoli varhain, vain hieman yli 70-vuotiaana. Hän oli kuitenkin olemassa, kun olin yläkoulussa ja lukiossa.

Pappani oli kiinnostunut koulunkäynnistämme. Hän oli kiinnostunut politiikasta ja maailman asioista. Hän kalasti ja marjasti. Hän söi lihakastikkeen loput kaurapuuron päällä ja nukkui päiväunet lattialla.

Kaiken hulinan keskellä havaitsin myös, kuinka raihnaiseksi mummini on käynyt. On ihme, että hän asuu vielä 92-vuotiaana kotona ja suhteellisen vähillä avuilla. Jutut teräsmummoista ja -vaareista, huippukuntoisista 100-vuotiaista ovat hienoa luettavaa.

Totuus kuitenkin on, että yli yhdeksänkymppiset, kotona melko itsenäisesti asuvat seniorit eivät ole ihan tavallinen ihmisryhmä. Mummilla eniten ongelmaa tuottaa liikkuminen, eikä alkaneita rappeumia eri puolilla elimistöä voi enää pysäyttää. Se on vaikeaa, kun mieli on vielä virkeä ja muisti suhteellisen hyvä. Onneksi moni asia on kuitenkin vielä hyvin. Olen onnekas, kun lapsillani on mahdollisuus nähdä niin eri-ikäisiä ihmisiä ympärillään.

PS. Ennen pitkää täytyy aloittaa pakkaaminen tai ainakin suunnittelu - matkamme lähestyy.

PPS. Matkasuunnitteluiden keskellä kotiini saapuu tänään vielä mansikkalaatikko. Ollaan sitten talvi suhteellisen omavaraisia (ja syödään oikein paljon tuoreena myös)

PPPS. parvekepuutarhani vesimeloni kukkii, wuhuu!




perjantai 28. kesäkuuta 2019

Olenko järjestelmällinen?

Muutama keskustelu ja puheenaihe ovat saaneet minut pohtimaan järjestelmällisyyttäni. Kyse ei ole vakavasta asiasta, mutta omia tapojaan on aina välillä hyvä tutkailla.

Onko meillä tavarat epäjärjestyksessä? No on! Usein! Huomaan käyttäväni paljon aikaa tavaroiden paikalleen viemiseen. Nyt olen alkanut kiinnittää huomiota lasten käyttäytymiseen - en oikein jaksanut talven/kevään aikana vaatia heiltä enempää järjestelmällisyyttä, kun olin itse niin kuormittunut työarjesta.

Onko meillä liikaa leluja? No kyllä, monessakin paikassa! Meillä on mielestäni liikaa leluja (lasten mielestä ei) Toisaalta, lelujen määrä ei ole ihan uskomaton. Jokainen mahtuu laatikkoon tai kaappiin, vaikka löytyykin usein ihan jostain muualta.

Ratkaisu: lasten poissaollessa äiti käy huomaamattomasti noukkimassa pois/kierrätykseen lelun sieltä, toisen täältä. Toisaalta, säilytystiloja on aina mahdollista kohentaa.

Onko meillä liikaa vaatteita? Yksittäisiä vaatelajeja meillä on yli oman tarpeen, kuten esimerkiksi Touhin pitkähihaisia sekä lyhythihaisia paitoja sekä Naakan pitkähihaisia paitoja. Toisaalta, koot vaihtuvat vielä suht tiuhaan, varsinkin nuoremmalla.

Silloin tällöin meillä on ylimääräisiä kenkäpareja, kun oikea koko ei ole osunut kohdalle tms.

Minulla on nyt hyvin monet shortsit, joita olen hankkinut sekä uutena että käytettynä - koska viime kesänä minulla ei ollut oikeastaan yksiäkään ja päätin nyt sitten varautua :D

Onko vaatteilla omat paikat? Suurimmaksi osaksi. Meillä ei myöskään ole likapyykkivuoria tai puhtaita pyykkejä ympäriinsä muuten kuin pyykkitelineessä. Kaapit pullistelevat kuitenkin.

Ratkaisu: Lisään jälleen vaatesesonkien suunnitteluun ja kaappien järkkäämisen aikaa, huh!

Entäpä sitten ajankäyttö? Pakko kehaista, että tässä minä loistan! Olen lähes joka paikassa ajoissa, pystyn lyömään lukkoon asioita hyvissä ajoin ja suunnittelen yleensä viikot aika tarkkaan etukäteen - tosin niistä tulee joustettua jos tarve vaatii.

Minulla on aika hyvä muisti jopa ilman kalenteria, kalenteria olen ahkerammin käyttänyt oikeastaan vasta kuluneena vuonna, kun olen aloittanut kokopäivätyön.

Raha-asioissa olen myös varsin järjestelmällinen. Olen siinä mielessä kiinnostunut rahasta, että haluan tietää sen riittävän. Haluan myös olla säästäväinen ja tehdä kestäviä hankintoja. Käytän yleensä asiat loppuun ennen kuin hankin uutta. Tuloni eivät päätä huimaa, mutta silti kykenen säästämään hiukan.

Onko jotakin heikkoa lenkkiä? Se on luultavasti ateriasuunnittelu. Olen rytmi-ihminen, ja meillä on oltava säännölliset ateriat lämpimine ruokineen. Koen suunnittelupuolen kuitenkin varsin työlääksi. Samoin kutsujen järjestäminen on enemmänkin rasittavaa kuin hauskaa.

Tässä oli lyhyt pohdinta rva:n järjestelmällisyydestä. Vahvuuteni taitaa olla ennemminkin ajankäyttö kuin materiaalinen järjestys :D  Toisaalta, pohdinta on omani, joku muu voi olla minusta aivan eri mieltä.

Järjestelmällisyyttä tulin tässä kirjoituksessa pohtineeksi materiaalisen omaisuuden, ajankäytön, rahan ja perheen ravitsemisen näkökulmasta. Aihe on mielenkiintoinen ja huomaan, että kehitettävää on, mutta moneen asiaan voin olla ihan tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa!


keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Alkuviikon tekemisiä ja talkoohenkeä

Maanantai-iltana Naakkanen ilmoitti menevänsä ukille kahdeksi yöksi - näin tapahtui. Tänään aamupäivällä hänet haetaan sieltä pois. Ei ole soitellut, soitin kerran eilen aamupäivällä, mutta olivat niin kiireisiä, että puhelu päättyi lyhyeen :D

Touhi on ollut pari päivää ainoana lapsena, hän on selvästi viihtynyt. Jo kaksi lasta ovat eräänlainen lauma (varsinkin jos aikuinen ei ole nukkunut tarpeeksi). He viihtyvät jo nykyään melko hyvin yhdessä, mutta kaipaavat selvästi myös hieman aikaa erossa toisistaan.

Mitähän olemme tehneet:

- Maanantaiaamuna koitettiin käydä palomuseossa Erottajalla, ja museo  oli sopivasti suljettu lomasesongiksi.  Käytiin sitten vain jättämässä Naakka ukille. Touhi ei ole vielä paljon ukkilassa käynyt, nyt hänkin jo lupasi mennä sinne vähäksi aikaa oikein pian. Päivällä käytiin palstalla ja illan minä ja Touhi vietimme kaksistaan.

- Tiistaina kävimme Touhin kanssa kaupassa, apteekissa ja optikolla varaamassa minulle aikaa. Syömisen jälkeen raivasin lastenhuonetta, sitten lähdimme taas palstalle (samat hommat, Touhin iskä oli hoitamassa Touhia - he osallistuivat kitkemistalkoisiin ja saivat palkaksi makkaraa ja kylmää juomaa)

- Nyt keskiviikkona minulla on ohjelmassa ruuanlaittoa, keittiön raivaamista ja optikolla käynti. Aion hankkia pitkästä aikaa piilolinssit. Naakkanen saapuu kotiin, eli varmaankin teemme normijuttuja kotona ja käymme ulkoilemassa.

Minulla on jälleen ollut liikkuvuusongelmia yläselän kanssa, ja pyrin saamaan erilaiset kiertoliikkeet enemmän mukaan rutiiniin. Kipuja oli viikonloppuna enemmän kuin tarpeeksi, nyt hieronnan jälkeen tilanne on taas ollut vähän helpompi.

Liikkeellä olen varmaankin tarpeeksi - askelmittariin tulee se 10 000 askelta joka päivä. Talvella näitä lukemia oli huomattavasti hankalampi saavuttaa, mutta nyt viljelypalsta pitää liikkeellä kuin itsestään.

Asuntoautomatka häämöttää myös. Minua ei yhtään jännitä reissuun lähtö, koska teimme harjoitusmatkan toukokuussa. Lastenhuonetta raivatessani olen todellakin Sitä mieltä, että haluan kotiympyröistä hetkeksi pois ;)

PS. Touhi on alkanut jo hitusen verran pissaamaan pottaan ja pönttöön. Hän ei ole edelleenkään kovin kiinnostunut asioita.

PPS. Kävimme myös Verkkokaupassa ja samalla näköalatasanteella katsomassa vanhaa hävittäjää. Touhi oli kiinnostunut, Naakkaan iski korkean paikan kammo.

PPPS. Petuniani näyttävät jo aika komeilta. Sotkukasa etualalla on vesimelonin taimi - katsotaan, päästäänkö tänä kesänä kukka- saati sitten hedelmävaiheeseen saakka.







lauantai 22. kesäkuuta 2019

Ekotekoja - jälleen vaatteet

Kävimme eilen Naakan kanssa H & M -ketjun liikkeessä.  Olimme kaupassa porukalla, oikeastaan exä etsi farkkushortseja, joita ei löytänyt. Minä bongasin Naakalle juhlakengät (ei ole nyt sopivia, olemme juhlineet viime ajat ilman kenkiä ihan onnistuneesti.

Naakka ilmoitti, että haluaa Batman-Teräsmies-kääntöpaidan. Jätin kengät hyllyyn ja riensin kertomaan Naakalle suru-uutisen: "Naakka, sinulla on 15 t-paitaa täksi kesäksi, en osta sinulle nyt uusia paitoja",

Yllätyksekseni Naakka ei hermostunut ollenkaan, ja minulle tuli jopa tunne, että olisi pitänyt ostaa se pojille suunnattu paita (tykkään itse, kun Naakan vaatemaku on niin monipuolinen). Kävelimme liikkeestä ulos ilman kenkiä (Naakka ei pitänyt niitä tarpeellisina) ja ilman t-paitaa.

Kuitenkin, jos jotakin tiettyä vaatekappaletta on paljon, en hanki uusia vaatteita vain huvin vuoksi. Metsästän ylipäätänsä lapsille jo seuraavia vaatekokoja, Naakalle 122-128 ja Touhille 110. 

Ympäristökysymys on vaatteiden osalta muuttumassa minulle yhä tärkeämmäksi. Kirppikseltä voin hankkia mitä vaan, jos se on hyväkuntoista. Uusien vaatteiden kohdalla pyrin hiljalleen suuntaaman hankintoja Suomessa tai lähialueilla valmistettujen vaatteiden suuntaan. 

En todellakaan ole sataprosenttinen - juuri eilen hankin itselleni halpaketjun mustat caprileggingsit. Niitä nyt vain on vielä helpompi hankkia siten. Täyspitkät leggingsit voisin jo hankkia lähellä valmistettuina - Suomen oloissa käyttöaika on shortsimallisia pidempi.

Sen sijaan lapsen juhlakengät hankin halpaketjusta, jos hankin ollenkaan. Toki, jos joku suomalainen valmistaja tulisi tyrkylle, harkitsisin asiaa :) 

Onko se sitten kalliimpaa? No usein toki on. Kuitenkin, hankin Neulomo-merkkisen t-paidan eilen Prismasta. Vaatteet suunnitellaan Suomessa ja ommellaan tässä maassa tai Virossa. 

Tämäntyyppisen t-paidan hinta uutena voisi olla Bangladeshissa ommeltuna halvempi - nyt se maksoi 34 euroa. Mielestäni vuosia kestävästä vaatekappaleesta, jonka tekijöiden työolot ovat oletettavasti hyvät, voi maksaa kyseisen summan.

Neulomo-vaatteita en ole ennen hankkinut - niissä on ollut makuuni liian mummomaiset kuosit - nyt tuli mielestäni vähän iättömämpi kangas ja koska keltainen väri miellyttää minua melkein aina, ostin sen.



PS. Alennusmyynneistä & outleteista löytyy usein oikein hyviä, muualla kuin halpatuotantomaissa tehtyjä vaatteita.

PPS. Kirppari on ihan mainio paikka lastenvaatteiden löytämiseen - tosin se vaatii hieman enemmän työtä kuin kaupasta etsiminen.

PPPS. Suomessa tuotettujen vaatteiden verkkokauppatarjonta on sekin tosi tyttöpainotteinen - poikiin saisi panostaa hieman enemmän.



torstai 20. kesäkuuta 2019

Kesälaitumille

Olemme nyt virallisesti siirtyneet/siirtymässä kesälaitumille :) Minun kesälomani alkoi eilen iltapäivällä, ja lasten & heidän isänsä tänään iltapäivällä. Lapset laskevat päiviä asuntoautoreissuun, ja edes reittisuunnitelmaa ei ole vielä tehty :D

Minulla on ollut aika kipeitä päiviä selkäni kanssa - töissä on tehty paljon istumahommia ja sellaista, jossa kädet ovat kurotettuina ja lavat kaukana toisistaan. Koska lapset ovat käyneet ylikierroksilla iltakymmeneen (valoisa vuodenaika), en ole voinut jumpata juurikaan.

Sen sijaan olen liikkunut valtavasti. Palstalla olen käynyt melkein joka päivä, siellä täytyy kastella nyt jatkuvasti, kun säätila on pysynyt poutaisena. Kävelyä ja liikkeellä oloa on tullut sekä työpäivien aikana että niiden jälkeen.

Eilen meillä oli kylässä opiskeluaikainen ystäväni (siis ystävyys on toki jatkunut opiskelujen jälkeenkin) lastensa kanssa. Olo oli kuin isossa perheessä, jossa lapset ovat syntyneet pienin väliajoin (iät 8,6,2 ja vauva).

Lapset viihtyivät tuntikausia sekoitellen erivahvuisia saippuavesiä saippuakuplien puhallusta varten. Täytyy sanoa, että vaikka kuplavettä oli joka puolella, leluja ei toisaalta ollut levitetty juurikaan. En oikein osaa kieltää vesileikkejä sisällä kesäaikaan - nehän olivat parasta hupia myös omassa lapsuudessa.

Oli myös hauskaa, kun meillä oli pitkästä aikaa vauva kylässä. Tämä vauva oli tosin edennyt jo vaiheeseen, jossa noustaan tukea vasten seisomaan. Hänen puuhiaan oli hauska katsella ja samalla vähän ikävöidä aikoja, jolloin meillä oli lapsi, joka ei vielä ollut älyttömän nopea liikkeissään ;)

Maanantaina Touhi kävi kampaajalla. Hänelle olikin ehtinyt kasvaa aikamoinen takaa pitkä ja edestä vähän lyhyempi... Kampaajalla oli kuulemma mennyt hyvin. Touhi oli suhtautunut vakavasti "Palomies Sami -tukan" leikkaamiseen.

Oli hauska huomata, kun jäbä kasvoi heti puoli vuotta, kun tukka oli leikattu. Hänestä tuli ihan ison pojan näköinen. Touhi ei kyllä ole ollutkaan mikään babyface, luulen että hän on jo saavuttanut seuraavien kymmenen vuoden ulkonäkönsä.

Jonkinlainen lista lomasuunnitelmista pitäisi tehdä - ja toisaalta tsiljoonista askareista, joita lomalla luulisi olevan aikaa tehdä. Nyt tiedän jopa, että viemme lapset illalla uimaan ja juhannusaattona käymme jossakin katsomassa kokkoa.



PS. Olen jo melkein kuunnellut kaksi äänikirjaa - siis koko elämäni aikana. Nyt taitaa tulla tauko, kun ei ole enää työmatkoja viiteen viikkoon.

PPS. Olen koukuttumassa Downtown Abbey -sarjaan.

PPPS.  Töissä oli erittäin mukava ja antoisa vuosi, nyt on toisaalta mukavaa pitää hieman taukoa ennen syksyä.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Koti- ja päivähoidossa

Kun olin 1980-luvulla lapsi, vietin osan varhaislapsuuttani päivähoidossa. Muistot noilta ajoilta ovat ihan hyviä, en toivonut olevani koko ajan kotona äidin/isän kanssa.

Pikkupaikkakunnalla ei juuri eskaria tuolloin käyty, paitsi että 6-vuotiaat täyttelivät jonkin sortin eskarivihkoja seurakunnan päiväkerhossa. 6-vuotiaana taisin päästä vähäksi aikaa pikkuoppilaaksi koulun iltapäiväkerhoon, koska halusin samaan paikkaan koululaisten kanssa.

Kun tämä "esiopetus" oli suoritettu, mentiin kouluun ja saatiin oma pulpetti.

Omilla lapsillani on/tulee olemaan hiukan erilaista. Naakka oli ensimmäisenä elinvuotenaan (2013-2014) kotihoidossa, välillä minä hoidin, välillä Naakan isä hoiti, ja välillä olimme molemmat kotosalla.

1v ja 4kk:n iässä Naakka aloitti osapäiväisen päiväkotiarjen. Sitä onkin jatkunut nyt katkeamatto-masti yhteensä viisi vuotta, paitsi että osapäiväinen muuttui kokopäiväiseksi ensimmäisen vuoden jälkeen.

Touhi taas aloitti päiväkodin kokopäiväisenä 2 vuoden ja 1 kuukauden iässä (2018) eli vähän Naakkaa isompana. Siitä lähtien meillä oli kaksi ipanaa vietävänä ja haettavana samasta päiväkodista. Pitkiä lomia emme ole vuoden aikana viettäneet kesä- ja joululomaa lukuun ottamatta.

Syksyllä elämäämme tulee muutos, kun Naakka siirtyy päiväkodista eskariin koululle. Silloin alkaa perheessämme ennen näkemätön vaihe, eli lapset viedään ja haetaan eri paikoista, jotka eivät onneksi sijaitse liian kaukana toisistaan.

Koska me Naakan vanhemmat olemme kokopäivätöissä, Naakalle on haettu esiopetuksen lisäksi myös iltapäivähoitoa, koska esiopetusta käydään vain tietty tuntimäärä päivässä.

Naakan syksystä en ole huolissani - hän on jo todella valmis eskariin. Olemme myös hieman puhuneet kaukaisemmasta tulevaisuudesta, koululaisena olosta. Naakka saa luultavasti seuraavaksi synttärilahjaksi oman, ensimmäisen puhelimen.

Vaikka kuinka ajattelisimme, että hän on vielä pieni, hän kasvaa ja kehittyy koko ajan. Ennen pitkää kuvioon astuu ulko-oven avaaminen ja lukitseminen omalla avaimella, ja välipalaa hän osaakin jo ottaa kaapista.

Tottakai tulevaisuus jännittää - jo koulurakennukseen siirtyminen on iso juttu. Eskarin opet ovat onneksi tuttuja, sillä eskari sijaitsi ennen päiväkodin tiloissa.

Meidän tuurillamme hommassa on toki myös joitakin varjopuolia, nimittäin koulua ympäröivän aukion peruskorjaus. Näin ollen eskaritiloja on todella vaikea lähestyä ja sama koskee poistumista. Koululle päästäkseen täytyy ylittää autotie ja ratikkakiskot paikasta, joka on samalla ratikan pääteasema. Olen iloinen, ettei Naakka vielä tänä vuonna ole ekaluokkalainen - eskariviennit ja -haut täytyy vanhempien joka tapauksessa hoitaa itse.

PS. Vietämme parhaillaan viikonloppua maaseudulla. Tänään olemme ulkoilleet ja käyneet kaupassa ostamassa karkkia :D

PPS. Ensi viikolla loppuviikosta koittaa viimein rva:n kesäloma - siis viiden viikon työleiri ipanoiden kanssa ;)

PPPS. Kirpparilla on kauppa käynyt, mutta ei läheskään niin hyvin kuin viime syksynä. Pääsen kuitenkin ehkä vaatteista eroon...

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Palstalla ja kirppiksellä

Maanantaina niskani alkoi lyödä totaalisen lukkoon. Olen tottunut näihin "kramppeihin" vuosien aikana, varsinainen venyttely ei niihin auta. Jonkin verran auttaa, jos pystyy kääntelemään niskaa ja rauhallisesti puolelta toiselle.

Minulle on jo vuosikymmen sitten tapahtuneesta retkahdusvammasta jäänyt kiputila yläniskaan, oikealle puolelle. Liian rajusti en voi päätä käännellä, muuten saan huimausoireita....siispä rauhallisia liikkeitä.

En tiedä, pitivätkö bussimatkustajat tempoiluani hassuna - bussi vain on niin hyvä paikka käännellä päätä puolelta toiselle, kun mitään muutakaan kovin järkevää ei ole tarjolla. Tosin äänikirjat & pään kääntely bussissa eivät oikein sovi yhteen.

Tänään niska on ollut aavistuksen verran parempi, mutta yläselkä on kyllä ollut enemmän jumissa. Jotain poistuu, jotain tulee, sellaista se aina on.

Olen nyt alkuviikosta huhkinut sekä kirppiksellä että viljelypalstalla. Jälkimmäiselle lähdenkin kohta - Naakan ja Touhin isä lupasi hakea tänään lapset luokseen, josta minä puolestani haen heidät palstalla käytyäni.

Täytyy sanoa, että kaikki kasvaa palstalla hyvin, myös rikkaruohot. Toissapäivänä kiskoin kaksin käsin yhtä heinäniityksi villiintynyttä kohtaa palstallani. Tänään on luvassa samaa puuhaa, mutta luultavasti hieman vähemmän kuin sunnuntaina.

Luulen, että pystyn tänään korjaamaan ensimmäisen kerran satoa! Salaatti ja pinaatti ovat ehtineet jo niin hyvänkokoisiksi, että saan varmaankin kumpaakin nypittyä mukaani.

Kirppispöydän otin, kun huomasin, että sellainen olisi vapaana itselleni sopivan ajanjakson, juhannukseen saakka. Naakan ja Touhin pieniä vaatteita on taas talven aikana kertynyt, ja on aika muuttaa ylimääräiset rahaksi (ei sillä nyt rikastu, mutta jään ehkä vähän plussalle ja pääsen vaatteista toivon mukaan eroon).

Siispä olen viettänyt aikaa vaatteita silittäen ja lajitellen! Hieman haikea on mieli, kun vaatteet lähtevät kiertoon- lapset ovat olleet aiemmin pienempiä ja kasvavat koko ajan. Naakka on kasvanut viime vuodesta yhden vaatekoon, Touhi melkein kaksi.

Kirppikseltä olen hommannut vaivihkaa euron, kahden, kirjoja ja palapelejä. Tarkoitus on kerätä kassillinen lapsille uutta ajanvietettä asuntoautomatkaamme varten...

PS. urosvoittoisuus akvaariomme miljoonakalakannassa on jatkunut. Pienistä poikasista ei tosin vielä tiedä, kumpaa sukupuolta ne ovat. Yritän tasoittaa tilannetta.

PPS. viime viikolla pääsin vähän museoon, kun ystäväni tuli Helsinkiin ja näimme pitkästä aikaa. Oli tosi mukavaa! Kävimme ravintolan ohella ;) Kansallismuseossa ja Oodi-kirjastossa.

PPPS.Touhi on oppinut Hämä hämä häkki -laulun osittain omilla sanoilla : heinä heinä sirkka, soittaa paloautoaan...

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Kun mikään luonnollinen ei toimi

En oikein tiedä, mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on. Jotenkin se liippaa henkistä ikää, sitä miten jonkin asian kuuluisi mennä ja sitä, kuinka yllätysten kautta syntyneet lopputulokset ovat toimivia tai sitten eivät.

Päätin listata asioita, joiden kohdalla kehoni tai minä muuten eivät toimineet kuten piti.

1. Teini-ikä: tykkäsin hengailla isovanhempieni kanssa. Pääpuheenaiheet: kirjat, puutarhanhoito ja sota-aika. Teini-iässä minulla oli vielä 3-4 isovanhempaa. Minulla on edelleen yksi.

2. Täysi-ikäisyys: ajokortti. Kaikki nuoret tykkäävät ajamisesta. En tykännyt ajamisesta silloin enkä nyt. Tiedän, että se olisi hyödyllistä mutta ei.

3. Seurustelu Se ei oikein napannut kohtien 1 ja 2 kohdalla. Miten ihmeessä jaksaisin jatkuvasti roikkua jonkun kanssa?

4. Ammatinvalinta: En todellakaan aikonut ainakaan siihen ammattiin, mihin olen nyt pyrkimässä. Hupaisimpana pidän sairaanhoitajakoulua, jonne minut hyväksyttiin - en mennyt. Kunnioitettava ammatti, mutta ei näillä unenlahjoilla tai muutenkaan...

5. Mummoharrastukset: historian opiskeleminen, neulominen, puutarhan ja huonekasvien hoito, itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten seurassa viihtyminen... no no no, jos olet 20-25-vuotias...minä olin.

6. Nuorena sitä on terve... Niskani pamauttaneena en sopinut jälleen kuvaan - pidin tasapainoa yllä lyhyiden kävelyretkien aikana kävelysauvojen avulla - olin 27-vuotias. Niskavaivaa ennen minulla oli mielenterveysvaivoja. Nyt 37-vuotiaana koen olevani varsin terve.

7. Raskaus, synnytys ja imetys: näiden aikana hormonisi hoitelevat homman....no joo, oksensin 9 kuukautta, synnytin ekalla kerralla 46 ja tokalla 54 tuntia...imetys ei lähtenyt käyntiin, huh!

8. Asiat, jotka ovat hoidossa 40 vuoteen mennessä: Vakituinen parisuhde - joo ei (virallisesti olen edelleen avioliitossa). Asuntolaina - joo ei. Vakiintunut työkuvio - tuleva taitaa olla ennätys, 2 vuotta. Tuleva ammattini vaatii opintoja noin vuoden verran. Lapsiluku: hitto, en todellakaan ole päättänyt. Onneksi niitä on nyt jo muutama.

9. Henkinen ikä - asia on edennyt positiivisessa flowssa. Tällä hetkellä kuvittelen henkiseksi iäkseni 44, joten alan jopa jo lähestyä sitä. Se saattaa myös nousta, joten täytynee pitää huolta, että joskus saavutan sen.

10. Omat lapset: Se on helevetin hieno juttu! Kun yöllä käyn vessassa, toinenkin lapsi livahtaa sänkyyni. Molemmat ottava tähtiasennon ja äitee siirtyy nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn...tyytyväisenä.



tiistai 4. kesäkuuta 2019

Sydänkesän kuulumisia kuvina

Tuntuu, että kesä on alkanut oikein tulvimalla...siis kirjaimellisesti. Naakka ja hänen isänsä joutuivat tänä aamuna päiväkotireissulla pakenemaan ukkosmyrskyä päiväkodin pyöräsuojaan, jonne oli alkanut myös tulvia vettä (siis nilkkoihin asti, vaaratilannetta ei sentään syntynyt).

Kiperästä tilanteesta päästiin, kun päiväkodin työntekijä tuli töihin ja saatiin tehtyä lautaviritelmä, jolla isä ja tytär pääsevät satimesta :D

Taidanpa vaihteeksi kertoa kuluneesta viikosta kuvina - melkein joka päivä on tehty jotakin, josta olen ottanut kuvan.

Viime tiistaina juhlittiin päiväkodin kevätjuhlaa. Tänä vuonna ei esiinnytty, vaan suoritettiin tehtäviä, joilla sai "lippuja", joilla sai puolestaan nakkeja ja sen sellaista.

Muuten hyvä idea (jätän nyt tässä mainitsematta, mitä mieltä olen kilpailuista, joihin aikuisten pitää osallistua...) , mutta koska oli ilmoitettu, että juhlasta saa ruokaa, en ottanut lapsille evästä mukaan.

Kuullessaan, ettei heti syödäkään, 2-vuotiaani sai tietenkin raivarin...no, hän leppyi tilanteen korjaantuessa, mutta se jopas tuntui tehtävien suorittaminen pitkälliseltä.

Tässä Touhi, kun oltiin jo kotimatkalla juhlasta. Hän on kasvanut vuoden aikana ihan kaikilla tavoilla:



Torstaina olikin vapaapäivä töistä. Touhi puri jo heti aamulla Naakkaa selkään niin että piti puhdistaa ja laastaroida. Loppujen lopuksi totesin että lapset pitää erottaa toisistaan vähäksi aikaa.

Lasten isä lähti Touhin kanssa ostoksille ja minä Naakan kanssa Lintsille. Menimme vain ilmaislaitteisiin, ja Naakka loisti, kun sai jakamattoman huomioni ja hauskuutta huvipuiston muodossa.

Asumme aika lähellä Linnanmäkeä, sinne on helppo matkustaa julkisilla. Koska sisäänpääsy on ilmainen, huvireissu ei kustanna liikaa, kun lapset ovat vielä pieniä eivätkä vaadi kaikkiin laitteisin pääsyä.


Alkukesä on eräs rva:n suosikkivuodenajoista. Viime perjantaiaamu oli sateinen. Olin juuri palaamassa lasten vasukeskusteluista, kun huomasin, kuinka kauniisti syreenit kukkivat kotikulmillamme.



Ja lisää kasvikuvia....lauantaina poikkesin työmatkalla akvaarioliikkeessä ostamassa kalanruokaa. Poistuin kuitenkin ilman kalanruokaa, mutta kolmen uuden kasvin kanssa.

Minullahan on sangen yksipuolinen kasvivalikoima - se koostuu setäni minulle joskus kauan sitten lahjoittamasta vallisneriasta sekä punamelalehdestä (molemmat alunperin peräisin suurin piirtein 1970-luvulta).

Nyt päätin kuitenkin kokeilla uusia kasveja, joiden nimet otan vielä selville...kuitenkin, kun otin yhden kasveista vesipussista, niin eikös suurin osa korsista napsahtanut poikki.

Hätä ei luultavasti ollut tämännäköinen. Nyt loput punaisen kasvin korret ovat juurtumassa "maljakossa".


Sunnuntaina lapset heräsivät muistaakseni hemmetin aikaisin...ja heillä oli myös riita päällä melkein heti. Koska itselläni meinasi palaa hihat myös, lähdimme aamupäivällä metsään kävelylle.

Naakka on nykyään hyvin innoissaan metsästä. Luulen, että hän viihtyisi siellä tuntikausia. Touhi taas on ylipäätänsä innoissaan, kun lähdetään johonkin. Riidat unohtuivat.


Samana iltapäivänä veimme Naakan ratikalla ukin luokse kylään. Touhin pääsi minun kanssani muumikauppaan ja kahvilaan.  Olen vähän huono lähtemään 2-vuotiaani kanssa mihinkään, joten päätin, että otan itseäni kerrankin niskasta kiinni.

Muumikaupassa Touhi sai valita kolme pientä muumifiguuria (hän tykkää leikkiä muumitalolla ja -laivalla), mutta osa hahmoista on kadonnut vuosien varrella. Hän valitsi empimättä poliisin. Olisin itse halunnut meille mörön, mutta T. valitsi mamman ja papan.

Kahvilassa meni suoraan sanottuna chillaillen. Touhi leikki muumeilla ja söi pullaa. Minä söin kahvin kanssa lohileivän, joka olikin niin täyttävä, ettei tarvinnut syödä paljon mitään loppupäivänä.


Laitetaanpa loppuun vielä kuva kasvimaastani: Salaatit alkavat olla jo sillä mallilla, että aivan kohta voi napsia syötävää pöytään:


Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...