Rouva Niskanen

  Tämäkin viikko on mennyt reippaasti . Itse asiassa se on mennyt niin reippaasti, etten oikein muista, mitä esimerkiksi maanantaina tapahtui. Tiistaina T. oli lätkäharkoissa ja minä vanhempainyhdistyksen kokouksessa.   Keskiviikkona minä olin hierojalla. Se oli oikein fiksu veto, koska kroppa on alkanut mennä jumiin. Siellä se saatiin taas melko kivuttomaksi (ei kyllä kivuttomasti). Minulla on näemmä keho, joka menee jumiin helposti ja sitten aukeaa hankalasti. Se täytyy vissiin vain hyväksyä. Sain myös kehuja, kun lavan lihaksisto on kasvanut. Torstaina minulla ei ollut kotosalla mitään erityistä ohjelmaa, töissä toki oli täysi hulina päällä. Perjantaina istutin pari kasvia uusiin ruukkuihin. Joulukaktus on vähän kitulias, joten ajattelin, että se tykkäisi tilavammasta asumuksesta.  Meidän naapuriin aukesi kukkakauppa! Se onkin hieno juttu. Poikkesin siellä keskiviikkona. Meinasin ostaa hienon orkidean, mutta maltoin vielä mieleni. Sen sijaan ostin pienen kahvipen...

Kävin eilen töiden jälkeen salilla ...siis ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen :D Pelkäsin vähän, että siellä on ruuhkaa, mutta yllätyksekseni siellä oli todella hiljaista. Ainoa miinus hommassa oli, että lempi-jalkaprässini oli kesän aikana poistettu eikä toinen ole yhtään niin kiva, höh! Lyhyesti sanottuna treeni kulki todella nihkeästi. Sehän ei tietenkään johtunut siitä, etten kesällä ole tehnyt oikein mitään vaan siitä, että laitteet olivat tyhmiä ;) No ei vaan, kysyin eräältä viisaammalta ja hänkin totesi että jo paikalle raahautuminen on hyvä alku. Huomenna alkaa myös pilates, mikäli ehdin sukulaisreissulta takaisin ajoissa, joten ehkä tämä tästä. Jotenkin sitä vain kuvittelee, että on vastaavassa kunnossa kuin kuukausia sitten.  Olen pitkästä aikaa lukenut uudelleen Eve Hietamiehen "Tarhapäivää" ja voi vitsit, että siinä on osattu yhdistää komiikka ja vakava tilanne toisiinsa. Hihittelen aina, kun luen kirjaa. Varaan seuraavaksi "Hammaskeijun". Numeroruuh...

En ole treenannut vähään aikaan lihaskuntoa sen paremmin kuin notkeuttakaan. Jooga on ollut tauolla luultavimmin viime syksystä saakka. Olo on tuntunut todellakin siltä, mutta stressi ja väsymys ovat ajaneet tänä talvena itsestä huolehtimisen ohi. Törmäsin youtuben joogatarjontaan. Olen aiempina vuosina "joogannut" ajoittain, mutta en koskaan kovin pitkiä aikoja. Löysin erilaisia joogahaasteita, ja päätin kokeilla, pystynkö harjoittelemaan päivittäin. Harjoitukset ovat tuossa kyseisessä haasteessa 15-40 minuutin mittaisia, joka päivä keskitytään vähän eri asioihin. Olen nyt tehnyt yhden harjoitteen joka päivä. Se on ollut välillä vähän hankalaa, kun fyysistä tai henkistäkään tilaa ei meinaa minulle kotoani löytyä... äiti mikä äiti. Olen päässyt nyt 12 päivän yli. Varsinkin arkena on hankalaa ryhtyä, mutta olen oikein tyytyväinen, kun saan harjoitukset tehtyä. Olen huomannut, että harjoitusten tekeminen on useimmiten ihan mukavaa. Haasteet ovat kuitenkin varsin suuret. Ensiks...

 Selkäni takapakki , josta viime postauksessani kerroin, on nyt onneksi hidastunut tai jopa pysähtynyt :) Olen tehnyt joogaliikkeitä sitkeästi päivittäin, ja vaikka tilanne ei ole huippuhyvä, voin muutaman "vapaapäivän" jälkeen taas ottaa vastaan ensi viikon opiskelu-urakan. On näemmä hyvin tärkeää, että kroppani saa viikossa myös vapaata päätetyöskentelystä (tämä ei ehkä ole kovin mullistava havainto, mutta usein asiat on helpompi tietää yleisesti kuin tiedostaa omalla kohdallaan). Olen ollut valtavan kiitollinen, kun jokainen päivä on edellisestä riippumatta uusi alku ja yritys. Vaikka asiat eivät menisi ihan nappiin, voi seuraavana päivänä tehdä jotakin toisin. Joskus täytyy ottaa kokonaan rennosti, mikä on ehkä kaikkein vaikeinta - siis mielen rentouttaminen. Lapset ovat tällä viikolla viettäneet aikaa päiväkodissa ja eskarissa. Naakan koulu alkaakin ensi viikolla, ei kuitenkaan heti maanantaista. Sitten on edessä ne lyhyet koulutunnit ja vähän pidempään iltapäivätoimint...

Olen muuten jumpannut viime päivinä - tai siis nyt kuutena päivänä yhteensä. Mökkireissulla aloitin, ja sen jälkeen olen tehnyt 15 minuutin jumppia youtubesta...toimii tällä hetkellä! Tänään ohjelmassa olisi joku raskaampi 15-minuuttinen, jossa väsyy, hengästyy ja lihaksissa tuntuu. Muutamana edellisenä päivänä olen keskittynyt yksittäisiin kohtiin kuten selkään tai pakaroihin. Kun teen näitä 15-minuuttisia joka päivä, tulokseksi tulee melkein se 2 tuntia viikossa lihashuoltoa, joka aikuisten liikuntasuosituksista löytyy. Tämä on huipputulos verrattuna siihen, mitä olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Nähtävästi kehonhuollon ilon voi löytää yhden mökkireissun aikana. Päivittäisen 15-minuuttisen luulen voivani löytää aikataulustani, vaikka olisi työpäivä, tosin sen näkee sitten. Jo puoli tuntia voisi olla ongelma paitsi silloin, kun lapset ovat isällään. Vaikka näkyviä tuloksia ei todellakaan ole, tunnen olevani kuuden jumppapäivän jälkeen vetreämpi ja kivuttomampi kuin aiemmi...

On ollut vauhdikasta! Rva ei ole ollenkaan vauhdikkaalla päällä, mutta on pakon edessä viilettänyt menosta toiseen. Touhi ollut oma mahdoton itsensä (maanantaina se kaatoi joulukuusen, tiistaina se onnistui rikkomaan eteisen lampun, älkää kysykö miten...) Myös 5-vuotias Naakkasemme kekkaloi paikasta toiseen. Huomaan jo mielessäni suunnittelevani ensi joululomaa sillä tavalla, että lapset ovat toisen lomaviikon lopusta pari päivää varapäivähoidossa... Toisaalta, on ollut ihanaa olla porukalla ja siinä vauhdissa. Huomaan niskani ja yläselkäni olevan varsin jumittuneessa tilassa, siitäpä havahtuneena taidan tilata itselleni hieronnan viikonlopulle. Poikkeuksellisesti nyt on ollut muutakin kuntoutusta ilmassa. Olin nimittäin keskiviikkoaamuna (se myrskypäivä) fyssarilla. Siellä tutkittiin vatsalihaksiani, koska niissä on raskauden (tai raskauksien) jäljiltä pieni erkauma. Ei se oikeastaan ole edes kovin pieni, mutta on kuulemma todennäköisesti mahdollinen kuroa umpeen voimistelun...

Tällä viikolla me ollaan ...käytetty molemmat lapset passikuvassa ja sormenjälkitunnistuksessa (maanantai), vietetty oikein hikinen päivä Muumimaailmassa (tiistai), siivottu, laitettu ruokaa, syöty mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita...ja nukuttu oikein huonosti. Tällaisina aikoina minä ihan oikeasti tykkäisin kropasta, joka sietäisi hellettä vähän paremmin. Haluaisin nukahtaa illalla silmät ummistettuani enkä nukahtaa viimein aamuyöllä sohvalle märkä pyyhe päälläni. Haluaisin myös, ettei olo muuttuisi heikottavaksi kymmentä minuuttia pidemmän auringossa oleskelun jälkeen. No, tämä toive on itse asiassa toteutunut hieman - helteiden jatkuttua viikkokausia huomaan sopeutuneeni jonkin verran. Tämä helpottaa oloani, mutta ei välttämättä vielä tee minusta ja jälkeläisistäni, öö, saniaisia, haita tai simpukoita, jotka kestävät urhoollisesti läpi vuosimiljoonien. Tuulahdus jostakin iäisestä eli osittainen sopeutuminen vilvottaa kuitenkin tällä hetkellä rva:n oloa... Eräs hyö...

Niin , se niska on viime aikoina kiukutellut! Koska lähden lauantaina reissuun, varasin hieronnan huomiselle. Toivottavasti se auttaa taas jaksamaan, ettei mene matka pilalle niskavaivan takia. Kipu on keskittynyt juurikin koko niskan alueelle kallonpohjasta alaspäin. Tukossa on, se on sanomattakin selvää. Huomaan olevani kiukkuisempi kuin tavallisesti, kuin olisi piikki lihassa ihan sananmukaisesti! Pari päivää söin särkylääkkeitä, ja se tuntui tasaavan kipua hieman. Valitettavasti vaiva alkoi, kun olin toissa viikonloppuna kävelyllä tavallista enemmän. Niska otti nokkiinsa, kun tein yhtäkkiä lenkkejä enemmän kuin tavallisesti. Harmi...olisi ollut hauskaa lenkkeillä ilman jälkiseurauksia. Minulla on niskan temppuillessa henkisesti epäonnistunut fiilis, vaikka tiedän, että se on typerää. Vaivani on vuosien aikana osoittautunut monimutkaisemmaksi kuin sellainen vaiva, joka menee ohi, kun työstää asiaa reippaasti. Tosiasia on kuitenkin, että tunnen itseni henkisesti paremmaksi i...

Viikonlopun alkamisen kunniaksi iski sitten flunssa! Tänään oli siinä mielessä kettumainen päivä, että olin juuri sen verran terve, ettei tarvinnut esimerkiksi pyytää apuvoimia. Kuitenkin olin sen verran kipeä, että normipäivän pyörittäminen otti voimille. Iltaa kohden en ollut enää yksin lasten kanssa, ja sain vähän aikaa huilata. Tänään suunnitelmissa on loikoilla telkkarin ääressä ja mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan.  Viikon aikana, siis ennen flunssaa, ehdin kiitettävän monelle iltalenkille. Pokemonien keräilyn lisäksi (joo, teen sitä vieläkin) kerkesin ihailla talvimaisemia - saatiinhan se lumitalvi tänne etelärannikollekin.  Tein myös jotakin hassunhauskaa : kokeilin Youtuben helppoa Zumbavideota...en ole tosiaankaan koskaan harrastanut lajia, eli kyseessä oli todellakin eka kerta. Toimitin lisäksi tutustumistani lapsiportin takana olkkarissa puolinolona...tanssahtelu on nimittäin aikuisiällä jäänyt tosi vähälle. Teini-iässähän olin toki lupaava t...

Rva pääsi eilen pitkästä aikaa uimaan! Se vaatikin melkoisia etukäteisvalmisteluita: uikkarin löysin marraskuussa Sokokselta. Olen nyt, kumma kyllä ( ;) ), sen verran isokokoisempi kuin vuonna 2005, ettei vanha uikkari enää mene millään päälle. Poikkean heti kirjoitukseni varsinaisesta aiheesta, uimisesta. Pääsin nimittäin uimahallille ystäväni kyydissä. Se oli ensimmäinen kerta, kun matkustin sähköautolla (Nissan Leaf). En edes ollut aiemmin pannut merkille, että ihan kotimme lähellä on latauspiste. Auto kuljetti minut kivasti uimahallille, on kuulemma ainakin kaupunkiajossa oikein käyttökelpoinen. Sitten takaisin uimiseen: ostin ystävääni (siis toista henkilöä) odotellessani, itselleni uimalasit. Olen melko harkitsevainen tyyppi - ostopäätös oli helppo tehdä, kun harkitsin ekan kerran uimalaseja kymmenen vuotta sitten. Uimahallit ovat muuten nykyään melko monimutkaisia laitoksia. Helsingin Mäkelänrinteessä, jossa nyt kävin, ostetaan ensin lippu, sitten saadaan avainkorti. Avai...

Uusien taitojen opettelu on hankalaa. Koska toiminta ohjautuu juurikin totuttujen mallien mukaisesti, on aikuisen, kuten rva:n, oltava erityisen sinnikäs, mikäli halajaa muutoksia. Sain hierojalla (jälleen kerran) moitteita olkapäideni asennosta. Yläselän tilanne on Touhin ansiosta päässyt repsahtamaan siten, että käytän lähinnä vasenta kättäni, jonka puoleinen hartia on sitten huomattavasti ylempänä kuin toinen. Tämä kiristää lihaksia molemmilla puolilla yläselkää. Ohjeistus on yksinkertaisesti käyttää oikeaa kättä enemmän kuin vasenta. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Oikea käteni on reippaasti heikompi kuin vasen, olen vieläpä vasenkätinen, mikä kärjistää tilannetta. Tässä kirjoituksessa kuvaan päivääni, ja sitä, miten oikea käsi paremmin huomioidaan... klo 9.00: menen nostamaan Touhin ylös sängystä. Pirkule sentään, se piti tehdä oikealla kädellä. Kädenvaihto, ja nostosta tulee oikein rivakka ja laskusta nopea, kun voimaa ei ole. Touhi saa kävellä itse makkarista keittiö...

Rva on suhannut viime aikoina paikasta toiseen kuin päätön kana.  Mistä se kiire sitten johtuu? No ei mistään ihmeellisestä, tietääkseni. Arjessa vain tulee vastaan monenlaista. Perjantaina kävimme kaupungilla (Naakka, puoliso ja ukki olivat sirkuksessa ja minä Touhin kanssa). Tapasin "ruotsinserkkuni", jonka kanssa teen jonkin verran yhteisiä töitä. Koska Touhi nukkui myöhään päiväunia, en ehtinyt tarpeeksi aikaisin tapaamispaikkaamme, Ateneumin ankkanäyttelyyn. Koska treffiseurani laiva puolestaan lähti kohti Tukholmaa, kerkesin Touhin kanssa lähinnä vilkaisemaan näyttelyä. Menemme museokorttini turvin joku toinen päivä uudestaan Ateneumiin, niin nähdään ankat kunnolla. Ateneumista hieman...siellä on hissejä, luiskia ja sen sellaista, jotta kulku olisi mahdollisimman esteetöntä. Silti, esteettömät kulkureitit oli hieman hankalaa hahmottaa. Luulen, että toinen kerta rattaiden kanssa olisi helpompi, mutta nyt eksyttiin Touhin kanssa monesti. Ehkäpä selvemmistä opasteis...

Olen viettänyt kuluneen viikon poikkeuksellisesti työn touhussa (lastenhoitohan ei mitään varsinaista työtä ole ;) Minulle tipahti iloisena yllätyksenä kaksi työkeikkaa, joista toinen on niin työläs, että nuorimmaiseni on viettänyt merkittävän osan viikkoa isovanhempiensa hyvässä hoidossa. Viimeksi tein oman alani työksi kutsuttavia juttuja viime keväänä, eli taukoa on ollut kuukausia. Aika hyvin se työhön ja toimeen tarttuminen on sujunut, vaikka alkuviikosta tuntui, että enhän minä nyt voi tehdä muuta kuin hoitaa Touhia... Loppuviikosta olen jo niin vihkiytynyt osapäivätyöhöni, että olen luultavasti ensi viikolla alkuviikosta surullinen, kun merkittävä osa työstä on tehty. Toinen, pienempi työ jatkuu luultavasti ainakin kuukauden, mutta ne tunnit saan sijoiteltua sinnetänne iltoihin ja viikonloppuihin. Mitä kroppani on tykännyt? No, onhan se ollut aika kovilla. Koska hoidan Naakkaa ja Touhia sen ajan kun en tee töitä, kerkeän lepuuttamaan/venyttelemään/jumppaamaan vasta il...

Niskasten polskahtelu kylpylässä sujui oikein hyvin! Tykkäsimme kaikki Flamingosta, vaikka satuimme paikalle päivänä, jolloin siellä oli jotkut halvatun syyshulinat (plussaa oli alhaisempi pääsymaksu), ja altaissa oltiin todellakin porukalla! Flamingossa oli mukavasti ajateltu perheitä rakentamalla "perheliukumäki", jossa saattoi liukua vierekkäin, eikä vauhti ollut liian kova. Liu`uista tykkäävät rva ja hra ihastuivat perheliukumäkeen, mutta Naakan mielestä se oli ihan kamala ja liian hurja. No, suurin osa loppuaikaa menikin lastenaltaassa (syvyys luultavasti 40cm). Voi että, kun Naakkamme oli onnellinen! Hän syöksähteli, ui käsipohjaa ja laski pienestä liukumäestä. Suurta hupia tuotti skenaario, jossa rva yrittäisi laskea, ja jäisi pyllystään kiinni mäkeen...! Minä kävin vähän uimassa "matkaa" syvemmässä altaassa. Ei siitä oikeastaan mitään tullut, väkimäärän takia...eli polskahtelemiseksi meni sekin yritys! Kuitenkin, allasosasto oli rakennettu silmää miel...

Jotta Niskasten matka onnistuisi , meillä uurastaa matkamme ajan viisi reipasta aikuista lapsistamme huolehtimassa, mistä olemme todella kiitollisia =) Tänään eräät heistä olivat meillä "harjoittelemassa". Sanoisin, että harjoitukset sujuivat niin hyvin, ettei meillä ole mitään ongelmaa jättää lapsiamme heidän (ja muiden kolmen hoitajan) hoitoon. Naakka ja Touhi ovat aluksi eri paikoissa, mutta viimeisen vuorokauden täällä kotona. Hoitovuorot vaihtuvat välillä, ettei kenellekään tulisi liian suurta rasitusta, sillä kyllähän se pienten hoito on täysipäistä työtä, raskastakin. Toivomme hra:n kanssa, että matkapäivistämme tulisi heille väsymyksen lisäksi myös mukava muisto. Rva:n tehtävänä on kaiken suunnittelu (puoliso ei voi kovin paljon tehdä, sillä hän on päivät töissä). Rva laatii tarkat ohjeet hoitajille, ja neuvoo parhaansa mukaan. Rva myös pakkaa Touhin hänen reissuaan varten (viemme Touhin lähtöpäivämme aamuna). Muistettavaa, siis lapsiin liittyvää on paljon, j...

Rva juo aamukahvia ja katselee, kun 1-vuotias kaapii innoissaan puuronjämiä kupistaan. Viikonloppu on koittanut. Lapsena pidin viikonpäivistä eniten lauantaista. Se merkitsi päivää, jolloin ei ollut koulua, eikä seuraavanakaan päivänä olisi koulua. Vähän pienempänä se merkitsi aamupiirrettyjä, vanhemmilleni se taisi merkitä rauhallisempaa aamua, kun oli ne piirretyt. Arvatkaapas, mitä meidän tyttö parhaillaan tekee... Lauantai on merkinnyt paljon muutakin. Teininä pääsin äidin kanssa pari kertaa vuodessa Helsinkiin vaateostoksille. Se tapahtui aina lauantaina. Muistan vielä kaupatkin - One Way oli ihan ehdoton. Syömään mentiin yleensä Omenapuuhun. Nuorelle rva:lle Helsinki oli hohdokas, iso kaupunki. Sittemmin, kun olen vieraillut paljon isommissa kaupungeissa, Helsingistä on tullut mukavan rajattu iso, pieni kaupunki, jonka keskustan pystyy hahmottamaan kerralla. Takaisin lauantaihin ...kyllä se lauantai on myös rva:lle merkinnyt krapulapäivää, jollaisesta on pitkä aika. Baar...

Tänään alkuillasta Niskaset kotiutuivat melko varmasti viimeiseltä kesäreissultaan, yökylästä Naakan ja Touhin mummolasta. Elokuu sujuu luultavasti rauhallisemmissa merkeissä tai jos ei, niin kulkemiset rajoittuvat viikonloppuihin. Rva on nyt kolmisen viikkoa noudattanut säntillisesti taas hiukan uudenlaista jumppavariaatiota, tällä kertaa iltajumppa sisältää selkä- ja vatsalihaksia joka ilta, osan fyssarin määräämistä liikkeistä sekä vaihtelevia liikkeitä. Yhtenä iltana kokeilin lankutusta - voi ei, en meinannut pysyä koko asennossa! En kyllä ymmärrä, miten se oli niin vaikeaa, eihän edellisestä lankutuksesta ole kuin, hmm..yli puolitoista vuotta! Täytynee harrastaa lajia jatkossakin. Iltajumppani ei todellakaan ole pitkä, suoriudun siitä noin vartissa. Mieleni tekisi kokeilla joskus kotona hiukan pidempää kotijumppaa, esimerkiksi puolen tunnin. Josko tulisi joku kerta sopiva väli, niin kokeilisin... Sitten ekojuttuihin ...huomasin, etten ole vähään aikaan kirjoittanut niistä...

Rva:lla on tällä viikolla ollut sosiaalisia toimintoja - keskiviikkona ystäväni poikansa kanssa vieraili meidän hullunmyllyssä, ja eilen tapasin sisareni shoppailu- ja kahviretken merkeissä. Sitä, missä vaiheessa kahvikupponen muuttuikin Irish-coffeeksi, en tarkalleen hahmota :D Ystävätapaamiset piristävät normiarkea valtavasti. Nyt, kun puolisollakin on kesäloma, kaikki on helpompaa - kun jompikumpi meistä haluaa ottaa pari tuntia vapaata, se onnistuu. Tähän mennessä puoliso on käyttänyt vapaansa nukkumiseen, minä sosiaalisiin toimintoihin. Keskiviikkona oli muuten hauska katsella, kun 4-vuotiaani ja ystävän 6-vuotias leikkivät niin hienosti yhdessä. Meneillään oli majaleikki, ja "leiri" siirtyi huoneesta huoneeseen. Sää ei ollut tuona päivänä ihan paras mahdollinen, joten ulos ei lähdetty. Ehdotinkin, että he voisivat joskus jäädä meille yöksi. Yökyläileviä lapsia meillä ei olekaan ollut, ja Naakalle voisi olla hauska kokemus, että kaveri on paikalla heti aamusta. ...

Rva on nyt takaisin "kuosissa" juhannusmatkan jälkeen, tai ehkä sittenkään. Rva kävi toissapäivänä hierojalla, kroppa oli jumittunut monesta kohtaa. Hieronnassa olisi tarkoitus edistyä. Edistyminen tapahtuu hieronnan ja omien kotiharjoitusten avulla. Itse olen vuosien varrella joutunut tyytymään ylläpitoon ja hienoiseen edistymiseen (usein tulee myös takapakkia). Ongelmani on, että lihakset lähtevät jumittumaan uudestaan todella nopeasti, muutama tunti hieronnan jälkeen. Joitakin hyviä päiviä on, viimeistään viikon päästä tilanne on ennallaan. Teen säännölliset venytykset joka päivä. Ongelmani on, että tietyt kohdat (lapojen väli ja niska) tuntuvat menevän venyttelystä enemmän jumiin, vaikka venyttely olisi kuinka maltillista ja verryttelykin kuuluu ohjelmaan. Tähän ongelmaan olisi mukava löytää ratkaisuja ja helpostusta, vaikka usein tuntuu, että eihän tästä mitään tule. Viime viikolla rva teki muutaman tunnin irtioton perheestään lähtemällä lenkkeilemään Töölönl...

Rva alkaa lähes 10 vuotta kroppansa kanssa temppuilleena todeta, että ei tuohon lihasjäykkyyteen oikein mikään auta...tai auttaa toki, mutta vain hetkeksi, ja uusia jäykkiä kohtia syntyy, kun jokin yksittäinen vanha hetkeksi häviää. Ennen onnettomuutta (v. 2009) minulla oli ongelmia alaselkäni kanssa...alaselkä ja lonkkien alue jäykistyivät. Yläselässä ei ollut jäykkyyksiä lainkaan. Yläselän jäykkyys alkoi, kun niska retkahti - ja on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyisellään, viime raskauden jälkeen, alaselkävaivat ovat alkaneet taas. Ongelma-alueet ovat siis lisääntyneet, ja samalla liikkumisesta ja olemisesta on tullut entistä kivuliaampaa. Rva jutteli eilen illalla asiasta puolisonsa kanssa. Yhdessä tulimme tulokseen, että asiasta voisi olla hyvä käydä juttelemassa terveyskeskuslääkärin tai ehkä jopa fysiatrin kanssa. Rva on sinnikkäästi pitänyt lihasjäykkyyksiään sellaisina, jotka paranevat, kun harjoittelen tarpeeksi ja oikeilla liikkeillä. Nyt lähes vuosikymmenen harj...