Kiipeillen ja punnertaen
Minulla on korkean paikan kammo . Olen siis aika huono viettämään aikaa korkeilla paikoilla. Jostakin kumman syystä olen onnistunut viettämään aikaa kiipeilypuistossa kerran vuodessa ja jopa nauttimaan siitä. Olen myös hiljalleen edennyt haastavampaa kohti. Kiipeily ottaa mukavan tasaisesti kehon eri lihaksiin. Kun keskityn kohtaan, missä kulloinkin olen (no, pakko) enkä katsele alaspäin, pelkoakin on vähemmän. Sitäpaitsi, radoilla eteneminen tuo hyvän olon tunteen, mikä johtuu puhtaasti kokemuksesta ja lisäksi kehittymisestä. Kiipeilyradat ovat hyvä keksintö - eipä sitä juuri aikuisena tule muuten kiipeiltyä. Huomasin jälleen , että lapsista on hauskaa, kun koko perhe osallistuu. Edellisen kerran pompin tramppapuistossa lasten mukana. Molemmat ovat aika harvinaisia huveja meillä, mutta 1 - 2 kertaa vuodessa teemme molempia. Touhi eteni samaa tahtia kanssani, suortimme molemmat neljännen radan. Itse asiassa sen jälkeen luovutin ja Touhi meni vielä viidennelle radalle. ...