Rouva Niskanen

Olin ilahtunut , kun Naakan luokka lukee 10 kirjaa vuoden aikana. Kirjat saa valita itse, mutta toki tekstin ja pituuden täytyy olla "ikätasoista". Onneksi tästä tuli muistutus, Naakan huomattiin olevan hieman jäljessä, eli nyt täytyy ottaa kiinni. Vaikka lukemisen usein puhutaan "ennen" olleen yleisempää, en nyt ihan sanoisi niinkään. Muistan olleeni aikalailla ainoa lukutoukka kavereideni joukossa ala-asteella 90-luvulla. Koulussa luettiin 1 - 2 kirjaa vuodessa. Ne koulussa luettavat kirjat olivat sellaisia, joita hankittiin kouluun - siis koko luokka luki saman kirjan. Mielestäni tätä ei tehty joka vuosi, vaan ehkä muutamalla ylimmällä luokalla. Siihen nähden tuo nykyinen 10 kirjaa vuodessa on varsin huippu. Miten sitten minun kirjaprojektini? Jos olet lukenut blogiani aiemmin, tiedät minun tähtäävän 50 luettuun kirjaan vuoden aikana. Nyt olen lukenut 45 kirjaa, joten uskon pääseväni tavoitteeseen. Kaikille tällainen laskeminen ei toimi, mutta minusta se on hausk...

Muistelisin , että olen lukenut kirjoja aina. Ensin niitä luettiin minulle, ekaluokasta lähtien tykkäsin lukea itse. Nykyään suositellaan lapselle ääneen lukemista vielä lukemaan oppimisen jälkeenkin. Minulla se ei olisi toiminut. Muistan 7-8-vuotiaana ajatelleeni jo, että tarina on minun ja kirjan välinen juttu. En olisi halunnut lukijaa siihen väliin. Tosin kuuntelin muutaman kirjan c-kasetilta vielä lukemaan oppimisen jälkeen. Ne olivat Astrid Lindgreniä ja Marita Lindqvistiä - Marikkia, Maleenaa ja Peppiä. Suosittelen kuitenkin ääneen lukua kaikille, joiden kohdalla se toimii. Kuvittelisin, että se on upea tapa välittää kirjallisuutta esimerkiksi lapselle, joka ei lue itse. Aikuiselle voi tietenkin olla vaikeaa lukea ääneen isommalle lapselle, jos oma lukuharrastus puuttuu. Joka tapauksessa , olen viime viikkoina testannut kahta kirjamuotoa, joita olen jopa suoranaisesti vältellyt. Aloitan e-kirjasta.  Minulla oli pieni kiinnostus asiaa kohtaan, ja päätin viimein kokeilla...

Syyslomaani on mahtunut kaikenlaista. Se myös on tuntunut menevän hujauksessa ohi, mutta ehkäpä mukaan on mahtunut myös lepoa (ja toki muutama alakuloisempi hetki, kun minulla oli yhtäkkiä aikaa pohtia elämäni epäkohtia, huh). Eräs hauska asia loman alkumetreiltä oli käynti jazzia kuuntelemassa ystäväni kanssa. Meillä molemmilla on taustalla musiikkiharrastusta, vaikka kumpikaan meistä ei kerkeä tällä hetkellä harrastamaan aktiivisesti. Täytyy myöntää, etten ole harrastanut minkäänlaisia clubi-iltoja ollenkaan. Oikeastaan en edes tiedä, mitä sellainen on. Nyt käsitä, että siihen liittyy usein live-musiikin kuuleminen :D Toinen tuntematon osa-alue on sitten tuo jazz. Silti , musiikin kuuleminen livenä on tosi hauskaa. Esiintyvä big band koostui nopean googlailun jälkeen musiikin ammattilaisista - paikalleni näkyivät muuten parhaiten piano ja kontrabasso.  Selvisi myös, että taidan tällä hetkellä tykätä nopeammista jazzkappaleista enemmän kuin hitaista. Tunnelma oli...