Launeella, ruuhkavuosipohdintaa ja jutteluhetkiä lasten kanssa

Pääsimme tänä viikonloppuna käymään pitkästä aikaa Launeen perhepuistossa Lahdessa. Viime kerrasta on kulunut jo kolme vuotta. Puistosta löytyy monenmoista tekemistä, ja esimerkiksi varsin hieno "linna".

10- ja 7-vuotiaat tykkäsivät puistosta todella paljon. Vaikka edellinen kerta oli itselläni selkeässä muistissa, ei Touhi muistanut viime reissua ollenkaan, ja Naakka muisti vain sen linnan. Ehkäpä he kolmen vuoden päästä muistavat tämän reissun :) 

Launeen perhepuistossa yksi merkittävimmistä jutuista on, että se on todella hieno, mutta kuitenkin tavallinen, maksuton leikkipuisto. Ehkä ainoa miinus on, että vesileikkialue ei ollut edellisellä tai tälläkään kerralla auki. 

Olen iloinen, kun lapseni ovat liikkeellä. Minulla hivenen kankea olo, koska lihakset olivat kipeinä edellisestä salikäynnistä. Olen myös iloinen, että yöpaikkamme oli tuttu lähisukulaisten koti. Melkein kesämökki haja-asutusalueella.

Tilanteita, joissa minun ei tarvitse huolehtia siivouksesta, pyykkäyksestä tai ruuanlaitosta (tai työpaikalla olemisesta :D ), on harvoin. Nyt oli kuitenkin sellainen tilanne. Huomasin, että minulla oli kerrankin energiaa hassutella oikein kunnolla lasten kanssa ja nautin joka hetkestä. Olen kiitollinen, että sain tällaista aikaa.

Useimmiten tilanne ei ole tämä. Uskon, että se on vain hyväksyttävä. Toki yritän huomioida lapseni yhdessä tai erikseen joka päivä. Ei se kuitenkaan ihan helppoa aina ole, kun tekemistä on paljon ja väsymys painaa päälle. 

Toisaalta, eivät lapsenikaan ole aina täysin alttiita hengaamaan minun kanssani ;) Varsinkin Naakka on jo oikein taitava ottamaan omaa aikaa. Hän ilmoittaa, ettei ole tavattavissa ja sulkeutuu jonkin oven taakse, koska omaa huonetta ei ole.

Tänä viikonloppuna ja oikeastaan kuluvalla viikolla minulla on kuitenkin ollut Naakan kanssa monta hyvää keskustelua. Touhinkin kanssa olen jutskannut, tosin hän haluaa useimmiten mielummin painia kanssani :D 

Eräs, jonka kanssa en ole onnistunut juttelemaan yrityksistä huolimatta, on Australiassa asuva ystäväni. Aikaikkuna on aikaeron vuoksi todella pieni, ja hänen lapsensa ovat vielä pienempiä kuin minun. Toivottavasti löydämme jonkun yhteisen ajan ennen pitkää <3 

PS. Pakotin toki lapset poseeraamaan yhden leikkihevosen selässä - otin heistä samassa kohdassa kuvan 3 vuotta sitten. No, eipä se onneksi kauheasti pakottamista vaatinut :) 

PPS. Vaikka olen usein huolissani, etten huomioi tarpeeksi lapsia, luulen, että silloin "puhuu" itseäni kaikesta syyttävä puoleni. Luultavasti homma on varmaankin suhteellisen hyvin hallinnassa.

PPPS. Ruuhkavuodet ovat kyllä nimensä mukaiset. Sana kuvaa mielestäni tätä ajanjaksoa elämässäni valtavan hyvin.

 

Liikkeelle ja lukemaan

Kävin eilen töiden jälkeen salilla...siis ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen :D Pelkäsin vähän, että siellä on ruuhkaa, mutta yllätyksekseni siellä oli todella hiljaista. Ainoa miinus hommassa oli, että lempi-jalkaprässini oli kesän aikana poistettu eikä toinen ole yhtään niin kiva, höh!

Lyhyesti sanottuna treeni kulki todella nihkeästi. Sehän ei tietenkään johtunut siitä, etten kesällä ole tehnyt oikein mitään vaan siitä, että laitteet olivat tyhmiä ;) No ei vaan, kysyin eräältä viisaammalta ja hänkin totesi että jo paikalle raahautuminen on hyvä alku.

Huomenna alkaa myös pilates, mikäli ehdin sukulaisreissulta takaisin ajoissa, joten ehkä tämä tästä. Jotenkin sitä vain kuvittelee, että on vastaavassa kunnossa kuin kuukausia sitten. 

Olen pitkästä aikaa lukenut uudelleen Eve Hietamiehen "Tarhapäivää" ja voi vitsit, että siinä on osattu yhdistää komiikka ja vakava tilanne toisiinsa. Hihittelen aina, kun luen kirjaa. Varaan seuraavaksi "Hammaskeijun". Numeroruuhkaa en olekaan lukenut.

Naakan lukutilannetta olen myös laittanut kuntoon...ei se huonossa kunnossa ole ollutkaan. Hain hänelle Lipastin "Palavan kaupungin lapset", koska historiallisia lastenromaaneja ilmestyy harvoin ja tätä on kehuttu. Sille on olemassa jo jatko-osakin.

Touhi harjoittelee reippaasti lukemista koulussa kahdella kielellä. Hänelle luetaan iltaisin Harry Potteria (Azkabanin vanki). Toivon, että T. alkaisi lukea itse vielä tämän vuoden puolella. 

Touhin koripallo...hmm....sepäs ei nyt tällä viikolla innostanutkaan. Onneksi se on Suomen mallin harrastuksia, joissa emme maksa innon lopahtamisista. Touhi kuitenkin tasoitti tilannetta ilmaisemalla, että hän voisi käydä koripaloilemassa välillä.

T. kyllä liikkuu - hän nappaa skuutin mukaan harva se ilta ja lähtee kavereiden kanssa pihalle. Omaehtoinen harrastaminen - kai se vielä nykypäivänä on harrastus sekin. En ole itse kovin huolissani. 

Kun pääsen itse palstaharrastuksesta (se tapahtuu yleensä syyskuun alun aikana), löydän toivottavasti aikaa musiikille. Noh, soitimme Naakan kanssa eilen läpi eilem suomalaisia kansanlauluja, kun Naakka halusi tietää mitä ne ovat. Tuli pedantti olo. 

PS. Luulisin, että salitreeni sopii perjantai-iltapäiviini. Lapset pärjäävät onneksi sen aikaa itsekseen.

PPS. Luen muuten nyt myös Zero Waste - kirjaa, jossa neuvotaan maapalloa säästävää elämää. Yritän oppia edes jotakin.

PPPS. Suomalainen kansanlauluperinne on rikas, ja olen iloinen, että niitä laulatettiin minun kouluaikanani. Nykyään taitaa olla toinen juttu.

 

10-vuotiaan tukka-case ja vähän muutakin

Naakalla on nykyään pitkä tukka. Sitä on pitänyt monta kertaa pätkäistä. Viimeisin kriisi tukan kanssa ajoittuu viime viikkoihin. Tukka on helposti takkuuntuva. Naakka ei saa suoraksi tukan alinta kerrosta, eikä tukkaa saa kammata esim. yläponnarille, kun siellä on aina joku hius takussa ja lisäksi Naakalla on oikein herkkä tuntoaisti.

Minä en ole mikään kampausmestari.

Nyt saimme kuitenkin yhdessä päätettyä, että tukkaa on pidettävä pääasiassa kiinni. Ainakin öisin ja mielellään osan päivästäkin. Tukka on useimmiten yhdellä tai kahdella letillä. Olen huomannut, että tykkään letittää :) 

Olemme siis päässeet tukan kanssa sopuun. Letit näyttävät tosi kivoilta ja minä osaan, jos ei tarvitse tehdä ranskalaista. Naakan tukka on alkanut hieman rasvoittua, mutta tällä hetkellä 1 - 2 kertaa pesua viikossa riittää. Pesemme samalla shampoolla ja hoitoaineella nykyään molemmat. 

hius - case on siis tällä hetkellä hallinnassa.

Muutenkin Naakan kanssa tuntuu menevän nappiin tällä hetkellä. Pientä ruutuaddiktoitumista on ollut ilmassa, ja siihen on kehitelty muutosta. Ostin hänelle timanttitaulun, joka on ollut mieluista tekemistä. Ongelma koskeee yksinolohetkiä, kavereiden kanssa tehdään pääsääntöisesti muuta.

Kirjat Naakka lukee hetkessä.

Koska hänellä on edelleen yhtä omalaatuiset kiinnostuksenkohteet, olemme saaneet kuulla viime aikoina lukuisia luentoja aiheesta politiikka. Naakka tykkää puolueista, presidenteistä (hän on opetellut Suomen presidenttijärjestyksen ulkoa). 

Itsevaltiaat.

Keksin ehdottaa sarjan katsomista Naakalle. Hän hullaantui täysin. Ei yhtään haitannut, vaikka sarja parodisoi politiikkaa aikaa sitten. Jos joku hahmo pohdituttaa, hän käy kysymässä tyypin maneerit ja mistä tämä oli tunnettu.

Naakalla pitää edelleen olla tosi paljon palautumisaikaa koulusta ja sosiaalisena olosta. Tänä syksynä kokeilemme ehkä yhtä tai kahta harrastusta, mutta olen skeptinen harrastusten suhteen tänäkin vuonna. Katsotaan, jos tilanne muutuisi jatkossa eikä haittaa, vaikka ei muuttuisikaan.

Mökkisaunafiilistelyä ja arkiruoka

Koska hektisyys on edellisen mökkireissun jälkeen vallannut suuren osan tilastani (yritän kuitenkin urhoollisesti sysiä sitä aika ajoin kauemmaksi), pitää aina välillä vähän muistella viime aikojen rauhallisia hetkiä.

Mökkisauna. En muista koska viimeksi olinkaan istunut mökkisaunassa suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ei pitkään aikaan, koska lapset. Lasten kanssa on useimmiten oikein mukavaa, mutta kyllä siitä on suurimmaksi osaksi rauha tiessään.

Nyt istuin useaan otteeseen pitkiä aikoja saunan lämmössä ilman välitöntä kiirettä mihinkään. Olo oli pelkästään vastaanottavainen. Saunan lämpö oli juuri eikä melkein...uimaan meno oli vastapainoa, toissaviikonloppuna järven lämpötila oli suurin piirtein 18 astetta, mikä vaati minulta jo jonkin verran ponnisteluja :D 

Tiedän, että tulen kaipaamaan mökkisaunaa talvella. Nyt tiedän myös, että ehkäpä sinne pääseekin vielä tänä vuonna. Kyseessä on kuitenkin vasta suunnitelma.

Taisin kirjoitella blogiinkin, että meillä mentiin kesä aika pitkälti kaikella muulla kuin normalilla kotiruualla. Olen hiljalleen palannut kotiruokaan, tosin esimerkiksi viime viikko oli niin hektinen, että puolet siitä meni valmisruualla. 

Tällä viikolla pitäisi olla hivenen rauhallisempaa. Toki työpäivät ovat täysiä ja pitkiä, mutta mitään extraa ei tiettävästi ole luvassa. Tänään tein viiden litran kattilallisen jauhelihakeittoa. Sitä syödään vielä huomenna, josko siitä jäisi vähän ylihuomiseksikin. 

Teen ruokaa semi-mielelläni. Kiireessä ruokien pohtiminen, kaupassa käyminen ja valmistaminenkin on kamalaa. Joskus menetän motivaationi. Kokonaiset viikkosuunnitelmat tms. eivät minulla toimi, mutta yritän aina miettiä seuraavat kaksi ruokalajia - nyt en ole miettinyt.

Kuitenkin, tietty suunnitelmallisuus ja kotiruuan painottaminen istuu arvoihini (no ehkä vähän turhan juhlava ilmaus :D ) Ehkäpä olen kiinnostunut säästämisestä, siis rahallisesta. Myös aika on varsin hyvä säästötavoite.

Olen havainnut, ettei ostoksissani ole kovin paljon vaihtelua. Tämä johtuu osittain tottumuksesta, osittain siitä, että lapseni eivät edelleenkään ole kovin kokeilunhaluisia...tosin nykyään pystyy jo tarjoamaan aika monipuolista syötävää.

Minä en tee kovin paljon heräteostoksia, näin myöskään yllättäviä menoja ei synny. Herkkuja ei osteta kovin paljon, sen sijaan pensasmustikoita tuli hankittua herkuksi, eihän se kovin halpaa ole ainakaan talvella. 

Itse asiassa, eräs hyvä teko oli varmuusvaraston luominen - vaikka se on eräänlainen katastrofikaappi, siitä on tullut kuiva-aine -ja purkkiruokavarasto, josta on helppo nähdä, mitä tarvitaan ja mitä ei tarvitse vielä ostaa.

PS. Meillä ei ole asunnossa saunaa ja saunavuoroa en ole jaksanut toistaiseksi varata. Sen takia saunan merkitys on minulle suuri.

PPS. Keitto maistui hyvin molemmille lapsille. Yleensä innostus vähän laskee seuraavana päivänä, mutta olen tehnyt selväksi, ettei meillä ole uutta ruokaa joka päivä.

PPPS. Jos mahdollista, haluaisin kehittää suunnitelmallisuutta ruuanlaitossa edelleen. Myös hävikin vähentäminen ja edulliset kotiruuat kiinnostavat.

Muistoja, tervettä itsekkyyttä ja voihan vesisota!

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6.

Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia.

Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin.

Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut. 

Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella toiminut, kun meinaan hukkua työmäärään työpisteen muututtua. Olen ollut joka ilta (no, päivälläkin) pirun väsynyt, nukkumaan olen mennyt aikaisin. Tänään nukahdin päivälevolle ja vajosin syvään uneen. Olo on ollut loppupäivän täysin pöllähtänyt.

Toinen seikka, jonka olen koittanut muistaa on, että minusta tykätään, vaikka en koko ajan puurtaisi superteholla. Tämä on minulle henkilökohtaisesti tiukin paikka - olen elänyt vastakkaisella ajatuksella koko aikuisikäni ja vähän enemmänkin.

Minä olen myös saanut kokea mukavia viikonloppuja nyt elokuussa. Viime viikonlopun mökkireissun jälkeen pääsen tänä viikonloppuna pienelle kaupunkilomalle Tampereelle. Sää tulee olemaan kesäistä, ihanaa!

Entäs Touhi? Seitsemänvuotiaani on useimmiten terve kuin pukki :) Viime päivien puhutuin asia on ollut vesisota ip:ssä. Touhi kävi lainaamassa kaverilta vesipyssyn, kun meillä ei ole tarpeeksi katu-uskottavaa :D 

Kotiin käveli ip:stä (olen etänä perjantaisin) märkätukkainen, onnellinen poika. Päälle oli vaihdettu kuivat vaatteet, märät T. oli laittanut nätisti muovipussiin juuri niin kuin oli pyydetty. Meidän koulun ip on kyllä ihan uskomaton! 

Muutenkin Touhin koulu on alkanut hyvin ja vähän läksyäkin on jo tullut. Pieni stressi kaikesta uudesta on jo varmasti päällä, eräänä päivänä T. oli kiukkuinen kuin ampiainen vaikka mitään ei ollut vikana. Iso lautasellinen spaghetti bolognesea pelasti tilanteen. 

Nyt Touhi saa Naakan tavoin nauttia viikonlopusta. Uskon, että sellainenkin tulee tarpeeseen.

PS. Vanhojen tekstien lukeminen on terapeuttista - huomaa, mistä kaikesta onkaan selvitty.

PPS. Kultapallo kukkii, auringonkukka ei ihan vielä.

Puutarhan elokuu, pieni palovamma ja koulukin alkoi

Kaikki on ollut vähän hulabaloota siitä saakka, kun aloitin uudessa toimipaikassa. Olin loppuviikosta ihan puhki, eikä tunnetila ole ihan täysin rento (lähellekään) edelleenkään. Joka päivä minulle kuitenkin selviää asioita ja työkoneen ja -puhelimen sammutan tasan silloin, kun työaika tulee täyteen.

Tänään oli viimein lähdettävä puutarhapalstaa parturoimaan. Kaikki alkaa olla siellä vähän ylikypsää, nättiä kuitenkin. Kukkimista odottavat enää päivänliljat (epäilen, tuleeko niihin kukkia tänä vuonna), maksaruoho ja auringonkukka.

Yksi pensasmustikka tuottaa vielä satoa, sen verran, että sen voi syödä paikan päällä. Tämä on taas ollut uudenlainen kesä puutarhapalstalla - ongelmana kuivuus, liiat sateet, peurat, kauriit jne. Ehkäpä ensi vuosi kääntyy yhä enemmän pelkkiä kukkia päin - ei ole kivaa hankkia pensaskasveja pureskeltaviksi.

Minä olin niin onnekas, että pääsin vielä kesän luultavasti viimeiselle mökkireissulle. Siitä tuonnempana, mutta minullepa kävi siellä pieni onnettomuus. Saunassa vesiä sekoitellessa piti oikein kokeilla kankun avulla, onko kiuas tarpeeksi kuuma.

No, toisen asteen palovammahan siitä seurasi ja sattui niin pirusti, edelleenkin. Jotenkin tuntuu, että minun ei kannattaisi tehdä loppukesäisin mitään. Viime kesänä putosin heinäkuussa asuntoauton parven tikkailta ja sain komeat mustelmat eri puolille kehoa...nyt tämä.

Joka tapauksessa, istuin pakastimesta löytyneen pinaattilettupakkauksen välittömässä läheisyydessä ( :D ) , siinä oli ensiapu. Vamma on onneksi pakaran sivussa, sen päällä ei tarvitse sentään istua. Vakava juttu ja kivulias, mutta hivenen tämä myös naurattaa...toivottavasti ihoalue toipuu mahdollisimman pian.

Istumalihaksistostani koulun aloitukseen - Naakka ja Touhi ovat aloittaneet ensimmäisen ja neljännen luokan, kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Touhin Wilmaa en ole vielä saanut näkymään eikä mihinkään yhteydenottoihin ole tietenkään vastattu. No, suoraan sanottuna sehän on suorastaan hyvä ettei niitä viestejä sitten tule alkuun ainakaan liikaa ;) 

Touhin koulunalku sujunnee omalla painollaan ja aiemmalla kokemuksellamme, Naakalle astuvat kuvioon valinnaisaineet. Älyttömän kivankuuloisia kursseja minun mielestäni, Naakka ei suhtautunut hommaan niin ennakkoluulottomasti. Hiomme valintaa vielä.

Minä saan onneksi toistaiseksi pitää torstai-iltapäivät ja perjantait etänä. Tämä helpottaa suunnattomasti, koska työni on ylisosiaalista (siis minulle) ja saan tehtyä päätetöitä ajan kanssa. Toivottavasti syksy menee hyvin :)

PS. Mikä on palstalla ikävää - no rikkaruohojen kitkennän eteneminen kusiaispesään.

PPS. Olen mielestäni fyysisesti varsin varovainen ihminen - onnettomuudet näyttävät vaanivan tiettyyn vuodenaikaan silti.

PPPS. Pilates on taas jatkumassa :) Se tuntuu mukavalta.

 

Muutoksia työssä ja Nizzan merenranta

Sama työnantaja, uusi toimipiste...näin rva:n työosoite muuttui lennossa. Minua varoitettiin hieman tästä kesälomani alussa, mutta siirtymistä ei pidetty kovin todennäköisenä. Kyseiseen paikkaan ei kuitenkaan löydetty uutta työntekijää, joten lomaltapaluupäivänäni sain kuulla siirtyväni.

Pikkuisen stressiä on ollut ilmassa, varsinkin kun perehdytykseni kesti tasan päivän ja "ammattimaista jälkeä" täytyy tuottaa maanantaista lähtien. Työtehtävät ovat osin erilaisia kuin ennen. 

Niinhän siinä siis sitten jälleen kävi, että kun kerkesin keväällä iloita, että voin lomien jälkeen kerrankin toistaa oppimaani, en nyt sitten voikaan tehdä näin vaan täytyy integroitua jälleen. Mitenkähän tähän nyt sitten suhtautuisi? Nyt on se hetki, kun rajaan parhaan kykyni mukaan kaiken epäoleellisen työpäivieni ulkopuolelle ja pidän vapaa-aikani täysin omanani (perheen kera tietenkin). 

En ole onnistunut tässä kovin hyvin aiemmassa elämässäni. Nytkin se voi olla suuri pala purtavaksi. Yritän kuitenkin.

Onnistuin saamaan flunssan hoidettuani kotona flunssaisia lapsiani. He ovat onneksi molemmat jo varsin hyvässä kunnossa. Itse olen ollut tämän päivän sairauslomalla, huomenna pystyn pitämään etäpäivän. 

Eilen illalla oli todella surkea olo, tukkoinen ja yskäinen. Ilta meni sängyssä maaten. Onneksi limakalvotkin mukaan vievä ( : D ) nenäsumute on turvannut henkitykseni öisin. Menen aina flunssassa niin tukkoon, että sumute on pakollinen.

Astmalääkityksen olen voinut pitää normaalilla tasolla, olen panostanut hiljaa olemiseen. 

Olen vähän katsellut meidän matkakuvia. Eräs voimakas muisto Nizzasta on meri ja erityisesti sen turkoosi väri. Sinänsä rannalla ei voinut viettää pitkää aikaa, kun paahde oli niin voimakas. Hivenen päästiin kuitenkin rannalle ja mereen.

Hieman haasteelliseksi rantaelämän teki kova aallokko. Ennen vesirajaa oli "jyrkänne" (sileitä kiviä), joka piti laskeutua, jotta pääsi veteen. Vaikka vettä oli nilkkoihin asti, aalto saattoi nousta kaulani korkeudelle.

En oikein voinut ottaa kuin yhden lapsen kanssani veteen, koska lasta piti koko ajan pitää kädestä kiinni. Homma kävi minulle hivenen raskaaksi, mutta oli se aalloissa oleminen myös huisin hauskaa :) Jos olisin ollut ilman lapsia liikkeellä, olisin syöksynyt hieman enemmän aaltoja päin, koska tykkään edelleen vedessä leikkimisestä oikein paljon.

Lapsetkaan eivät olleet koskaan nähneet noin suuria aaltoja. Uskon, että Nizzan hiekkaranta oli heille unohtumaton kokemus.