Rouva Niskanen

Pääsimme tänä viikonloppuna käymään pitkästä aikaa Launeen perhepuistossa Lahdessa. Viime kerrasta on kulunut jo kolme vuotta. Puistosta löytyy monenmoista tekemistä, ja esimerkiksi varsin hieno "linna". 10- ja 7-vuotiaat tykkäsivät puistosta todella paljon. Vaikka edellinen kerta oli itselläni selkeässä muistissa, ei Touhi muistanut viime reissua ollenkaan, ja Naakka muisti vain sen linnan. Ehkäpä he kolmen vuoden päästä muistavat tämän reissun :)  Launeen perhepuistossa yksi merkittävimmistä jutuista on, että se on todella hieno, mutta kuitenkin tavallinen, maksuton leikkipuisto. Ehkä ainoa miinus on, että vesileikkialue ei ollut edellisellä tai tälläkään kerralla auki.  Olen iloinen , kun lapseni ovat liikkeellä. Minulla hivenen kankea olo, koska lihakset olivat kipeinä edellisestä salikäynnistä. Olen myös iloinen, että yöpaikkamme oli tuttu lähisukulaisten koti. Melkein kesämökki haja-asutusalueella. Tilanteita, joissa minun ei tarvitse huolehtia siivouksesta, pyykkäykse

Kävin eilen töiden jälkeen salilla ...siis ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen :D Pelkäsin vähän, että siellä on ruuhkaa, mutta yllätyksekseni siellä oli todella hiljaista. Ainoa miinus hommassa oli, että lempi-jalkaprässini oli kesän aikana poistettu eikä toinen ole yhtään niin kiva, höh! Lyhyesti sanottuna treeni kulki todella nihkeästi. Sehän ei tietenkään johtunut siitä, etten kesällä ole tehnyt oikein mitään vaan siitä, että laitteet olivat tyhmiä ;) No ei vaan, kysyin eräältä viisaammalta ja hänkin totesi että jo paikalle raahautuminen on hyvä alku. Huomenna alkaa myös pilates, mikäli ehdin sukulaisreissulta takaisin ajoissa, joten ehkä tämä tästä. Jotenkin sitä vain kuvittelee, että on vastaavassa kunnossa kuin kuukausia sitten.  Olen pitkästä aikaa lukenut uudelleen Eve Hietamiehen "Tarhapäivää" ja voi vitsit, että siinä on osattu yhdistää komiikka ja vakava tilanne toisiinsa. Hihittelen aina, kun luen kirjaa. Varaan seuraavaksi "Hammaskeijun". Numeroruuh

Naakalla on nykyään pitkä tukka . Sitä on pitänyt monta kertaa pätkäistä. Viimeisin kriisi tukan kanssa ajoittuu viime viikkoihin. Tukka on helposti takkuuntuva. Naakka ei saa suoraksi tukan alinta kerrosta, eikä tukkaa saa kammata esim. yläponnarille, kun siellä on aina joku hius takussa ja lisäksi Naakalla on oikein herkkä tuntoaisti. Minä en ole mikään kampausmestari. Nyt saimme kuitenkin yhdessä päätettyä, että tukkaa on pidettävä pääasiassa kiinni. Ainakin öisin ja mielellään osan päivästäkin. Tukka on useimmiten yhdellä tai kahdella letillä. Olen huomannut, että tykkään letittää :)  Olemme siis päässeet tukan kanssa sopuun. Letit näyttävät tosi kivoilta ja minä osaan, jos ei tarvitse tehdä ranskalaista. Naakan tukka on alkanut hieman rasvoittua, mutta tällä hetkellä 1 - 2 kertaa pesua viikossa riittää. Pesemme samalla shampoolla ja hoitoaineella nykyään molemmat.  hius - case on siis tällä hetkellä hallinnassa. Muutenkin Naakan kanssa tuntuu menevän nappiin tällä hetkellä. Pient

Koska hektisyys on edellisen mökkireissun jälkeen vallannut suuren osan tilastani (yritän kuitenkin urhoollisesti sysiä sitä aika ajoin kauemmaksi), pitää aina välillä vähän muistella viime aikojen rauhallisia hetkiä. Mökkisauna. En muista koska viimeksi olinkaan istunut mökkisaunassa suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Ei pitkään aikaan, koska lapset. Lasten kanssa on useimmiten oikein mukavaa, mutta kyllä siitä on suurimmaksi osaksi rauha tiessään. Nyt istuin useaan otteeseen pitkiä aikoja saunan lämmössä ilman välitöntä kiirettä mihinkään. Olo oli pelkästään vastaanottavainen. Saunan lämpö oli juuri eikä melkein...uimaan meno oli vastapainoa, toissaviikonloppuna järven lämpötila oli suurin piirtein 18 astetta, mikä vaati minulta jo jonkin verran ponnisteluja :D  Tiedän, että tulen kaipaamaan mökkisaunaa talvella. Nyt tiedän myös, että ehkäpä sinne pääseekin vielä tänä vuonna. Kyseessä on kuitenkin vasta suunnitelma. Taisin kirjoitella blogiinkin , että meillä mentiin kesä aika pi

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6. Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia. Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin. Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut.  Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella toi

Kaikki on ollut vähän hulabaloota siitä saakka, kun aloitin uudessa toimipaikassa. Olin loppuviikosta ihan puhki, eikä tunnetila ole ihan täysin rento (lähellekään) edelleenkään. Joka päivä minulle kuitenkin selviää asioita ja työkoneen ja -puhelimen sammutan tasan silloin, kun työaika tulee täyteen. Tänään oli viimein lähdettävä puutarhapalstaa parturoimaan. Kaikki alkaa olla siellä vähän ylikypsää, nättiä kuitenkin. Kukkimista odottavat enää päivänliljat (epäilen, tuleeko niihin kukkia tänä vuonna), maksaruoho ja auringonkukka. Yksi pensasmustikka tuottaa vielä satoa, sen verran, että sen voi syödä paikan päällä. Tämä on taas ollut uudenlainen kesä puutarhapalstalla - ongelmana kuivuus, liiat sateet, peurat, kauriit jne. Ehkäpä ensi vuosi kääntyy yhä enemmän pelkkiä kukkia päin - ei ole kivaa hankkia pensaskasveja pureskeltaviksi. Minä olin niin onnekas , että pääsin vielä kesän luultavasti viimeiselle mökkireissulle. Siitä tuonnempana, mutta minullepa kävi siellä pieni onnettomuus.

Sama työnantaja , uusi toimipiste...näin rva:n työosoite muuttui lennossa. Minua varoitettiin hieman tästä kesälomani alussa, mutta siirtymistä ei pidetty kovin todennäköisenä. Kyseiseen paikkaan ei kuitenkaan löydetty uutta työntekijää, joten lomaltapaluupäivänäni sain kuulla siirtyväni. Pikkuisen stressiä on ollut ilmassa, varsinkin kun perehdytykseni kesti tasan päivän ja "ammattimaista jälkeä" täytyy tuottaa maanantaista lähtien. Työtehtävät ovat osin erilaisia kuin ennen.  Niinhän siinä siis sitten jälleen kävi, että kun kerkesin keväällä iloita, että voin lomien jälkeen kerrankin toistaa oppimaani, en nyt sitten voikaan tehdä näin vaan täytyy integroitua jälleen. Mitenkähän tähän nyt sitten suhtautuisi? Nyt on se hetki, kun rajaan parhaan kykyni mukaan kaiken epäoleellisen työpäivieni ulkopuolelle ja pidän vapaa-aikani täysin omanani (perheen kera tietenkin).  En ole onnistunut tässä kovin hyvin aiemmassa elämässäni. Nytkin se voi olla suuri pala purtavaksi. Yritän kuit