Rouva Niskanen

Rva tappelee perinteiseen tapaan selkänsä kanssa. Joskus tuntuu, että minulla on kolme lasta: Naakka, Touhi ja Selkä. Sisareni laukaisi kommentin, joka naurattaa minua vieläkin: "Ainakaan kaksi heistä eivät roiku sinussa 24/7 :D Se oli hyvin osuvasti sanottu. Tämä eksistentiaalinen jumi johtuu luultavasti Touhin pitkästä sairausputkesta, kun ei oikein päässyt liikkeelle. Olen hoitanut sitä keppijumpalla (tavallisia liikutteluja ja venytyksiä) sekä selän kierroilla. Mielikuvituksellisinta tällä hetkellä on "napatanssi", sillä alaselkänikin on nyt harvinaisen liikkumaton. Maanantaina tuli kuitenkin takaisku. Tein kyljelläni selän kiertoja, kunnes kuului "pam". Vatsalihakseni oikealla puolella menivät ihan massiiviseen kramppiin. Olo oli noin vuorokauden ajan kuin päättymättömässä lihaspistoksessa, mutta sitten onneksi helpotti. Nyt olen luultavasti varaamassa hierojan, joka helpottaa. Loppuviikkoni tulee olemaan tavallisuudesta poikkeava. Taaperoa koton

Koska viikko on ollut aivan kertakaikkinen , on rva lyönyt viime päivinä läskiksi suurin piirtein jokaisessa mahdollisessa kohdassa. Elämään on kuulunut enemmän löhöilyä, telkkarin katsomista ja lukemista kuin keskimäärin. Miten tämä on onnistunut? No, täällä on lipsuttu myös lasten telkkarinkatsomisrajoituksista, löhöilty yhdessä ja etenkin luettu paljon kuvakirjoja :D Rva:n tärkein oppi vuosien varrella on ollut, että levätä täytyy aina kun siihen on mahdollisuus. Lepo ei tarkoita välttämättä paikallaan oloa, vaan kyse on enemmänkin siitä, että mieli lepää. Minun mieleni lepää esimerkiksi lukiessa, itselle tai lapselle. Tämä rennosti ottaminen on pakollinen seuraus puolentoista viikon sairausputkesta. Nyt Touhi on onneksi melkeinpä terve, vaikka antibioottikuuri jatkuu yhä. Kun hyvin nukuttuja öitä on nyt takana kolme, rva toteaa alkaneensa toipua edellisistä viikoista. Ihan alkuun lepo ei tunnu tehoavan. Tässä elämäntianteessa se johtuu varmaankin siitä, että päiviä ei voi

Viikko on kulunut kuin unessa , mutta nyt tuntuu jälleen, että rva:kin heräsi! Se johtui hyvin nukutusta yöstä. Touhille puhkesi viikko sitten nuhakuume. Siitä parin päivän päästä alkoi kurkunpään tulehdus, eli "haukkuva" yskä, joka voi olla hoitamattomana vaarallinenkin, mikäli henki ei kulje.  Olin perjantaina Touhin kanssa lääkärissä. Poikaraukka pelkää lääkäriin menoa, sinne on kuluneiden kymmenen kuukauden aikana menty liian usein. Lääkärissä selitin tilanteen ja jouluiset päivystyskäyntimme.  Reissun lopputulemana meille muutti babyhaler-tilanjatke sekä Ventoline-lääke. No, Touhihan vihaa lääkkeen hengittämistä, mutta tuntuu, että se myös auttaa jonkin verran. On kuitenkin mukavampi hoitaa kotona kuin lähteä esimerkiksi yöllä päivystykseen. Nelisen päivää sairastettuaan ja vähän toivuttuaan Touhin kuume pomppasi neljäänkymppiin, ja tukkoisuus paheni. Lauantaina Touhi kävi päivystyksessä, jossa todettiin, että putket ovat paikoillaan eikä tulehdusta korvissa

Rva tulee ja menee elämässään nykyään murto-osalla oireista, joita minulla oli aikanaan monen vuoden ajan. Whiplashin oireisto on niin moninainen, ja monet oireista ovat suorastaan kummallisia. Ei ihme, etteivät kuulijat asiaa heti sisäistä... Nykyään rva "pärjää" kivuilla ja jumituksella, joka kylläkin on usein massiivinen. Huimausta esiintyy enää noin kerran viikossa, ja se ei koskaan kestä esimerkiksi koko päivää. Toista oli aikanaan: huimaus oli niin kovaa, ettei rva pärjännyt ulkona liikkuessa ilman kävelysauvoja. Huimaus paheni, kun katsetta piti tarkentaa. Myös sängyssä toisella kyljellä oleminen huimasi. Tuolloin rva:lla oli vaikeuksia oikeastaan kaiken kanssa. syödessä ruoka piti laittaa suuhun nopeasti, ja niskan piti pysyä mahdollisimman paikoillaan. Istuminen tuotti tuskaa, ja seisoessa tuntui, kuin olisi seissyt keinuvalla ruotsinlaivalla... Ei ihme, että rva:n stressitaso oli tuolloin hyvin korkea. Olo oli huono koko ajan, ja ihan tavallisista asioista,

Esikoisemme päiväkodin tilanne on lievästi sanottuna erikoinen. Ensimmäiset kolme vuotta hän oli päiväkodissa ihan lähellä kotia, matkaa sinne oli alle 300 metriä. Hänen kolmantena päiväkotivuonnaan päiväkodissa sattui 2 vesivahinkoa. Remontit alkoivat, ja koko vuoden päiväkodissa sinniteltiin paukkeessa ja poikkeusoloissa. Naakkahan oli viime vuonna pari kuukautta talvella pois, mutta muuten päivähoito tapahtui remontin keskellä (tosin meillä kotonakin oli julkisivuremontti). Kolmannen vuoden keväällä saimme viestin, että nyt päiväkodin tiloista on löytynyt hometta. Sitä oli rajallisissa paikoissa, mutta kosteutta oli rakennusvirheen vuoksi päässyt rakennuksen alle niin paljon, että edessä oli perusteellinen remontti. Päiväkodin toiminta siirrettiin pikimmiten muualle väistötiloihin, joissa Naakan neljäs päiväkotivuosi käynnistyi. Väistötilat eivät sijaitse kovin kaukana (vähän toista kilometriä meiltä), mutta reitti on vilkasliikenteinen, suuri osa matkasta on työmaana ja iso

Viikonlopun alkamisen kunniaksi iski sitten flunssa! Tänään oli siinä mielessä kettumainen päivä, että olin juuri sen verran terve, ettei tarvinnut esimerkiksi pyytää apuvoimia. Kuitenkin olin sen verran kipeä, että normipäivän pyörittäminen otti voimille. Iltaa kohden en ollut enää yksin lasten kanssa, ja sain vähän aikaa huilata. Tänään suunnitelmissa on loikoilla telkkarin ääressä ja mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan.  Viikon aikana, siis ennen flunssaa, ehdin kiitettävän monelle iltalenkille. Pokemonien keräilyn lisäksi (joo, teen sitä vieläkin) kerkesin ihailla talvimaisemia - saatiinhan se lumitalvi tänne etelärannikollekin.  Tein myös jotakin hassunhauskaa : kokeilin Youtuben helppoa Zumbavideota...en ole tosiaankaan koskaan harrastanut lajia, eli kyseessä oli todellakin eka kerta. Toimitin lisäksi tutustumistani lapsiportin takana olkkarissa puolinolona...tanssahtelu on nimittäin aikuisiällä jäänyt tosi vähälle. Teini-iässähän olin toki lupaava tanssija:

Maanantait ovat meillä varsin meneviä. Yleensä meillä on Touhin kanssa jumppa aamupäivällä. Tänään se piti kuitenkin jättää väliin, sillä kahden lainaamani kirjan eräpäivä oli juurikin tänään, jonka vuoksi lähinnä minä jumppasin puskemalla rattaita eteenpäin jäisellä reitillä. En viitsinyt ottaa Touhia pois rattaista. Äkillinen laiskistumiseni johtuu Touhin aktiivisuudesta - hän tykkää juosta täysillä ja vetää kirjoja pois hyllyistä. Valkkasimme vain nopeasti kirjat ja siirryimme maksaaan myöhästymismaksujani. Kirjaston alakerrassa ärsyyntyneen oloinen virkailija ohjasi meidät yläkertaan - alakerrassa pääte ei kuulemma avautunut. Yläkerrassa maksun otti vastaan nuorukainen, joka oli ilmeisesti ensimmäistä kertaa asialla. Onneksi otin kuitin, sillä myöhästymismaksusumma ei ole tähän mennessä nollaantunut. Ärsyttää lähinnä, kun täytyy tehdä uusi selvitysreissu, kun voisi tehdä muutakin. Toisaalta tykkään kyllä viettää aikaa kirjastossa. Päivällä ei tapahtunut sen kummempaa, pai

Rva on ilmeisesti päässyt vaiheeseen , jossa vertaillaan omaa lapsuutta nykylapsiin. "Ei meidän aikana" -lausahdus on päässyt suusta useaan otteeseen, eikä (ainakaan rva:n mielestä) syyttä. Rva:n kuva lapsuudestaan 1980- ja 1990-luvuilla oli, etteivät vaatteet olleet se "juttu". Siinä missä nykylapset (vähän isompia olen toki seurannut vain tuttavaperheiden välityksellä) tuntuvat olevan varsin merkkitietoisia, keksi rva vasta noin seiskaluokkalaisena, että hänellä on ylipäätään jotakin päällänsä. Siihen asti oli ihan sama, mitä yllään pitää, kunhan vaatteet ovat mukavia. Muistaa rva toki, että oleellisia vaatteita olivat joskus Levikset, joskus taas farkkutakki...pääosin mielenkiinto oli jossakin ihan muualla. Niillä koulun koviksillakin oli Tarjoustalon vaatteita päällä, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Lukiossa rva oli jo ihan kiinnostunut vaatteita - 1970-luvun levenevistä lahkeista ja kaikesta hipahtavasta :D Sellaisia vaatteita metsästettiin kirpparil

Rva huomasi hiljattain laiminlyöneensä selän liikkuvuutta parantavien liikkeiden tekemisen. Tämä on tyypillistä rva:ta - teen aina jaksoissa kaikenlaista jumppaliikkeistä meikkaukseen, ja sitten unohdan koko jutun kuukausiksi. Oli kyse jumppaliikkeistä tai vaikkapa lojumaan jätettyjen tavaroiden paikalleen viemisestä, rva:lla toimii hyvin laskeminen kymmeneen. Vien 10 tavaraa paikoilleen (Touhi tosin levittelee 20 tavaraa ympäri kämppää heti perään) tai teen rintarangan sivutaivutuksia kymmenen yhdelle, kymmenen toiselle puolelle. Tällä kertaa on kyllä jumissa myös alaselkä, keskiselästä puhumattakaan. Oikeastaan liikun kuin rautatanko. Tämä ei oikein osu yhteen liikkumisen kanssa sinänsä - olen koko ajan suhaamassa paikasta toiseen. Teen vain kaiken hyvin yksipuolisesti. Alaselkä on vähän hankala, kun toisaalta se kärsii yliliikkuvuudesta. Lantion pyörittely, kahdeksikkoa tai ympyrää, on tämänpäiväinen aseeni jumituksia vastaan. Täytyy muistaa syvät vatsalihakset, kun tanssaht