Rouva Niskanen

Tällä viikolla on täällä etelärannikolla ollut pari kertaa maa valkoisena. Räntäsadettahan se, eikä se ole lopulta maahan jäänyt. Silti se valaisee mukavasti harmautta. Varsinkin T. on ollut innoissaan. Hän odottaa jo ulkoilua talvisessa säässä.  Töissä puurtaen on tämäkin viikko mennyt. Joulu vähän stressaa. Onhan se toki niin, että joulu tulee vähemmälläkin jne., mutta ei se kuitenkaan koskaan niin mene. Onneksi asioita voi tilata eikä tarvitse juoksennella kaupoissa. Itse kodin laittamisessa on vielä oikein paljon tekemistä. Rullaverhojen asentaja tulee kun tulee. Sen jälkeen on luultavasti vuorossa toisen kapean kirjahyllyn tilaus (ei aavistustakaan, minne laitetaan), keittiön sivupöytä ja - kaappi. Sen jälkeen T:n huone... Koska kaikkea mahdollista on niin paljon, pitää tehdä myös rentouttavia asioita. Olen menossa Kallion kirkon joulukonserttiin ensi viikolla. Olen ehkä ollut kerran sisällä Kallion kirkossa enkä juuri koskaan joulukonsertissa, joten olen tosi iloinen päästes...

 Ei voi sanoa muuta , kuin että on kyllä ollut stressiviikko. Toki on ollut mukaviakin asioita. Olen terveenä, koko muu perhe on myös. Toki lapset ovat ehtineet jo väsähtää koulussa alkusyksyn aikana, mutta nyt alkoi onneksi syysloma. Maanantai-iltana vietiin akvaariokasveja ja kiviä uuteen akvaarioon. Samalla laitettiin lannoitetta ja käynnistettiin lämmitin. Täytyy toivoa, että bakteeristo kehittyy normaalisti. Keskiviikkona puolet kaloista siirtyi uuteen akvaarioon. Täytyy sanoa, että kalojen pyydystäminen ei ole ollenkaan lempihommaani. Se oli myös vaikeaa. Varsinkin kongontetrat ovat salamannopeita. Kalaset selvisivät onneksi matkasta ja pienen totuttelun jälkeen useimmat näyttivät ihan normaaleilta uudessa kodissa. Touhilla oli maanantaina normaalit treenit ja tiistaina peli. Minä en ollut mukana kummassakaan, mutta kaikki oli kuulemma sujunut ihan hyvin :) T. tykkää treenata ja pelata ja säännöllinen liikunta tekee hyvää hänelle kuten itse kullekin. Eräs paikka, jossa T. ja...

 Olen ollut tänä viikonloppuna itsekseni. Muistelen, etten ole ollut edes yhtä yötä yksin kotona noin vuoteen. Kahden yön yksinoloa en edes muista. Olen oikein kuuntelemalla kuunnellut hiljaisuutta :D Se on ollut pääasiassa mukavaa. Yksi asia, joka varjostaa viikonlopusta nauttimista, on stressi. Töihinpaluu on ollut aika rankka ja vastuuni ovat jälleen lisääntyneet. Tämä laukaisee minulla stressin, joka johtaa väsymiseen ja pakkoajatteluun (yleensä ajatusten sisältö on, että kaikki tulee menemään pieleen).  Pystyn onneksi nykyään hieman työstämään asioista. Pystyn haastamaan ajatuksiani: entä jos jaksankin töissä ja kaikki menee ihan hyvin? Entä, jos seuraava viikko tuo mukanaan onnistumisia ja iloisia asioita? OCD:n kanssa ei kyllä koskaan tule tylsää! Eilen kävin puutarhapalstalla ajamassa nurmikon. Olisikohan se jo viimeinen kerta...palstalla totesin, että kesäkurpitsasatoni on todellakin kaksi kesäkurpitsaa. Se on ehkä huonoin sato ikinä. Olen kuullut, että muillakin on...

Minulle iski taas stressi ja sitä kautta ahdistus ja pakkoajatukset. Se on kamalan kurjaa. Olen joskus pohtinut, millaista olisi elää ilman mielenterveysongelmia (tai mielialalääkitystä tai psykoterapiaa). Päädyin toteamukseen: mielenkiintoista. Koska en pääse luultavasti kokeilemaan tällaista vaihtoehtoiselämää, täytyy tehdä omasta siedettävä ;) Olin erään päivän iltana sitä mieltä, että tarvitsen sairauslomaa. Olo oli niin kamala. Oli ollut todella paljon kuormittavia asioita ja hyvin vähän palautumisaikaa. Päätin kuitenkin kokeilla. Oli etäpäivä. Tein tietoisesti ja rauhassa työtehtäviä, joiden tekemättömyys on stressannut minua. Sivuutin viestiliikenteen. Koska en ole töissä hälytyskeskuksessa tai lennonjohdossa, yhden päivän viive vastauksissa minun puoleltani on toisinaan mahdollista. Kävin tuona kyseisenä päivänä aamulla salilla ennen töiden alkua. Pidin päivän aikana kunnolliset tauot. Kappas, en ollutkaan saurauslomakunnossa seuraavana aamuna. Kurja olo ei täysin helpottanut,...

Olin alkuviikosta varsin stressaantunut . Itse asiassa, keskiviikkoon mennessä olin jo sitä mieltä, että iso pyörä lähtee liikkeelle: tulee taas uupumus, pitkä sairausloma, kaikki on pilalla jne. Olin sitä mieltä, etten ainakaan jaksa mennä psykoterapiaan. Onneksi menin. Sain siellä eriteltyä yhteensä neljä stressinaihetta. Jos olisin miettinyt yksin, olisin saanut aikaan vain epämääräisen ajatuspyörremyrskyn. Löysin myös muutamaan asiaan ratkaisun, ainakin väliaikaisen.  Ennen kaikkea, sain tsemppiä ja ymmärrystä. Sain kuulla, että on ihan normaalia hermostua, kun on monta hermostumisen aihetta. Totesin itse, että minun pitää jälleen opetella ymmärtämään ja arvostamaan itseäni enemmän.  Sen jälkeen olen ollut astetta rauhallisempi ja priorisoinut levon ja mukavat asiat mahdollisuuksien sallimissa rajoissa (olen jopa vähän rikkonut rajoja ;) ) Asioiden saaminen oikeisiin mittasuhteisiin on ehdottomasti ollut viikon paras asia. Uskon, että lähden seuraavaan viikkoon hivenen par...

Kirjoitin juuri hakemuksen Kela-korvattavaan kuntoutuspsykoterapiaan. Katsotaan, saanko tuen vai köyhdynkö taas. Ainakin tuettomuus lyhentää terapia-aikaani huomattavasti. No, olen nyt tehnyt kaikkeni asian eteen. Toivottavasti vähään aikaan ei tarvitse kirjoittaa yhtään hakemusta tai käydä läpi keskusteluita. Olen viime viikkoina käynyt läpi työhaastattelun (sekä yksilö- että ryhmä-sellaisen) ja aiemmin kirjoittanut tarvittavat hakemukset todistuksineen. Lisäksi olen ollut työpaikan keskustelussa esimiehen kanssa, päiväkodin keskustelussa (Touhin "kouluunlähettämiskeskustelu"). Olen myös keskustellut neuvolan kanssa asioista, joita Touhilla havaittiin ja jatkohoidosta (ei käsittääkseni mitään vakavaa).  Koen suhteellisen raskaina, kun lukuisia isoja asioita täytyy käsitellä suullisesti tai kirjallisesti. Toivonkin oikein keskustelutonta lähitulevaisuutta :D  Kävin eilen puutarhapalstalla kääntämässä vähän maata. Se tuntui mukavalta. Vaikka onkin ollut kuivaa, lumien sulami...

Lähdin eilen Naakan kanssa pihalle katsomaan kevään merkkejä. Ennen lähtöä minusta tuntui, ettei mistään tule mitään. Kun stressi aiheuttaa tällaisen tunteen, näen myös kaikki kodissa valtavana tekemättömien kotitöiden röykkiönä.  Olen ulkoillut ja ylipäätään liikkunut kuluneen viikon aikana luvattoman vähän. Kukapa sitä minulta kyselee, mutta kyllä se olotilassa tuntuu. Harkka on ollut hyvin vaativa, ja välillä tuntuu ettei mikään riitä. Sinänsä loppuviikko meni oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa, lähdin Naakan kanssa pihalle ja otimme pallon mukaan. Naakalla oli jonkinlainen ajatus pallottelusta, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa. Minä päätin unohtaa hetkeksi stressini ja katsella ympärilleni.  Yllätyksekseni näin vihertävää ruohoa, sinivuokkoja, leskenlehden ja hyönteisiä. Kuulin mustarastaiden laulavan. Kevät on totta totisesti saapunut! Naakan kanssa ihastelimme, kun osa puistakin on jo alkanut vihertää. Kävimme myös metsässä katsomassa kevätpuroja. Purojen kaivelemine...

Joulu on ollut meillä puheissa jo...hmm...lokakuusta asti. Oli vielä lokakuu, kun lasten joulukalenterit hankittiin :D Vastustan periaatteessa liian aikaista joulumaterialismia, mutta koska joulukalenterit näyttävät olevan meidän lasten must-juttu, toimin käytännössä toisin. Naakka tykkää kuunnella myös joululauluja, Touhi ei ehkä niin paljon. Molemmat taitavat hyvin pitkälti odottaa joululta Joulupukin tuloa, ja kyllä myös niitä yllätyksiä. Naakka on kiinnostunut joulusta myös Kristuksen syntymäjuhlana. Minä en ole ohjaillut lasten kiinnostusta suuntaan tai toiseen. Jos kristilliset jouluperinteet alkavat joskus kiinnostaa lapsia enemmän, niitä voidaan toteuttaa. Itselläni ei ole varsinaista vakaumusta, mutta kristilliset juhlapyhät kulttuurisena asiana ovat mielestäni  kiinnostavia ja ihan mukavia viettää.  Takaisin joulukalentereihin... Naakalla on Barbie-kalenteri ja Touhilla lego-kalenteri. Barbie-nukke tuli heti ensimmäisestä luukusta, seuraavista tulee vaatteita nukell...

Olen ajoittain ihmetellyt "kyllä vanhempi lapsensa tuntee" - lausetta. Onhan se tosiaan niinkin, kun lapsen kanssa on hengaillut tiiviisti tämän syntymästä saakka, niin kyllähän lapsi on enemmän tuttu kuin tuntematon - siihen saakka, kun tulee jotakin, mille ei keksi syytä. Isommalla lapsistani on ajoittain ongelmakäytöstä, ja olen vasta hiljalleen oppimassa, mitkä asiat sitä provosoivat. Silti en ole ihan varma, mistä se johtuu. Stressi ja kuormittuminen hyökkäävät päälle asioista, joita ei olisi edes tullut ajatelleeksi stressaavina. Pienempi lapseni on yleensä joko todella hyvällä tai sitten todella huonolla tuulella..ja pitkään. Hän on esikoisen tavoin sanallisesti lahjakas, ja kertoo kyllä, jos ei tykkää :D Kummallekin on hankala "myydä" ajatuksia, jotka eivät ole mieleen. Isoin oppi minulle on ollut , että lapset tarvitsevat myös nollaamista ja lepoa pienestä saakka. Päivät ovat aika raskaita, eikä iltapäivällä jaksa olla heti aktiivinen. En minäkään suoraan ...

Puutarhapalstani pukkaa tällä hetkellä rikkaruohoja ennätysvauhdilla (oikeasti vauhti on sama kuin viime kesänäkin, mutta se tuntuu taas ennätysmäiseltä). Olin toissailtana huhkimassa palstalla, ja sain heinikkoa nurin ihan kunnioitettavan määrän. Itse asiassa, ei huvittanut ottaa edes kuvaa, niin kiireinen käyntini oli. Jokainen peruna (10) on jo kasvattanut taimen, mansikat ovat kukassa ja salaattipenkki senkun monipuolistuu :) Toinen pioneista ei näköjään selvinnyt, toinen kasvaa ihan hyvin. Viinimatjapensaista kaksi neljästä on kukintavaiheessa. Istuttamani valkoinen ja musta viinimarja ovat niin pieniä, että minun työni on "kaivaa" ne esille heinikosta. Perennapenkki on vielä todellakin sellainen vain lainausmerkeissä... Siihen nähden, että olen vieraillut palstalla vain noin kaksi kertaa viikossa, se näyttää ihan hyvältä. Kun kesäopiskeluni menee tauolle ensi viikon jälkeen, pääseen keskittymään tärkeimpään, eli puutarhanhoitoon ;) enemmän. Yhdistelmä opiskelu, ...

Esikoisemme päiväkodin tilanne on lievästi sanottuna erikoinen. Ensimmäiset kolme vuotta hän oli päiväkodissa ihan lähellä kotia, matkaa sinne oli alle 300 metriä. Hänen kolmantena päiväkotivuonnaan päiväkodissa sattui 2 vesivahinkoa. Remontit alkoivat, ja koko vuoden päiväkodissa sinniteltiin paukkeessa ja poikkeusoloissa. Naakkahan oli viime vuonna pari kuukautta talvella pois, mutta muuten päivähoito tapahtui remontin keskellä (tosin meillä kotonakin oli julkisivuremontti). Kolmannen vuoden keväällä saimme viestin, että nyt päiväkodin tiloista on löytynyt hometta. Sitä oli rajallisissa paikoissa, mutta kosteutta oli rakennusvirheen vuoksi päässyt rakennuksen alle niin paljon, että edessä oli perusteellinen remontti. Päiväkodin toiminta siirrettiin pikimmiten muualle väistötiloihin, joissa Naakan neljäs päiväkotivuosi käynnistyi. Väistötilat eivät sijaitse kovin kaukana (vähän toista kilometriä meiltä), mutta reitti on vilkasliikenteinen, suuri osa matkasta on työmaana ja iso...

Parikymppisenä maalailin urbaanin tulevaisuuteni muun muassa näin: Ruokani hankin vain pienistä kivijalkakaupoista ja luomuna, ehdottomasti kangaskasseissa. Hävikkiä ei käytännössä ole, sillä kaikki hankitaan ja syödään huolella harkiten. Totta toinen puoli...no, useimmiten ne kangaskassit (tai melkein, ne isot kestokassit, joita s-ryhmän kaupoissa myydään..ne, joissa on ruokien kuvia, meillä ainakin lime, appelsiini ja mansikka). Minä 35-vuotiaana: kuljen jättikärryn kanssa pitkin jättikaupan käytäviä. Vieressäni kävelee (onneksi hän ei useimmiten kiukuttele) Naakka, Touhi istuu toisissa ostoskärryissä tai rattaissa. Metrin mittaisessa kauppalapussa on ostoksia laatikonnupeista kosteuspyyhkeisiin, ja ruokia siltä väliltä. Nostelen tottuneesti 15 litraa maitoa kärryihin (siellä on jo toistasataa purkkia vauvanruokaa). Ostoksia on varmaan kaikista osastoista, ja loppujen lopuksi se perkuleen kärry on niin painava, että kääntämiseen saa todella käyttää voimia. Romanttinen kommu...

Rva:lla on kuluneella viikolla pitänyt kiirettä. Ei se kiireeltä toki näytä, jokaisella päivällä on ollut vain yksi meno. Pikkulasten kanssa se muuttuu kuitenkin kiireeksi. Yhdestä "aktiviteetistani" kirjoitan vähän enemmän myöhemmin. Tähän kohtaan pakollinen sääpäivittely: tuleepas sitä lunta nyt. Lumen etu on toki, ettei se kastele (ellei ole vetinen räntäsade). Tiistaina ihailimme voikukkia lumisateessa. Ehkäpä se kevät kuitenkin vielä edistyy... Naakkaseni, esikoistyttäreni, täytti tiistaina 4 vuotta! Hän on viime päivät ollut niin neljävuotiasta että, mutta muuttuu takaisin 3-vuotiaaksi illalla, kun on yötutin aika. Keskiviikkona olimme päiväkodissa Naakan vasu-keskustelussa. Se oli hyvä keskustelu. Siellä ilmeni, että meillä on Naakastamme samanlainen käsitys kuin päiväkodin henkilökunnallakin. Kaikki oli ihan kunnossa. Naakka puhuu ikätasoaan paremmin, on sosiaalisesti taitava ja rakastaa mielikuvitusleikkejä. Hän ei uusien asioiden äärellä ole ensimmäisenä ry...

Päivät kotioloissa alkavat käydä vähiin. Mitään erityistä pakkaamista ei ole vielä aloitettu, mutta "muutto" on mielessä jatkuvasti. Tänään puoliso ja Nappe kävivät ostamassa meille akvaarioon ruokinta-automaatin. Akvaarion kanssa on muutenkin puuhasteltu. Eilen siivosimme yhteistuumin ulkosuodattimen, puoliso teki ison työn, kun tällä kertaa laitteeseen piti myös vaihtaa uudet letkut (ne, mistä vesi kulkee akvaariosta suodattimeen ja päinvastoin). Naakka oli päiväkodissa ja viihdytettävänä oli vain Nappe, joten projekti ei ollut hankala. Minä pesin suodatinmateriaaleja (keraamisia putkia, soraa jne.), puoliso teki muut jutut. Kalat voivat ihan hyvin. Vettä olen saanut kovetettua ihan hyvälle tasolle, nyt platyjen pitäisi viihtyä. Muutkin kalat näyttävät ihan hyviltä. Platyt eivät ole vieläkään lisääntyneet akvaariossamme, toivon, että tämä vuosi toisi edistystä tullessaan. Tänään kävin hierojalla. Tämä on ollut ihan valtavan pitkä aika ilman hierontaa, viimeksi käv...

Paljon on muutoksia ja liikkuvia palasia - siinäpä rva:n ajatukset vuodesta 2017. Valitettavasti ne palaset eivät ole rva:n nikamia, niistä puuttuu edelleen liikettä oikein paljon. Toki sitä liikettä löytyy sitten kohdista, joissa sitä ei tarvitsisi olla niin paljon. Suurin elämäämme määrittävä tekijä on julkisivuremontti, joka alkaa viikolla 3 ja loppuu heinäkuun lopussa. Se on ollut stressinaihe monesta syystä. On pitänyt miettiä monenlaisia ratkaisuja, kun elämämme tällä hetkellä keskittyy juurikin kotiin. Ongelma-aika jakautuu kolmeen osaan: seinän purkuvaihe - vähän yli kaksi kuukautta. Toinen puoli taloa peitettynä (meillä on läpitalon huoneisto). Sen jälkeen peitetään toinenkin puoli. Melun pitäisi tosin vähentyä. Kolmas vaihe ovat kesäkuukaudet. Kun meidän sisälämpötila on nyt 25 astetta, se nousee kesällä 30 asteeseen. Silloin emme myöskään tuuleta. Toivo on siinä, että muovitus pitäisi myös auringonvalon vähäisenä. Kaikki tämä sattui tietenkin Napen vauvavuoteen, jol...

Tällä viikolla Niskasille kuuluu jumitusta...ja pitkiä, pitkiä päiviä! Pikkulapsiperheessämme eletään kummallista jaksoa, jossa aika menee nopeasti, lapset kasvavat hujauksessa ja tilanteet ovat ohi ennen kuin niistä on kerennyt näpätä kuvan tai videon, jotta jäisi muutama muisto muuallekin kuin ajatuksiin... Toisaalta yksittäiset vuorokaudet voivat olla pitkiä kuin Siperian talvi. Välillä tuntuu kuin viikko olisi jo puolessa, vaikka kyseessä on aamupäivä. Tällä viikolla näitä talvenpituisia päiviä on ollut useampi. Rva ei tiedä, onko se imetys, täydet päivät vai joku muu, mutta välillä on vaikeaa palauttaa mieleen, mitä edellisenä iltana, saati sitten pari päivää aiemmin on tehty. Mieli askartelee lähinnä tässä päivässä ja seuraavissa tunneissa. Hieroja on varattu ja sinne rva pääsee onneksi huomenna. Viime aikoina kivut ja jumitus on käytännössä pitänyt yrittää unohtaa, mikä ei kyllä ole kovin helppoa. Vauva vaatii kantamista ja sylissä pitoa, mikä on ihanaa mutta ei hyväksi r...

Puuh sentään , tämäkin viikko alkaa kohta olla lopuillaan. Perheessämme on vieraillut pienimuotoinen flunssa, joka iski vain Naakkaan. Hän on sairastanut urhoollisesti, vaikka hänellä onkin koko ajan "viruksia nenässä". Rva on elänyt tällä viikolla hyviä ja huonoja päiviä. Jaksaminen on ollut koetuksella niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppuviikkoa kohden näyttää selkenevän, kiitoksia avusta, ihan kaikenlaisesta, niin monelle ihmiselle! Oikeastaan rva:lla ei ole syystä tai toisesta niin paljon järkeviä ajatuksia päässä, perehtykäämme siis loppuviikon kunniaksi suklaameditaatioon. Sellaisen rva teki eilen illalla, tutuksi käyneessä porukassa. Suklaameditaatio oli lajissaan toinen rva:n elämässä. Rva tutustui suklaameditaatioon ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten. Silti tätä meditaatiota ei jostakin syystä tule tehtyä kovin usein. Lieneekö syy siinä, että se suklaa tai muu herkku tulee vetäistyä naamaan tavallisesti niin nopeasti, ettei siinä oikein voi meditaatiosta...

Niskasille on käynyt, kuten uuden vauvan perheille varmaan yleensäkin, eli arki on koittanut. Kun perheeseen tulee pieni vauva, on alku enemmän tai vähemmän pilvissä liitelemistä. Vauvaan ja sen tapoihin tutustutaan yhdessä, ja sitä käyvät katsomassa myös monet muut. Postilaatikosta tupsahtelee onnittelukortteja, tällä kertaa vaaleansinisiä. Sitten koittaa arki. Imetys, yöheräämiset ja rauhoittelut eivät enää ole uuden uutta, vaan niistä tulee rutiinia. Esikoinenkin huomaa, että sai ennen enemmän huomiota tai ainakin nopeammin. Isä ( ja äiti huomaavat, ettei kahdenkeskeistä tai omaa aikaa enää ole. On tapahtunut uppoaminen pikkulapsiperheen arkeen. Tämä vaihe (Nappe on nyt viikkoa vaille kaksi kuukautta vanha) on rva:n (ja puolison) mielestä varsin raskas. Rva on käytännössä melkein 24/7 vähintään yhden lapsen kanssa, puoliso aloittaa lastenhoitourakan tehtyään täyden päivän töissä. Rva on huomannut, että tämä jos mikä on paikka, jossa täytyy yrittää ymärtää itseään ja omaa väs...

On joitakin asioita , jotka vain on vaikea ottaa rauhallisesti. Eräs niistä on yhden poliklinikan toiminta, jossa olen asiakkaana. On toki hyvä, että asiakkuussuhde on olemassa, mutta minulla nousee aina verenpaine kun heihin täytyy olla yhteydessä, sillä ongelmia tulee aina. Minulla olisi ollut tänään aika lääkärille. Viime perjantaina sain soiton, että lääkäri on perunut aikani. Tällä kerralla piti hoitaa kaksi asiaa, joilla on aikaraja tilanteeseeni liittyen, sekä lääkkeiden uusiminen, joihin piti tulla muutoksia tämänpäiväisen käynnin yhteydessä. Kun kysyin lääkeasiasta, sain vastaanotosta varsin tylyn kommentin, että minun olisi asiakkaana pitänyt itse huolehtia lääkkeiden uusimisesta, heillä menee siihen viikko. No, sen tiesin jo etukäteen. Sitä vain en tiennyt, että minun olisi ilmeisesti pitänyt aavistaa, että se aika, jolloin lääkkeet oli tarkoitus uusia, peruuntuu. Jos minulla ei ole vastaanottoaikaa, uusin lääkkeet toimiston kautta asianmukaisena ajankohtana, mutta kun...

Niskasilla alkoi odotettu parin viikon loma. Koska kesäloma jäi meillä niin lyhyeksi tänä vuonna, päätimme, että jos mahdollista, pidämme loman, joka katkaisee pitkän, pimeän syksyn. En muista, koska olisimme viimeksi lomailleet tällä tavalla tähän aikaan vuodesta. Heti lauantai-aamuna saimme kaikki nukuttua pitkään, rva nousi ylös viimeisimpänä, vähän puoli yhdentoista jälkeen. Se oli hyvä, sillä rva on nukkunut viime ajat huonosti. Syynä lienee väsymys ja stressi, joka ilmenee rva:lla unettomuutena. Lauantai-iltana saimme vieraaksemme Naakan ystävän S. ja hänen äitinsä. Naakan kanssa sujuu aina mukavammin, kun on omanikäistä leikkiseuraa. Tytöt pistivät asunnon vähän sekaisin, mutta pääasia että oli hauskaa! Sunnuntai-iltana meille tuli Naakan ystävä K. isänsä kanssa. Meno oli aivan samanlainen, mutta tytöt valtavan tyytyväisiä Nämä 2-3-vuotiaat leikkivät jo niin hienosti yhdessä, että heidät voi jättää muutamaksi minuutiksi (tai siihen saakka kun kuuluu jokin kova ääni) itsek...