Rouva Niskanen

Jouduttuani puolittaiseen pakkolepoon olen huomannut oikeastikin olleeni todella väsynyt. Parin päivän päästä viikko kortisonikuuria on takana, ja uskallan ehkä alkuviikosta käydä vähän salilla. Puutarhapalstalle matkaan huomenna illalla, mikäli lapset & sää sallivat. Siellä kasvu jatkuu, mutta eilen oli niin kylmää että jäädytin itseni. Sain sentään putsattua penkkejä ja istutettua vielä vähän lisää siemeniä, lähinnä tilliä ja auringonkukansiemeniä. Mikään kasvi ei ollut kuollut, mutta minusta tuntuu, että joku/jokin on käynyt katkomassa oksia mustaviinimarjapensaasta. Harmillista, mutta ei sinne voi riistakameraakaan asentaa. Olen rehellisesti sanottuna ollut viimeisten työviikkojen loppupuristuksessa varsin tehoton hoitamaan kotia. Nyt siivoilen hiljalleen ja pesen pyykkikoneellisen päivässä. Nyt kylpyhuone, akvaario ja sauvasirkkojen asumus ovat kunnossa, huomenna etenen toivottavasti taas vähän. Kävimme Touhin kanssa pari päivää sitten lääkärireissulla. Touhi jäi neuvolan seu...

 Maanantai-iltapäivällä olo alkoi tuntua hieman kummalliselta. Arvuuttelin, että vatsanväänteiden täytyy johtua liiasta kahvin juomisesta tai sitten migreenistä. Jälkimmäinen oli pahempi uhka, joten päädyin lähtemään tuntia aiemmin kotiin tekemään loput etänä. Kotona se sitten alkoi. Vatsa ei enää pitänyt sisällään mitään, siis kummankaan pään osalta. Lisäksi tuli kylmä ja kroppaa alkoi särkeä. Ei hemmetti, noro! Tilanne oli aktiivisesti päällä kellon ympäri, aamuyöllä totesin, että jee, nyt voin nukkua muutaman tunnin. Eilinen oli oksentamisen suhteen parempi, mutta vatsa kramppasi ilkeästi koko päivän. Syöminen jäi minimiin. Tänään olo tuntuu jonkin verran paremmalta. Seisaallaan olo huippaa vielä hieman, ja syömiset kannattaa varmaankin pitää melko vähäisinä ja vatsaystävällisinä. Olen varsin harvoin kipeänä. Vatsataudissa olen sitäkin harvemmin. Vaikka molemmat raskauteni olivat hyvin oksennuspainotteisia, tulee aina yllätyksenä, miten heikkoon kuntoon vatsatauti nopeasti vie....

Uhmasimme erään ystäväni kanssa viikonloppuna alkutalvea ja siirryimme perjantaina mökille. Alkumatkani sujui jouhevasti junassa - on se kumma, kun junamatkailukin on muuttunut jännäksi ja hohdokkaaksi. R-juna Riihimäen ja Tampereen suuntaan on minulle todella tuttu opiskeluvuosiltani. Kappas, kun taas istuin samaisessa junassa, sillä olen jälleen opiskelija - välissä on vain viitisentoista vuotta :D Helsinki-Pasila-Tikkurila-Kerava-Järvenpää-Jokela-Hyvinkää...osaan asemat edelleen ulkoa, paitsi että r-juna on muuttanut asemiaan, ja Ainola ja Saunakallio ovat nykyään myös mukana. Joka tapauksessa, junasta astuttuani tapasimme, kävimme kaupassa ja suuntasimme kohti mökkiä. Siellä oli sentään juuri ja juuri plus-asteita! Sähköllä ja puulla (ei samassa laitteessa ;) ) tupa lämpeni niin, että nukkuman kykeni menemään pitkähihaisella ihan hyvin (alussa oli toppatakki päällä). Seuraavana aamuna (siis keskipäivällä) suuntasimme 9 kilometrin lenkille. Tavallisesti "lenkkinä" on toi...

Kun pohdin, mitä voisin blogiini kirjoittaa, totesin, että minulla on vähän pysähtynyt olo. Moneen asiaan voisi tarttua, mutta se tarttuminen ei tunnu nyt oikein innostavan. Luulen, että aivoni alkavat nyt toipua loppusyksyn opiskelurutistuksesta :D  Yksi essee on vielä jäljellä, ja senkin aion palauttaa tänään. Olen vääntänyt sitä nyt parisen viikkoa joulunpyhät poislukien. Kolme suoritettua arvosanaa menivät läpi erinomaisesti, kaksi kolmesta täysillä pisteillä.  Mikähän siinä on, että edelleen pohdin noiden viitosten (siis asteikolla 1-5) olevan jonkinlaisia armoviitosia. En voi uskoa, että ehkä tenttivastaukseni ovat oikeasti olleet hyviä. Oikeastaan näitä suorituksia pitäisi jotenkin juhlistaa. Mitenkäs tänään? Luulenpa, että meillä piipahtaa itse kunkin ystäviä kylässä. Lapsista todellakin huomaa, että ovat hengailleet lähinnä aikuisten kanssa suurimman osan lomaa. Molemmilla tuntuu olevan ylimääräistä energiaa varsinkin ilta-aikaan. Omaan "tekemättömyyteeni" olen päät...

Aamulla , kun herätyskello soi kuudelta, tajusin, että koko minua koko viikon vaivannut flunssa taitaa olla pääsemässä niskan päälle. Varoitusmerkki tästä on itselläni jomotus syvällä keuhkoputkessa - siitä eteenpäin kannattaa levätä. Elämäni on niin menevää (no, menen lähes aina samoihin paikkoihin), että satunnaisen sairauslomapäivän paikallaan olo ei kamalasti käy hermoille. Lisäksi olo on ollut niin veemäinen, etten ole liikkunut tänään kuin kauppaan. Pitkin päivää olen tehnyt muutamia pieniä askareita, muuten olen vain lojunut paikoillani. Onnekseni yskä ei ole enää pahentunut.  Eiköhän tämä tästä, vaikka olen toki ainoa flunssainen henkilö maapallolla...voi minua raukkaa! Lapsuudessa sairauspäivät tarkoittivat loputonta niistämistä ja videokasettimarathonia. Jostakin on jäänyt muistiin, että sain usein kipeänä syödäkseni vaaleaa rieskaa, jota ei muutoin syöty. No, mitäpä muuta hain itselleni tänään kaupasta kuin juurikin sitä :D Olen oikeastaan aika vähän kipeänä. En...