maanantai 27. heinäkuuta 2015

Paljasjalkakengät

Hyvän loman tunnusmerkki taitaa olla, että asiat siirtyvät aina myöhemmäksi, eikä se hermostuta. Niskaset alkavat päästä tällaisen loman makuun, toki tämä on se viimeinen lomaviikko, joten jo oli aikakin.

Tänään suunnittelin tekeväni ruokaa - teen sen huomenna. Aamupäivällä aikamme kului nimittäin perhepäivähoitajina, kun Naakan samanikäinen (ja jopa samanikäinen) ystävä tuli meille aamupäiväksi. Tyttöjen kanssa aika kului kuin siivillä, vaikka ei mitään erityistä tehtykään.

Iltapäivällä ajattelin tehdä sitä ruokaa, mutta toisin kävi. Sain ajatuksen käydä viimein ostamassa paljasjalkakengät. Siihen tarvittiin autoa, kun lähinkin liike sijaitsee meiltä vähän hankalan matkan päässä.

Aiempina vuosina kroppani on hyötynyt kunnolla tuetuista kengistä, joissa on hyvät "iskunvaimentimet". Viime aikoina on alkanut syntyä myös toisenlaista tarvetta, sellaista, että jalan liike olisi kävellessä mahdollisimman luonnollinen.

Minulla on myös oikean jalan kohdalla ongelmia kipujen ja jäykkyyden muodossa (ilmeisesti niskasta johtuvia). Toivoisin että nämä kengät omalta osaltaan korjaisivat kävelyä oikeanlaiseksi, kun tuntuma on samankaltainen kuin paljain jaloin kuljettaessa.

Päästyämme liikkeeseen totesin, että herranjestas, miten vaikeaa paljasjalkakenkiä on saada jalkaan. Varpaat tuntuivat menevän aina vääriin koloihin ja toisaalta rva tunsi itsensä pukemista harjoittelevaksi Naakaksi, toisaalta todella tyhmäksi...

Liikkeessä kokeillessa kengät tuntuivat hassuilta, mutta mukavilta. Päädyin ostamaan ne, sillä ei niitä nyt enää voinut liikkeeseenkään jättää. Puoliso sovitti myös ja hermostui heti varpaiden asetteluun, joten hän lähti liikkeestä ilman uusia kenkiä.

Päivä oli jo niin pitkällä kun pääsimme kotiin, että en ehtinyt vielä kokeilemaan kenkiä yhtä kauppareissua pidempään - huomenna kokeilen sitten lisää ja katson, miltä kengät tuntuvat esim. hiekkapohjaisella lenkkipolulla.

Vähän jännittää tuo niin sanotun iskunvaimentimen puuttuminen. Asiassa tuntuu olevan useita koulukuntia - toisaalta tuen pitää olla hyvä, toisaalta liikkeen tulisi olla luonnollinen. Jää nähtäväksi, kumpi on oman kehoni kohdalla oleellisempaa.

Lenkkipolun lisäksi haluan vielä tänä kesänä kokeilla kenkiä oikealla metsäpolulla, jossa vastaan tulee juurakoita ja sen sellaista. Kenkien pitäisi kyllä tuntua mukavilta tällaisten "esteiden" tullessa vastaan, mutta käytäntö näyttää, onko asia näin.

Kun en viitsinyt ottaa kuvaa kengistäni, laitan tähän pari viikkoa sitten otetun kuvan hoitokoira Neosta siksikin, että hän on paljon söpömpi kuin uudet kenkäni...


keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Meillä ja Alaskassa

Rva on lueskellut nyt kesällä monenlaisia mielenkiintoisia kirjoja. Lukeminen on aina ollut rva:lle tärkeää, ja sama näyttää periytyneen myös Naakalle, joka kuuntelisi lukemista vaikka koko ajan, vaikka muuten on varsin vilkas, suorastaan villi lapsi.

Eräs kiva löytö on ollut Eowyn Iveyn Lumilapsi-pokkari, jonka rva löysi pokkarikaupasta, kun oli lähdössä Tampereen-matkalle viime viikolla. Kirja on vielä kesken, sillä rva ei ole lukuinnostaan huolimatta kovin nopea lukija.

Kirja sijoittuu 1920-luvun Alaskaan ja kertoo erään uudisviljelijäpariskunnan ja heidän elämäänsä ajautuneen tyttölapsen tarinan. Ihan tyypillisestä historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse, tarinaan sekoittuu satua ja mystiikkaa.

Tässä on kirjan kansi (siis vino kuva kannesta), mikäli joku innostuu:


Rva kävi toissapäivänä salilla pitkästä aikaa. Täytyy sanoa, ettei treenikerta mennyt ihan nappiin. Rva:lle tuli huono olo jo ensimmäisessä laitteessa, jossa olisi pitänyt tehdä selkälihaksia. Joko niska ei tykännyt tai sitten verenpaine laski - tuli joka tapauksessa huono olo.

Rva:lla on aika paljon haasteita erinäisten liikkeiden kanssa. Yrittäessään tarpoa vaivojen kanssa eteenpäin rva on muuttunut ymmärtäväisemmäksi itseään kohtaan. Paraneminen (tai toipuminen) on oikeasti vaikeaa, esimerkiksi rintarangan liikkuvuus ei vain tunnu lisääntyvän.

Moni sanoo, että kyllä se siitä, kun tarpeeksi pitkään tekee. Ei näytä tulevan valmista...terveisin vuosikaudet liikkuvuuden parantamista yrittänyt yksilö ;)

Tällä hetkellä lapojen seutu on niin jumissa, että liikuttelu on melkein mahdotonta. Pläjähdin tunti sitten piikkimatolle, jonka vaikutus oli onneksi edes jonkin verran suotuisa. Hierojalle pääsen ensi maanantaina.

Takkuista on, ei voi muuta sanoa.

Niskaset ovat viime ajat pysyneet paikoillaan matkustamatta sen kummemmin. Tähän on toistaiseksi päädytty erinäisistä perhesyistä - oikeastaan jokainen Niskanen tarvitsee tällä hetkellä aiempaa rauhallisempaa ja vähäeleisempää elämää (okei, Naakka kyllä kaipaa aktiviteetteja).

Nasun oikea takajalka ei ihan kunnolla ota parantuakseen. Tilanne ei ole kuolemanvakava, mutta kaksi eri antibioottia eivät ole juurikaan tehonneet tulehdukseen. Toisaalta, Nasun suussa vuosikaudet ollut pieni tulehdus näyttää nyt helpottaneen, eli on antibiooteista jotakin hyötyä ollut!

Huomenna rva käy yrittämässä uudestaan treenaamista, mikäli aikaa löytyy. Aamupäivällä rva tekee vähän töitä, ja jossakin välissä pitäisi tehdä Prisman-reissu. Onneksi tätä kaikkea ennen on yö, jolloin saa levätä!



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Tampereen terveisiä!

Rva vietti aivan älyttömän kivan "viikonlopun" (pe-la) sisarensa kanssa Tampereella. Minilomaa viettäessä rva ihan konkreettisesti huomasi, kuinka vähälle vapaahetket ovat jo vaikka kuinka kauan aikaa jääneet.

Kroppa kesti matkan urheasti, perjantaina niska alkoi vihoitella oikeastaan vasta illalla, junamatkan, syömisten, kävelemisten ja Vapriikki- museon näyttelyiden katsomisen jälkeen. Tuli tuttu tunne, että niska ei jaksa kannatella päätä, ja oikea puoli kipeytyy ja puutuu. Seuraavana aamuna tilanne oli ihan hyvä.

Jo menomatkalla koimme hauskan tilanteen, kun Tampereelle jatkava yksikkö alkoi pakkautua täyteen jo Järvenpäässä. Riihimäellä loppuivat istumapaikat. Sisareni sai paikan toisesta osastosta kuin minä. Riihimäen jälkeen tuli kuulutus, että kuulutuksissa on ilmeisesti tapahtunut erehdys, ja kaksi ensimmäistä yksikköä jatkavat Tampereelle!

Naurunremahdus täytti silloin koko junan etuosan! Seuraavalla asemalla suuri osa ihmisistä vaihtoi toiseen yksikköön, jolloin tilaa tuli hienosti lisää. Siirryin sisareni viereen Hämeenlinnan jälkeen, kun tilaa tuli vielä vähän lisää.

Mielenkiintoista ja rutiinista poikkeavaa oli piipahdus Oluthuone-ravintolassa illalla (sitä ennen olimme, hmm, pulisseet kaikesta mahdollisesta ja katsoneet uutiset). Kun nälkä vielä yllätti, kävimme Kebabilla puolen yön aikaan, mikä ei myöskään kuulu tavalliseen rytmiimme!

Aamulla vähän väsytti.

Sää säilyi mukavana molempina päivinä, vaikka tulikin sadekuuroja. Kävimme vielä kaupoissa ja uudelleen syömässä, ja täytyy sanoa, että sisarellani oli tällä kertaa parempi tuuri vaatelöytöjen suhteen.

Iltapäivällä väsytti sitten jo niin paljon, että päädyimme IC-junaan. Ekan vaunun yläkerrassa oli aika luksusta istua, vaikka hinta vähän kirpaisi. Kyllä niillä penkeillä sai yläselällekin mukavamman asennon kuin paikallisjunissa.

Tänään vietimme vielä aikaa tätini 65-vuotisjuhlissa Kalastajatorpalla. Olipas jälleen mukavaa, monia sinne kokoontuneita lähisuvun jäseniä emme näe kuin juhlissa, joita järjestetään suhteellisen harvoin. Taiteilin juhlissa korkokengissä, mikä ei ollut ehkä fiksuin, mutta varsin esteettinen valinta.

Pari tuntia korkokengissä on muuten iso edistysaskel, jos ottaa huomioon, että 2,5 vuotta sitten, Naakkaa odottaessani, vietin isäni 60-vuotispäiviä jarrusukissa, jotka olivat kropan ja erityisesti tasapainon ja huimauksen kannalta ainoa mahdollinen jalkinetyyppi.

Toivottavasti luvassa ovat hyvät yöunet, sillä aion huomenna mennä salille todella pitkästä aikaa, puolentoista viikon tauon jälkeen. Olin viime viikolla joka päivä Naakan kanssa kellon ympäri, enkä päässyt tekemään yhtään treeniä. Nyt on onneksi eri tilanne.




torstai 16. heinäkuuta 2015

Tarpomista ratsupolulla

Niskasilla on tänä vuonna suhteellisen katkonainen kesäloma, kun hra oli ensin kaksi viikkoa lomalla, nyt viikon töissä (ympäripyöreitä päiviä) ja kohta kaksi viikkoa lomalla. Tämä ei ole perheen kannalta aivan ihanteellinen lomaratkaisu, mutta pakon edessä oli tehtävä näin.

Tällä viikolla rva on ollut kaksin kotona Naakan kanssa. No, toissapäivänä suuntasimme retkelle keskikaupungille. Siellä söimme yhdestä pienestä kivijalkakaupasta löytämämme eväät erään kirkon edessä penkillä ja tykkäsimme retkestä molemmat.

Eilen saimme päivävieraiksemme ystäväni E:n ja hänen poikansa H:n, 4 vuotta. Vietimme päivää meillä ja leikkipuistossa. Ihmeellistä, miten hyvin neiti 2v. ja herra 4 v. tulivat toimeen keskenään. Molemmilla näytti olevan kivaa, vaikka leikit ovat tuolla ikäerolla jo vähän erilaisia.

Voi että, miten mukavaa oli saada E. vieraaksi pitkästä aikaa! Tuntuu, että juttuhetkemme kevensi oloa oikein huomattavasti, ja asiat luistavat taas vähän paremmin. Totesin, etten taidakaan olla ihan epäonnistunut parissa asiassa, joissa olen luullut olevani...

Maanantai-iltana minulla oli muuten PT pitkästä aikaa. Kävimme ulkona sauvakävelemässä. Suuntasimme metsään, mutta emme sille tavalliselle kävelyreitille, vaan kuljimme hevosille tarkoitettuja ulkoilutuspolkuja, joissa on pehmeä pohja.

Opin tunnin aikana oikeaa sauvakävelytekniikkaa ja venytyksiä tunnin päätteeksi. Tykkäsin tunnista niin paljon, että menin eilen illalla ihan omatoimisesti sauvakävelemään. Ratsukoita (läheiseltä tallilta) oli kuitenkin liikkeellä niin paljon, että en viitsinyt hevospoluille siirtyä.

Salille en ole kerennyt tällä viikolla ollenkaan, kun puoliso on niin pitkiä päiviä töissä. Tilanne on vähän kurja, mutta eihän sille mitään voi. Täytyy toivoa, ettei koko loppuvuosi ole samanlaista kuin nyt.

Huomenna koittaakin hauskat paikat, kun lähdemme sisareni kanssa Tamperetta valloittamaan. Kyseessä on vuorokauden miniloma, jonka aikana teemme jotakin, mutta emme välttämättä mitään erityistä.

Olimme viimeksi yhteisellä matkalla noin sata vuotta sitten eli ehkä joskus vuonna 2008, vaikka useamminkin sietäisi käydä. Onneksi sisareni otti asian puheeksi loppukeväästä, niin saimme asian viimeinkin vireille.

Mutta joka tapauksessa, luulen että matkasta tulee mukava katkaisu arjesta meille molemmille! Odotan matkaa innoissani, vaikka olemme oikeastaan poissa vain yhden päivän. Naakka hoituu täällä isänsä ja muutaman muunkin voimin.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kesäinen tilannepäivitys

Eilen illalla, kun oli aikaa ja mahdollisuus, tein rintarankaa avaavia liikkeitä oikein kunnolla. Joku kohta avautuikin, mutta aamulla selkä oli yhtä jumittunut kuin ennenkin ja sen lisäksi kipeä. Tein ohjeiden mukaan ja hallitusti.

Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat.

Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt.

Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seisomaan jalkaterieni päälle.

Hieronnassa käyn nykyisin parin viikon välein, joko Ortonin fyssarilla tai tuntemallani hierojalla. Nämä käsittelyt ovat oikeastaan välttämättömiä, sillä ne avaavat ja rentouttavat äksyimmin jumittuvia lihaksia.

Työasiat ovat viime vuoden aikana kohentuneet onnistuneiden työkokeiluiden, pidentyvien työaikojen ja freelancer-töiden muodossa. Edelleen minulla on usein tunne, että pystyn liian vähään, mutta se taitaa johtua enemmänkin siitä, että vertaan itseäni terveisiin.

Työn vastapainoksi kehoni ja mieleni tarvitsee paljon lepoa. Lepoaikaa on nykyisessä elämäntilanteessamme hankala järjestää, enkä iltaisin Naakan mentyä nukkumaan jaksa useinkaan meditoida, maata piikkimatolla tai venytellä. En vain jaksa.

Olen edistynyt salitreenissäni jonkin verran ja käynyt treenaamassa 2 - 3 kertaa viikossa, paitsi nyt perheen yhteisenä loma-aikana. Personal trainer on tuonut paljon uutta näkökulmaa harjoitteluun, ja olen pyrkinyt pureutumaan kaikkein ärsyttävimpiinkin liikkeisiin.

Salilla tulee välillä ongelmia huimauksen muodossa. On päiviä, jolloin niska ei jaksa yhtään liikkeitä, joissa ylävartalo liikkuu. Välillä olen joutunut lopettamaan liikkeen kesken, joskus jopa koko treenin, mikä ei ole kovin kivaa.

Tulevaisuudessa tavoitteena on tasainen edistyminen niillä alueilla, joita olen nytkin harjoittanut. Eräs suuri haaste on rentoutuminen. Siihen auttaisi tuo meditaatio, joka nyt jää aivan liian vähiin. Olen pyrkinyt olemaan tyytyväinen itseeni, välillä siinä onnistuenkin.

Fysiatrille en varmaankaan ole menossa lähitulevaisuudessa, keväinen käyntini päivitti mukavasti nykytilanteen, enkä koe tarvitsevani konsultaatiota, ellei vastaan tule jotakin uutta, akuuttia tilannetta. Fysioterapia jatkuu syksyllä entisellään.

Työtilanteeni jatkuu uudella osapäiväisellä työkokeilulla elokuussa, jolloin puolisokin palaa töihin ja Naakka menee takaisin päivähoitoon. Kuulimme muuten eilen, että Naakan ryhmään on uusien lasten joukossa tulossa eräs mukava leikikenttätuttumme!

Kävimme lähisuvun kera tällä viikossa Naantalissa moikkaamassa muumeja. Tässä tapaamme Naakan kanssa noidan...


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hyppyjä, kärrynpyöriä ja kilpa-ajot leikkiruohonleikkurilla

Eilen illalla Niskaset kotiutuivat rva:n vanhempien luota. Visiitti kesti lauantaista eiliseen, olimme matkalla yhden yön. Vierailun aikana ehdimme touhuta vaikka mitä, niin että eilen illalla ei kunnolla uni tullut.

Naakan ukki oli täällä hoitamassa Nasuja. Normaalitilanteessa marsut eivät tarvitse hoitoa, jos olemme poissa yhden yön - silloin aamujutut lähtöpäivänä ja iltajutut tulopäivänä riittävät. Nyt Nasulla on kuitenkin antibioottikuuri päällä jalkansa takia, joten ukki kävi täällä lääkitsemässä kahteenkin otteeseen.

Nasun jalkavaiva on osoittautunut kinkkiseksi, tulehdus ei meinaa kunnolla helpottaa. Tilanne on hieman parantunut ja Nasu kävelee jo paremmin jalkansa kanssa, mutta täysin jalka ei ole parantunut, ja nyt on meneillään jo kolmas viikko.

Aloitin loppuviikosta Nasun tukiruokinnan pelleteistä ja kuumasta vedestä haudutetulla puurolla. Sitä tungetaan Nasun suuhun tietyllä tekniikalla, ja hyvin maistuu! Nasu ei ole sairaudestaan huolimatta ollut vaisu tai huono syömään, pikemminkin päinvastoin. Täytyy toivoa, että lääke ja muu hoito tehoaisivat.

Tässä on Nasu "nuoruutensa päivinä" vuonna 2011...ei hän ole tästä kovin erilaiseksi muuttunut :)


Eilen saimme muistutuksen liikunnan tärkeydestä aikuiselle ulkoilutuokion muodossa. Sisareni on erittäin taitava ja ketterä liikkuja (aivan toista kuin rva). Hän ei pelkää heittää kärrynpyöriä tai vääntäytyä silta-asentoon. Onpas vetreyttävää!

Koska mukana olivat myös sisareni perheeseen kuuluva kohta kolmasluokkalainen tyttö, Naakka sekä me muutkin, alkoivat kaikki tasapainoilla ja temppuilla, kukin kykyjensä ja suuntauksensa mukaan. Puolisokin intoutui harjoittelemaan kärrynpyörää, rva ei.

Mitä rva sitten teki? No, erilaisia tasapainoharjoituksia, jotka perustuvat ryhtiin, syviin vatsalihaksiin ja yhdellä jalalla seisomiseen. Rva myös pelasi sulkapalloa 8-vuotiaan pelikaverinsa kanssa, pelikaveri taisi voittaa...

Naakalla oli vierailulla älyttömän hauskaa. Hän teki mukana vähän kaikkea ja oli innoissaan, kun sai huomiota. Myös pihanurmikolla juoksenteleminen oli hänelle mieleen, ja pyörällä ajaminen. Polkimet eivät vielä kuulu ajamiseen, toisaalta Naakka ylettää niihin vain juuri ja juuri. Pyörässä on kahva, josta aikuinen voi työntää, Naakka ohjaa itse.

Tähän päivään liittyy taas paljon tekemistä, olemme nimittäin jälleen suuntaamassa lyhyelle matkalle. Nyt päivällä rva lähtee kuitenkin vähän tuulettumaan kaupungille lounastapaamisen merkeissä. Tapaan erään mukavan ihmisen, johon tutustuin Ortonin-jaksoillani. Meillä on varmasti paljon puhutavaa.

Rva:n pitäisikin taas kirjoittaa jonkinlainen vaihepäivitys tilanteestaan. Moni asia whiplashin suhteen on mennyt hiljalleen eteenpäin, mutta myös ongelmat ja ei niin kivasti olevat jutut olisi kiva listata allekkain. Täytyykin puuhastella sellainen kirjoitus lähiaikoina.

Niin, ja nukkuminen on taas mennyt huonoksi. Talven pimeydessä ja viileydessä se on helpompaa, myös arkirutiini ja aikaiset herätykset auttavat. Silti, lomaakin olisi joskus kiva pitää - siitä täytyy näköjään maksaa unettomuudella. Katsotaan, mitä keksin!





keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Uutta monessa paikassa, akvaariossakin

Rva:lla on ollut ihan vauhdikas viikko. Maanantaina rva kävi sushilounaalla ystävänsä kanssa. Lounaspaikassamme on sellainen tarralappujärjestelmä, jossa viiden lounaan jälkeen saa yhden ilmaiseksi. Maanantaisin saa tuplatarrat, joten silloin kannattaa käydä.

Nyt ilmeni, että se tarrajärjestelmä oli muuttumassa mobiilisovellukseksi, emme tykänneet. Eka syy oli, että ystävälläni ei ole älypuhelinta, eli hän ei voi käyttää uutta järjestelmää. Toinen syy oli, etten itse ainakaan jaksa näitä lisääntyviä rekisteröitymisvaatimuksia - miksi kaiken pitää toimia sovelluksilla!

Jätän itse usein rekisteröitymättä enkä jaksa opetella sovelluksia sovellusten perään. Tuntuu, että nykyajan tietoähky on ainakin rva:lle vähän liikaa. Kun olin eilen kirjoittamassa uutta työkokeilusopimusta, huomasin, että käsialani on harjoituksen puutteessa huonontunut.

Niin, uusi työkokeilupaikka...rva aloittaa siellä elokuun alussa. Heinäkuun aikana rva tekee tähän kysesiseen paikkaan hieman free-töitä, mikä on kiva aloitus työnteolle. Työajat jne. ovat samankaltaiset kuin edelisessäkin paikassa.

Alkuviikosta olin myös salilla PT:n ohjauksessa. Kokeilimme uudenlaista circuit training -sarjaa, jossa oli vaihtelevia liikkeitä kivoista ja juuri sopivaan paikkaan osuvista kokonaisvaltaisempiin ja edelleen tosi veemäisiin.

Treenin jälkeen oli oikein onnistunut olo, mutta päätimme, että esim. jännehypyt jäävät vastaisuudessa pois, tömähdys ottaa niskaan aivan liikaa. Hyppelyt ja juoksu eivät siis edelleenkään ole rva:n laji, paitsi ehkä muutaman hypyn ja askeleen verran satunnaisesti.

Eilen rva kävi myös hierojalla. Edellisestä kerrasta oli pari viikkoa ja sen kyllä huomasi. Nyt olo on kaikin puolin kevyempi, alkoikin olla jo tosi hankalaa, vaikka salilla käynti auttoi lihaksia aina vähän. Rva:lla on kyllä tosi hyvä hieroja!

Tänään rva lähtee viemään sopimusta TE-toimistoon ja taitaa käydä matkalla akvaarioliikkeessä. Rva on pitkään ollut innostunut saamaan akvaarioonsa pitkästä aikaa synnyttäviä hammaskarppeja, erityisesti platyja.

Tästä syystä rva:n tankissa on ollut käynnissä vedenkovetusprojekti. Eilen vesitestit näyttivät viimein hyviä lukemia platyille. Muutkin rva:n nykyiset kalat pärjäävät keskikovassa vedessä, joten muutoksen pitäisi onnistua muutenkin.

Platy on siinä mielessä hauska kala, että se synnyttää eläviä poikasia. Niitä poikasia Niskasillekin odotetaan, ottavat kuulemma myyntikokoisia poikasia mielellään vastaan tuttuun akvaarioliikkeeseen.

Platyjen kuten monien muidenkin kalojen ongelma on, että eläinkaupassa myytävät, useimmiten Aasian kalatukuissa tuotetut yksilöt eivät ole kovin kestäviä. Siksi eläinkaupat ottavat mielellään vastaan täällä tuotettuja kaloja, jotka ovat yleensä kestävämpiä.

Myyntikokoisiin poikasiin on kuitenkin vielä matkaa. Katsotaan, kuinka tämä kalaprojekti etenee. Rva on aina iloinen, kun akvaarioharrastukseen tulee jotakin uutta ja jännää.

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...