Rouva Niskanen

Hyvän loman tunnusmerkki taitaa olla, että asiat siirtyvät aina myöhemmäksi, eikä se hermostuta. Niskaset alkavat päästä tällaisen loman makuun, toki tämä on se viimeinen lomaviikko, joten jo oli aikakin. Tänään suunnittelin tekeväni ruokaa - teen sen huomenna. Aamupäivällä aikamme kului nimittäin perhepäivähoitajina, kun Naakan samanikäinen (ja jopa samanikäinen) ystävä tuli meille aamupäiväksi. Tyttöjen kanssa aika kului kuin siivillä, vaikka ei mitään erityistä tehtykään. Iltapäivällä ajattelin tehdä sitä ruokaa, mutta toisin kävi. Sain ajatuksen käydä viimein ostamassa paljasjalkakengät. Siihen tarvittiin autoa, kun lähinkin liike sijaitsee meiltä vähän hankalan matkan päässä. Aiempina vuosina kroppani on hyötynyt kunnolla tuetuista kengistä, joissa on hyvät "iskunvaimentimet". Viime aikoina on alkanut syntyä myös toisenlaista tarvetta, sellaista, että jalan liike olisi kävellessä mahdollisimman luonnollinen. Minulla on myös oikean jalan kohdalla ongelmia kipujen

Rva on lueskellut nyt kesällä monenlaisia mielenkiintoisia kirjoja. Lukeminen on aina ollut rva:lle tärkeää, ja sama näyttää periytyneen myös Naakalle, joka kuuntelisi lukemista vaikka koko ajan, vaikka muuten on varsin vilkas, suorastaan villi lapsi. Eräs kiva löytö on ollut Eowyn Iveyn Lumilapsi-pokkari, jonka rva löysi pokkarikaupasta, kun oli lähdössä Tampereen-matkalle viime viikolla. Kirja on vielä kesken, sillä rva ei ole lukuinnostaan huolimatta kovin nopea lukija. Kirja sijoittuu 1920-luvun Alaskaan ja kertoo erään uudisviljelijäpariskunnan ja heidän elämäänsä ajautuneen tyttölapsen tarinan. Ihan tyypillisestä historiallisesta kertomuksesta ei ole kyse, tarinaan sekoittuu satua ja mystiikkaa. Tässä on kirjan kansi (siis vino kuva kannesta), mikäli joku innostuu: Rva kävi toissapäivänä salilla pitkästä aikaa. Täytyy sanoa, ettei treenikerta mennyt ihan nappiin. Rva:lle tuli huono olo jo ensimmäisessä laitteessa, jossa olisi pitänyt tehdä selkälihaksia. Joko niska ei

Rva vietti aivan älyttömän kivan "viikonlopun" (pe-la) sisarensa kanssa Tampereella. Minilomaa viettäessä rva ihan konkreettisesti huomasi, kuinka vähälle vapaahetket ovat jo vaikka kuinka kauan aikaa jääneet. Kroppa kesti matkan urheasti, perjantaina niska alkoi vihoitella oikeastaan vasta illalla, junamatkan, syömisten, kävelemisten ja Vapriikki- museon näyttelyiden katsomisen jälkeen. Tuli tuttu tunne, että niska ei jaksa kannatella päätä, ja oikea puoli kipeytyy ja puutuu. Seuraavana aamuna tilanne oli ihan hyvä. Jo menomatkalla koimme hauskan tilanteen, kun Tampereelle jatkava yksikkö alkoi pakkautua täyteen jo Järvenpäässä. Riihimäellä loppuivat istumapaikat. Sisareni sai paikan toisesta osastosta kuin minä. Riihimäen jälkeen tuli kuulutus, että kuulutuksissa on ilmeisesti tapahtunut erehdys, ja kaksi ensimmäistä yksikköä jatkavat Tampereelle! Naurunremahdus täytti silloin koko junan etuosan! Seuraavalla asemalla suuri osa ihmisistä vaihtoi toiseen yksikköön, jol

Niskasilla on tänä vuonna suhteellisen katkonainen kesäloma, kun hra oli ensin kaksi viikkoa lomalla, nyt viikon töissä (ympäripyöreitä päiviä) ja kohta kaksi viikkoa lomalla. Tämä ei ole perheen kannalta aivan ihanteellinen lomaratkaisu, mutta pakon edessä oli tehtävä näin. Tällä viikolla rva on ollut kaksin kotona Naakan kanssa. No, toissapäivänä suuntasimme retkelle keskikaupungille. Siellä söimme yhdestä pienestä kivijalkakaupasta löytämämme eväät erään kirkon edessä penkillä ja tykkäsimme retkestä molemmat. Eilen saimme päivävieraiksemme ystäväni E:n ja hänen poikansa H:n, 4 vuotta. Vietimme päivää meillä ja leikkipuistossa. Ihmeellistä, miten hyvin neiti 2v. ja herra 4 v. tulivat toimeen keskenään. Molemmilla näytti olevan kivaa, vaikka leikit ovat tuolla ikäerolla jo vähän erilaisia. Voi että, miten mukavaa oli saada E. vieraaksi pitkästä aikaa! Tuntuu, että juttuhetkemme kevensi oloa oikein huomattavasti, ja asiat luistavat taas vähän paremmin. Totesin, etten taidakaan o

Eilen illalla , kun oli aikaa ja mahdollisuus, tein rintarankaa avaavia liikkeitä oikein kunnolla. Joku kohta avautuikin, mutta aamulla selkä oli yhtä jumittunut kuin ennenkin ja sen lisäksi kipeä. Tein ohjeiden mukaan ja hallitusti. Kehoni nykytilanteeseen kuuluu jatkuvia haasteita. Kuuluu myös hyvää. Rasittavin vaivoista on tällä hetkellä jumittunut rintaranka sekä niskan oikean puolen kivut - kuten monena vuonna tätä aiemmin. Olkapäät ovat jatkuvasti kipeinä myös, tarkemmin sanottuna olkapäiden etuosat. Kokonaisvaltaisesti ajatellen huimaus on mennyt lievempään suuntaan, mutta iskee varsinkin, jos joudun seisomaan paikallani pidemmän aikaa tilanteessa, jossa on paljon liikkuvia objekteja, esim. ihmisiä tai liikaa värejä ja muotoja, kuten kaupan hyllyt. Rintarankaa avaavien liikkeiden kanssa en aio luovuttaa, sillä ne tekevät hyvää koko yläselän ja hartioiden verenkierrolle. Naakan hereillä ollessa ne eivät onnistu, hän haluaa kiivetä selkääni, roikkua käsistäni tai tulla seiso

Eilen illalla Niskaset kotiutuivat rva:n vanhempien luota. Visiitti kesti lauantaista eiliseen, olimme matkalla yhden yön. Vierailun aikana ehdimme touhuta vaikka mitä, niin että eilen illalla ei kunnolla uni tullut. Naakan ukki oli täällä hoitamassa Nasuja. Normaalitilanteessa marsut eivät tarvitse hoitoa, jos olemme poissa yhden yön - silloin aamujutut lähtöpäivänä ja iltajutut tulopäivänä riittävät. Nyt Nasulla on kuitenkin antibioottikuuri päällä jalkansa takia, joten ukki kävi täällä lääkitsemässä kahteenkin otteeseen. Nasun jalkavaiva on osoittautunut kinkkiseksi, tulehdus ei meinaa kunnolla helpottaa. Tilanne on hieman parantunut ja Nasu kävelee jo paremmin jalkansa kanssa, mutta täysin jalka ei ole parantunut, ja nyt on meneillään jo kolmas viikko. Aloitin loppuviikosta Nasun tukiruokinnan pelleteistä ja kuumasta vedestä haudutetulla puurolla. Sitä tungetaan Nasun suuhun tietyllä tekniikalla, ja hyvin maistuu! Nasu ei ole sairaudestaan huolimatta ollut vaisu tai huono sy

Rva:lla on ollut ihan vauhdikas viikko. Maanantaina rva kävi sushilounaalla ystävänsä kanssa. Lounaspaikassamme on sellainen tarralappujärjestelmä, jossa viiden lounaan jälkeen saa yhden ilmaiseksi. Maanantaisin saa tuplatarrat, joten silloin kannattaa käydä. Nyt ilmeni, että se tarrajärjestelmä oli muuttumassa mobiilisovellukseksi, emme tykänneet. Eka syy oli, että ystävälläni ei ole älypuhelinta, eli hän ei voi käyttää uutta järjestelmää. Toinen syy oli, etten itse ainakaan jaksa näitä lisääntyviä rekisteröitymisvaatimuksia - miksi kaiken pitää toimia sovelluksilla! Jätän itse usein rekisteröitymättä enkä jaksa opetella sovelluksia sovellusten perään. Tuntuu, että nykyajan tietoähky on ainakin rva:lle vähän liikaa. Kun olin eilen kirjoittamassa uutta työkokeilusopimusta, huomasin, että käsialani on harjoituksen puutteessa huonontunut. Niin , uusi työkokeilupaikka...rva aloittaa siellä elokuun alussa. Heinäkuun aikana rva tekee tähän kysesiseen paikkaan hieman free-töitä, mikä