Rouva Niskanen

 Eilen T. tuli kipeäksi. Hän oli aika surkeana. Hänellä oli flunssa, yskä, kuume, oksetus ja vielä kylkiäisenä nokkosihottuma naamassa. En olekaan pitkään aikaan nähnyt Touhia noin kipeänä. Ihottuma naamassa säikäytti, mutta kuului ilmeisesti asiaan. Onneksi Touhi on tänä aamuna paremmassa kunnossa. Kotihommiksi menee kuitenkin tämä päivä. Tänään piti aloittaa lätkän pelaaminen joukkueessa. Onneksi sinne ehtii myöhemminkin,sitten kun on parantunut tästä. Naakallakin oli eilen maha kipeänä, mutta jos ei ole tänään kipeä, saattaa johtua mäkkärireissusta. Naakka kävi kavereiden kanssa lenkillä vähän pidemmällä, ja kohde oli mäkkäri ;) No, sai ainakin ruokaa ja tuli oltua liikkeellä. Minä taas toivuin vielä alkuviikon edellisestä flunssasta, mutta palasin töihin keskiviikkona. Voin jo aika hyvin ja tosiaan toivon, etten nappaa tätä uutta tautia. Tänään olisi tarkoitus jatkaa vähän liikuntaa verkkopilateksen muodossa. Minulla on hieman sosiaalista elämää tänään. Aion nähdä yhtä ystävä...

 Viikosta on selvitty. Täytyy sanoa, että ainakin alkuviikko oli raskas. Keho ei ollut vielä toipunut influenssasta, ja maanantaina tuntui, että on ihan fyysisesti sellainen olo, että liikkeellä olo on raskasta. Illat menivät leväten. Nyt olo on onneksi jo parempi. Minua olisi innostanut tänään lähteä töiden jälkeen kirjastoon, mutta ruoka ei olisi valmistunut itsekseen. Pyörittelin lihapullat juustoraasteella ja laitoin toisille lisäkkeeksi makaronia, itselleni kukkakaalimuusia.  Huomenna käytän Naakan optikolla (terveydenhoitajan kautta tuli lähete), ja pohdin, josko kirjastossa voisi käydä samalla reissulla palauttamassa kirjaston kirjat (kai sieltä voisi jotakin myös lainata). Katsotaan kumminkin, mikä Naakan fiilis on aamulla. T. toivoisi, että ottaisimme hoitokoiran taas meille. Nyt lomalla olisikin hyvää aikaa. Periaatteessa se voisikin olla hyvä ajatus nyt, kun jaksan taas paremmin lenkittää. Tosin näillä pakkasilla lenkit olisivat luultavasti muutenkin lyhyempiä. T....

 Nyt alamme mennä terveyden suhteen parempaan päin. Lapset olivat loppuviikolla koulussa. Minä olen joutunut ottamaan oikein rauhallisesti. Himmailusta on ollut hyötyä, ja luulen, että olen varsin hyvässä kunnossa, kun seuraava viikko auttaa. Vähän takapakkia tuli, kun eilen alkoi ahdistaa henkeä. Lisäsin kortisonitabletit mukaan lääkitykseen. Olo helpottui jo yhdestä tabletista, otan nyt viikon kuurin, niin eiköhän se helpota tulehdusta. Alkaa kyllä olla varsin mökkihöperöitynyt olo. Silti on hyvä vielä ottaa rauhallisesti. Näyttää siltä, että puhumistakin pitää vielä välttää. Ääni tuntuu tänään hivenen vahvemmalta kuin eilen, eli suunta on onneksi oikea. T. lähti jo nyt aamusta bussilla kaverin kanssa pihalle. En kyllä näissä pakkasissa hermostu, jos ovat pihalla vain vähän aikaa. Hienonnäköinen sää siellä kyllä on! Näkyvyys on meidän 11 kerroksen ikkunasta pitkälle vähän joka suuntaan. Ihan piti katsella kiikarilla. Jos nyt jotakin hyötyä on sairastamisesta ollut, niin olen luke...

Hiljalleen olemme parantumassa koronasta. Minä (ensin sairastunut) elelen yhä pienemmän flunssan kanssa. Touhi pääsi tällä kertaa helpolla ja on ollut kunnossa jo useamman päivän. Naakalla on ollut vähän takapakkia, samoin isällään. Palauduin eilen töihin etäpäivän merkeissä. Aikamoisesti oli työtä kerennyt kertyä viikon sairastamisen aikana. Onneksi tähän väliin tulee viikonloppu. Meillä on tänään varsin mukavaa ohjelmaa, toivotaan, että jokainen pystyy nauttimaan siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten olo on aika rähjäinen. Keho on kuin rautakanki, kun ei ole päässyt salille eikä hierontaan. Molempien kanssa täytyy valitettavasti edelleen odottaa, mutta toivottavasti ei nyt enää pitkää aikaa. Huomaan myös, että levätä täytyy joka välissä. Naakka on koronapäivien aikana kerennyt täyttää 11 vuotta! Se on huikean paljon...no ei onneksi aivan liikaa. Naakka sai syntymäpäivälahjaksi uuden puhelimen. Vanha saatiin 7-vuotislahjaksi, ja se toimii enää jotenkuten.  Naakka saa vie...

Se olikin korona. Aloin pohtia, ettei nyt ihan normiflunssa ole kyseessä. Sitten muistin, että yksi koronatesti saattaa olla tallessa. Sepä näytti varsin yksitulkintaisen selityksen oireille. Olen siis sairastunut kolmannen kerran. Niin on myös koko muu perhe.Olen toiveikas, että tämä olisi ensimmäinen kuumeeton päivä sitten keskiviikon. Yskä on kuitenkin aikamoinen ja "räkätauti" tuntuu vasta kunnolla alkaneen. Maku- ja hajuaistia ei myöskään ole, eikä ruokahalua. Varmaankin saimme sen laivalta. Lasten mielestä se oli silti kannattava reissu ;) Toisaalta, taudin voi saada mistä tahansa, kun sitä on liikkeellä. Luultavasti kenellekään muulle ei tule suurempia ongelmia paitsi minulle. Aloitin kyllä lisäkortisonin hengitysvaikeuksien varalta. En ole poistunut kotoa neljään päivään. Tässä kotona koko ajan ollessa olen huomannut, kuinka liikkuvaa elämää normaalisti vietän, siis en varmaankaan erityisen liikkuvaa, mutta käyn kuitenkin useassa paikassa päivittäin. Tänään olen kui...

Alan olla taas pitkästä aikaa elävien kirjoissa. Eilen kävin ensimmäistä kertaa työpaikalla. Ai että, kun menomatka tuntui raskaalta. Piti pysähtyä lepäämään 50 metrin välein. Tuntui, että tielle olisi tullut ylämäkiä, joita en ollut ennen huomannut. Päivä sujui kuitenkin ihan hyvin, ja sain tehtyä myös rästihommia pois alta. Illemmalla kävimme perheen kesken asioilla ja jälkiruualla lähiostarilla. Minulle ei kyllä oikein maistunut jälkiruoka vieläkään. Vatsa kiukuttelee vielä hieman. Normaalisti lähtisin tässä kohtaa uimaan. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa vielä rauhallisesti ja suunnata tarmoni huomiseen pilatekseen. Minulla on tänään luvassa lapsivapaata, jonka ajattelin viettää tylsästi muun muassa järjestellen ja siivoten. Lähetimme tässä taannoin matkaan neljä uutta postcrossing-korttia. Olen saanut viestin yhden saapumisesta perille Itävaltaan. Lähetin kesäisen järvikuvan ja kerroin jo ikävöiväni kesää ja uimista. Sain vastauksen, että korttini saaja ikävöi niitä jo myös :) ...

2,5 viikkoa koronan ensioireista - keuhkot ovat nyt tulleet onneksi kortisonin avulla kuntoon. Oikeastaan se tablettikuuri kannatti ottaa, koska hengitys tuntuu nyt paremmalta kuin vuosiin.  Tähän kohtaan pitää sanoa, että jokaiselle astmaatikolle ilmeisesti kuuluisi jonkinlainen kartoittaminen diagnoosin jälkeen. Minun kohdallani se tarkoitti hyvin kiireistä lääkäriä, joka ei kuunnellut tilannetta, ja määräsi tietyt lääkkeet, koska hän itsekin käyttää niitä.  Ainakaan minulle ei ole todellakaan ollut selvää, mikä edes on hengenahdistus, tai miltä avaavan lääkkeen jälkeen pitäisi tuntua. Milloin tilanne on ylipäätänsä ok ja milloin ei? Nyt koronan jälkeisen kortisonikuurin jälkeen ymmärrän, että sellainen olisi pitänyt aika ajoin vetää jo aiemmin.  No, astmani hoito on noudatellut nykyistä koronan hoidon linjaa - diagnosoi, ymmärrä tilanne, hoida itse ja niin edelleen... Ostin meille viime viikolla Das-massaa . Sitä oli jo lapsuudessani, ja meille ostettiin sitä äärimmäi...

Tällä viikolla tekemisemme normalisoituvat hitaasti, mutta varmasti. Rva:n keuhkot eivät ole vieläkään ihan normaalilla tasolla, ja fyysisellä suoriutumisella on tarkat rajat. Esimerkiksi kirjastokäynti eilen illalla oli niillä rajoilla.  Muut ovat onneksi jo kunnossa ja kiinni normaalissa elämässä, koulu ja päiväkoti rullaavat. Tällä hetkellä kumpikaan lapsi ei ole kyllästynyt arkeen, koska olimme arjen ulkopuolella lähes kuukauden verran.  Korona kolautti kyllä kieltämättä sisäistä rauhaani - koska tauti meni omalla kohdallani keuhkoihin, luultavasti huonosti hoitotasapainossa pysyvän astman takia, arvatenkaan minun ei kannata sairastua koronaan tai mihinkään influenssatyyppiseen tautiin, koska hengenahdistusta voi melko varmasti tulla. Arjen käynnistely on kyllä ollut muuten mukavaa. Opiskeluasioita tuli kyllä taas ihan valtavasti, mutta nyt tuntuu hieman syksyä helpommalta - järjestelmät, opetuksen käytännöt ja sen sellaiset ovat tuttuja viime keväästä. Toisaalta opinnot o...

Me vähän toivumme edelleen. Suuri osa perheestä on jo ok, kotosalla ovat enää minä ja Naakka. Minä vapaudun 10 päivän eristyksestä huomenna ja Naakka ylihuomenna. Naakalla on vielä vähän nuhainen olo - minulle tuli muutakin. Minulle tuli nimittäin hengenahdistusta. Arvasin tämän oikeastaan jo etukäteen - hoitotasapainoton astma on vähän huono lähtökohta isommille hengitystieinfektioille. Oireet alkoivat ilmestyä 6. sairauspäivänä.  Alkoi vain yksinkertaisesti tuntua, että vaikka hengitän normaalisti, tulee hengästynyt olo. Puhallukset PEF-mittarilla olivat kuitenkin normaalin rajoissa. Pieni paniikki alkoi toki myös iskeä - pitääkö ottaa rauhallisesti, mennä päivystykseen vai molempia. Pysyin kuitenkin kotosalla ja otin rauhallisesti. Hengitettyäni huonosti pari päivää tilasin lähiapteekista kortisonitabletit. Otin ensimmäisen eilen ja toisen tänään. Olo tuntuu jo hieman paremmalta. Kortisonikuurin on tarkoitus viedä tulehdusta pois keuhkoista. Ehkä se auttaa normaaleihinkin astm...

Alamme kaikki olla aikalailla yli koronaoireista. Naakalla ja minulla on vielä nenä tukossa, enkä ole ihan ainut joka yskii. Kuitenkin, eilen luulin että tuli hengenahdistus, mutta se meni kummasti ohi renniellä, eli oli närästystä :D  Jos jotakin, olen todennut, ettei meillä ole varmaankaan koskaan ollut näin kiireetöntä kuin karanteenissa. Suoraan sanottuna, lomamme ovat tähän verrattuna olleet aikamoista suorittamista. En tarkoita, etteikö lomalla olisi kiva tehdä jotakin - mutta näköjään tekemättäkin selviää. Päivät, jolloin olimme kipeimmillämme, olivat toki aika ikäviä. Minä vietin pari vuorokautta kokonaan paikallani, siis sängyssä ja sohvalla. Eilen oli sellainen päivä, että jaksoin iltapäivästä lähtien jo hieman tehdä juttuja, ja leivoimme lasten kanssa sämpylöitä iltapalalle.  Naakalla on ollut päänsärkyä, kuumetta ja flunssaa, mutta toivon, että ainakin kahdesta ensimmäisestä olisi nyt päästy. Yhteenlaskettuna alamme onneksi olla varsin vähäoireisia. Jos näin jatku...

Kun on kipeänä , on syytä levätä. Jonkin aikaa konsepti tuntuu mukavalta: voi jättäytyä pois arjen oravanpyörästä ja katsoa vaikkapa lempisarjoja tai lukea kirjoja ajan kanssa.  Omalla kohdallani alan kaivata toimintaa jo vuorokauden jälkeen. Olen kuitenkin tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni, että liikkuminen provosoi astmaattista yskääni, ja se taas on seuralaisena kuukausia, mikäli äityy kovin pahaksi. Pahinta on kuitenkin, kun ei pääse poistumaan kotoa. Pääsin eilen pienelle kävelylle Naakan kanssa, mikä tuntui juhlalliselta. 8-vuotiaanikin totesi, että kun on koko viikon sisällä, alkaa ahdistaa. Hänkin oli iloinen päästessään kävelylle, vaikka meitä molempia yskittikin. Tämä "sessio" on nyt kestänyt pari viikkoa. Ensiksi sairastumisen aloitti Touhi, yskällä, nuhalla ja kuumeella. Sitten joukkoon liittyi Naakka ja viimeisimpänä rva. Touhin tauti uusi, ja hän sai molemminpuoleisen korvatulehduksen (viikolla 2 oli taas 39 astetta kuumetta). Teen yleensä viihdykkeekseni (no, täyty...

Pahempia oireita niskan kanssa tulee enää suhteellisen harvoin - yleensä selviän kivuilla ja jäykkyydellä. Tänään ja eilen niitä oireita on ollut. Flunssan jälkeen sain kovan yskän. Olin töistä pois pari päivää sitten rauhoittaakseni tilanteen. Yskä talttui, ja palasin töihin. Toki yskin edelleen, mutta en infernaalisesti, kuten alkuviikosta. Yskä aiheuttaa nopeaa, tärähtelevää liikettä niskaan. Sen ansiosta oikea kallonpohjani (ja niskan oikea puoli) on ollut todella kipeä. Minulla on ollut myös jonkin verran huimausta, ja pään kääntely on aiheuttanut oksettavaa oloa. Hyvä puoli tässä on, että se yskä rauhoittui. Nyt lepuutan mahdollisuuksien rajoissa ja syön pienen särkylääkekuurin. Vanha vamma muistuttaa itsestään ja aiheuttaa oireita aina, kun niskaan osuu nopeaa, toistuvaa liikettä. Viimeksi minulla oli tällainen olo heinäkuun puolessa välissä - silloin kun aloitin jumppaamisen. Ensimmäisessä jumppavideossa, jonka ystäväni kanssa tein, sattui olemaan nyrkkeilyliikkeitä. ...

Tämä viikko onkin ollut hieman rasittava - Touhi on ollut kipeänä. Hänen kurkkunsa tuli kipeäksi ja kuume alkoi nousta jo sunnuntai-iltana. Oikeastaan kipu iski jo sunnuntain vastaisena yönä, jolloin Touhi oli itkuinen ja heräsi monta kertaa. Maanantaina minä olin Touhin kanssa kotona, poissa töistä. Tiistaina exä oli molempien lasten kanssa kotona. Tiistai-iltana Touhi pääsi testaamaan uuden lastensairaalan päivystystä, kun kurkku meni niin tukkoon, ettemme uskaltaneet olla pelkän kotihoidon varassa. Sairaalalta Touhi palasi tehostetusti avaavaa lääkettä saaneena, puoli kymmenen aikaan illalla, kuumeisena ja rättiväsyneenä. Adrenaliinia ei tarvittu tällä kertaa, avaava lääke riitti. Yö oli rikkonainen, yskäkohtauksista selvittiin avaavan lääkkeen kanssa. Eilen  olin kyllä töissä umpiväsynyt. Ilta meni Touhia hoitaessa, exä vei Naakan balettiin ja minä hain. Illalla Touhille nousi taas yli 39 asteen kuume, ja yöllä käytiin parvekkeella hengittämässä raitista ilmaa, joka ...

Nopea päivitys tältä päivältä : olen virallisesti aloittanut ikkunoiden pesun. Useimmiten pesut on tässä huushollissa suoritettu ulkopuolisten toimesta, mutta nyt on asialla rva. Kun ikkunoiden pesu tuli puheeksi pari viikkoa sitten, isäni toi minulle vähällä käytöllä olleen ikkunanpesimen kokeiluun, ja sanoi muuten, ettei ota sitä enää takaisin. Hahaa, laite on aika hauska. Itse pesu tapahtuu rätin ja ikkunanpesusuihkeen kanssa, mutta kuivaus tuolla laitteella, joka kuulostaa aivan rikkaimurilta. Peseminen ainakin alkoi hauskasti. En olisi rva, mikäli en paloittelisi projektia oikein pieniin osasiin. Tämän päivän tavoite oli koneeseen tutustuminen ja tuntuman ottaminen. Asuntoni on täynnä eri kokoisia ikkunoita - isot aukeavat normaalisti, pienet ylhäältä alas. Pesin siis kokeeksi muutaman ikkunan keittiöstä - hyvin meni! olen kuitenkin päättänyt, että meidän asuinkorkeudellamme en aio suorittaa korkeiden ikkunoiden pesua yksin. Eihän ihminen niin helposti horjahda, mutta kun va...

Aikaa on vietetty lähinnä flunssasta toipuessa, aika pitkä on ollut tämä kahden viikon putki. Viikonloppuna aloin yskiä toden teolla, ja lauantaina iski julmettu korva- ja päänsärky, kun korvat menivät lukkoon. Tulin nyt vapaaillalleni, kun totesin, että minun kannattaa käyttää iltavapaani...hmm...hiljaa olemiseen. Paikallaan oleminen on se toinen ykkösjuttu. Yskäni tuppaavat kasvaa isoihin sfääreihin, mikäli hiljaa- ja paikallaan oloa ei tapahdu. Poikkeuksellisen pitkän taudin yksi aiheuttaja on varmaankin ollut huono vastustuskyky, joka taas johtunee siitä, että alkuvuosi on ollut erityisen rankka. En ole tätä ennen juurikaan sairastellut, joten nyt sitten kerralla kunnolla. Sairastelun ja toipumisen ohella olen iloinen kertoessani, että kuukausien haun jälkeen taidan olla vihdoinkin löytänyt itselleni sopivat ruokamäärät ja -laadut. Painoni on nyt pudonnut kolmisen kiloa alkupainosta (76,7 --> 73,7). Olen vieläkin pullukka, mutta noin puolessa vuodessa olen kyennyt stoppa...

Rva:lla on ollut tänään kertakaikkinen vapaapäivä. Se tulikin todella tarpeeseen, viimeinen kaksiviikkoinen putki on ollut poikkeuksellisen aktiivinen (suoraan sanottuna tosi työläs). Rva:lla alkoi loppua kohden olla kaikenlaisia stressioireita. Siksipä en ole asettanut itselleni mitään erityisiä tavoitteita. Sain päivällä päähänpiston kaupungille lähtemisestä. Hyppäsin siis ratikkaan, ja suuntasin vaatekauppoihin. Minulla on ollut mielessäni pieni lista omista vaatteistani, siis niistä, jotka puuttuvat. Minua onnisti, sillä löysin listan jokaisen vaatteen: tummavärisen hupparin, siis vetoketjullisen. Sellainen on oikein hyödyllinen, no missäpä muualla kuin leikkikentällä. Samasta kaupasta löytyi viisi paria lyhytvartisia sukkia kesäkäyttöä varten. Minulla on muutama pari jäljellä edelliskesästä, mutta vaihtosukkia on hyvä olla. Tosi kiva löytö olivat mustat kangashousut, joissa on kuminauhavyötärö. Housut jättävät nilkat paljaiksi, ovatkos ne nyt sitten se muotijuttu ;) :D Ennen...

Tänään me olemme varsin tasapainoisia - erosta huolimatta. Minä menin ensimmäistä kertaa työkokeiluun (niskapotilaana), kun Naakka oli seitsemän kuukautta vanha. Toiseen työkokeiluun menin, kun Naakka aloitti päiväkodin. Työskentely on tasoittanut omaa mieltäni valtavasti. Se on tuonut mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistani, ja myös pohtia, mihin suuntaan, kun Touhikin menee päivähoitoon. Kun lastenhoitoa on ollut vähän vähemmän, olen nauttinut siitä enemmän. Minun täytyy edelleen olla aika tarkka päivärytmistä ja riittävästä levosta. Lääkitys auttaa nukkumisessa, mutta tarvitsen lääkettä nykyään vähemmän kuin aiemmin. Mikäli joudun tinkimään riittävästä yöunesta, ahdistus ja pakko-oireet nousevat pinnalle heti. Kun odotin Touhia , mieleni askarteli asiassa paljonkin. Keräsin kuitenkin aiemmasta viisastuneena itselleni turvaverkkoa ja lähdin siitä, etten pysty mihinkään - näin kaikki, mihin pystyin, oli pelkkää plussaa :D Vähän erikoinen logiikka, mutta se toimi. Kävin myös...

Kuulimme taas vaihteeksi ärsyttäviä uutisia päiväkodilta... Nyt virallistettiin, että Naakan päiväkodin remontti ei valmistu syksyksi. Mitenkäs se valmistuisi, jos sitä ei ole vielä edes aloitettu? Yllätyksenä uutinen ei tullut, mutta kyllä se silti harmittaa. Muistan, kun olin niin iloinen Naakan saadessa päiväkotipaikan syksyllä 2014. Päiväkoti on pääkaupunkiseudun mittakaavassa keskikokoinen, ja sijaitsee aivan metsän vieressä. Matkaa kotioveltamme päiväkodille on alle 300 metriä. Nyt on kuitenkin oltu melkein vuosi evakossa. Sitä edellinen vuosi kului päiväkodin sisätilojen kosteusvaurioremontin paukkeessa. Tuolloin lapset olivat samoissa tiloissa. Olen useasti pohtinut , mikä näiden venyttämisten ja vääntöjen idea on. Koskahan myönnetään, että rakennuskanta (koulut ja päiväkodit) on niin ränsistynyt, että jotakin on tehtävä ja pian. Myös Naakan väistötiloissa on kosteutta - osa tiloista on muovitettu ja käyttökiellossa. Siellä on kuitenkin sisäilmamittausten mukaan suhteel...

Rva tulee ja menee elämässään nykyään murto-osalla oireista, joita minulla oli aikanaan monen vuoden ajan. Whiplashin oireisto on niin moninainen, ja monet oireista ovat suorastaan kummallisia. Ei ihme, etteivät kuulijat asiaa heti sisäistä... Nykyään rva "pärjää" kivuilla ja jumituksella, joka kylläkin on usein massiivinen. Huimausta esiintyy enää noin kerran viikossa, ja se ei koskaan kestä esimerkiksi koko päivää. Toista oli aikanaan: huimaus oli niin kovaa, ettei rva pärjännyt ulkona liikkuessa ilman kävelysauvoja. Huimaus paheni, kun katsetta piti tarkentaa. Myös sängyssä toisella kyljellä oleminen huimasi. Tuolloin rva:lla oli vaikeuksia oikeastaan kaiken kanssa. syödessä ruoka piti laittaa suuhun nopeasti, ja niskan piti pysyä mahdollisimman paikoillaan. Istuminen tuotti tuskaa, ja seisoessa tuntui, kuin olisi seissyt keinuvalla ruotsinlaivalla... Ei ihme, että rva:n stressitaso oli tuolloin hyvin korkea. Olo oli huono koko ajan, ja ihan tavallisista asioista,...

Olen viime päivinä katsellut ihmeissäni monia asioita - esimerkiksi meidän Naakkaa. Hän on jotenkin jo niin uskomattoman iso. Balettinäytös oli oma lukunsa, mutta on muutakin. Äsken hän koristeli itse joulukuusen - vain tähti jäi aikuisille. Herään joka päivä ihmettelemään, miten minulla voi olla jo noin iso tytär, hän käy jo ihmisestä. No, koristeet kyllä painottuvat muutamille oksille ja kuusen alaosaan, mutta jakkaran kanssa hän onnistui asettelemaan koristeita myös ylemmille oksille. Minä istuin toimituksen ajan nojatuolissa ja availin joulukoristeiden ripustusnauhoja - ne olivat iloisessa solmussa aina useampi keskenään. Viimeisen kohdalla hermostuin, ja Naakka katsoi parhaaksi ripustaa kuuseen kaksi toisiinsa kiinnittynyttä koristetta, koska äiti ei enää jaksa. Iloa on tällä viikolla tuottanut lyhyt (ja varmasti helppo) joogaharjoitus, joka on alkanut sujua vähän paremmin. Liikkeestä toiseen siirtyminen on hallitumpaa, ja jaksan liikkeet paremmin. Lisäsin sarjan päätteeks...