Rouva Niskanen

Lapsillani on eri iltoina ollut vaikeuksia mennä nukkumaan. Toissailtana Touhi, 5v, ei meinannut millään mennä nukkumaan ja heräsi yöllä. Eilinen olikin sitten ollut väsynyt, joskin hyväntuulinen. Viime yönä Touhi meni oikein aikaisin nukkumaan. Naakka taas vetkutteli nukkumaanmenon kanssa eilen illalla. Hänellä oli viivyttelyynsä oikein konkreettinen syy: joulukalenterin ensimmäisen luukun avaaminen jännitti :) Se onkin hänelle suorastaan pyhä toimitus, joten suhtauduin neiti 8-vuotiaaseeni illalla niin ymmärtävästi kuin pystyin. Yleisesti ottaen minulla alkaa olla ymmärrys vähissä arki-iltaisin klo 20.00 jälkeen. Oma iltarauhoittumiseni vaatii aikaa, jota en nykyisessä perhetilanteessa oikein saa. Vaikeudet johtuvat siis yleensä minusta riippumattomista syistä kuten lapsistani. Yleisesti ottaen olen oppinut läksyni: en pelleile jaksamiseni kanssa, mikäli voin itse asioihin vaikuttaa. Minä tarvitsen kahdeksan tunnin yöunet, ja siihen on pyrittävä - valvominen kostautuu aina ennemmin...

Minulla oli eilen illalla hieman ongelmia nukkumaanmenon kanssa. Puhuin illalla puhelimessa vähän liian pitkään ja minulla oli vaikeuksia mennä nukkumaan. Sitten piti ottaa särkylääke, kun vasen olkapääni alkoi kenkkuilla (leposärky). "Heräsin" noin kuukausi sitten tosiasiaan, että unieni laatu on ollut koko talven ajan todella huono. Siihen on syynä lähinnä stressi (opiskelu- ja työtilanne, epävarmuustekijät) sekä se, että meillä tapahtuu lasten toimesta kaikenlaista hereillä pitävää yöaikaan. Lapsiin en voi kamalasti vaikuttaa, mutta oman ilta-ja yörutiinini päätin laittaa remonttiin. Minulla on sinänsä hyvät iltarutiinit. Ajattelin kuitenkin tehostaa niitä.  Nyt kun minulla ei ole pitkää työmatkaa , menen yleensä nukkumaan 22.30 ja kello soi 6.30. Nukkumaanmenoaikaa voisi siinä mielessä nipistää, että unista tulisi vähän pidemmät. Toisaalta luen kirjaa 30-45 minuuttia joka ilta, mikä väsyttää ihan mukavasti. Meillä on valitettavasti öisin vähintäänkin trafiikkia - lapset ...

Olen havainnut olevani aina perjantaisin todella väsynyt. Viikot ovat aika raskaita etänäkin, ja perjantai-iltapäivästä alkaen olen miltei puolinukuksissa. Onnistuin kuitenkin käymään vielä illalla pitkähköllä kävelylenkillä. Poikkesin myös puutarhapalstalla. Ilokseni totesin, että istuttamiani narsisseja ja tulppaaneja on nyt nupulla - varsinkin narsissit aukeavat varmaan jo näinä päivinä. Ei niin iloksi, totesin myös, että usealla puutarhapalstalla oli käynnissä juhlat. En siis vastusta juhlimista, mutta nyt korona-aikaan joukkogrillaukset (vaikutti siltä, ettei kyseessä ollut yhden talouden ihmiset missään porukassa, väärässä voin toki olla) voisi jättää vähemmälle. Ongelma ei ole joukolla juhliminen sinänsä. Kuitenkin, jos jollakin riskiryhmäläisellä on palsta siinä vieressä, ei hän voi käydä hoitamassa omaansa, koska ihmisjoukkoja pitää vältellä. Kuulun itse astmani takia riskiryhmään, mutta onneksi palstani oli kaukana porukoista. Kukkien havaitsemisen ja grillijuhlien ...

Vaikka elämä ja sen haasteet pitävät tiiviisti otteessaan, on useita asioita, jotka ovat jo helpottaneet. Eräs niistä on Touhin sairauskierre, joka piti meitä otteessaan kokonaista kolme vuotta. Jos muutos ei johdu leudosta talvisäästä, Touhin sairastelu näyttäisi viimeinkin vähentyneen. Tällä on suora vaikutus rva:n lepoon. Yksinkertaisesti, onhan se mukavampaa vaipua sikeään uneen, kun voi luottaa, ettei yöllä tarvitse nostaa yskään tikahtuvaa poikaa pystyasentoon ja viedä häntä jääkylmälle parvekkeelle hengittämään. Samoin, iltatoimet ovat mukavammat kun tietää, ettei tarvitse lähteä yötä myöten päivystykseen, kun baby halerilla annetut avaavat lääkkeet eivät ole tehonneet ja hengitys kulkee niin huonosti, ettei kotiin voi jäädä.  Rva on siis saanut oikeuden yöuniin. Kerran yössä herään kyllä, kun lapset tulevat viereen nukkumaan, mutta se on todella pientä verrattuna viime vuosien ponnistuksiin.  En tiedä , johtuuko juuri siitä, mutta rva:n paino ei ...