Rouva Niskanen

On kyllä ihan mahdotonta , kuinka paljon pieneksi käyneitä vaatteita meiltä löytyi vielä hetki sitten vaatekaapista. Pidän kyllä hieman toimimattomana, että yksi asunnon vaatekaappi on kokonaan varattu pienille vaatteille. Muuta tapaa toimia en ole juurikaan keksinyt. Meillä ei ole sukulais- tai tuttavien lapsia, jotka olisivat sopivasti Naakkaa ja Touhia vähän pienempiä...tai on, mutta suhteellisen kaukana meistä. Viime kesänä vein vaatesäkin sille suunnalle, ehkä ensi kesänä toisen.  Olen jo muutamien vuosien aikana ottanut kahdeksi viikoksi kirppispöydän lastenvaatekirppikseltä. Siinä on jonkin verran hommaa, kun vaatteet täytyy valikoida myyntikelpoisiin (huonokuntoisten kanssa ei ole järkevää yrittää) ja silittää.  Minulla on nyt ollut pöytä pari päivää, ja noin 15 tuotetta on mennyt. Huokaisen helpotuksesta jokaisen kohdalla :D Huomenna menen taas viemään vähän lisää tavaraa sekä siistimään pöydän. Luultavasti tulen käymään kirppiksellä samoissa toimissa muutaman päivän välein. H

Koin viikonloppuna , että ihmeiden aika ei ole ohi - sain nimittäin viimeinkin sähköpianon! Olin masinoinut siirtoa jo verrattaen kauan - viime keväästä. Tuli kiirettä, sairauksia ja korona päälle päätteeksi. Kaiken lisäksi tuli vielä kaksi lumimyrskyviikonloppua, jolloin pianon siirto peruuntui :D  Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli oikein ihmeellistä, kun instrumentti saapui viimein meille. Se löysi paikkani makuuhuoneestani, ei esimerkiksi olohuoneesta, jossa sen perinteisempi paikka olisi ollut. Nyt olohuoneessa on pyykinkuivausteline, outs! Olen kaivannut pianoa oikeastaan jo parikymmentä vuotta. Viimeksi soitin, kun asuin vanhempieni luona. Olen toki joskus vähän yritellyt, mutta kun säännöllistä harjoittelumahdollisuutta ei ole, on soittoharrastus jäänyt. Nuotteja en ole sentään unohtunut, mutta sormituntuma soittimeen on kyllä tehokkaasti kadonnut. Se on kadonnut siinäkin mitassa, etten ole enää pitkään muistanut ulkoa osaamiani kappaleita. Ne täytyy arvatenkin harjoitella uudel

Pikachu-gerbiilimme löytyi alkuviikosta kuolleena terraariosta aivan yllättäen. Mitään sairauden merkkiä hänessä ei näkynyt, jos ei ota huomioon, että hän oli hieman pienikokoinen. Hän oli hyvin touhukas, pikimusta pikkuinen ja erinomainen tunneleiden kaivama. Lapset olivat todellakin surun murtamia. Naakalle isku oli todella kova, hän on ollut todella kiintynyt molempiin gerbiileihin. Touhille myös, sillä Pikachu oli hänen gerbiilinsä. Se ilta meni varsin itkuisesti, ja Touhi oli hyvin pettynyt, kun Pikachun kuolemaa ei mainittu iltauutisissa. Gerbiili on laumaeläin. Jos se jää yksin, pitää uusi kaveri hankkia nopeasti, sillä pitkä yksinolo voi muuttaa gerbiilin araksi erakkoluonteeksi.  Tästä tietoisena rva alkoi suorittaa nopeaa etsintää. Tuuri oli hyvä, sillä löysinkin sopivan sisarusparin (tyttöjä tietenkin, kuten Puolukkakin). Gerbiilit sijaitsivat lähellä, joten sain haettua ne meille lyhyellä varoitusajalla. Gerbiilejä ei voi laittaa suoraan yhteen, vaan rakentelin terraan vä

Ylitin itseni eilen täysin - kävin yksin uimahallissa! Tämä on suorastaan poikkeuksellista kolmesta syystä: Ensinnäkin, tein jotakin erilaista liikunnallista pitkästä aikaa - siis en jumpannut kotona tai käynyt lenkillä.  Toiseksi, menin kodin ulkopuoliseen liikuntapaikkaan itsekseni (pari kertaa olen käynyt lasten kanssa) ensimmäistä kertaa kevään 2020 eli korona-ajan alkamisen jälkeen. Olo tuntui hieman liian "tillsammans" -meiningiltä, mutta täytyy luottaa sairastetun omikronin voimaan.  Kolmanneksi: pystyin todellakin uimaan koko kilometrin. Hiljakseen toki, mutta ei siinä sen pidempää aikaa mennyt kuin aiemminkaan. Uimatekniikassakin on varmasti parantamisen varaa kuten aiemminkin - pääasia kuitenkin oli, että pysyin pinnalla ja pääsin eteenpäin :D  Onnistumisesta tuli valtavan mukava olo. Vaikka liikunnallisuudessani on oikein paljon korjattavaa, on mukavaa saada itsensä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla liikkeelle. Toinen onnistuminen koettiin edellisenä viikonlop

Kun valmistun , tuloni nousevat huimasti (jos saan töitä). Oikeastihan se ei mene niin, vaan meidän verotussysteemimme takaa sen, ettei varmastikaan huimaa. Elämästä tulee kuitenkin taloudellisesti hiukan vakaampaa - ainakin toivottavasti.  Lasten kasvaessa menot ovat hieman muuttuneet. Ruokamenot tuovat merkittävimmän kasvun - ruokalaskut tuntuvat nousevan hieman koko ajan. Koska ruoka on meillä jo valmiiksi huokeaa perusruokaa, täytyy menojen kasvu näemmä vain niellä.  Vaatteiden kulutus on hieman vähentynyt, ainakin paitojen - housut tuntuvat kuluvan jopa nopeammin kuin ennen. Kengät ovat suhteellisen suuri menoerä. Pyykkiä ei kuitenkaan tule enää niin nopeasti kuin ennen.  Me selviämme, kun suunnittelen taloudenpitomme järkeväksi. Silti välillä stressaa, kuten nyt vuokran noustessa jälleen. Sekin stressaa, ettei ip:n maksuhuojennus ole vieläkään kuin prosessissa. Tiedän myös puhelimeni, telkkarimme ja ehkä läppäreidemme vetelevän kohta viimeisiään. Yritän kuitenkin ottaa asian rauh

Minulla on tällä hetkellä opinnoissa vaihe, jossa luetaan paljon. Erinäisiä kokonaisteoksia ja artikkeleita riittää - olen jopa onnistunut löytämään käsiini tarvittavat tekstit. Toki teksteistä pitää tehdä muistiinpanoja - muuten lukunautinto olisi täydellinen ;)  Ihan totta, rva on aina tykännyt lukea. En oppinut lukemaan mitenkään aikaisin, ihan keskimääräisesti ensimmäisen luokan syksynä. Minä olen käytännössä lukenut siitä asti joka päivä. Tällä hetkellä opiskeluun liittyviä tekstejä luetaan päivällä ja fiktiivistä, omaa lukemista illalla ennen nukkumaanmenoa. Siinä välissä luetaan toki lasten iltasadut. Myös lukemalla oppiminen näyttää sopivan minulle. Se on oppimistapana hieman poissa muodista tällä hetkellä - kaiken pitäisi olla ryhmäprosessia, draamavääntöä ja innovatiivisuutta. Nyt koitti kuitenkin minun hetkeni - omatoimiset teoriaopinnot :D  Tänään harrastan toki liikuntaa ainakin teoriassa - vien Naakan voimistelutunnille. Ei vaan, olen tehnyt muutaman lihaskuntoharjoituk

Naakalla oli tällä viikolla varsin suuri esiintyminen. Esiintyminen liittyi kouluun, ja mukana oli myös musiikkiin ja politiikkaankin liittyvä julkisuuden henkilö. Tapaukseen liittyi myös kamera, striimaus ja vähän  Tämähän ei ole Naakan kanssa mikään läpihuutojuttu. Ongelma ei ole esiintyjäntaidoissa vaan jännityksessä...ja siinä iänkaikkisessa kuormituksessa. Vuorosanansa Naakka oppi hetkessä. Kuitenkin, viimeiseen pariin viikkoon on liittynyt raivaria, kiukkua ja sen sellaista.  Lisäksi Naakalla on ollut jonkinlaisia ongelmia matikassa ja liikkatunnilla hän oli kieltäytynyt luistelusta kokonaan (teki mieli sanoa, että 8-vuotiaana minullakin oli ongelmia matikassa ja olisin todellakin kieltäytynyt luistelusta, jos olisin uskaltanut :D ) Enhän minä näin sanonut - lupasin sen sijaan tehdä kaikkeni Naakan matikan tukemisessa. Luistelun osalta lupasin myös prosessoida asiaa kotona. Olin kuitenkin helpottunut, kun Wilmasta tuli viesti, että ensi viikolla hiihdetään tai pulkkaillaan ;)  M

Kaikki lapset eivät tee kaikkea , vaikka erilaisissa lapsen kehityksestä kertovissa julkaisuissa tehtäviä asioita jaotellaan mielellään ikäkausittain. Nämä jaottelut taas saivat minut huolehtimaan milloin mistäkin asiasta, joihin lapseni eivät osoittaneet innostusta. Esimerkiksi Naakka alkoi piirtää vasta neljävuotiaana, Touhi käytännössä nyt viisi vuotta täytettyään. Mitään hemmetin pääjalkaisia ei näkynyt missään vaiheessa...Kumpikaan ei kiinnostunut kovin paljon muovailuvahasta, jolloin sain syyn hermoilla, eikö heissä ole luovuutta. Palapelit eivät ole oikein kiinnostaneet kumpaakaan paitsi ajoittain - Naakka teki 3-4-vuotiaana Frozen-aiheisia palapelejä hetken jopa iltasadun sijaan. Touhi ei missään vaiheessa, kunnes...Minä väsäsin 500-palaista palapeliä koronaa sairastaessani, ja lapset kävivät välillä auttelemassa, erityisesti Touhi. Kun ehdotin hänelle omaa palapeliä, se ei tullut kuuloonkaan. Kului puolisentoista viikkoa, ja Touhi kokosi pienen palapelin Naakan avustuksella. S