lauantai 26. helmikuuta 2022

Kirppishommia ja yksinoloa

On kyllä ihan mahdotonta, kuinka paljon pieneksi käyneitä vaatteita meiltä löytyi vielä hetki sitten vaatekaapista. Pidän kyllä hieman toimimattomana, että yksi asunnon vaatekaappi on kokonaan varattu pienille vaatteille. Muuta tapaa toimia en ole juurikaan keksinyt.

Meillä ei ole sukulais- tai tuttavien lapsia, jotka olisivat sopivasti Naakkaa ja Touhia vähän pienempiä...tai on, mutta suhteellisen kaukana meistä. Viime kesänä vein vaatesäkin sille suunnalle, ehkä ensi kesänä toisen. 

Olen jo muutamien vuosien aikana ottanut kahdeksi viikoksi kirppispöydän lastenvaatekirppikseltä. Siinä on jonkin verran hommaa, kun vaatteet täytyy valikoida myyntikelpoisiin (huonokuntoisten kanssa ei ole järkevää yrittää) ja silittää. 

Minulla on nyt ollut pöytä pari päivää, ja noin 15 tuotetta on mennyt. Huokaisen helpotuksesta jokaisen kohdalla :D Huomenna menen taas viemään vähän lisää tavaraa sekä siistimään pöydän. Luultavasti tulen käymään kirppiksellä samoissa toimissa muutaman päivän välein.

Hivenen veemäinen sää on sattunut kahdella viime reissulla. Kun seisoo kantamuksineen bussipysäkillä räntäsateessa, ei nyt ihan varsinaisesti tule "kyllä nyt luonto antaa parastaan" -fiilis. Toisaalta päivän askelet tulevat askelmittariin, kun bussipysäkkikin on kyseisellä linjalla siirretty varsin kauas kodistamme.

Tein mielestäni kirppiksellä myös hyvän löydön: hyväkuntoiset verkkarit Touhille! Ne ovat tässä vaiheessa jo hieno löytö - yleensä kuluvat puhki hyvinkin nopeasti.

Tulin muuten viettäneeksi viisi päivää yksin kotona! Se oli toki mukavaa, mutta myös hieman kummallista. Onneksi en ehtinyt kehittää ainakaan negatiivisia mietteitä, sillä opiskelu vaati täyspitkiä päiviä, outs!

Ehdin kuitenkin hyvin tehdä muutamia asioita: kävin jälleen uimahallissa ja uin kilometrin. Valmistelin vaatteet myyntiä varten. Neuloin melkein loppuun Naakalle tulevat sukat. Katsoin kahta tv-sarjaa eteenpäin.

En oikeastaan tavannut koko aikana ihmisiä. Jotenkin, kun minulla kerrankin on aikaa puuhastella kotiasioita kuntoon, on ihanaa saada keskittyä puuhaan täysillä. Puhuin toki puhelimessa useamman kuin yhden ihmisen kanssa.

PS. Olin todella iloinen, kun viimein näin lapset viiden päivän jälkeen. Heillä oli ollut upea reissu kahdessa eri kylpylähotellissa <3 

PPS. Pääsin Thompsonin pianokoulu 1:ssä lähes puoleenväliin.

PPPS. Touhi teki minulle "esittelyvideon" kylpylän hotellihuoneesta aivan viimeisimpään vessaharjaan ja vuodevaatekaappiin asti, tarkka poika!



keskiviikko 23. helmikuuta 2022

Takaisin soittoharrastuksen pariin, osa 1

Koin viikonloppuna, että ihmeiden aika ei ole ohi - sain nimittäin viimeinkin sähköpianon! Olin masinoinut siirtoa jo verrattaen kauan - viime keväästä. Tuli kiirettä, sairauksia ja korona päälle päätteeksi. Kaiken lisäksi tuli vielä kaksi lumimyrskyviikonloppua, jolloin pianon siirto peruuntui :D 

Kaikkien vaikeuksien jälkeen oli oikein ihmeellistä, kun instrumentti saapui viimein meille. Se löysi paikkani makuuhuoneestani, ei esimerkiksi olohuoneesta, jossa sen perinteisempi paikka olisi ollut. Nyt olohuoneessa on pyykinkuivausteline, outs!

Olen kaivannut pianoa oikeastaan jo parikymmentä vuotta. Viimeksi soitin, kun asuin vanhempieni luona. Olen toki joskus vähän yritellyt, mutta kun säännöllistä harjoittelumahdollisuutta ei ole, on soittoharrastus jäänyt.

Nuotteja en ole sentään unohtunut, mutta sormituntuma soittimeen on kyllä tehokkaasti kadonnut. Se on kadonnut siinäkin mitassa, etten ole enää pitkään muistanut ulkoa osaamiani kappaleita. Ne täytyy arvatenkin harjoitella uudelleen.

Olen tällä viikolla herätellyt soittoharrastusta soittamalla Thompsonin pianokoulu ykköstä läpi. Olen jo melkein puolivälissä. Eräs nykyajan hieno keksintö on Youtube: sieltä on kätevää kuunnella, miten kappale mahdollisesti pitäisi soittaa, mikäli se ei nuoteista selviä.

Mitkä ovat tämänhetkiset tavoitteeni? No, haluan palauttaa tuntuman soittamiseen. Haluan soittaa jonkin verran joka päivä. Haluan kerrata vanhaa ja oppia uutta. 

Musiikki on ollut osa elämääni aivan liian vähän viimeisten vuosien (no, vuosikymmenien aikana). Lisäksi olen jo muutamien päivien aikana, että kotini tuntuu enemmän kodiltani, kun meillä on täällä piano. 

Alkavatko lapseni soittaa? Kummankaan ei ole pakko alkaa soittaa pianoa. Mikäli jompikumpi haluaa aloittaa, minä en aio olla opettajana ainakaan pitkällä tähtäimellä (riitahan siitä tulisi ;) ). Nuotit ja jonkin verran alkeita voisin varmaankin opettaa.

Kumpikaan lapsistani ei ole tähän asti osoittanut kovin suurta kiinnostusta musiikkia tai musiikkiharrastusta kohtaan. Tosin täytyy muistaa, ettei heillä ole vielä kovin paljon ikää. 

Silti, minusta olisi mukavaa, jos edes toinen heistä innostuisi jonkin instrumentin soittamisesta (en aio mainita tätä lapsille paitsi jälkikäteen, jos näin käy). Soittoharrastuksella on niin monia hyviä puolia ja se todellakin kehittää esimerkiksi pitkäjänteisyyttä. Se on mielestäni nykymaailmassa kullanarvoinen taito.

PS. Sähköpiano on kyllä jo siirreltävyytensä takia mainio keksintö.

PPS. Myrskyluodon Maijan nuotit (toinen kahdesta vanhasta bravuuristani, toisen nuotit näkyvät kuvassa)  ovat vielä kadoksissa - löytynevät, kun kaivelen nuottipinoja tarkemmin.

PPPS. Mainitsinko jo, kuinka innoissani olen pianosta!




lauantai 19. helmikuuta 2022

Vauvat kotiutuivat

Pikachu-gerbiilimme löytyi alkuviikosta kuolleena terraariosta aivan yllättäen. Mitään sairauden merkkiä hänessä ei näkynyt, jos ei ota huomioon, että hän oli hieman pienikokoinen. Hän oli hyvin touhukas, pikimusta pikkuinen ja erinomainen tunneleiden kaivama.

Lapset olivat todellakin surun murtamia. Naakalle isku oli todella kova, hän on ollut todella kiintynyt molempiin gerbiileihin. Touhille myös, sillä Pikachu oli hänen gerbiilinsä. Se ilta meni varsin itkuisesti, ja Touhi oli hyvin pettynyt, kun Pikachun kuolemaa ei mainittu iltauutisissa.

Gerbiili on laumaeläin. Jos se jää yksin, pitää uusi kaveri hankkia nopeasti, sillä pitkä yksinolo voi muuttaa gerbiilin araksi erakkoluonteeksi. 

Tästä tietoisena rva alkoi suorittaa nopeaa etsintää. Tuuri oli hyvä, sillä löysinkin sopivan sisarusparin (tyttöjä tietenkin, kuten Puolukkakin). Gerbiilit sijaitsivat lähellä, joten sain haettua ne meille lyhyellä varoitusajalla.

Gerbiilejä ei voi laittaa suoraan yhteen, vaan rakentelin terraan väliseinän. Sekä omalla puolellaan viihtynyt Puolukka että uudet tulokkaat testasivat seinän toimivuutta pari päivää. Sitten molemmat rauhoittuivat omiin puoliinsa.

Olemme Naakan kanssa yhteistoimin hoitanut gerbiilien totuttamista toistensa hajuihin. Vaihdamme ruokakuppia ja pesäkoppia päittäin joka päivä, ja siirtelemme myös pohjamateriaalia. Toiveissa on, että saisimme ylihuomenna yhdistettyä lauman.

Lemmikkienhoitorutiinit ovat muuten muodostuneet osaksi iltatoimiamme. Tämä on välillä vähän raskastakin, mutta samalla antoisaa. Kalat ja sauvasirkat ruokitaan. Gerbiilit myös, mutta heidän kanssaan seurustellaan enemmän kuin muiden lemmikkien.

Vähän harvemmin eli viikoittain on jonkinlaiset lemmikkien asumuksen siivoukset. Näissä minä olen päätekijä, mutta varsinkin Naakka auttaa gerbiilien kanssa. Naakka taitaakin olla gerbiileillemme kaikkein tutuin ihminen.

Lapsen ja pikkueläinten väliset kohtaamiset ovat ihanaa seurattavaa. Molemmat lapset osaavat olla todella varovaisia ja lempeitä lemmikkiemme kanssa. Kun kavereita tulee kylään, joudun välillä muistuttamaan asiasta, minkä teen ihan mielelläni - samalla kerron lemmikeistämme.

PS. Toivomme, että Puolukka sopeutuu laumansa uusiin jäseniin hyvin.

PPS. Minulle on liian suuri talouskysymys esimerkiksi ostaa uusi lamppu eteiseen, mutta lemmikkien kohdalla en näemmä sure rahanmenoa (toki kulut ovat eläintemme kohdalla varsin pienet).

PPPS. Lapset ovat pitäneet huolta, että lemmikkieläimemme tunnetaan niin koulussa kuin päiväkodissakin :D 



torstai 17. helmikuuta 2022

Liikunnallisia onnistumisia ja tiukkaa opiskelua

Ylitin itseni eilen täysin - kävin yksin uimahallissa! Tämä on suorastaan poikkeuksellista kolmesta syystä: Ensinnäkin, tein jotakin erilaista liikunnallista pitkästä aikaa - siis en jumpannut kotona tai käynyt lenkillä. 

Toiseksi, menin kodin ulkopuoliseen liikuntapaikkaan itsekseni (pari kertaa olen käynyt lasten kanssa) ensimmäistä kertaa kevään 2020 eli korona-ajan alkamisen jälkeen. Olo tuntui hieman liian "tillsammans" -meiningiltä, mutta täytyy luottaa sairastetun omikronin voimaan. 

Kolmanneksi: pystyin todellakin uimaan koko kilometrin. Hiljakseen toki, mutta ei siinä sen pidempää aikaa mennyt kuin aiemminkaan. Uimatekniikassakin on varmasti parantamisen varaa kuten aiemminkin - pääasia kuitenkin oli, että pysyin pinnalla ja pääsin eteenpäin :D 

Onnistumisesta tuli valtavan mukava olo. Vaikka liikunnallisuudessani on oikein paljon korjattavaa, on mukavaa saada itsensä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla liikkeelle.

Toinen onnistuminen koettiin edellisenä viikonloppuna, kun sain aikaiseksi lähteä lasten kanssa luistelemaan. Naakka päätti vaihtaa hokkareihin, joten niillä piti lähteä treenaamaan. Onnistuminen oli siis, että pääsimme ylipäätään liikkeelle :D 

Okei, sekin oli onnistuminen, että Naakka tajusi, miten hokkareilla liikutaan. Harjoittelu oli kuitenkin hänestä ärsyttävää, eikä häntä ole sen jälkeen huvittanut luistella. En ole kovin huolissani - 8-vuotias ei vielä ole sanomisissaan kovin lopullinen.

Touhi otti rennosti. Koska pitkällinen harjoittelu kiinnosti häntä ehkä vielä vähemmän kuin Naakkaa, hän könysi luistimineen lumihankeen ja leikki siellä, kunnes oli aika lähteä. Minä en kaatumisvaaran vuoksi luistele edelleenkään. Tosin kaksi viimeistä kaatumistani talviliukkailla ovat tapahtuneet ihan muualla kuin luistinradalla. 

Minulla on opiskeluiden suhteen todella tiukka vaihe. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta esseetä, tutkielmaa ja tenttiä. Tänään tein käytännöllisesti katsoen ainoastaan esseetä. Tenttiinluku pitäisi todellakin aloittaa, mutta siihen on rahkeita vasta ensi viikolla. 

Aikaa yksittäiselle työtehtävälle on aika vähän, ja tänään aloittamani kahdeksan sivun esseetekstin pitäisi olla valmis huomisiltaan mennessä. Toki lähdeaineistot on luettu jo aikaisemmin. Kuitenkin, vaikka olen hyvä kirjoittaja, aika menee varsin tiukille.

Opinnot alkavat kyllä kaiken kaikkiaan olla voiton puolella, mikä on jo sinänsä uskomaton suoritus. Yritän muistaa olla iloinen, että olen jaksanut, vaikka helppoa ei kyllä aina ole ollut. 

PS. Aion järjestää itselleni uima-aikaa jatkossakin. Ilokseni minulta löytyi ladattuna kortilta vielä kuntosalikertojakin, jotka täytyy käyttää ennen ensi syksyä. Niitäkin aion käyttää jossakin vaiheessa.

PPS. Yleisesti ottaen ulkoilu on tällä viikolla ollut vähän hankalaa, koska säät eivät ole suosineet. Periaatteessa sää on tietysti pukeutumiskysymys, mutta käytännössä jäiset jalkakäytävät tai hehtaarilätäköt eivät ole kivoja - ei minun kaltaiselleni talvisään ystävällekään.

PPPS. Gerbiilirintamalle kuuluu uutta, mutta kirjoitan siitä lisää myöhemmin.

lauantai 12. helmikuuta 2022

Taloudenhoidosta ja säästämisestä

Kun valmistun, tuloni nousevat huimasti (jos saan töitä). Oikeastihan se ei mene niin, vaan meidän verotussysteemimme takaa sen, ettei varmastikaan huimaa. Elämästä tulee kuitenkin taloudellisesti hiukan vakaampaa - ainakin toivottavasti. 

Lasten kasvaessa menot ovat hieman muuttuneet. Ruokamenot tuovat merkittävimmän kasvun - ruokalaskut tuntuvat nousevan hieman koko ajan. Koska ruoka on meillä jo valmiiksi huokeaa perusruokaa, täytyy menojen kasvu näemmä vain niellä. 

Vaatteiden kulutus on hieman vähentynyt, ainakin paitojen - housut tuntuvat kuluvan jopa nopeammin kuin ennen. Kengät ovat suhteellisen suuri menoerä. Pyykkiä ei kuitenkaan tule enää niin nopeasti kuin ennen. 

Me selviämme, kun suunnittelen taloudenpitomme järkeväksi. Silti välillä stressaa, kuten nyt vuokran noustessa jälleen. Sekin stressaa, ettei ip:n maksuhuojennus ole vieläkään kuin prosessissa. Tiedän myös puhelimeni, telkkarimme ja ehkä läppäreidemme vetelevän kohta viimeisiään. Yritän kuitenkin ottaa asian rauhallisesti.

Harrastusmenot ovat vielä suhteellisen pienet - lähinnä maksan Naakan voimistelusta. Touhille ei luultavasti tule vielä vähään aikaan maksullista harrastusta. Harrastusten "Suomen malli" ei oikein Naakan kohdalla toimi - kouluun tuli kyllä harrastuksia, mutta ne sijoitettiin kahdessa yksikössä toimivan koulun toiseen yksikköön liian vaarallisten tienylitysten taakse. 

Varsinaista rahapulaa en ole koskaan kokenut. Osaksi tämä johtuu varmasti synnynnäisestä pihiydestäni. Tykkään penninvenytyksestä, eikä minulla ole kovin suurta hinkua heräteostoksiin. Esimerkiksi kotimme....no kyllä tämä kodilta näyttää, vaikkei ig-kodilta varmaankaan :D 

Olen useamman vuoden ajan painottanut vaatehankintojani kalliimpaan ja laadukkaampaan suuntaan. Käytän vaatteitani vuosia, joten niiden täytyy kestää. Myös kotimaisuusasteen vähittäinen nosto on kulkenut mukana pidempään.

Vaatteiden paikkaaminen onnistuu minulta, muuten ompelutaidoissani on toivomisen varaa ;) Lapsille menevät vielä kirppisvaatteet yhtä hyvin kuin muutkin, mikä on säästänyt pitkän pennin. Omat harrastukseni, kuten lenkkeily ja lukeminen,  eivät juurikaan rahaa vie.

PS, Museokortti on ollut fiksu hankinta itselleni harrastusten suhteen. Se on huokea verrattuna moniin muihin harrastusmaksuihin.

PPS. Aikuinenkin voi säästää ns. pikkurahoista eli muutamista euroista. Itselläni on myös pienimuotoinen sijoitusharrastus.

PPPS, Yleisesti ottaen shoppailuhinku taitaa olla sukua lohtusyömiselle. Ilmiö täytyy itse tunnistaa/tunnustaa ennen kuin asialle voi tehdä jotakin. Itsensä muuttaminen ei tosin ole helppoa kenellekään. 



keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Lukutalkoot ja viikonlopun talviurheilut

Minulla on tällä hetkellä opinnoissa vaihe, jossa luetaan paljon. Erinäisiä kokonaisteoksia ja artikkeleita riittää - olen jopa onnistunut löytämään käsiini tarvittavat tekstit. Toki teksteistä pitää tehdä muistiinpanoja - muuten lukunautinto olisi täydellinen ;) 

Ihan totta, rva on aina tykännyt lukea. En oppinut lukemaan mitenkään aikaisin, ihan keskimääräisesti ensimmäisen luokan syksynä. Minä olen käytännössä lukenut siitä asti joka päivä. Tällä hetkellä opiskeluun liittyviä tekstejä luetaan päivällä ja fiktiivistä, omaa lukemista illalla ennen nukkumaanmenoa. Siinä välissä luetaan toki lasten iltasadut.

Myös lukemalla oppiminen näyttää sopivan minulle. Se on oppimistapana hieman poissa muodista tällä hetkellä - kaiken pitäisi olla ryhmäprosessia, draamavääntöä ja innovatiivisuutta. Nyt koitti kuitenkin minun hetkeni - omatoimiset teoriaopinnot :D 

Tänään harrastan toki liikuntaa ainakin teoriassa - vien Naakan voimistelutunnille. Ei vaan, olen tehnyt muutaman lihaskuntoharjoituksen päivässä ja pyrkinyt kävelemään joka päivä 9000 askelta. Sen täyttämisessä on kotona työskentelevällä hieman keksimistä.

Olen saanut mittarimato-liikkeellä (joka toinen päivä) ja painonnostolla kyljellään (kevyet painot) hartiani parempaan kuntoon kuin aiemmin. Sopivien ylävartalon liikkeiden löytäminen on minun kropalleni aina hankalaa - nämä ovat oikeastaan ensimmäiset toimivat liikkeet hartioille. Lähes kaikki muut liikkeet jumittavat yläniskan.

Liikkuminen talvella on mukavaa, mikäli sää ei ole kovin liukas (eikä ole liian kova pakkanen tai vetinen suojakeli). Ilma on sopivan raikasta, ja hyvin pukeutumalla ei tule kovin helposti kylmä. Toki on taas kohta mukavaa, kun saa liikkua pitkästä aikaa maan eikä jään päällä.

Viikonloppukyläily toi lapsille mahdollisuuden hiihtämiseen (siis mahdollisuus olisi täälläkin, mikäli saisin raahattua meidät ladulle, joka on niinkin kaukana kuin 300 metrin päässä...) Naakka paineli pitkän aikaa syvässä hangessa ja Touhikin jaksoi jopa vähän kokeilla.

Rva taas ajatteli viikonloppuliikunnan suhteen, että hiihto näyttää raskaalta, pari kilomeriä potkukelkalla kuulostaa paljon raflaavammalta. No, "tukijalka" väsyi parinsadan metrin jälkeen ja palasin lenkiltä astmakohtauksen saattelemana :D Tulipahan retroiltua...

Ajatukset ovat pikkuhiljaa luisumassa kohti viljelykautta. Avasin jopa Facebookin puurarha ja piha -ryhmän pitkästä aikaa. Palstaa pääsee kurkistamaan vasta, kun lumi sulaa - nyt sen ympärillä menevät hiihtoladut.

PS. Ehkäpä johtuu helpottuneesta perhetilanteesta, että minulla on paljon parempi opiskelufiilis kuin syksyn teoriaopinnoista.

PPS. Olen todella iloinen, että hartiat pelittävät nyt paremmin kuin aiemmin.

PPPS. Täytyisi todella ohjelmoida hiihtoa, luistelua tms. johonkin iltaan.





lauantai 5. helmikuuta 2022

Onnistumisia ja prosessissa olevia asioita

Naakalla oli tällä viikolla varsin suuri esiintyminen. Esiintyminen liittyi kouluun, ja mukana oli myös musiikkiin ja politiikkaankin liittyvä julkisuuden henkilö. Tapaukseen liittyi myös kamera, striimaus ja vähän 

Tämähän ei ole Naakan kanssa mikään läpihuutojuttu. Ongelma ei ole esiintyjäntaidoissa vaan jännityksessä...ja siinä iänkaikkisessa kuormituksessa. Vuorosanansa Naakka oppi hetkessä. Kuitenkin, viimeiseen pariin viikkoon on liittynyt raivaria, kiukkua ja sen sellaista. 

Lisäksi Naakalla on ollut jonkinlaisia ongelmia matikassa ja liikkatunnilla hän oli kieltäytynyt luistelusta kokonaan (teki mieli sanoa, että 8-vuotiaana minullakin oli ongelmia matikassa ja olisin todellakin kieltäytynyt luistelusta, jos olisin uskaltanut :D )

Enhän minä näin sanonut - lupasin sen sijaan tehdä kaikkeni Naakan matikan tukemisessa. Luistelun osalta lupasin myös prosessoida asiaa kotona. Olin kuitenkin helpottunut, kun Wilmasta tuli viesti, että ensi viikolla hiihdetään tai pulkkaillaan ;) 

Mutta se esitys...seurasin esitystä kotikatsomossa ja jännitin aivan julmetusti. Mutta...Naakka teki kaiken todella upeasti, ja olin haljeta ylpeydestä. Porukka pääsi syömään yhdessä esityksen jälkeen. Kotiin palasi tyttönen, joka oli ehkä onnellisempi kuin ikinä aiemmin.

Meillä on ollut akvaario pimeänä jo kolmatta viikkoa. Toinen loisteputki hajosi, ja uusi on tilattu, mutta se ei ole vielä tullut perille. Piti tulla jo viikko sitten tai eilen, mutta toimitusongelmat jatkuvat. Seuraava mahdollinen saapumispäivä on sitten ensi viikon perjantai.

Gerbiilit ovat jatkaneet kesyyntymistään. Nyt molempia pystyy jo silittämään, ainakin jos ovat ruokakupissa syömässä. Molempien lempiruokaa näyttävät olevan kuivatut jauhomadot - en ole saanut selvää muista suosikkiruuista.

Lasten pienten vaatteiden kaappi pullistelee taas. Nyt pitäisi saada koot 110-116 sekä 122-128 eteenpäin. Kirppispöytä olisi paras, kun vain jaksaisin sellaisen valmistella. Lasten kasvaessa meillä on vaatteita vähän vähemmän, mutta toisaalta ne ovat käytössä enemmän. Siksi aika paljon menee vaatejätteeseen - ne on yksinkertaisesti käytetty loppuun. 

PS. Elämä on nepsy-lapsen kanssa vähän hyppelehtivää - jonpikumpi ääripää on tilanteissa yleisempi kuin minkäänlainen keskitie.

PPS. Onnistuminen on ihana asia <3 

PPPS. En todellakaan tiedä, miltä akvaario tai esimerkiksi kasvit näyttävät, kun valo viimein saadaan. Muistikuvieni mukaan meillä ei ole koskaan aiemmin ollut valo näin pitkään pois.



perjantai 4. helmikuuta 2022

Lisää palapelejä ja byrokratiakiukku

Kaikki lapset eivät tee kaikkea, vaikka erilaisissa lapsen kehityksestä kertovissa julkaisuissa tehtäviä asioita jaotellaan mielellään ikäkausittain. Nämä jaottelut taas saivat minut huolehtimaan milloin mistäkin asiasta, joihin lapseni eivät osoittaneet innostusta.

Esimerkiksi Naakka alkoi piirtää vasta neljävuotiaana, Touhi käytännössä nyt viisi vuotta täytettyään. Mitään hemmetin pääjalkaisia ei näkynyt missään vaiheessa...Kumpikaan ei kiinnostunut kovin paljon muovailuvahasta, jolloin sain syyn hermoilla, eikö heissä ole luovuutta.

Palapelit eivät ole oikein kiinnostaneet kumpaakaan paitsi ajoittain - Naakka teki 3-4-vuotiaana Frozen-aiheisia palapelejä hetken jopa iltasadun sijaan. Touhi ei missään vaiheessa, kunnes...Minä väsäsin 500-palaista palapeliä koronaa sairastaessani, ja lapset kävivät välillä auttelemassa, erityisesti Touhi. Kun ehdotin hänelle omaa palapeliä, se ei tullut kuuloonkaan.

Kului puolisentoista viikkoa, ja Touhi kokosi pienen palapelin Naakan avustuksella. Saman illan aikana hän kokosi kaikki blogikuvassa olevat kootut palapelit. Enempää lasten palapelejä meillä ei tällä hetkellä olekaan - niitä pitäisi nyt saada lisää.

Mikä oli tarinan opetus? No ilmeisesti se, että ei yhtään kannata stressata lapsen innostusta esimerkiksi palapeleistä. Kiinnostus saattaa syttyä yhtäkkiä, ja 5,5-vuotiaana taloudesta löytyvien palapelien kasaamiseen kuluu yksi ilta.

Minua on tällä viikolla kiukuttanut K:n ip-toiminnan maksuhuonennuksen hakeminen - siis se, että joulukuun alussa lähettämääni kysymykseeni, onko hakemus ylipäätään mennyt perille, suvaittiin vastata 1,5 kuukauden kuluttua, että ei ole kyllä tullut perille, on varmaan kadonnut matkalla (niin, turvasähköpostin matkalla minulta hakemusten käsittelijöille).

No ei kun kirjoittamaan uutta hakemusta. Siihen meni taas aikaa, kun etsin tulotiedot ja sen sellaiset, skannasin ja tulostelin kuitit - niiden kun piti olla tuoreita, niin edelliset eivät enää käyneet. Tämä oli siinä mielessä tyypillinen nykyajan keissi - luulisi, että asiaa hoitavat henkilöt hoitaisivat oman tonttinsa, mutta ei. Itse täytyy olla todella skarppina. Laskut, 100 euroa kuukaudessa, tulevat kuitenkin ajallaan, eli ehkä henkilökuntamitoituksessa on panostettu laskutuksen puolelle.

Mietin välillä, olenko vain tullut vanhaksi (voi olla niinkin), mutta tuntuu, että erityisesti nykyään täytyy asioita hoitaessaan varautua tekemään niitä hommia, joihin ne hommien hoitajat on palkattu. Ylipäätänsä täytyy varautua ottamaan itse selvää milloin mistäkin asioista. Huoh!

PS. Olen ylipäätään aika skeptinen erilaisten kehityskäyrien suhteen - normaalin kehityksen skaala on minusta todella laaja.

PPS. Katsotaan, säilyykö Touhin palapeli-innostus. Nyt ei näytä ainakaan huonolta asian suhteen.

PPPS. Kivasti ehti maksuhuojennushakemuksen suhteen vuosikin vaihtua vastausta odotellessa. Säännöissä sanotaan, että syksyn huojennuksia pitää hakea syksyn aikana. Sekin vielä, paitsi että ei tuo nyt minunkaan syytä ole.



 

Taimitarhalla ja onnettomuus

Alan vanhetessani osoittaa merkkejä puutarhahulluudesta - no en ihan, puutarhapalstaani kuvaa parhaiten sana "mummolan takapiha"....