lauantai 27. toukokuuta 2017

Huomio hartioihin

Hartioita, hartioita...Koska rva:n aika on rajallinen (tämä kuulosti nyt ehkä liian dramaattiselta), on paras hetki jumppaliikkeisiin ilta. Niinpä usein, kun lapset ovat nukkumassa, rva:n sohvaseurana ovat puolison lisäksi kuminauha ja kahvakuula.

Noin viikko on kulunut kuminauhaliikkeitä tehden (niiden lapojen ulkosyrjällä sijaitsevien lihasten vahvistukseksi). Eilen hieroja ehdotti, josko lisäisin kahvakuulaliikkeitä. No, vielä on vähän hakusessa, mutta lavan alaosan lihaksia vahvistan jo ns. kulmasoudulla.

Kun ennen pitkää kyllästyn näihin, keksin varmasti jonkun vaivan vartalostani, jonka parissa puuhastella.

Tikittävä aikapommi tuntuisi olevan rva:n alaselkä. Sain siihenkin venytysohjeen, mutta kappas vaan, selkäni on niin ylitaipuva, etten saa jumittuneisiin kohtiin tuntumaa kyseisellä liikkeellä (vatsallaan ja siitä ylös käsien varaan). Venytys ei kertakaikkiaan kohdistu niihin kohtiin, joihin kuuluisi.

Tästä raportoin luultavasti sille, joka ohjeen antoi. Lisäksi keksin, että jumittunutta alaselkää voi myös hieman vetreyttää selällään "joogatiiliä" apuna käyttäen. Ne kyllä ovat niin kovia, että on olemassa vaara, että tekee lian lujaa.

Tällaista sekalaista kuuluu whiplashin jälkitilan kuntouttamisen kentälle tänään. Huimaus on vähentynyt entisestään, jumitus ja kivut vaivaavat tavalliseen tapaan.

Niskasilla on viime päivinä ihmetelty 4-vuotiaamme oivalluksia. Eilen, kun presidentti Mauno Koivisto siunattiin viimeiselle matkalleen, selitimme lyhyesti Naakalle, mistä on kyse. Pian alkoi Fisher`s price-hahmoilla toteutettu hautajaisleikki.

Tänään, kun hain Naakan tarhasta, hoitotäti kertoi Naakan selvittäneen koko ryhmälle, että presidentti Mauno Koivisto haudattiin eilen sinne muumikahvilan viereiselle hautausmaalle :D (Ihan oikeassa hän oli, muumikahvila sijaitsee Hietaniemen hautausmaata vastapäätä!)

Kevät (tai oikeastaan alkukesä) etenee nopeaa vauhtia. Erikoista on, ettei rva voi tällä kertaa tarinoida parvekepuutarhasta tai edes huonekasveista. Meillä on vielä pressut ikkunoiden edessä, ne saadaan pois noin kuukauden päästä. Parvekkeellekaan ei vielä pääse.

Kevään ja alkukesän merkkejä olemme huomanneet ulkoillessamme, vihreys vain lisääntyy joka päivä. Metsäkorte oli kasvi, jonka erityisesti tänään huomioin.

Olen nyt kolmatta vuotta puutarhapalstajonossa, läheisille palstoille jonotusaika on n. 5 vuotta.
Pitkä jonotusaika ei suoraan sanottuna tällä hetkellä rva:ta haittaa - lapsissa riittää niin paljon tekemistä! On kuitenkin mukavaa ajatella, että parin vuoden päästä meillä voi hyvinkin olla oma puutarhapalsta. En kyllä mene takaamaan, että aikaa olisi silloin yhtään enemmän kuin nyt.



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Kotilopäivitys ja sananen Niskasten arkipäivästä

Kotiloiden väestöräjähdyksen torjunta akvaariosta on jatkunut, olen tähän mennessä poistanut yli 200 kotiloa...Sain myös mielenkiintoisen vinkin: petokotilot. Idea olisi hankkia muutama petokotilo, jotka puolestaan pistelisivät suuhunsa pienempiä kotiloita.

Petokotilo sopisi meille lajina, meillä ei ole akvaariossa asukkaita, jotka sopisivat huonosti petokotilon kanssa. Tämä vinkki on kokeilemisen arvoinen, ja varmasti luonnonmukainen!

Lemmikkieläimistä vielä...rva:n luona käy edelleen vieraita, jotka kysyvät, onko meillä vielä marsuja. Niitähän ei ole ollut enää 1,5 vuoteen, mikä on oikeastaan todella vähän. Naakka muistaa vielä marsut hyvin, 2-vuotiaana hän alkoi jonkin verran ottaa osaa niiden hoitoon.

Rva luulee, etä on hyvin epätodennäköistä, että perheemme ainoita lemmikkejä olisivat tulevaisuudessakin akvaariokalat. Nyt vain on sellainen elämäntilanne, että Niskaset eivät jaksa hoitaa jälkeläistensä lisäksi muita, ja toisaalta moni lemmikkieläin varmaankin arvostaa hieman hiljaisempaa kotia ja rauhallisempia hoitajia.

Päivämme ovat olleet (no, ainakin kaksi viimeistä päivää) melko rauhallisia, vaikkakin täynnä toimintaa. Aamuisin herätään seitsemän aikoihin, Naakka lähtee puolison viemänä päiväkotiin. Minä ja Touhi teemme yleensä aamupäivisin ruokaa ja muita kotitöitä.

Aika harvoin olemme lähteneet aamupäivällä ulos, nyt säiden lämmetessä hiukan enemmän. Esimerkiksi eilen kävime aamulla kaupassa (ainekset tämän päivän ruokaan ja sen sellaista). Yhdentoista jälkeen Touhi menee yleensä päiväunille.

Touhi ei ole mahdottoman hyvä nukkuja, hänen päiväunensa kestävät hädintuskin tunnin (myöhemmin iltapäivällä hän nukkuu vaunuissa ehkä puolituntisen). Rva kärsii siksi kroonisesti oman ajan puutteesta, mutta ei ole siihen onneksi aivan nääntynyt.

Iltapäivällä tehdään lisää kotitöitä, sitten lähdetään ulos lenkille. Lenkin päätteeksi haetaan Naakka päiväkodista, ja usein mennään vielä n. puoleksitoista tunniksi puistoon. Sen jälkeen on vuorossa lasten ja aikuistenkin ateriointi. Puoliso tulee yleensä tässä vaiheessa kotiin.

Illalla on vuorossa päivästä riippuen peseytymisiä, leikkiä ja lukemista ja sen sellaista. Kun sujuu hyvin, molemmat lapset ovat nukkumassa iltayhdeksään mennessä tai vähän sen jälkeen. Illalla teemme omia juttujamme puolison kanssa yhdessä ja erikseen.

Viime aikoina olemme alkaneet katsoa poliisisarjoja Yle Areenasta. Aloitimme Midsomerin murhilla, nyt on vuorossa Sorjonen. Ohjelman katsominen vie meidät illalla yhteiseen "moodiin", mikä on tuntunut mukavalta.

Nukkumaan Niskasilla mennään arkisin n. 10.30 - 11.15 välillä. Aamulla on taas uusia päivä =)





perjantai 19. toukokuuta 2017

Kotiloiden väestöräjähdys ja sen torjuntaa

Niskasilla on vähän rauhoittunut, kun puoliso on palannut töihin..no ei vaan, kiire piti pintansa pitkään, nyt näyttää onneksi vähän rauhallisemmalta.

Kaksikko Touhi ja rva aloittivat yhteisen hoitovapaansa tänään, ja tarkoitus on jatkaa arkipäiviä tällä kokoonpanolla aina vuoden loppuun asti. Sen jälkeen Touhille on haettu paikkaa samasta päiväkodista, missä Naakkakin on.

Tänään koki eräänlaisen välietapin myös yksi työtehtävä, joka on ollut tekeillä koko alkuvuoden. Kiitokset mainiolle työparilleni - kokemus on ollut tähän asti tosi hyvä, eli jatketaan samaan malliin!

Eräs päivän projekteista oli, mikäs muukaan kuin kotiloiden nyppiminen akvaariosta. Kotiloita on ollut liikaa jo vuosia, oikeastaan siitä lähtien, kun tämä akvaario perustettiin. Aiemmin meillä on luotettu kotilontorjunnassa Touhunuoliaisiin, mutta nyt kun vettä kovetetaan, niitä ei hankita meille lisää.

Torjunta-aineet ovat niin voimakkaita, että ne jäävät väliin, joten eipä auta kuin nyppiä. Tänään olen nyppinyt pois 75 kotiloa! Joo, olen laskenut ne, jotta tietäisin, millainen populaatio akvaariosta kerralla lähtee.

Talven mittaan en ole nypintää harrastanut, nyt huomasin kotiloiden lisääntyneet valtavasti. Oikeastaan huomioni kiinnittivät ensin reikäiset kasvien lehdet ja kasvien huono kasvu. Toivottavasti kotiloiden vähenevät tehokkaasti, sillä olen jo pidempään haaveillut uusista kasveista.


Yläkuvassa näemme kolme naarasplatya nyppimässä mystistä möhkälettä...se on pieni palanen raakaa jauhelihaa, joka katosi kalojen suihin alta aikayksikön. Akvaariokalamme, kuten varmaan yleisestikin on, elävät pääasiassa kuivaruualla.

Siksi annan kaloille välillä muutakin, yleensä sitä, mistä perheellekin valmistuu ruokaa. Jauhelihan lisäksi kalat saavat ajoittain ainakin katkarapua ja erilaisia pakastekaloja, raakana tietysti. Pakastetut toukat kuuluvat myös kalojemme ruokavalioon ajoittain.

Isoin akvaariomme hoitotoimenpide, ulkosuodattimen puhdistus toteutui viime viikolla pääasiassa puolisoni toimesta. Se olikin päässyt likaiseksi, emme olleet ihan pysyneet vaadittavassa 4 x vuodessa - tahdissa.

Muuten akvaarion hoito merkitsee päivittäistä ruokintaa, viikoittaista (osittaista) vedenvaihtoa ja kasvien huoltoa. Vesiarvot, siis karbonaattikovuuden, mittaan vedenvaihdon yhdeydessä. Ai niin, niitä kotiloita poistan nyt päivittäin siihen asti, kunnes kasvit alkavat taas voida paremmin.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kengänkoroke numero kaksi

Kuntoilurintamalla on ollut...no sitä ryhdinkohotusta edelleen! Kävelylenkit joko vauvan kanssa tai ilman, ovat jokapäiväisiä. Eilen kävin heti aamulla hierojalla. Lapojen seutu, hartiat ja niska olivat päässeet todella kipeiksi.

Hieroja sanoikin, että ovatpas lihakset jumissa! No, minä vastasin hampaat irvessä ja kotiin kestää, kun lihaksia käsiteltiin.

Hierojasta vielä..olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen enemmän hierontaa. Kroppa pääsee niin huonoon kuntoon hierontojen välillä, että olen päättänyt tihentää käynnit kertaviikkoisiksi.

Elämäntilanteeni nimittäin on sellainen, että jatkossa arjestani tulee fyysisesti haastavampaa. Siksipä kehon huoltoakin tarvitaan enemmän.

Eilen lapsillani oli monta hoitajaa, ja otin vapauden kävellä apuvälinekauppaan ostamaan uuden kengänkorokkeen. Sain alkuvuodesta kehotuksen hankkia sellaisen. Hankin sen, ja maaseudulla se hävisi.

Olen oppinut korokeasioista, että jos jalkojen pituusero on noin sentin, ei kannata hankkia liian korkeaa koroketta ainakaan alkuun. Kaupassa oli korokkeita kahta kokoa, ostin 0,4-senttisen. Se isompi olisi ollut sentin korkuinen.

Jos hankkii alkuun liian korkean korokkeen, voi saada paikkansa kipeämmäksi kuin ennen korokkeen käyttöä. Kipuja tulee joka tapauksessa alkuun, ja asentokorjaus vaikuttaa ongelmaan pikkuhiljaa.

Jalkojen pituusero on yleistä. Omalla kohdallani on arvottu, onko kyse siitä vai lonkan virheasennosta. Tämä, kuten moni muukin asia on rva:n kohdalla kokeilua. Nyt kokeilen, saisiko selän oikeanpuoleiset jumitukset lievemmiksi "pidentämällä" vasenta jalkaa hieman.

Apuvälinekaupasta vielä...panin merkille, että välineet, joita oli esillä, oli käytännöllisyytensä lisäksi muotoiltu kauniisti, väritkin olivat hienoja. Jotenkin mieleen tulivat enemmän urheilu- kuin apuvälineet (ne kyllä ovatkin eräällä tavalla sukua keskenään).

Totesin mielessäni, että vaikka vammansa takia tarvitsisikin apuvälineitä, ei niiden onneksi tarvitse olla rumia. Pinnallista tai ei, kauniinvärisen apuvälineen kanssa on mukavampaa kuin ruman. Oikeastaan jotkut tuotteet olivat niin houkuttelevia, että on ihme, että lähdin kotiin vain sen kengänkorokkeen kanssa!




perjantai 12. toukokuuta 2017

Voikukkia ja lumisadetta

Rva:lla on kuluneella viikolla pitänyt kiirettä. Ei se kiireeltä toki näytä, jokaisella päivällä on ollut vain yksi meno. Pikkulasten kanssa se muuttuu kuitenkin kiireeksi. Yhdestä "aktiviteetistani" kirjoitan vähän enemmän myöhemmin.

Tähän kohtaan pakollinen sääpäivittely: tuleepas sitä lunta nyt. Lumen etu on toki, ettei se kastele (ellei ole vetinen räntäsade). Tiistaina ihailimme voikukkia lumisateessa. Ehkäpä se kevät kuitenkin vielä edistyy...

Naakkaseni, esikoistyttäreni, täytti tiistaina 4 vuotta! Hän on viime päivät ollut niin neljävuotiasta että, mutta muuttuu takaisin 3-vuotiaaksi illalla, kun on yötutin aika.

Keskiviikkona olimme päiväkodissa Naakan vasu-keskustelussa. Se oli hyvä keskustelu. Siellä ilmeni, että meillä on Naakastamme samanlainen käsitys kuin päiväkodin henkilökunnallakin. Kaikki oli ihan kunnossa.

Naakka puhuu ikätasoaan paremmin, on sosiaalisesti taitava ja rakastaa mielikuvitusleikkejä. Hän ei uusien asioiden äärellä ole ensimmäisenä ryntäämässä niiden ääreen, vaan tarvitsee lämmittelyä. Askartelu ja piirtäminen eivät ainakaan vielä ole hänen juttunsa.

Kyllä, meidän Naakalta se kuulosti! Neuvola on 30.5., ja siellä menee varmaan hyvin myös.

Olen muuten kaiken kiireen keskellä kerrannut espanjaa melkein joka päivä Duolingo-sovelluksen avulla. Se on pelimäinen kielenopetusohjelma, jossa voi valita itse, kuinka paljon opiskelee päivittäin. Rva valitsi 10 minuutin päiväharjoituksen, eli lyhimmän mahdollisuuden.

Opiskelussa käännetään lauseita, tunnistetaan sanoja ja toistetaan lauseita ääneen. Tykkään kaikenlaisesta opiskeluta, ja Duolingo on antanut minulle mahdollisuuden opiskella joka päivä, vaikka opiskelun määrä onkin vähäinen.

Tunnen jo edistyneeni, espanja on alkanut palata mieleeni. Olen vasta alussa, tehtynä on ehkä 20 prosenttia materiaalista.

Duolingolla voisi kokeilla tulevaisuudessa jonkin itselleni aiemmin vieraan kielen alkeiden oppimista, se kieli olisi varmaankin venäjä. Espanjaa olen opiskellut aiemmin yliopistossa neljän kurssin verran.

Kiitokset hänelle, joka esitteli sovelluksen minulle pari kuukautta sitten =)

Mukavaa viikonloppua!

PS: Kiireestä huolimatta olen saanut lähipäivinä tavata kolmea ystävääni. Kiitos Sinulle, joka vietit meillä lauantain, kiitos Sinulle, jonka kanssa söin lähiravintolassa sunnuntaina maailman parasta sahramirisottoa! Kiitos Sinulle, joka kutsuit minut keskiviikkona luoksesi! Te kolme veitte ajatukseni pois viime viikkojen sairastelusta, valvotuista öistä ja neljän seinän sisällä olosta <3

lauantai 6. toukokuuta 2017

Ryhdin kohotusta

Tällä viikolla teemana on ollut (rva ja hänen vaihtuvat teemansa...) ryhdin kohotus. Minulla oli lapsena ja nuorena hyvä ryhti. Johtuiko se kenties pituudestani - muita päätä lyhempi joutuu seisomaan ryhdissä, jotta pääsisi keskusteluetäisyydelle, kun seistään ringissä koulun pihalla.

Kun niskavamma huimauksineen iski, en pystynyt pitkään aikaan seisomaan suorana, kun huimasi ja sattui niin paljon. Tätä kesti useampi vuosi, ja siinähän se ryhti romahti.

Ihan parina viimeisenä vuonna olen pystynyt aika ajoin kurottautumaan hyvään ryhtiin. Tuntuu, että tänä keväänä olisi koettu läpimurto, eli se hyvä ryhti onnistuu yhä paremmin.

Luulen, että tällä tulee olemaan vaikutusta niskan kuntoon ja selän jumituksiin pidemmällä aikavälillä.

Tämän viimeisimmän ryhdinkohotuksen ansiosta olen löytänyt itseltäni sellaisia vatsalihaksia, joita en muistanut olevan olemassakaan. Olen myös iloinnut siitä, että kroppa näyttää paljon mukavammalta, kun olemus on ryhdikäs.

Ei se ryhdikkyys toki aina onnistu, välillä unohdan, miten piti olla, ja teen korjausliikkeen. Lasten hoito on epäergonomista puuhaa, kun hoidettavat sijaitsevat lähellä lattiatasoa. Edes Touhia ei hyvällä yritykselläkään saa enää hoitopöydälle, joten pöydästä voisi jo oikeastaan luopua.

Eilen olin taas hierojalla, tällä kertaa väli edelliseen hierontaan oli 2,5 viikkoa. Suunnistin sinne kävellen parin kilometrin matkan. Kyse oli suunnistuksesta, sillä en ollut käynyt kyseisessä paikassa tai kyseisellä hierojalla ennen.

Kokemus oli hyvä! Jokaisella hierojalla on oma "käsiala", ja pidin eilisestä käsittelyä oikein hyödyllisenä. Otteet olivat aika ronskit, mutta en kokenut, että käsittely olisi ollut liian voimakasta.

Tämä hieroja kiinnitti huomiota pitkittäisin selkälihaksiin (niihin selkärangan kummallakin puolella sijaitseviin), Ne olivat julmetun jumissa. Josko tuo ryhdin kohotus, tämänkertaisen kirjoitukseni aihe, auttaisi niihinkin.

Kiputilanne on ollut hieronnan jälkeen vähäinen, huimausta ei ole esiintynyt. Viime päivien aikana molempia esiintyi, mutta ei onneksi nyt.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Merihenkisillä treffeillä ja ekojutut, osa 2




Kun vasta pääsiäisestä selvittiin, vappukin meni jo. Sitä ei vietetty Niskasilla juuri millään tavalla.

Toivoimme nimittäin koko perhe Naakan ja Touhin pariviikkoisesta sairausputkesta, erityisesti nuorimmaisen korvatulehduksesta. Olo on ollut rättiväsynyt, mutta helpottaa toivottavasti pian.

Nyt meillä on täällä apua ja seuraa isovanhempien muodossa, siitä suuri kiitos heille! Nyt humpsahdettiin yhtäkkiä toukokuun puolelle, ja pääsimme eilen illalla puolison kanssa ihan oikeille treffeille.

Kävimme Helsingin hietalahdessa (pöytä oli varattu Merimakasiini-ravintolasta). Puoliso keksi, että voimme juoda ensin kuoharit Glarion-hotellissa (16 kerrosta, baari siellä ylhäällä). Kaikki olisi ollut oikein täydellistä ilman rva:n korkean paikan kammoa.

Maisemahissi sai rva:n niin huonovointiseksi, että eipä sinne baariin sitten jääty. Puoliso kävi katsomassa maisemat, ja palasimme alas. Kuoharit nautittiin aulabaarissa ja rva:kin kykeni rentoutumaan. Merimakasiini sijaitsee onneksi tukevasti katutasolla.

Oli mukavaa viettää aikaa puolison kanssa kaksin. Treffit ovat nykyään todella harvinaista herkkua, ja jokainen pienen lapsen vanhempi tietää, kuinka piristävää on, kun ihokontaktissa (tai puolen metrin päässä) ei ole koko ajan joku.

Lisäksi on upeaa, kun voi viettää 3 tuntia ilman kolmeakymmentä keskeytystä toimiinsa. Meillä oli mukavaa! 

Ekojutuista, joita rva säännöllisen epäsäännöllisesti harrastaa, on tänään vuorossa marjanpoiminta! Vuodenaika tekstille on toki mahdollisimman väärä, mutta kun marjojen kerääminen metsästä ja muualta on ekologisimmista ekologisin juttu, niin se olkoon vuorossa nyt.

Rva:lla on oikeastaan pienestä pitäen ollut intohimo marjanpoimintaan. Olen ollut vanhempieni, mummon, tädin jne. mukana poimimassa mustikoita ja puolukoita. Itsekseni napsin suuhuni mökillä näiden lisäksi vadelmia ja metsämansikoita. 

Marjanpoiminta ei oikeastaan ole rva:lle pelkästään rento juttu, vaan totista toimintaa! Joitakin vuosia sitten anopin luona meinasin kertakaikkisesti hermostua, kun en heti päässyt metsään. Sillä kerralla oli hyvä mustikkasato, kuutisen litraa yhdessä päivässä. 

Puolukoita on ollut usein hyvin kesämökkimme lähistöllä. Kerran poimimme parissa tunnissa kolmisen litraa, tosin meitä oli useampi poimija (ja 2-vuotias Naakka, jota piti vahtia, jottei kielon marjoja tulisi mukaan). 

Mihin niitä marjoja sitten käytetään? Meillä on aika pienet pakastintilat, ja syksyihin suuri osa tiloista täyttyy marjoilla. Tuoreeltaan marjat ovat toki parhaita, mutta pakastettuna niitä käytetään smoothieihin, vispipuuroon ja leivontaan. 

Viime kesän tulos oli muuten surkea. En raskaudeltani kyennyt kyykkimään yhtään missään, eikä ollut voimia myöskään ostaa ja pussittaa. 

Ensi kesänä... no kyllä me ainakin mansikoita hankimme (se on se maitorahka mansikoilla ja cashew-pähkinöillä, mikä maittava välipala!).

Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...