Rouva Niskanen

Yksi ajoittaisista viihdykkeistäni on Ylen Elävä Arkisto. Minusta on ollut hieno ajatus säilöä vanhoja filmejä kaikenlaisista aiheista jonnekin nyt, kun se on mahdollista ja vielä siten, että ne ovat kaikkien katsottavissa. Eilisillan filmi, alle puolen tunnin dokumentti Suomen asuinoloista 1970-luvun alussa, oli pysäyttävää katsottavaa. Siinä kerrottiin perheistä, jotka asuivat Tampereen vanhoilla puutaloalueilla (lähinnä Pispalassa). Nyt ihannoidut puutalokorttelit olivat 1970-luvulla huonossa kunnossa. Dokumentin perheet asuivat pienissä tiloissa asunnoissa, joissa kannettiin vesi ulkoa ja sisävessoja ei ollut. Hankalinta taisi kuitenkin olla asuntojen huono kunto - lämpö ei pysynyt sisällä eikä ilmanvaihtoa ollut. Lähinnä asumuksista tuli mieleen slummi. Tuohon aikaan Suomessa vallitsi kova asuntopula. Betonilähiöt olivat vasta rakenteilla, ja asuntoja valmistui koko ajan liian vähän. Jos oli suhteita, parempiin asuinoloihin saattoi päästä vähän helpommalla. Dokumenttia ka

Kun Naakka oli saatu loppuviikosta kuosiin, kului pari päivää ja minä aloin yskiä. Parin päivän ärsytysyskä muuttui tiistain aikana tukkoiseksi nuhaksi ja kuumeelta on sentään vältytty. Puoliso on onneksi vielä terve, ainakin toistaiseksi. Parin päivän avainsana kohdallani onkin ollut lepo. Työjuttuja olen onneksi pystynyt siirtämään, eihän flunssa onneksi niin kauan kestä. Meillä on lisäksi ollut viime aikoina todella paljon hulinaa, Naakan synttäreitä juhlittiin koko viikonloppu ja vielä oikeastaan maanantainakin. Ei ihme, jos tauti ja väsymys sen jälkeen iskevät. Onnekseni sain aikanaan niskavamman, jonka takia olen vuosikaudet joutunut säännöstelemään tekemisiäni ja priorisoimaan kaikenlaista. Se auttaa ihan tavallisissa tartuntataudeissakin - ymmärrän hidastaa ja pysähtyä kokonaan. Oman kehon tuntemus on yllättävän tärkeä asia. Toki se toimii välillä niin yllätyksellisillä tavoilla, että kaikessa ei pysy mukana. Kuitenkin, osaan esim. flunssan iskiessä arvioida oikein hyvin

Liikunnallinen taantumiseni helpotti toissapäivänä sitten hieman, kun aloin tehdä lapaluiden alaosaa vahvistavia selkälihasliikkeitä. Ne eivät vaikuta vatsan alueelle millään tavalla, ja ovat muutenkin vakaasti ja hallitusti tehtäviä. Minun piti jälleen kokeilla, mitä on tehtävissä, kun lapaluiden väli (ja niitä ylemmät osat kehosta) ovat tällä viikolla menneet oikein erityisesti lukkoon, sillä muiden kipujen lisäksi myös leposärkyä aiheuttavalla tavalla. Toissapäiväiset liikkeet auttoivat mukavasti, eiliset eivät. Niskani kanssa olen oppinut, että edes hyvät, oikein tehnyt liikkeet eivät jokaisella kerralla auta, ja joskus saattaa jopa joku paikka mennä entistä enemmän lukkoon. Kokonaisuudessaan yläselän verenkierto kuitenkin hieman parani, kun lisäsin harjoitteisiin olkapäiden pyörittelyn. Sekin täytyy tehdä peilin edessä, jotta vinoon kiertyvä kroppani pysyisi suorassa. Jos en tee niin, myös olkapäiden pyörittely jumittaa yläselkää entisestään. Huimaus vaivasi eilen ja toi

Lapselle iski viime yönä jonkinlainen hengitystietulehdus. Yskä oli alkanut jo edellisenä päivänä, kurkkukipu todennäköisesti myös. Yöllä yskitti sitten niin paljon, että makuulla olo ei onnistunut. Sitten tulikin pulaus eteisen matolle (yön aikana monta muuta, ehkä jopa yksi vessanpönttöön). Kuume nousi yöllä noin neljäänkymppiin, mikä toki on 3-vuotiailla ihan tavallista. Jotenkin mentiin yön ylitse, Naakka suostui viimein ottamaan särkylääkkeen, jolla uni tuli. Mekin nukuimme alkuyön jälkeen vielä pari tuntia. Naakalle ja minulle tuli siis sairastamis- ja sen hoitopäivä. Pääsin siinä mielessä helpolla, että yön väsyttämä tyttö nukkui koko aamupäivän. Sain siis tehtyä pari tuntia töitäni, mikä olikin hyvä, sillä niillä oli vähän kiire. Ihme kyllä , satuin eilisellä kauppareissulla nappaamaan mukaan kaksi suomalaista lastenelokuvaa, Onnelin ja Annelin sekä Risto Räppääjän (tarkoitukseni oli tutustuttaa Naakkaa suomalaisiin lastenelokuviin ja nauttia itse niiden katselusta myös)

Kipuaistimukset - ne ovat olleet tällä viikolla oikein korostuneesti esillä. Niska kipuilee vanhasta tutusta kohdasta, oikealta ja ylhäältä. Oma reaktioni kipuun on ärsyyntyminen, toisaalta ihan puhdas kyllästyminen. Vaihtaisi jo paikkaa, tosi tylsää paikallistaa samankaltainen kipu samassa paikassa vuodesta toiseen! Vaihteluakin on ilmennyt alaselkäkipujen merkeissä. Ne tulevat tietysti lähinnä vatsan painosta, minulla alkaa olla ihan valtava vatsa! Vauva "roikkuu" isomman sisaruksensa tavoin aivan vatsan etuosassa, enimmäkseen oikealla puolella. Se muuten reagoi, kun Naakka painaa kevyesti vatsaa sormellaan ja sanoo "tööt, Nappe" :D Raskausajan kipu ei ole sinänsä mitään uutta, minullahan on tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä kipuja päivittäin ja usein öisinkin. Oikeastaan, jos kipuja ei olisi, miettisin varmaankin, olenko jotenkin kipeä! Olen oikeastaan päässyt kipujeni kanssa helpolla! Tiedän varsin hyvin olevani kaukana maailmasta, johon kuuluu säänn

Meillä on ollut oikein keväinen viikko! Äitiryhmässä, jossa käyn, kysytään aina viikon kuulumisia. Olen todennut, että niitä on äkkiseltään hyvin vaikea muistaa, vaikka tapahtumat sijoittuvat aivan edellisille päiville. Nyt on torstai. Tässä postauksessa muistelen, mitä olemme tehneet viime lauantaista tähän päivään. Arvatkaapa, löikö heti tyhjää! Nyt yritän kuitenkin. Lauantai : Vappuaatto. Päivä oli meille poikkeuksellinen siinä mielessä, että saimme seuraksemme ulkomailla asuvan ystäväni ja hänen 5-vuotiaan poikansa. Lähdimme katsomaan alkavaa vappuhumua kaupungille. Nautin siellä olosta. Lapset leikkivät dinosaurusta puistonpenkin alla ja saunaa ravintolapöydän alla. Puoliso haikaili lounasristeilylle, lupasin, että toteutamme joskus muulloin. Naakka nukkui päiväunet myöhässä. Sunnuntai : Vapunpäivä. Puolison kello soitti 4.15 ja hän lähti lentokentälle tuntia myöhemmin. Naakka alkoi heräillä 6.15. Vähänlaiset yöunet. Isäni haki meidät iltapäivällä lapsuuden kotipaikkakunn