Rouva Niskanen

Viime aikoina olemme geokätköilleet toden teolla. Minulle ei tosin ole tullut uusia löytöjä, mutta Naakalle kyllä. Tänään seikkailimme kätköillä lapsuudenkotini maisemissa. Se toimi yhtä hyvin minulle kuin ensikertalaisellekin, sillä... Olen kerennyt unohtaa, missä kymmenisen vuotta sitten löytämäni kätköt tarkalleen sijaitsevat :D Siinä mielessä saan kiksejä etsimisestä, vaikka olen jo ne kertaalleen löytänyt. Naakka puhuu jo, miten hän voisi tehdä oman kätkön...se saa kyllä vielä odottaa. Pidän geokätköilyä edelleen hienona harrastuksena. Se saa liikkeelle, siinä oppii uusia asioita uusista (tai tutuista) paikoista ja siinä on jännitystä, joka liittyy luultavasti metsästäjä-keräilijä-historiaan. Olen iloinen, että Naakkakin on innostunut! Olemme saaneet viettää aikaa lasten puolivuotiaan serkkupojan kanssa :) Se on ollut kaikista mukavaa. Serkkupoika tuo mieleen omien lasten vauva-ajat, mutta tädin roolissa hoidettavaa on rajoitetummin. Jännästi vauvan käsittely tulee "takarai...

  Alan onnekseni olla jo lähellä finaalia opiskeluvuoteni kanssa. Toivoakseni kulunut viikonloppu oli viimeinen, jonka vietin opiskelujen parissa. Viikonloppuopiskelu saa nyt todellakin riittää kuten muukin opiskelu. Olen toki valittanut työn määrästä ja välillä laadustakin, mutta täytyy mainita, että monia kiinnostavia asioita on käyty läpi, ja opinnot olivat todella sosiaaliset. Koronarajoitukset olivat toki vielä päällä suurimman osan aikaa, mutta kasvokkain nähtiin monta kertaa. Vielä pitää jaksaa viisi arkipäivää. Niiden aikana saan valmiiksi loppututkielman sekä yhden parin sivun esseen. Sen jälkeen opiskelut ovat paketissa. Uskomatonta! Koska lähetin tänäkin viikonloppuna lapset muualle, he pääsivät onnekseen tapaamaan serkkupoikaa muutaman viikon "tauon" jälkeen. Hetket vauvaserkun kanssa olivat menneet hyvin, ja toivottavasti vauva ei täysin uupunut näihin marakatteihin... Lasten mielestä hauskinta oli pitää "tuijotuskilpailua" vauvan kanssa. 3-viikkoinen...

Olen havainnut , että moni pienten lasten kotona oleva huoltaja kokee olevansa yksinäinen...ja samalla välttelee kaikenlaisia vanhempaintapaamisia kuin ruttoa. Tämä on tietysti vähän provokatiivinen aloitus, se ei ole kuitenkaan tarkoitukseni. Kaikille eivät MLL:t ja sen sellaiset edes sovi - osalla on jo valmiiksi sen verran kotona olevia kavereita, että päivät sujuvat hyvin. Huom. kirjoitukseni perustuu suuren kaupungin tilanteeseen - toisaalta, olen havainnut, että täälläkin on paljon yksinäisiä. Kun Naakka oli 6 kuukautta vanha, muutimme kokonaan uudelle alueelle. Minulle ei ollut kerennyt muodostua yhteisöä edellisellekään aluelle, koliikkivauvan kanssa ei jaksanut sosiaalistua.  Uudella alueella , jossa asumme edelleenkin, toimi sekä leikkipuiston kerho että MLL:n kerho. Sen sijaan kauppakeskus tms. puuttui kokonaan. Muut käyntikohteet olivat Alepa, R-kioski ja apteekki.  Päätin, että samassa tilanteessa olevien vanhempien tapaaminen on meille hyväksi...

Jos Rva:ta katsoisi konservatiivisen imetyksen tukijan näkökulmasta, hän olisi varmaankin karmiva näky. Se äiti, joka kaivaa pirun esineen, tuttipullon esille julkisessa paikassa ja kaataa siihen kiellettyä eliksiiriä, korviketta. Sillä p***keleellisten pitojen juhlajuomalla on pilattu Niskasilla jo kaksi lasta, Naakka, vielä alle 120 cm ja noin 20 kg, eskarilainen ja Touhi, 3v,  102 cm ja 18 kg. Touhi on tosin saanut lypsettyä äidinmaitoa vauvana kymmenenkuiseksi asti. Arvatkaapa, kumpi lapsi meillä sairastui korvatulehduskierteeseen, tarvitsee Ventolinea ja, putket on asennettu kaksi kertaa ja kitarisat on poistettu? Rva:n mielestä mediaa seuraten pulloruokinnasta muodostuu kuva, että pulloruokkivat vanhemmat (äidit) ovat mainonnan orjia ja luovuttajia, ovat osanneet seurata huonosti Imetyksen tuki ry:n viestiä. Jos asia on todella niin, niin miksi ainoat rva:n tapaamat pulloruokkivat vanhemmat ovat vanhempia, joiden vauvojen kanssa muu ei ole onnistunut? Haluaisin nähdä ...

Olen yhden jos toisen kerran kirjoittanut blogiini väsymyksestä. Se kalvaa minua, kuten jokaista ainakin joskus. Joskus olen ollut niin väsynyt, että päivä alkaa tuntua raskaalta heti aamusta. Se korjaantuu yleensä ajallaan. Nyt täytyy sanoa, että olen ollut poikkeuksellisen virkeä. Luulen, että suuri syy on se, että olemme olleet terveenä kolme kuukautta putkeen. Syksyn flunssa-aika on toki tuloillaan, mutta tällaisen breikin jälkeen sekin saattaa sujua. Ehkäpä on niin, että elämässäni ei kerrankin ole niin kovin kuormittavia tekijöitä. Toki epäkohtia ja kehitettävää on, mutta rytmi arjelle on kehittynyt varsin hyvin. Kesäkin oli täynnä matkaamista ja uusia, vaihtelevia asioita, sekin ehkä virkisti. Ehkä perun tämän kaiken, kunhan pääsemme kekaroiden kanssa lounasaikaan asti ;) Yleensä olen päivän aikana eniten väsynyt alkuillasta. Kuuden jälkeen väsymys on ihan fyysistä - silloin tuntuu raskaalta lähteä liikkeelle, vaikka varsinkin kesäaikaan se on meillä ihan yleistä. Viik...

Tällä kertaa rva päätti kirjoittaa pienen muistelon 2013- ja 2016- syntyneiden vauvojensa arkeen liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista. Rva muistaa, kuinka uudet termit vain vilisivät silmissä...elettiin vuotta 2012, ja rva oli juuri tiedostanut päätyvänsä todennäköisesti äidiksi seuraavan vuoden toukokuussa. Kaikki oli uutta ja käsitteiden määrä oli suorastaan ahdistava. Vauvan saamiseen ja vanhemmuuteen liittyy mielestäni aivan valtavasti "pitäisi"-juttuja. Tuntuu, että yhtäkkiä kaikkien pitäisi rakentaa vanhemmuutensa tasan samanlaisiin puitteisiin, vaikka jokainen perhe on oikeasti erilainen. Tässä kirjoituksessa rva on päättänyt listata meillä toimineita ja toimimattomia juttuja unohtamatta pilkettä silmäkulmasta. Aloitan ei-listasta ja etenen kyllä-listaan. Loppuun sain muutaman jutun, joka jäi kokeilematta, kun lasten vauvaikä loppui. Nämä eivät iskeneet: Värikylpy Sanon ihan suoraan, että yök! En tykkää, kun ruualla sotataan. Kun edes ajatus vauvan v...

Koskapa minulla on vapaaviikonloppu , kerkeän kirjoittamaan toisen osan raskauden jälkeinen masennus -aiheisesta tekstistäni nyt heti samana päivänä. Heti alkuun rva:n on syytä huomauttaa, että kaikki masennukset ovat yksilöllisiä, eikä hoidosta ole olemassa yhtä totuutta. Kokemus on omani, yleistää en tällä enkä edellisellä kirjoituksellani halua. Tahdon kuitenkin kirjoittaa, mikä auttoi minua paranemaan. Luulen, että lepo oli minulle ensisijainen paranemisen väline. Toinen ratkaiseva alkutekijä taisi olla sairaalaruoka - kuten ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, aloin jaksaa syödä säännöllisesti ensimmäistä kertaa kuukausiin. Lepoa sain öisin , kun minun ei enää tarvinnut nousta ylös Naakan syöttöihin. Se oli ensiarvoisen tärkeää. Kun muutimme parvekkeelliseen asuntoon, Naakan päiväunet alkoivat. Samoihin aikoihin, noin puolivuotiaana, hänen vatsansa alkoi voida paremmin. Siitä lähtien aloin tuntea, että minulla on vauva, ja minä olen hänen äitinsä, ja että kykenen edes j...

Rva on nyt takaisin "kuosissa" juhannusmatkan jälkeen, tai ehkä sittenkään. Rva kävi toissapäivänä hierojalla, kroppa oli jumittunut monesta kohtaa. Hieronnassa olisi tarkoitus edistyä. Edistyminen tapahtuu hieronnan ja omien kotiharjoitusten avulla. Itse olen vuosien varrella joutunut tyytymään ylläpitoon ja hienoiseen edistymiseen (usein tulee myös takapakkia). Ongelmani on, että lihakset lähtevät jumittumaan uudestaan todella nopeasti, muutama tunti hieronnan jälkeen. Joitakin hyviä päiviä on, viimeistään viikon päästä tilanne on ennallaan. Teen säännölliset venytykset joka päivä. Ongelmani on, että tietyt kohdat (lapojen väli ja niska) tuntuvat menevän venyttelystä enemmän jumiin, vaikka venyttely olisi kuinka maltillista ja verryttelykin kuuluu ohjelmaan. Tähän ongelmaan olisi mukava löytää ratkaisuja ja helpostusta, vaikka usein tuntuu, että eihän tästä mitään tule. Viime viikolla rva teki muutaman tunnin irtioton perheestään lähtemällä lenkkeilemään Töölönl...

Viime yö meni taas vaihteeksi metsään...Touhi alkoi itkeä aamuyöstä, ja pari tuntia hereillä oltuamme (ja Touhia lääkiten ja rauhoittaen) totesimme puolisomme kanssa, että eiköhän korvatulehdus nro 5 ole astunut estradille. Koska pojalla ei ole kuumetta, en lähde viemään häntä lääkäriin päiväsellä, vaan puoliso tekee sen, kun tulee töistä. Hyvin kiukkuisen aamun jälkeen poika nukahti, ja nukkuu edelleen. Meillä olisi ollut taas vauvatanssit, mutta sairauden ja sateen vuoksi emme lähde minnekään. Luulen, että korvat putkitetaan, näin sanottiin viimeksi, kun Touhi oli lääkärillä. Ei, ei se ollut viimeksi, vaan toissakerralla, sillä viimeksi Touhin korvia tutkittiin lastenklinikan päivystyksessä sunnuntaina. Lääkityksestä puhutaan nykyään paljon - siis vähentämismielessä. Omalla kohdallani aihe on tullut tutuksi kipulääkityksen kanssa. Moni tuntuu olevan hyvinkin aggressiivinen lääkkeiden vastustaja. Toki liikakin on aina liikaa. Touhille olemme antaneet paljon kipulääkettä viim...

Eräs syy , miksi nykyinen asuinpaikkamme on mielestäni niin mukava, on tapahtumien ja tilaisuuksien runsaus. Kun tekemistä (siis muuta kuin töitä tai ihan tavallista oleilua) kaipaa, sitä on mitä todennäköisimmin saatavilla. Touhin kanssa olemme syystä tai toisesta jääneet järjestettyjen vauvajuttujen ulkopuolelle. Niinpä päätinkin viikko sitten ryhdistäytyä: leikkipuiston kesäohjelma ilmoitti vauvatansseista - siispä sinne! Lähtökohtaisesti Touhi, noin 12 kiloa, ei enää ole ihan optimaalinen tanssitettava. Minä taas en juurikaan nykyään tanssi (tanssi oli kuitenkin nuoruusaikojeni harrastuksista pitkäkestoisimpia, siis erilaiset tanssitunnit n. 8 - 17 -vuotiaana). Saavuimme paikalle semi-tihkusateiseen säähän. Tanssiryhmä oli juuri alkamassa, äitejä vauvoineen. Osoittautui, että lähes kaikki olivat osallistuneet kevään aikana vauvatanssikurssille. Niinpä, kun kokemustamme kysyttiin, vastasin Touhin puolesta, että lähdemme liikkeelle nollasta. Tunnin alkaessa ihastuin vauvatan...

Niskasilla on vähän rauhoittunut, kun puoliso on palannut töihin..no ei vaan, kiire piti pintansa pitkään, nyt näyttää onneksi vähän rauhallisemmalta. Kaksikko Touhi ja rva aloittivat yhteisen hoitovapaansa tänään, ja tarkoitus on jatkaa arkipäiviä tällä kokoonpanolla aina vuoden loppuun asti. Sen jälkeen Touhille on haettu paikkaa samasta päiväkodista, missä Naakkakin on. Tänään koki eräänlaisen välietapin myös yksi työtehtävä, joka on ollut tekeillä koko alkuvuoden. Kiitokset mainiolle työparilleni - kokemus on ollut tähän asti tosi hyvä, eli jatketaan samaan malliin! Eräs päivän projekteista oli, mikäs muukaan kuin kotiloiden nyppiminen akvaariosta. Kotiloita on ollut liikaa jo vuosia, oikeastaan siitä lähtien, kun tämä akvaario perustettiin. Aiemmin meillä on luotettu kotilontorjunnassa Touhunuoliaisiin, mutta nyt kun vettä kovetetaan, niitä ei hankita meille lisää. Torjunta-aineet ovat niin voimakkaita, että ne jäävät väliin, joten eipä auta kuin nyppiä. Tänään olen nypp...

Kuntoilurintamalla on ollut...no sitä ryhdinkohotusta edelleen! Kävelylenkit joko vauvan kanssa tai ilman, ovat jokapäiväisiä. Eilen kävin heti aamulla hierojalla. Lapojen seutu, hartiat ja niska olivat päässeet todella kipeiksi. Hieroja sanoikin, että ovatpas lihakset jumissa! No, minä vastasin hampaat irvessä ja kotiin kestää, kun lihaksia käsiteltiin. Hierojasta vielä..olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen enemmän hierontaa. Kroppa pääsee niin huonoon kuntoon hierontojen välillä, että olen päättänyt tihentää käynnit kertaviikkoisiksi. Elämäntilanteeni nimittäin on sellainen, että jatkossa arjestani tulee fyysisesti haastavampaa. Siksipä kehon huoltoakin tarvitaan enemmän. Eilen lapsillani oli monta hoitajaa, ja otin vapauden kävellä apuvälinekauppaan ostamaan uuden kengänkorokkeen. Sain alkuvuodesta kehotuksen hankkia sellaisen. Hankin sen, ja maaseudulla se hävisi. Olen oppinut korokeasioista, että jos jalkojen pituusero on noin sentin, ei kannata hankkia liian k...

Eihän se Touhin virustauti mihinkään loppunut. Maanantaina kuume nousi taas 39 asteeseen, ja poika oli kivulias. Maanantain päivystin itkevä poika sylissäni olkkarin lattialla, ja aloin huolestua, kun särkylääke ei tehonnut. Iltapäivällä, kun puoliso tuli kotiin, veimme Touhin lastenklinikan päivystykseen. Oli kyllä seitsemäs ihme, että olimme ainoat potilaat koko päivystyksessä. Kymmenessä minuutissa tulimme ulos korvatulehdusdiagnoosin kanssa. Maanantain ja tiistain välisenä yönä Touhi valvoi paljon, ja Naakkakin valvoi ja yski. Nukuimme puolison kanssa ehkä 2 tuntia koko yönä. Tiistaina puoliso oli työmatkalla, ja ukki oli apunani. Kivulias lapsi, olohuoneen lattia ja onneksi jo terveempi Naakka, joka oli jo päiväkodissa. Eilen selvittiin jo vähän vähemmillä korvakivuilla. Särkylääkkeet olivat Touhilla huipussaan, kuume pysytteli onneksi poissa. Maito ei juurikaan maistu, sitä on pitänyt juottaa usein mutta vähän kerrallaan. Hissuttelimme Touhin kanssa jälleen olohuoneen la...

Naakan nuhakuume alkaa olla lopuillaan, joten vaihtelun vuoksi Touhi sairastui uudelleen. Rva:lla ja puolisolla alkaa olla zombifiilis tämän tautijakson kestettyä jo liian kauan. Koska Touhin kuume sahaa neljänkympin lähellä, veimme hänet eilen koko perheen voimin lääkäriin. Poikaraukka ei kyllä fanittanut lääkärireissua. Hän on vierastamisvaiheessa, ja lääkärin tutkimus oli hänen mielestään ihan kamala. Yllättäen verikokeen otto sujui mainiosti, Touhi ei edes huomannut, koska ihasteli niitä näytteenottopöydän hauskoja putkiloita. Mitään hälyttävää ei vauvastamme löytynyt, kyseessä on virustauti, joka hoituu ajan ja särkylääkkeiden kanssa. Yöt ovat nyt entistäkin levottomampia, kun sekä Naakka että Touhi yskivät samaan aikaan ja vuorotellen. Piristyäksemme lääkärikäynnin tunnelmista poikkesimme kotimatkalla muumikahvilassa. Kahvilasta on tullut lyhyessä ajassa rva:n suosikki. Rva ei jostakin syystä viihdy kahviloissa, joku niiden tunnelmassa stressaa rva:ta. Rva ei ehkä osaa heng...

Rva jumitti juuri itsensä sohvalle makuuasentoon (bloggaaminen sujuu täältä käsin oikein hyvin). Päivä alkaa olla pääosin takanapäin ja molemmat lapset ovat nukkumassa poikkeuksellisen aikaisin. Se tietää...lisäminuutteja päivän vapaahetkeen, jee! Sunnuntaina treenattiin taas rva:n ajotaitoja, ja ajettiin kunnan "isolle kirkolle". Mukana oli koko perhe, ja tarkoituksena oli löytää kevään ensimmäinen geokätkö kirkon katsomisen ohella. Matkan lähdettiin iltapäivällä, kun nuorimmainenkin heräsi päiväunilta. Täytyy ihan ääneen kehua, että rva on harjoitellut maalla ollessamme ajotaitoaan reippaasti. Nyt tuntui ensimmäisiä kertoja siltä, että pystyin rentoutumaan ajaessa. Matkaan kuului maantieajoa, lyhyt pätkä kantatiellä ja taajama-ajoa taajamassa, joka ei ollut minulle tuttu autolla ajamisen näkökulmasta. Retkelle kannatti muutenkin lähteä, sillä elämme viimeisiä aikoja, kun koko perhe on pääasiassa vapaalla. Naakka ei olisi halunnut lähteä, mutta tykkäsi retkestä lopul...

Rva on perheensä ohella edennyt kuluvaa viikkoa tasaisen rauhallisesti. Lähipäivät tulevat olemaan täynnä toimintaa, poikkeuksellistakin. Toivottavasti niihin sisältyy myös rauhallisia hetkiä muulloinkin kuin klo 21.45 jälkeen illalla. Naakka sai pari päivää sitten hampurilaisravintolasta pikkuponi-lelun, aterian kylkiäisenä tietenkin. Katsoin sitä aluksi kärsien - taas noita muovinkappaleita, joita nurkistamme löytyy jo valmiiksi oikein kiitettävästi. Myöhemmin, kun tulin pieneltä lepohetkeltäni yläkerrasta, odotti keittiössä yllätys: puoliso oli väkertänyt ponille kartongista tallin, ja Naakka oli innoissaan. Minä päätin osallistua. Neulon parhaillaan vihreästä langasta tilkkua, mikä on jo keskeneräisenä ilmiselvä ruohoniitty. Eilen askartelimme ponille Naakan kanssa harjoitusrataa. Naakan mielenkiinto ei ole vielä loppunut, joten poni saanee ympärilleen isommankin maailman. Rva on voinut viime päivinä, luultavasti elämän hektisyyden takia henkisesti hieman huonosti. Stressi...

Rva on huomannut , että perheen rytmin muuttuessa oppii uusia asioita itsestään. Rva on kouluiästä asti ollut ns. aamupäiväaktiivinen, eli parhaimmillaan n. klo 9 - 12 aamulla. sen jälkeen työteho laskee  (ennen kahdeksaa on ihan kamalaa joka tapauksessa). Huonoimmillaan oma suosituskyky on n. klo 12 - 16, jonka jälkeen se alkaa hitaasti nousta. Hyviä tunteja riittää noin klo 20:een asti, jonka jälkeen työteho taas laskee. Aktiiviset toimet luonnistuvat rva:lta toki huonompina ajankohtinakin, mutta mieluiten rva toimisi itselleen parhaina tunteina. Olisikohan siesta-kulttuuri rva:lle muuten hyvä? Kellonaikojen suhteen se tuntuisi toimivan! Kun perheemme muutti maaseudulle ja puoliso jäi osa-aikaiselle vanhempainvapaalleen, keikahti rytmimme erilaiseksi kuin mihin olimme tottuneet. Nyt olemme koko perhe useana päivänä viikossa samaan aikaan kotona, Naakka on poissa päiväkodista ja meillä on suhteellisen uusi vauva talossa. Aluksi sekä paikan- että perheemme rytmin muutos tu...

Tänään on taas venytelty rintarankaa - se onnistui hyvin, kun Naakka oli isänsä kanssa lämmittämässä saunaa. Ei se helppoa ole, nyt iltasella olo tuntuu ennemminkin kivuliaalta kuin vetreältä. Venyttely oli sinänsä hauskaa, kun minulla oli seuranani Nappe-mies, ikä tarkalleen kuusi kuukautta ja yksi viikko. Nappekin tykkää jumpata. Hän yrittää punnertaa eteenpäin, mutta kun se maha ei nouse lattiasta, niin sitten ei! Sen sijaan käännös oman akselin ympäri onnistuu, sillä matkalla maailma ehtii avautua monelta eri kantilta. Vaikka keittiömme on tätä nykyä oikein suuri, jumppa- ja venyttelysession aikana päädyimme Napen kanssa monta kertaa limittäin. Siitä seurasi monta "äiti keksi hauskan jutun" - ilmettä ja tirskahdusta. Työttömän ja puolikuntoisen (onneksi vuosien mittaan jo ehkäpä 3/4 -kuntoisen) näkökulmasta olen seuraillut viimeaikaista keskustelua työllisyyden parantamisesta. Sujahdan työikäisenä lukuisien muiden kanssa työkelpoisten joukkoon, koska minulla...

Niskaset selvisivät muutosta, olemme nyt olleet täällä "maaseudun rauhassa", pienessä vihreässä talossa lauantaista saakka. Tosin sunnuntaina teimme puolison kanssa vielä yhden muuttokeikan kaupungista... Ensimmäiset päivät ovat olleet täynnä asettumista, tavaroiden purkamista, niiden etsimistä ja asettumista kaikin puolin. Lapset määräävät päiviemme kulun, eli sinänsä tekeminen on täällä samankaltaista kuin missä tahansa muualla. Vähän tahtia on hidastanut myös flunssa - se oli ensin Naakassa ja nyt Napessa. Molemmat ovat onneksi jo toipumaan päin, eikä meillä aikuisilla näy taudin merkkejä. Taudeista tulikin mieleen, että rva on syksystä asti nauttinut d-vitamiinia yli yleisten terveyssuositusten (en kuitenkaan niin paljon, että yliannostuksen vaaraa olisi, käsittääkseni). Johtuuko sitten siitä vai onko puhdasta sattumaa, en ole sairastunut vielä mihinkään tänä syys- ja talvikautena. Teimme Naakan kanssa tänään retken kyläkirjastoon. Tämä lapsuuden kotipaikkaku...

Aamutohtori-ohjelmassa oli eilen lääkäri Jukka-Pekka Kouri, joka tunnetaan niska-asiantuntijuudestaan. En tiennyt, että hän on ohjelmassa, joten avasin aamu-tv:n, ja näin ohjelmasta viimeiset minuutit. Ensinnäkin, hyvä että niska-asioista puhutaan mediassa. Toiseksi, lopussa tuli tärkeitä asioita (varmaan alussakin, pitää katsoa Areenasta). Kouri sanoi, että tärkeää niskan terveydelle on pitää kunnossa myös lavan tuki eli lavan alueen lihakset ja syvät vatsalihakset. Näin myös rva pn alkanut palata perusasioiden äärelle, eli alkanut taas kiinnittää huomiota lihaksiinsa. Syvät vatsalihakset ovat ehkä vähän paremmin hallinnassa, lavan tuki on viime vuoden aikana, hmm...pettänyt. Siihen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Julkisivuremontti käynnistyi tänäänkin klo 7 aamulla, rva oli keskellä makeinta untaan. Niin oli Nappe-raukkakin, joka onneksi pystyi jatkamaan vielä uniaan aamuitkunsa jälkeen. Napsu oli eilen päiväuniaikaan kanssani ulkona, kun eihän se poika sisällä nuku. Naak...