Rouva Niskanen

 Aika on taas kulunut viikon eteenpäin. Tähän viikkoon on mahtunut todella paljon kaikenlaista: Sunnuntaina yllätyin toden teolla, kun nousin ylös. Lapset olivat hakeneet minulle valkovuokkoja lähimetsästä. Lähtö ja paluu olivat sujuneet niin hiljaa, etten todellakaan ollut herännyt kumpaankaan. Lisäksi, lasten isä oli hankkinut minulle lahjan, joka oli ollut toiveissa pitkään - majakkalyhdyn. Siis sellaisen, johon laitetaan tuikku (ledi riittää) sisään.  Kun päivällä keittiömme muuttui "Ristorante Hemulinoksi", olin jo todella iloisesti yllättynyt. Lapset muuten valmistivat pasta carbonaran ihan ilman apua. No, kävin kippaamassa spagettivedet pois. Oli ihanaa astua valmiiseen pöytään. Kai se on myönnettävä, että äidit, minäkin, ovat tärkeitä <3  Lounaan valmistuksen jälkeen lapset vetäytyivät jo omiin puuhiinsa. Me aikuiset lähdimme vielä käymään Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oli todella mukavaa käydä pitkän tauon jälkeen. Tuli taas inspiraatiot...

On kyllä hankalaa vahtia itseään - huomaan, että on varsin helppoa ottaa käteen kirjan sijaan puhelin. Varmasti niille, jotka eivät juurikaan lue, se on kahta vaikeampaa. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että vaikka viihdesovellukset ovat minunkin mielestäni hauskoja, olen tottunut kirjojen lukemiseen. Käymme lasten kanssa yhdessä kirjastossa noin kerran kuukaudessa. Joskus vain jompikumpi lapsi on mukana. Nyt oli mukavaa, kun molemmat lähtivät mukaan. Kuvakirjaosasto on, ikävä kyllä, jo mennyttä aikaa. Siksi minun täytyy joka kerta käväistä siellä filistelemässä. Touhille valikoitui kolme kirjaa, Naakalle kaksi. Vähän aikaa piti kyllä pyöriskellä hyllyjen välissä. Minun ei pitänyt nyt ottaa lisää luettavaa, mutta löysin kuitenkin elämäkertatyyppisen kirjan toimittaja Kari Lumikeron matkoista. Se on varmasti mukavaa luettavaa loppuvuodeksi. Päädyimme myös keskelle kulttuuria - kirjastossa sattui olemaan karjalainen kansantaissiesitys, nuoria naisia ja muutama mieskin tanss...

Puolukka-gerbiili alkoi raapia korvaansa viikonloppuna. Hän sai sen aika pahaan kuntoon. Kävimme eläinlääkärillä (homma sinänsä, sillä eksoottisten eläinten lääkäreitä onkin oikein vähän verrattuna esimerkiksi kissojen ja koirien...) Pakkauduimme koko perhe autoon seitsemältä, aika oli 7.40, oikein aikaista! Lapsetkin lähtivät omasta tahdostaan mukaan, vaikka kerroimme, että voi myös olla niin, ettei Puolukkaa saada enää sieltä mukaan.  Kävi kuitenkin niin, että Puolukalla todettiin todennäköisesti olevan korvatulehdus. Mahassa on myös jonkinlainen patti, todennäköisesti kasvava sellainen. Päätettiin, että koska patti ei tällä hetkellä aiheuta oireita, hoidetaan korva antibiootilla ja kipulääkkeellä. Onnistuin eilen illalla gerbiilin kipulääkityksessä. Puolukka ei oikein arvostanut selälleen kääntämistä (eikä kyllä eläinlääkärireissuakaan). Homma kuitenkin pelitti, ja gerbiilit oppivat kuulemma tykkäämään makeasta lääkkeestä. Yhtenä päivänä lapset halusivat liikennepuistoon . Siel...

Rohkenen jo sanoa , että olemme kenties suurimmaksi osaksi toipuneet sairauksista. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut 1,5 kuukauden sairastamista. Pitkä tsemppaaminen on kyllä kieltämättä ottanut voimille. Tilanne on purkautunut muun muassa niin, että nyt kun minulla on parempi olo, olen ollut äärimmäisen ärtyisä. Pinna on lyhyt kuin mikäkin. Harmittaa, että koko alkuvuosi on mennyt näin. Tilanteet heikon hapen kanssa ovat olleet myös pelottavia. Luulen, että kun pääsen vähän paremmin liikkeelle, olen vähemmän ärtyisä. Oli mukavaa, kun pääsin eilen ensimmäistä kertaa salille todella pitkään aikaan. Vähän pukkasi kylmä hiki, mutta toimin varovaisesti ja sain siitä huolimatta tehtyä voimaharjoittelua. Naakka on onneksi ollut terveenä koko ajan . Me suuntasimme yhtenä päivänä kirjastoon. Sillä kertaa sieltä ei tarttunut mukaan kirjoja (no yksi ;) ). Kävimme pelaamassa kaupunkipeliä, jossa oli myös hiven lisättyä todellisuutta. Peli oli tehty todella hauskasti ja etenimme isoja noppia ...

Löytyisipä vaateketju , joka valmistaa unisex-vaatteita eri sukupuolta oleville sisaruksille, jotka eivät ole enää ihan pieniä. Niin, ja sellaisia vaatteita jotka eivät ole joko mustia tai harmaita. Tämä taitaa kyllä olla turha toivo - joudun tyytymään pienimuotoiseen kikkailuun, mikäli haluan kierrättää perheen sisällä edes jotakin. En lakkaa pohtimasta, miksi niihin 140-senttisiin collareihin tyttöjen puolella täytyy aina laittaa jokin röyhelö. Miksi normihousuissa pitää aina olla jokin kimallekoriste? Varmasti ongelma olisi samanlainen, jos Touhilta pitäisi kierrättää jotakin nuoremmalle tytölle. Nykyisessä tekstiilijätetilanteessa pitäisi tehdä paljon enemmän kierrätettävyydelle. Huomasin, että PoP (ei meille ehkä enää niin ajankohtainen kokojen takia) on alkanut myydä myös käytettyjä vaatteita - Hyvä!  Olen viime aikoina vienyt Naakan pieniä, ihan tavallisia vaatteita kierrätyskeskukseen. En jaksa enää kaupata niitä missään. Huolehdin vain, että kaikki lahjoittamani on ehjää j...

Eilen oli tehokas päivä - tosin tehokkuuteni tunnit osuivat päivän alkupäähän. Kävin nimittäin kesäsateessa (eikä niin pienessä) hoitamassa puutarhapalstaa. Sen jälkeen kävimme vielä Naakan kanssa kirjastossa. Tuollainen combo on oikeastaan käytännössä unelmieni vapaapäivä. Palstahommat eivät tulleet valmiiksi enkä voinut lainata kirjastosta mitään itselleni, koska edellisetkin omat kirjani ovat täysin kesken. Kuitenkin, kävin niissä paikoissa, joissa halusin käydä. Ensi viikolla haluan käydä uimahallissa. Se menee kiinni ja antaa tilaa maauimalalle kesän ajaksi. Harmillisesti liput joita minulla on, käyvät vain sisäuimahalliin. No, onneksi sisäuimahalli on auki vielä juhannukseen asti. Touhi-pieni vietti eilen melkein koko päivän naapurin poikien luona. Jossakin vaiheessa lähetin Naakan kysymään, onko kaikki ok :D Touhi ei silloinkaan vielä tullut kotiin. On upeaa, että viihtyvät - leikkitreffejä ei ole tarvinnut erikseen sopia. Palatessaan kotiin T. oli väsynyt ja kiukkuinen. Mikään...

Nukuin jotenkin levottomasti. Näin muun muassa unta, että eräs sukulainen, jonka kanssa en ole kovin läheisissä väleissä, asui palatsissa ja minun piti mennä kumartamaan hänen edessään. Kuinka paljon kartano- ja palatsisarjoja on liikaa :D  Kokopäiväisessä etäopiskelussa tuntuu välillä, ettei mikään osa päivää rajaudu selkeästi opiskeluttomaksi. Kaksi meluisaa lasta kotona toki selkeyttävät struktuuria hieman. Kuitenkin, tunnen kaipaavani yhtä opiskeluvapaata päivää viikossa. Se olkoon tänään.  Rankan lumisateen on määrä saapua Helsinkiin parin tunnin sisällä. Meillä oli suunnitelma lähteä lasten isovanhemmille, mutta ajokelit eivät ole puolellamme. Päätimme jäädä kotiin.  Kävimme toissailtana kirjastossa Touhin kanssa. Olen huomannut, että olen juuri Touhin kanssa aika harvoin kaksistaan liikenteessä. Siksi kirjastoreissu oli erityisen mukava. Matkan varrella oli myös valotaidetta, jonka katselu oli meistä molemmista mukavaa.  Lapsiin on muuten iskenyt dinosaurus-i...

Viime kuukauteen on toki mahtunut vähän muutakin kuin opiskelua. Pari viikkoa sitten tein elämäni ensimmäisen leipäjuuren. Olin pohtinut asiaa jo aiemmin, mutta nyt pääsin toteuttamaan sen. Leipäjuuri valmistui Marttojen ohjeella, ja sitä oli hauska tehdä.  Laitoin juuren alulle (ruisjauhot ja vesi) ja "ruokin" sitä samoilla aineksilla. Neljän päivän kuluttua happamalta ja etikkaiselta tuoksuva juuri oli valmis. Juurileivän teko on maltillista puuhaa. Myös esitaikinan ja varsinaisen taikinan sekä vielä valmiiden leipien pitää kohota melko pitkiä aikoja. Leipomaan pääsin kuitenkin ennen pitkää. Sain aikaiseksi kaksi ruisleipää, joiden koostumus ei ehkä ollut täydellinen (hieman vähemmän jauhoja ensi kerralla), mutta jotka maistuivat mainioilta ja maku vain parani seuraavina päivinä. Leipäjuuressa ja ruisleivässä on jotakin valtavan alkukantaista - ajattelin leipoessani entisajan leipomispäiviä, joiden tuloksena olivat ne kymmenet reikäleivät, jotka nostettiin leipävartaaseen k...