Rouva Niskanen

Rva istuu juuri aamukahvilla, herääminen tapahtui ihanasti vasta 8.30. Minulla ei siis ole lapsia tänä viikonloppuna...eikä työpäivää. Minulla on parisänky - se on suhteellisen uusi. Nukun peitolla tai kahdella, tosin hylkään toisen peiton yön aikana. Tyynypolitiikka minulla on ollut jo vuosia sama - pään alle tulee Tempur-tyyny. Se on osoittautunut kaikkein niskaystävällisimmäksi tyynyksi. Toinenkin tyyny täytyy olla, milloin missäkin (flunssassa on pakko käyttää korkeampaa päänalusta). Sänkyyni hiipii yleensä keskellä yötä Naakkanen, joka joko tuo oman tyynyn ja peiton tai sitten hän päätyy sosialisoimaan jo sängyssä olevia tarpeita. Olen elämäni aikana nukkunut monenlaisissa sängyissä. Pinnasängystä ja lastensängyistä se alkoi. Joskus teininä nukuin puisessa, levitettävässä vuodesohvassa. Mökillä oli ainakin parvisänky, kerrossänky ja sohva. Mieleenpainuvimpia nukkumiskokemuksia ovat kuitenkin olleet nukkumiset tien päällä. Ei siis tiellä tietenkään :D , vaan juurikin telt...

Rva on hiljalleen alkanut metsästää kadonnutta kuntoaan pitkän liikkumattoman tauon jälkeen. Pohtiessaan asiaa rva on huomannut olevansa fyysisesti aika puhki. Niskan kanssa on myös ollut enemmän kipupäiviä kuin yleensä. Miksi rva ei sitten ole liikkunut? Kyllä se vain on niin, että neljä peräkkäistä rajua tautia perheessämme viimeisen kahden kuukauden aikana ovat vaatineet veronsa - rva ei ole joko päässyt sairaiden lasten kanssa liikkeelle tai ei ole itse ollut kunnossa. Se näkyy nyt vähintäänkin kävelyvauhdissa ja selän liikkuvuudessa. Rva on vasta nyt alkanut saada normaaleja kävelymääriään pikkuhiljaa kiinni. Tällä viikolla on ollut energiaa myös aloittaa selän liikkuvuusharjoitukset uudelleen. Kiirettä on pitänyt niin työmaalla kuin muutenkin. Jotenkin se kevät tulee rytinällä, ja tänään rva:lla oli lenkkarit jalassa ensimmäistä kertaa! Tuntui kyllä vapauttavalta ja kannoin siten mukanani edes jotakin sporttista ;) Tänään rva:lla oli sen verran poikkeusohjelmaa, että kä...

Mitäpä tässä voikaan kuin huokaista helpotuksesta - taas se työviikko loppui! Ei sillä, töissä meni tällä viikolla ihan mukavasti. Kukaan perheestä ei myöskään ollut sairaana, mikä on tänä talvena suorastaan outoa. Eilen päiväkotiin mennessäni totesin, ettei siellä päiväkodin takapihalla tarvitse olla kuin "one melted spot" , niin eivätköhän nuorimmat Niskaset löydy sieltä rypemästä! Lapseni eivät käytännössä koskaan ole olleet niin kuraisia kuin eilen.  Ei siinä muuta kuin että "Kukaan ei koske vaaleaan kevättakkiini!" ja "Suoraan suihkuun, kukaan ei astu matolle!"...Hyvin kuraisten lasten lasten kanssa näemmä toimii suihkutus, kun kurahousut ja saappaat ovat vielä päällä.  Siitä huolimatta siivosin jälkiä pari tuntia - onneksi lapset ovat tänään poikkeuksellisesti isällään, sillä sitä perkuleen kuraa on vieläkin esimerkiksi lamppujen katkaisimissa ja eteisen pöydällä. Rva ei ole vielä kaksi tuntia kotiinpaluun jälkeen kyennyt, mutta ehkä ill...

Elämä näyttäisi olevan rikkaampaa ja merkityksellisempää, mitä vanhemmaksi elää. Tykkäsin jo lapsena muistella - välillä ajatuskuvani olivat mielenkiintoisempia kuin mikään viihde. Taidan leikkiä ajatuksillani edelleenkin. Rupesin yhtenä päivänä muistelemaan, miten tapasin exäni (siis tämän jonka kanssa olin yhdessä melkein 12 vuotta)... Olin tuolloin 24-vuotias. Olin opiskelija, ollut sinkkuna yli vuoden ajan. Siihen aikaan netissä oli deittisivustoja. Kävin kerran sellaisella, ja bongasin sieltä hänen ilmoituksensa. Ilmoituksessa taidettiin mainita kriteerinä, että olisi hyvä tykätä viettää koti-iltoja ;)  Tapasimme ensimmäistä kertaa Helsingissä, Kaivopihan Unicafessa (se taitaa olla edelleen olemassa). Tapaamisista muodostui suhde muutamassa kuukaudessa, ja loppu onkin historiaa.  Muistona tapaamiskuviossa hauskaa onkin ihan muu - se ei oikeasti ollut ensimmäinen tapaamisemme. Työskentelin tuohon aikaan kesäsiivoojana monien eri firmojen tiloissa. Yhdessä ...

Sitten pääsi rva detox-kierrokselle...  Ei tule mieleen, koska olisin ollut vatsataudissa useaan otteeseen saman talven aikana...Niin siinä kuitenkin käy, kun täällä taudinpesässä asuu. Viime päivät ovat menneet kuin sumussa - ehkä nyt suunta on valoisampaan päin. Sekä minun että Naakan kunto heittelee - perjantaina olimme jo päivällä varsin hyvässä kunnossa, kunnes tilanne otti takapakkia molemmilla. Yö nukuttiin joten kuten, ja aamulla kummankin olo oli suhteellisen hyvä. Lähdin lasten kanssa noin puoleksi tunniksi uloskin aamupäivällä. Olimme kuin talviunilta heränneet äitikarhu poikasineen - siristelimme silmiä ja ihmettelimme Suomen kevättalvea. Saan tänne myös vähän apua iltapäivällä exän muodossa...yya-suhteemme toimii siten, että sairauksien aikana ei täysin noudateta omia vapaita. Katsotaan, mitä silloin keksisimme. Minulla oli pari pientä projektia tälle viikonlopulle, siis lasten kanssa. Taudin aikana olemme syöneet melkein kokonaisen vesimelonin muutamassa pä...

Voi miten tylsiä nämä rva:n kirjoitukset tänä talvena...eilen hain kaksi tyytyväistä jälkeläistä päivähoidosta. Kumpikaan ei olisi oikein lähtenyt kotiinkaan - vanhaan, ainakin Naakalle tuttuun päiväkotiin pääseminen (remontti on viimein ohi) on ollut lapsille mukavaa. Pelasimme ainakin WiiU:lla Super Mario Galaxya - onnistui ainakin vähän aikaa, annoin Touhille oman ohjaimen, jolla ei pystynyt oikeasti ohjaamaan. Päivällisellä molemmat lapset söivät mainiosti. Noin tunti ruokailun jälkeen Naakka alkoi valittaa huonoa oloa. Pari tuntia ruokailusta, ja hän oksensi. Voihan yrjötauti sentään, totesi rva, mutta vähän rumemmilla sanoilla. Iltayö & yö menivät niin, että Naakka oksensi tihenevässä tahdissa, lopulta 10-15 minuutin välein. Touhin sain sentään hyvin nukkumaan. Noin yhden aikaan yöllä totesin, että nyt on pakko soittaa exälle. Yhteistuumin sovimme, että exä vie lapsen päivystykseen. Naakka alkoi olla niin riutuneessa kunnossa, etten uskaltanut enää hoitaa kotona ilm...

Kävin eilen vähän viihteellä , siis hyvin keski-ikäiseen tapaan parilla keskustassa - kotiuduin klo 23.00. Keskustelukumppanimme kanssa kävimme muun ohessa mielenkiintoisen keskustelun kivusta.  Aika moni suomalainen elää säännöllisen kivun kanssa ja kuulun edelleen heihin itsekin. Häkellyttävintä on, että kun kipu väheni sen verran, että voidaan ainakin useina päivinä puhua siedettävästä, lopetin asian tutkimisen.  Kuitenkin, minusta ei ole edelleenkään normaalia, että kun käännän päätäni oikealle, tuntuu yläniskassa puukoniskun tuntuinen kipu. Rva on jo kymmenen vuotta painellut menemään sen kivun kanssa - vasemmalla puolella ei tunnu mitään.  "Niin, että kun käännät päätä, tuntuu kuin joku tuikkaisi sua puukolla yläniskaan?" Joo-o, vaiva on jatkunut jo kymmenen vuotta, en tiedä tarkalleen, miksi, ja minä nyt vain elän sen kanssa.  Nii-in, se on aivan normaalia krooniselle kipupotilaalle. Kivusta ei oikeastaan viitsi edes mainita kuin sellaisille, jo...

Arki on tällä viikolla kulunut kuin siivillä, ja toisen poskiontelon lievää tukkoisuutta lukuun ottamatta (siis minun) olemme olleet terveiden kirjoissa. Ajattelinkin, että nyt olisi syytä kertoa viikosta muutaman kuvan avulla. Ensimmäinen kuva on oikeastaan edellisen kalenteriviikon puolelta. Olimme vielä keskellä sairastupaa, mutta pääsimme Touhin kanssa hurauttamaan kirjastoon. Touhille parasta tuossa kirjastossa on sen keskellä sijaitseva suihkulähde. Lainasimme silti kotiin kaikkea mukavaa. Naakka, joka oli kipein, sai kirjojen lisäksi lautapelin sekä Olipa kerran ihminen - DVD:n. Onpa muuten hyvä lastenohjelma - tehty jo vuosikymmeniä sitten ja edelleen todella mainio historiankuvaus. Seuraava kuva kertoo, mikä päivä on kyseessä...keskiviikkona tulee Aku Ankka, johon tyttäreni on hullaantunut. Hän "lukee" sen kannesta kanteen heti saatuaan ulkovaatteet pois päältä. Illalla se sitten pitää lukea iltasaduksi - kokonaan tietenkin. Meillä on valtava ankkalehti...