Rouva Niskanen

Kohdasta , johon viimeksi jäin, eteni tilanne kalvojen puhkaisun jälkeen ei mitenkään ja meidän osalta siirtymiseen synnytyssaliin. Rva:lla oli jo valmiiksi paha mieli oksitosiinista, mihin kuitenkin nyt täytyi vain suostua. Oksitosiinin kanssa ne omat supistukset voimistuivatkin nopeasti, ja ajattelin siinä tiistaina (puolipäivä), että varmasti kohta syntyy. Ennen tipan laittoa se annostelija toki kieltäytyi toimimasta, ja siinä kului puolisen tuntia. No, äkkiä kiputila oli kuitenkin ihan kamala, ja otimme ilokaasun käyttöön - aika nopeasti sekin laite kieltäytyi toimimasta. Vikaa etsimään tuli toinenkin kätilö, lopulta huomattiin että letkussa on reikä, eli pelkkä letku meni vaihtoon. Supistukset jatkuivat oikein karseina seuraavat tunnit, vessassa piti pissiä seisten (kuulostaa jälkeenpäin huvittavalta :D ), kun istumaan en kyennyt. Epiduraali astui kuvioihin jossain vaiheessa, kun kankkuun pistetty lääke ei enää auttanut. Näin jatkettiin koko päivä iltaan asti. Naakan synn...

Pari päivää on kulunut taas eteenpäin. Ne päivät ovat olleet ihmeellistä sekoitusta väsymystä, hullaantumista ja vaikka mitä uutta. On onnittelupuheluita ja -viestejä ja niihin vastaamista, yöimetystä, isosiskon ja pikkuveljen tutustumista toisiinsa ja leikkaushaava, joka tuntuu aina vähän paremmalta. Oman haasteensa on tuonut tämä viikko. Saavuimme kotiin osastolta lauantaina, puolison piti mennä jo maanantaina töihin. Tiistaina hän vietti töissä 16 tuntia. Minulla oli Naakan ukki apuna, ja siksi kaikki sujui ihan hyvin. Minulla kuluu vielä kipulääkettä, inhokkini verenohennuslääke pitää piikittää itse kerran päivässä. 10 päivän kuurini kanssa arvostukseni jatkuvalla lääkityksellä olevia kohtaan kasvoi kertaheitolla! Kuuria on onneksi enää 4 päivää jäljellä. Mutta...synnytyksestä . Se alkoi viikko sitten sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lapsiveden menolla. Koska meitä oli ohjeistettu, että toinen synnytys voi olla nopea, soitin synnytysosastolle melkein heti. Saimme kui...

Koti on taas pari päivää hiljainen, kun Naakka lähti viettämään kesälomaansa mummolaan. Hän siirtyi lomalleen mielellään, kun tiedostaa jo oikein hyvin, miten mukavaa isovanhemmilla on, ja miten siellä tehdään vähän erilaisia juttuja, jotka ovat hänelle vaihtelua. Rva:lle ja puolisolle nämä vapaat merkitsevät paljon. Mitään ihmeellistä emme aio tehdä, mutta on mukavaa olla vähän aikaa omilla ehdoilla ja ilman lapsen päivärytmiä. Kun rva:n tilanne on mikä on, on hyvä, että apua välillä saa. Perheet, sekä aikuiset että lapset ovat erilaisia. Jotkut lapset eivät vielä 3-vuotiaina ole valmiita olemaan yötä poissa kotoa. Naakalle 2 yötä tuntuu olevan sopiva aika, sitten alkavat ikäväoireet (ehkä myös meillä vanhemmilla). Olen huomannut, että myös osalle vanhemmista on vaikeaa olla erossa lapsesta, eikä lapsi siksi yökyläile ainakaan kovin nuorena. Sitten on vanhempia, jotka toivovat hartaasti, että olisi ihmisiä, jotka voisivat edes joskus ottaa heidän lapsensa yökylään, jotta olisi ...

Hip! Viimeisten parin päivän melko hyvät yöunet ovat muuttaneet rva:n olon suorastaan siedettäväksi! Meillä on käynyt mukavia kyläilijöitä, ja Naakalle on löytynyt leikkikavereita usealle päivälle. Illat ovatkin olleet sitten niin väsyneitä, että olemme vain katsoneet puolinukuksissa lastenohjelmia. Eräs verenpainetta kohottava ja sietokykyä koetteleva uutinen tuli kuitenkin pari päivää sitten: talossamme alkaa julkisivu - ja parvekeremontti tasan kuukauden päästä. Kovin tarkkaa tiedotusta emme saaneet, mutta kokonaisuudessaan tilanne kestää 1,5 vuotta, ja parvekkeetkin ovat poissa käytöstä. Asiat toki järjestyvät, mutta aiemmin koetun vuoksi (esikoinen oli superhuono nukkuja) ajankohta tuntuu nyt todella epäsopivalta meille. Olisin suonut meille mahdollisuuden vauvan parvekkeella nukuttamiseen, mutta nyt sitä ei sitten kai ole (tai se on ainakin suuren osan aikaa pois). Yritän kuitenkin ajatella asiaa mahdollisimman vähän - silti tilanne tuntuu epäreilulta ja huomaan miettiväni...

Havahduin eilen tosiasiaan: Naakka täyttää kolmen viikon päästä kolme vuotta! Kun hän oli vastasyntynyt, yksivuotias jne., tuo päivä tuntui hyvin kaukaiselta. 3-vuotias ei enää ole vauva - hän on jo pieni tyttö omine juttuineen. Jos Naakkaa pitäisi kuvailla, niin kyllä hän varsin puhuvainen on! Saamme päivittäin kuulla mitä omaperäisempiä ajatuksia (kaiken selostuksen lomassa). Kun toissapäivänä sanoin, että nyt on sunnuntai, hän halusi välttämättä tietää, mikä on sunnuntain merkki. Merkki...hmm...en edes muista, mitä vastasin. Nostelu ja kantaminen ovat vähentyneet todella paljon, suuri osa pisuista osuu pottaan ja ruokailukin alkaa sujua (päiväkodissa kuulemma paremmin). Öisin lapsemme on vielä tuttisuu, syliin hän hakeutuu kiitettävän usein. Tämä vuosi tuo Naakalle isoja muutoksia. Loppukesästä kuvioihin astuu pienempi sisarus, se vauva, jota Naakka käy joka päivä mahan päältä halaamassa ja antamassa välillä myös pusun. Nappe-vauvan potkuja Naakka ei jostakin syystä halua kä...

Huhhuh , nyt on ensimmäinen treeni PT:n kanssa takana. Täytyy sanoa, että oli suunnitellut oikein fiksun (ja veemäisen) kokonaisuuden. Myös läpänheitto tuntuu olevan samalla tasolla kuin omani, mikä on oikeasti tosi tärkeä ominaisuus! Huomenna rva menee ensimmäistä kertaa tekemään treenin itse, katsotaan, miten onnistuu! Seuraava kerta on ensi viikolla, jolloin minulla on tunti numero 2. Pari kertaa viikossa on ihan hyvä harjoittelukokonaisuus, sen verran pystyn irroittautumaan muista puuhistani. Treenissä on paljon reisi-, pakara-, ja käsilihasliikkeitä. Vatsalihaksia ei nyt ole niin paljon, paitsi syviä vatsalihaksia jumppapallon kanssa. Voin sanoa, että meni ihan minimiksi kaikkien vastusten kansssa - ainakin pakaralihasten heikkoudesta rva suorastaan vähän yllättyi. Kyykyt ovat rva:n mielestä olleet aina ihan hirveitä - niinpä niitä tulikin tähän ohjelmaan oikein kahdella eri tyylillä ja mahdollisesti tulevaisuudessa painoja lisäten. Nyt on sitten reisilihakset ihan uskomatto...

Rva on viime päivinä jäykistynyt päivä päivältä, asteittain. Yleensä kun edellisestä hieronnasta tai fyssarista on useampi viikko aikaa, alkavat selkä ja niska mennä jumiin sitä tahtia, että venyttelemällä ja liikkumalla on mahdotonta pysyä tahdissa mukana. Kun jumitus on tietyssä pisteessä, on melkein parempi odottaa seuraavaa käsittelyä kuin yrittää tehdä jotakin - venyttely ja verryttely oikeastaan pahentavat silloin asiaa. Onneksi rva:lla on huomenna fyssari Ortonissa, siellä voidaan onneksi tehdä paljon. Lisäksi rva on luvannut mennä sushilounaalle. Elämä on nykyään sellaista, ettei lounaalla tule juuri koskaan käytyä. Silloinkin kun rva oli työkokeilussa, lähellä ei sattunut olemaan lounaspaikkoja. Koska rva:n tunnit olivat muutenkin niin vähäiset, ei lounaalle tullut lähdettyä. Sushi on rva:n pahe. Himo syntyy varmaankin ainesosista - kun kala, riisi ja etikka maistuvat, sushissa yhdistyvät ne kaikki. Itse rva ei ole koskaan kokeillut sushin tekoa, mutta muistaa jänniä as...

Kodin kuvalehdessä oli juttu vaihtoehtoisesta kivunlievityksestä synnytyksessä. Sepä synnytti rva:ssa monenlaisia ajatuksia...ja tilaisuuden muistella omaa synnytystä! Johan siitä on aikaa, yli yhdeksän kuukautta. Ajatella, meidän Naakka on ollut "tekeillä" jo yli 18 kuukautta! Tässä on tämänhetkinen lopputulos lempipuuhassaan katselemassa vessanpönttöön: Mutta siihen kivunlievitykseen. Se asiaa käsittelevä juttu kertoi jonkinlaisesta "valmentajasta", joka jakoi tietoa vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoista synnytyksessä. Oikein hyvä, rva:kin on kiinnostunut kaikesta vaihtoehtoisesta, mutta jutun sävy oli sellainen, että rva:n tekisi oikein piruuttaan mieli taas synnyttää ja ottaa vastaan kaikki tarjottu lääkitys. Jutun tarkoituksena oli houkutella ihmisiä synnyttämään ilman kivunlievitystä tai vaihtoehtoisilla kivunlievitysmenetelmillä. Perusteina tähän olivat mm. lääkkeiden keinotekoisuus, se että ne vievät tunnon ja heikentävät oksitosiinin toimintaa...