Rouva Niskanen

 Kumpikaan lapsi ei ole ollut superhyvä nukkuja. Tarkoitan siis esim. usean tunnin päiväunia, nukkumaanmenoa kahdeksalta tai heräämistä 7.30 jälkeen. Tämä tarkoitti itselleni (varsinkin, kun oltiin kipeitä) aika paljon univajetta monen vuoden ajan. Ongelma on ollut, että OCD-oireet pahenevat, jos nukun liian vähän. Tarvitsen unta n. 8 tuntia yössä. Päiväunet onnistuvat hyvin harvoin. Vaihdevuosioireet heikensivät unta, mutta hormonikorvaushoito korjasi tilannetta. Nyt tosin tuntuu, että hormonia tulee silti liian vähän (nivelkivut ja hieman huonontunut uni). Menen yleensä sänkyyn (tai siis makuuasentoon lukemaan) n. 21.30. Tätä edeltää puoli ysin uutisten katselu ja iltatoimet. Rytmi on pääosin aina sama, viikonloppuisinkin. Valot menevät pois 22.30 mennessä, arkena usein aiemminkin. Lapsilla on suurin piirtein samankaltainen iltarytmi. Tosin iltapalaan jne. he tarvitsevat enemmän aikaa. En käsitä miten, mutta iltariehunta on meillä "ohjelmanumero" vielä nykyäänkin, erityis...

Aika paljon on mennyt viime viikkoina aikaa jaksamisen kanssa kamppaillessa. Jouduin uudelle kortisonikuurille, kun keuhkot eivät edelleenkään pelittäneet. Mitenkäs olisivat, kun sää on edelleen kuiva, kylmä ja pölyinen. Joku siellä keuhkoissa nyt pitää tulehdusta korkeana. Tämä vaikuttaa kieltämättä moneen asiaan. Olen puheammatissa, eikä ole kiva olla koko ajan hengästynyt, kun puhuu. Portaita tai mäkiä ylöspäin meneminen on hankalaa. Näin astman pahenemisvaiheessa pelkkä liikkeelläolo on hankalaa. Syön nyt toisenkin viikon kuurin ja otan pef-arvot. Varaan sen jälkeen lääkärin.  Toinen elämässäni jaksamista vaativa asia on mielenterveys. Minulla on sekä yleinen ahdistuneisuushäiriö että OCD. Kun jälkimmäinen pahenee, seuraa ahdistus. Se voi pahimmillaan johtaa työkyvyttömyyteen, kuten välillä käy. Avainsana on stressi: minulla ei yksinkertaisesti saa olla liikaa stressiä. Se onkin sitten helpommin sanottu kuin tehty aikuisena uuden ammatin opiskelleelle ruuhkavuosiäidille :D Jo...

"Onko teidän perheellä kesäsuunnitelmia?" Kysymys on todella yleinen tähän aikaan vuodesta. Aika monille se voi olla myös ahdistava kysymys eri syistä. Minullekin se on osittain sellainen - varmaankin siksi, etten oikein tiedä, mitä sillä haetaan. Tiedän, että kesään osuu monia asioita, jotka ovat vähän liikaa jaksamiselleni. Jos tulee kovin voimakkaita ja pitkiä hellejaksoja, kehoni ei oikein kestä. Suorituskyky laskee väistämättä.  Sitten on se kaikki muu. Koulu ei enää "viihdytä" lapsia ;) , se on sitten vanhemman tehtävä. Koska lomani alkaa varsin aikaisessa vaiheessa, tiivis lasten kanssa oleminen kuuluu minun tehtäviini. Olen yleensä juhannukseen mennessä oikein väsynyt. Sitten on raha. Lomasuunnitelmat jakavat suomalaiset perheet ja yksineläjät hyvinkin polarisoituneisiin ryhmiin. Toiset tekevät asioita paljon ja kalliisti. Toiset pohtivat, täytyykö tänäkin kesänä jättää se yksi huvipuistoreissu tekemättä, täytyy varmaan. Meillä pystytään toteuttamaan tietyt...

Vaihdamme erään ulkomailla asuvan ystäväni kanssa joulupaketteja joka vuosi. Emme edusta samaa kansalaisuutta, mutta juhlimme molemmat joulua. Ystäväni on valtavan kekseliäs joulupaketeissaan ja lapseni ovat saaneet häneltä ihania juttuja. Minä...no yritän pysyä kekseliäällä linjalla ;) Vaihdamme joulupakettien ohessa myös kirjeet. Kirjeen kirjoittaminen hieman katoavaisena kansanperinteenä (ainakin kohdallani) on pienoinen haaste, mutta olen toistaiseksi selvinnyt. Ystävälläni on joitakin vuosia pienemmät lapset, tyttö ja poika nekin. Viime vuosina molempien kirjeet ovat täyttyneet ruuhkavuosihulinasta.Ystäväni on nyt siirtymässä takaisin työelämään. Hän kirjoitti ihmettelevänsä, miten ihmeessä olen selvinnyt hommasta jo useita vuosia. No, miten milloinkin :D Elämäni on ajoittain todellinen sekasotku. Yhdistelmä työ, lapset ja kodinhoito ei kyllä yhtenäkään viikkona suju täysin. Olisi mukavaa, jos voisin kirjoittaa jonkinlaisen selviytymisohjeen (tyypillinen blogiteksteissä), mutta ...

  Olen viime aikoina joutunut pohtimaan paljon omaa jaksamistani. Se on yllättävän hankala ja monitahoinen kysymys. On hankalaa saada kiinni, miten sitä jaksamista oikein pitäisi pohtia...ja mitä konkreettista pitäisi oikeasti tehdä. On selvää, että itseltään ei pidä vaatia mahdottomia. Tunnistan itsestäni ajatusmallin, jonka mukaan minun täytyy suoriutua kaikesta hyvin. Ei kuitenkaan ole realistista, että kaikki menisi just nappiin, vaan täytyisi hyväksyä, että kaikesta ei voi suoriutua täydellisesti. Ainakaan ei pitäisi miettiä, että oma ihmisarvo on kiinni siitä, että pyrkii täydellisiin suorituksiin eikä sitten yllättäen aina onnistu. Arvatkaa vain, pesiikö tämäkin ajatusmalli minussa. Toivottavasti nyt edes joissain muissakin ;)  Joka tapauksessa , kun yleensä pohdin tässä vaiheessa, mitä kaikkea seuraavana vuonna saisin aikaiseksi, jätänkin tänä vuonna tämän listan tekemättä. Se ei tunnu kovin merkittävältä juuri nyt. Vuosi voi olla ihana muutenkin. Olen kivasti saanut v...

Meillä ei oikein tällä hetkellä kerkeä olla harrastuksia. Itse asiassa ihmettelen, miten jollakin kerkeää olla. Näkemystäni "sumentaa" varmaankin, että olen vanhempi 8-vuotiaalle, jonka koko vapaa-aika menee koulupäivistä toipumiseen. Tällä hetkellä, vastoin kuin koko syksynä, Naakalla on hyvä "flow" koulunkäyntiin. Silti hän ylikuormittuu, mikä täytyy kotona (ja koulussa) huomioida ihan kaikessa. Resepti on kaikkialla sama - ennakoiminen. Lisäksi, kun Naakka tulee koulusta, hänen täytyy "sulkeutua kuoreensa" noin tunniksi. Silloin aikuisen täytyy olla paikalla, mutta mielellään toisessa huoneessa. Relattuaan Naakka haluaa tavata jonkun kaverin tai sitten ei. Myös viikonloput otamme pääasiassa rauhallisesti.  Ennakointia voi tehdä suullisesti selittämällä asiat monta kertaa päivässä etukäteen ja antamalla pääasiassa vain yhden ohjeen kerrallaan. Naakalla on myös apuna eräänlainen kuvallinen "kalenteri", johon voi laittaa esimerkiksi yhden tärkeä...