Rouva Niskanen

Viikonloppua vietimme perinteisesti maaseudulla. Ei niin perinteinen juttu oli, että 91-vuotias isoäitini oli paikalla myös.  Hän oli meidän tapaamme vähän viilentymässä, kun nämä kerrostaloasunnot eivät usein ole mukavimmasta päästä näin pitkillä helteillä. Ikäeroa nuorimman ja vanhimman viikonlopun viettäjän välillä oli näin ollen noin 90 vuotta. Voin kertoa, että kaikki meni oikein hienosti. Isoäidilläni oli katseltavaa lapsenlapsenlapsissa, tai ainakin uskon, ettei ainoa paikalla oleva lapsenlapsi, 36 vuotta, tarjonnut enää samanlaista silmäniloa :D Aluksi lähtöämme hidasti sähkökatkos kohteessa. Se ei onneksi kestänyt kuin noin tunnin, mutta kolmenkympien helteillä ruokien säilytys muodostuu äkkiä ongelmaksi, jolloin emme olisi voineet tuosta vain tupsahtaa kylään. Lapsista huisin hauskaa oli ehdottomasti "vesiliukumäki". Mäki löytyi paikallisesta kirppisryhmästä parilla kympillä, ja ei kun mäen toinen pää kahluualtaaseen! Onneksi Naakalla ja Touhilla on voimissaa

Tällä viikolla me ollaan ...käytetty molemmat lapset passikuvassa ja sormenjälkitunnistuksessa (maanantai), vietetty oikein hikinen päivä Muumimaailmassa (tiistai), siivottu, laitettu ruokaa, syöty mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita...ja nukuttu oikein huonosti. Tällaisina aikoina minä ihan oikeasti tykkäisin kropasta, joka sietäisi hellettä vähän paremmin. Haluaisin nukahtaa illalla silmät ummistettuani enkä nukahtaa viimein aamuyöllä sohvalle märkä pyyhe päälläni. Haluaisin myös, ettei olo muuttuisi heikottavaksi kymmentä minuuttia pidemmän auringossa oleskelun jälkeen. No, tämä toive on itse asiassa toteutunut hieman - helteiden jatkuttua viikkokausia huomaan sopeutuneeni jonkin verran. Tämä helpottaa oloani, mutta ei välttämättä vielä tee minusta ja jälkeläisistäni, öö, saniaisia, haita tai simpukoita, jotka kestävät urhoollisesti läpi vuosimiljoonien. Tuulahdus jostakin iäisestä eli osittainen sopeutuminen vilvottaa kuitenkin tällä hetkellä rva:n oloa... Eräs hyö

Rva on päätynyt näillä helteillä ottamaan rauhallisesti. Koska keho ei kuumasta tykkää, kaikki on koko ajan vähän raskaampaa kuin tavallisesti. Eniten häiritsee unenpuute - nukahdin viime yönä yhden jälkeen ja heräsin puoli kuudelta, jonka jälkeen uni ei enää tullut. Kuitenkin, tempaisin aamupäivällä kokoamalla ikean kukkahyllyn (aika korkea, parvekkeelle. En ole kovin hienomotorinen tai hyvä hahmottamaan sääntöjä, mutta kyllä se hylly miltei valmiiksi tuli. Enää tarvitsen reiät seinään kiinnittämistä varten - siihen en omista välineitä. Parvekkeeni on siinä mielessä hankala, että se on varjossa iltapäivään, jonka jälkeen ollaan suorassa auringonpaisteessa iltaan asti. Mikään istuskeluterassi se ei näillä keleillä ole, siis varsinkaan iltapäivällä. Lisäksi ongelmana on (kasvien kasvatuksen kannalta) hyvin korkea kaide. Se on umpinainen ja parveke on lasitettu. Tämä tarkoittaa, että lattiatasossa ei voi pitää oikein mitään kasveja, se on koko ajan varjossa. Nyt "viljelmäni&

Eilen tuli taas muisteltua menneitä eli talvea 2009, jolloin vammauduin. Opiskelin vielä, tekemättä oli enää gradu ja yksi iso tentti. En ollut suorittanut opintojani kovin nopeasti, aloitin nimittäin yliopiston jo vuonna 2001. Opinnoissa rauhallisesti eteneminen oli vielä viime vuosikymmenellä mahdollista, ja koska halusin parikymppisenä tehdä muutakin, en opiskellut supernopeasti. Ehkä sekään ei ole kuitenkaan koko totuus - oli kausia, jolloin en opiskellut juuri ollenkaan, ja muut ajat tein hommia kokopäiväisesti. Minulle oli jo lapsena selvää, että isona haluan matkustella. Ennen vuotta 2009 kerkesin laskujeni mukaan reissata 19:ssä Euroopan maassa. Kaukokaipuusta huolimatta olin varsin kiltti - matkustelu oli juurikin matkustelua eikä mitään älyttömyyksiä. Kotona ollessani opiskelin ja kävin kesäisin töissä. Kaiken muuttumiseen ei tarvittu kuin sekunti. Lyhyesti sanottuna: tunsin, että olo on jotenkin huono, hakeuduin kohti vuodetta enkä ehtinyt. Heräsin kaatuneena latti

Viiden litran kattila jauhelihakeittoa on jälleen kiehumassa. Keräsin 7 kilon pesukoneen rummun täyteen pyykkiä, joka on kohta pesty (1,5-kertaisesti, sillä Touhi kävi välillä sammuttamassa ohjelman). Yllättävän äkkiä ihminen sulautuu arkirytmiin reissupäivien jälkeen, vaikka hellekesä jatkuu ympärillä. Exä vei lapset pariksi tunniksi puistoon ruokailuun ja uimaan. Myöhemmin iltapäivällä, kun Touhi on nukkunut päiväunet, on tarkoitus etsiä viilennystä kauppakeskuksen ilmastoiduista tiloista eli käydä kaupoissa ja muilla asioilla. Iltauinti houkuttelisi myös, mutta näiden lisäksi ei välttämättä jaksa tehdä enää uutta reissua iltasella mihinkään. Toisaalta, poissaolo kotoa helpottaisi oloa huomattavasti. Rva ei oikein pärjää näillä helteillä - tai pärjää päivän varjossa pysyttelemällä ja yöt valvoen. Meillä on kotona 29 astetta lämmintä, aamuyöllä se oli laskenut hetkeksi 26 asteeseen. Viime lauantaina lähdimme lasten kanssa liikkeelle, mummolaan. Nautimme siellä ilmalämpöpumpun

Alkuviikkoomme on kuulunut kaikenlaista. Tyttärellä on ollut varsinainen laivaruuhka: hän oli isänsä kanssa laivalla (Touhikin oli) viikonloppuna ja kotiutui maanantaiaamuna. Keskiviikkona lähdimme päiväristeilylle Tallinnan suuntaan (minä, ystäväni, hänen poikansa ja Naakka. Teimme niin sanotun miniristeilyn, eli seilasimme kuusi tuntia Helsingin ja Tallinnan väliä ja vietimme ajan käytännöllisesti katsoen laivan leikkihuoneissa. Laiva oli myös sama, jolla Naakka oli ollut viikonloppuna. Päivä oli yhtä hulinaa, mutta tuntui silti hengähdyshetkeltä, kun kohta 2-vuotiaamme ei ollut mukana. Tytär on jo niin omatoiminen ja näyttää sitäpaitsi reissussa parhaat puolensa, että pääsin oikein helpolla. Yhteiseksi perinteeksemme Naakan kanssa meille on muodostumassa hajuvesien tuoksuttelu. Vaikka en ole erityisesti meikki-ihminen (okei, osaan laittaa puuteria ja huulupunaa, kun on pakko), olen aina tykännyt tuoksuista ja ihonpuhdistustuotteista. Naakka tykkää kaikella viisivuo

Nyt blogi päivittyykin niin että! Pyrin kirjoittamaan blogiini säännöllisesti, ainakin kerran viikossa. Välillä tulee pidempiä taukoja, kaiken kaikkiaan aikaa kirjoittamiselle löytyy, kun lapset ovat kokonaan poissa kotoa. En ole yhtään yöihminen, eli en käytännössä koskaan hanki tekemisilleni lisäaikaa yöstä tai hyvin varhaisesta aamusta. Tykkään nukkua ja tarvitsen lepoa yöaikaan, muuten mistään ei tule mitään. Siksi tekeminen on pakko mahduttaa aamuihin, päiviin ja iltoihin. Minulla on käytännössä lastenhoitoa aamusta iltaan, useimmiten iltavapaa alkaa yhdeksän ja puoli kymmenen välillä. Sen jälkeen en vaadi itseltäni juuri mitään. Lapset palautuvat tällä kertaa luokseni vasta maanantaiaamuna. Yleensä palautuminen tapahtuu sunnuntai-iltana, mutta nyt he ovat reissussa. Hieman pidempi lapsivapaa antaa myös mahdollisuuden kuunnella ajatuksiaan ja tehdä asioita omassa, rauhallisessa tahdissa. Jostakin syystä mielessäni on viime päivinä ollut omasta itsestä huolehtiminen. Tarke

Hiljaisuus laskeutui kotiini...eli toisin sanoen lapset lähtivät viettämään isiviikonloppua. Koska minulla oli takana monen päivän hoitoputki (tiistai-illasta alkaen), sain tänäänkin tehdä aika paljon omia juttuja, ja exä hoiti lapset. Olen hoitanut muun muassa viime päivien aikana jäykistynyttä yläselkääni (kävelyä vähän uudenlaisella tekniikalla, muutama lihasharjoite ja paljon liikettä oikealle puolelle yläselkään). Olen mielestäni saanut jopa jumia hieman avatuksi. Eilen meille kävi hauska juttu leikkipuistossa. Ensinnäkin, siellä oli aivan julmetun hiljaista. Ehkäpä heinäkuun alku vie useimmat perheistä matkoille eri ilmansuuntiin. Rva lapsineen on kuitenkin kaupungissa. Aloin katseellani seurata erästä naista, joka kierteli puistoa kuin etsien jotakin. Hänellä oli mukanaan pari pikkutyyppiä, joten homma ei näyttänyt liian oudolta ;) Kun hän lähestyi, hän kertoi olevansa etsimässä puistopiiloa. Rva:lta on mennnyt koko puistopiilojuttu ohi. Kyse on kaupungin leikkipuistoi

Eilen pysyin lasten kanssa suurimman osan päivää sisätiloissa. Yritin varjella Touhin rauhoittunutta tautia ja omia yskänpuuskiani. Kävimme kyllä aamupäivällä kaupassa. Eihän siinä muuta, mutta noin klo 15 aloin itse olla loputtoman tylsistynyt elämääni :D Tänään uskallamme jo tehdä enemmän. Tämän vaistosi ilmeisesti myös Touhi, joka päätti herätä 6.05. Näin aikaisia heräämisiä on ollut viime aikoina vähemmän. Jokainen 2-vuotiaan vanhempi tietää, mitä 2 tuntia enemmän lisäviihdyttämistä päivään merkitsee... Naakka oli sen sijaan varsin myöhäinen. Hän tepasteli huoneestaan keittiöön klo 8.05. Nyt istumme vasta aamiaispöydässä, ehkä tunnin päästä lähdemme ulkoilemaan. Iltapäiväksi saamme vieraiksemme Naakan ja Touhin pikkuserkun, joka on Naakkaa vuoden vanhempi.  Kesäloma on tuonut paljon uuta Touhille. Hän ei ole nyt kotosalla yksin vanhemman kanssa, vaan mukana on joka päivä myös sisko. Aluksi Touhi oli vähän harmistunut, kun ei ollutkaan kaiken keskipiste, nyt hän on tot

Olen kuluneen viikon aikana innostunut kävelystä! Tuo oli oikeastaan valhe, sillä olen tykännyt lajista aina. On monia, jotka eivät tykkää kävellä, mutta itselleni kävely on ollut luontevaa ja hauskaa. ...kunnes niska pamahti. Nyt en ehkä voi enää sanoa kärsiväni niskan retkahdusvammasta, mutta sen monista jälkivaikutuksista kyllä. Edelleen,  jos kävelen enemmän, niska ottaa osumaa. Sen jälkeen on tiedossa kipupäiviä ja lenkkeilykieltoja eri pituisiksi ajoiksi. Olen blogissanikin vuosien varrella hehkuttanut toistuvasti, milloin kävely onnistuu erityisen hyvin - usein joudun kuitenkin pettymään, kun niska ja yläkroppa ovat kamalassa kunnossa seuraavana päivänä. En silti koskaan luovu toivosta. Noin viikko sitten googletin kävelyaiheisia tekstejä. Suurin osa niistä on tyyliä "kävely on ylipainoiselle erinomainen liikuntamuoto" tai "laihdu kävelemällä". Ihan tuota genreä en hae - en ole niin ylipainoinen (toki vähän), ettei mikään muu onnistuisi. Silmiini s