Rouva Niskanen

Naakka (tänä vuonna 12) ja Touhi (tänä vuonna 9) ovat molemmat ohittaneet ensimmäisen luokan. Tässä kirjoituksessa muistelen koulunaloitustunnelmia.  Muistan, kuinka huikeaa oli, kun Naakan oppivelvollisuuskirje tuli. Mitä ihmettä! Pieni tyttöni aloittaa koulun. Melkein saman tunteen nostatti, kun Touhin kirje kaksi vuotta sitten tuli. Olimme velvoitettuja järjestämään niin, että lapsi aloittaa peruskoulun. Monien ensimmäinen huoli on koulumatka. Olimme etuoikeutettuja, sillä alakoulu sijaitsee naapurissa ja vieläpä samalla puolella tietä. Rakennus oli molemmille tuttu jo eskariajalta. Naakka joutui kuitenkin korona-ajan takia aloittamaan koulun melko kylmiltään. Mitään tutustumisia ei järjestetty. Touhia taas tutustutettiin kouluun enemmän.  Ensimmäisenä koulupäivänä vanhempia ei päästetty sisätiloihin kummankaan lapsen kohdalla. Muistan, että minua itketti molempina kertoina, kun lapset asettuivat jonoon ja aloittivat koulutien. Kumpaakaan lasta ei itkettänyt, mutta jännitt...

Pohdin nuorempana , että kun minulla on joskus perhe, olisi mukavaa asua vähän aikaa ulkomailla. Kiinnostus lähti jo lapsena, kun luin lehtijuttuja suomalaisista perheistä, jotka asuvat jossakin muualla kuin Suomessa. Lapsuudessani asuin paikkakunnalla, jossa oli paljon lähetystyöntekijöitä. He tulivat esittelemään koulullemme ulkomaanjaksojaan, ja kuuntelin kiinnostuneena. Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että kyseessä oli aika yli 30 vuotta sitten, ja pikkukylän kontaktit "ulkomaailmaan" olivat pienet. Olen ollut kiinnostunut elämästä ja ihmisistä. Minusta on terveellistä asettua toisen asemaan ja katsoa, mitä tulokulmia elämään on jossakin vähän kauempana. Tähän asti kokemukseni on kuitenkin rajoittunut muutamaan kesään Norjassa parikymmentä vuotta sitten. Onneksi edes näin. Suuresta kiinnostuksesta huolimatta en ole päätynyt viettämään vuoden tai parin ajanjaksoa muualla. Varmaankin se johtuu osittain siitä, että olen vasta nyt yli nelikymppisenä päässyt tilanteeseen, j...

Minulla oli vähän toisenlainen viikonloppu , kun ystäväni oli pitkästä aikaa kyläilemässä pääkaupunkiseudulla. Lauantai ja sunnuntai muodostuivat oikein aktiivisiksi, mutta lepoakin onneksi saatiin.  Oli hauskaa kierrellä Itä-Pasilassa katsomassa katutaideteoksia. Alueella on oikein paljon betoniseinää, joten se on mahtava paikka katutaiteelle. Katutaide on myös kaikkien saavutettavissa (no, parissa kohtaa olivat tietyöt käynnissä, hieman esteitä). Näimme kuitenkin oikein paljon katutaidetta, ja hyvin erilaisia kuvia. Myös kolmiulotteisuutta oli havaittavissa, mikä näytti hienolta oikeasta kulmasta katsottuna. Alue on myös sen verran pieni, että se oli kierrelty melko nopeasti. Tosin emme katsoneet ihan kaikkea, vaan etenimme rennosti. Kävimme syömässä itämaista ruokaa Grazy Bing -ravintolassa. Ruoka tilattiin tilausautomaatista (no, olisi sen saanut tilata kassaltakin). ja otin rohkeasti tofun ja nuudelien kanssa guavamehua, joka oli hyvää ja mukavan mietoa. Ruoka oli kyllä kiite...