Huhtikuun kävelykokemus, osa 1

Vietin viikonloppuseurani kanssa viikonlopun Lopella tässä taannoin. Matkan tarkoituksena oli jälleen (blogiani aiemmin lukeneet muistanevat) kiertää Poronpolku, eli noin 21 kilometriä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa. Reitin puolivälissä on taukopaikka, tarkemmin sanottuna paikka on nimeltään Luutasuo.

Ankkuripaikkana oli tälläkin kertaa mökki reitin varrella. Siirryin sinne perjantai-iltana ja palauduin takaisin sunnuntaina. Perjantai-illan ohjelmaan kuului lähinnä ostosten tekeminen, syöminen ja asettuminen mökille.

Lauantaiaamuna maahan oli satanut lumipeite! Tämä ei ollut ihan tilauksessa, mutta ihmeekseni vaatetusta oli tullut pakattua mukaan ihan sopivasti. Lähdimme matkaan kymmenen ja yhdentoista välillä, ensihavainnot koskivat lunta, valoisuutta ja keväistä linnunlaulua.

Syksyisestä retkestämme poiketen reitti oli nyt tuttu, joten tiesimme suurinpiirtein, mitä odottaa. Poronpolun pitkä reitti ei ole maastoltaan helpoimmasta päästä, korkeimmilta paikoilta näköala (mikäli puut eivät olleet edessä) muistutti vaaramaisemaa.

Reitin ensimmäinen 10 kilometrin pätkä meni suhteellisen vaivattomasti. Koska sääolot eivät suosineet täysin, emme kohdanneet reitillämme juurikaan muita patikoijia. Päivän aikana taivaalta satoivat kaikki veden olomuodot, mutta onneksi välillä paistoi aurinko, eikä sade ollut kuin tihkua.

Luutasuon jälkeen tiesin, että ennen pitkää alkaa väsyttää. Kun polveni reistaili viime kerralla, nyt reistaili toinen lonkka. Pienempiä, joskin kiusaavia ongelmia olivat jalkaterät, jotka alkoivat loppumatkasta ottaa osumaa. Minä ja kehoni pääsimme kuin pääsimmekin perille reistailuista huolimatta.

Ajoituksemme oli mainio, sillä olimme matkalla 5 tuntia 50 minuuttia, ja päästyämme aivan mökin liepeille, alkoi sataa kunnolla. Vaikka kävellessä (jos ei pysähtynyt) ei tullut kylmä, olin varsin viluissani mökkiin päästyämme.

Seuraava etappimme olikin pizzeria Lopen kirkonkylällä. Olimme jo syksyllä todenneet pizzan olevan mainio palauttava ateria :D , samalla kävimme vielä kaupassa hakemassa, mitä tarvitsimme. Jos kulutimmekin paljon, onnistuimme ravitsemaan itsemme oikein hyvin.

Lauantai-illan ohjelmassa oli vielä saunominen. Vilu vaivasi minua koko illan, mikä johtui lähinnä "raikkaasta" päivästä ja väsymyksestä. Täytyy sanoa, että ulkovessassa poikkeaminenkin sai hampaat lyömään loukkua. Onneksi mökissä oli lämmin, ja ohjelmassa oli enää nukkuminen.

PS. Sillä, että tuntee reitin, on näemmä psykologinen merkitys - Poronpolku tuntui sujuvan sutkakammin kuin edellisellä kerralla.

PPS. Havaitsimme Lauantaiaamuna lumessa jäljet, jotka näyttivät ahman jäljiltä. Tarkempi tutkiminen osoitti, että kyseessä taisi olla jäniksen takajalan painallus ;)

PPS. Edellisestä kerrasta poiketen Poronpolulla tuli myös hieman geokätköiltyä. Kerron tästä "kirjoitelmani" seuraavassa osassa.

Huhtikuun kirppiskokemus :)

Kirjoitustauko venyikin vähän pitkäksi. Syy: pudotin vahingossa läppärini, ja se vähän levisi. Pääsi muutama kirous, mutta onni onnettomuudessa, löysin korjaajan, joka oikeasti korjasi vian - pari kaapelia irti. Malli on kuulemma harvinaisen veemäinen avattava, mikä taisi olla suuritöisin osuus korjauksessa.

Kuitenkin, en osaa kirjoittaa muulla kuin omalla koneellani, joten en sitten päivittänyt blogia muutamaan viikkoon. Mitäs meillä...no paljonkin. Ei mitään ihmeellistä, mutta kerronpa tässä tekstissä käynnissä olleesta ja päättyneestä projektista, kirppispöydästä.

Päädyin pitämään pöytää lastenvaatekirppiksellä muutaman viikon ajan. Pelkäsin vähän, ettei menekki olisi kummoinen, koska moni varmaankin välttelee kaupoissa käymistä näinä aikoina. Mitä vielä, ehkäpä välttely oli tullut päätökseen ja sain menemään paljon enemmän kampetta kuin oletin.

Kirpparissa on työtä - täytyy käydä vaatteet läpi, silittää ja hinnoitella...ja roudata kirppikselle. Kävin muutamia kertoja siistimässä pöytää, mutta koska pidin myytävänä olevan tavaran määrän pienehkönä, ei siistimistä ollut liikaa.

Ensimmäisellä viikolla tuotteita meni noin kymmenen kappaletta joka päivä. Toisella viikolla menekki laantui puoleen. Minulla oli myynnissä lähinnä kesävaatteita ja hiukan välikausivaatteita, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Hinnoittelukin osui näemmä kohdalleen - yleisin hinta tuotteilleni oli kaksi euroa. Siitä huolimatta "tienasin" noin 200 euroa, josta osa meni toki pöytävuokraan. 

Myytävänä olevat koot olivat (pääasiassa) 104 ja 116. Ihan muutama vaate oli tuota pienempi tai isompi. Näille vähän isommille vaatteille on näemmä menekkiä, niitä liikkuu ehkä vähemmän kuin pienempiä vaatteita. 

Itsekin löysin kirppikseltä lapsille mm. kesän ja ensi syksyn vaatteita. En sentään ostellut kovin paljon, jotta vaatekappaleiden määrä myös kotona vähenisi :D Yleensä etsin jotakin tiettyä tuotetta, jonka sitten hankin, jos löydän. 

Alakuvassa näkyy kirppispöytäni viimeisen täytön jälkeen. Näistä tuotteista menikin lopulta melkein kaikki. 

PS. Kirppiskaappi täyttyy jo uhkaavasti pieneksi jääneistä talvivaatteista ;) 

PPS. Löysin jotakin myös lasten "yllätyspakettiin", mikä avataan kesän asuntoautomatkalla.

PPPS. Järkevintä olisi varata pöytä alkusyksyyn (nyt pieneksi jääneet kylmän sään varusteet), mutta katsotaan, millainen tilanne silloin on.

Monni Myräkkä, punnerrukset ja lukuharrastus

Akvaarion hoito on kulunut säännöllisiin viikkotoimenpiteisiini jo pitkän aikaa. Kiinnostus vedenalaiseen maailmaan ei ole vuosien mittaan sammunut. Akvaariota tulee tuijoteltua, ja melkoinen katseenvangitsija se olohuoneessa onkin.

Hoito: vaihdan neljä ämpärillistä vettä viikoittain, nypin huonokuntoiset kasvit pois ja raaputan levät vähintäänkin etulasista, muista laseista harvemmin. Ruokimme kalat joka päivä, joskus poissaollessamme syntyy paastopäiviä, mikä tekee kaloille ihan hyvää.

Vaihdoin pari vuotta sitten veden pehmeästä keskikovaksi, ja sen jälkeen akvaariota ovat kansoittaneet helposti lisääntyvät miljoonakalat ja platyt. Viimeisin hankintani (harkitsin noin vuoden ajan) on punainen partamonni, jonka Naakka nimesi Monni Myräkäksi.

Keskikova vesi rajoittaa kalahankintoja varsin paljon, sillä suurin osa akvaariokaloista on pehmeän veden asukkeja. Partamonni voi kuitenkin hyvin myös keskikovassa vedessä, ja uudet värimuunnokset tuovat vaihtelua pohjan asukkeihin. 

Pitkästä aikaa olen alkanut tehdä punnerruksia ("naisten"). En pidä punnerruksista, kyykyistä tai vatsalihasliikkeistä, muut lihaskuntoliikkeet menettelevät. No, joskus joutuu tekemään sellaistakin, mikä ei ole lempiasia :D 

Olen myös kävellyt enemmän kuin vähään aikaan. Liukastumisvaara vähentää kävelyitäni selkeästi talvisin, joten olen iloinen, kun sää on viimeinkin muuttunut keväiseksi. Tänäänkin on luvassa vähän pidempi kävely, kun käyn täyttämässä kirppispöytää, ja ajattelin tehdä paluumatkan kävellen.

Kuntoilussani on vaikka kuinka paljon parantamisen varaa, mutta toisaalta kivut (niska ja yläselkä) ovat yleisesti ottaen pysytelleet aika samanlaisina (varsinkin niska), kuntoilin tai en. Perusvika mikä perusvika!

Minulla on tällä hetkellä menossa pino historiallisia romaaneita. Luen pääasiassa iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mutta välillä romaani eksyy käteeni myös päivän aikana. Aloitin viimein Suon villi laulu - nimisen kirjan, joka on ilmeisesti viimeaikainen bestseller vähintäänkin Yhdysvalloissa.

Kirja kertoo ilman aikuisia varttuneesta Kya-nimisestä tytöstä ja hänen vaiheistaan. Alku tuntui aika tavanomaiselta, mutta kirja on parantunut, kun olen edennyt hieman alle puolenvälin. Ehkäpä tätä voisi jo suositella muillekin :) 

Kun menneisyyteen sijoittuvia kirjoja on tullut kahlattua läpi useampi, haluan yleensä lukea perään jonkin dekkarin. Sopivaa ei ole vielä tullut näköpiiriin, mutta luulenpa, että sellainen löytyy lähipiirin kautta  ennen pitkää.

PS. Miljoonakaloja on pitkästä aikaa syntynyt niin paljon, että voin ehkä jopa luopua osasta, kun vähän kasvavat. Näyttää siltä, että hauskoja värimuunnoksia on tulossa.

PPS. Lämmennyt sää on onneksi helpottanut astmaoireitani, joten lääkkeet tuntuvat tällä hetkellä riittäviltä. Olen jopa pystynyt juoksemaan hieman, tosin tasaisessa maastossa.

PPPS. Kun kävin eilen kirjastossa hakemassa varaamani kirjan, minua odotti mukava yllätys. Kirjoitan siitä ehkä lisää myöhemmin.

Vaateostoksia ja -kritiikkiä

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä. Päätin tehdä pienen "koronasynnin" eli mennä pitkästä aikaa lastenvaatekirpparille :D Olen vältellyt koko vuoden ajan kaikenlaista, joten menin, tosin maski päällä. Muita asiakkaita ei sillä hetkellä ollut kuin muutama.

Kirppiksellä oli kaikenlaista, mutta pääasiassa vääränkokoista vaatetta. 128 (134) ja 116 (122) loistivat poissaolollaan. Viimein löysin kuitenkin ihan mukavia juttuja - tällä kertaa pääasiassa Naakalle. Hänelle löysin useamman kesämekon ensi kesäksi sekä sadetakin.

Touhille löytyi tällä kertaa vähemmän, mutta yhdet kesäshortsit ja 122-kokoisen paidan löysin kuitenkin. Koko vaatekasalle tuli hintaa noin 25 euroa. Pientä ylihinnoitteluakin havaitsin, kun olin kirppiksellä. Minusta esim. 4 euroa on aivan liikaa tavallisesta pitkähihaisesta t-paidasta. Jätin ostamatta.

Olipas mukavaa käydä kirppiksellä! Olo oli kuin ulkomaanmatkalla. Vuosi lähinnä lähikauppaa ja apteekkia on näemmä tehnyt tehtävänsä. Lisäksi olin iloinen, kun löysin lapsille vaatetta edullisesti.

Itsellenikin tuli ajankohtaiseksi hankkia muutama uusi vaate. Globaali vaateteollisuus ärsyttää minua yhä enemmän, joten päädyin Suomessa valmistettuihin vaatteisiin. Itse asiassa, tilasin kesälenkkarit Kuomalta. Ovat todella kevyet ja hyvät jalassa.

Lisäksi hankin keväisen työvaatteen, hupparitunikan Ommellinen, verkkokaupasta. Se tuli eilen, ja näyttää kauniilta ja käyttökelpoiselta. Minulla ei ollutkaan vaatekaapissa juuri mitään keväistä. Tosin aion jatkossa käyttää vaatetta kaikkina vuodenaikoina.

Moni välttelee esimerkiksi Suomessa valmistettuja vaatteita niiden kalleuden takia. Itselleni hintaa "alentaa" varmaankin, että ostan aina vaatteet vuosiksi eteenpäin. Näin ollen ne saavat jotakin maksaakin. Lähellä tuotetut vaatteet ovat olleet pääsääntöisesti kestäviä.

Lapsille tulee vaatetta monesta suunnasta: käytettynä tutuilta, kirpparilta (tänä vuonna vähemmän), kansainvälisiltä ketjuilta ja joskus näitä lähellä tuotettuja uutena. Nyt haluan taas kasvattaa kirppiksen osuutta, mikäli koronatilanne pysyy aisoissa ja paranee.

Kansainväliset (halpa)ketjut ovat olleet useimmin pettymys. Vaatteet kutistuvat ja haalistuvat ensimmäisellä pesukerralla tai menevät rikki älyttömän nopeasti. Homma perustuu siihen, että halvan vaatteen tilalle on "helppo" ostaa halvalla uusi, ehjä tuote.

Lapsille on toistaiseksi kelvannut hyvin kaikki hankkimani vaate, tulevaisuudessa tilanne voi toki muuttua. 

PS. Kirppikseltä voin ostaa lapsille halpaketjujenkin tuotteita - ne ovat jo siinä vaiheessa osoittaneet kestävyytensä.

PPS. tähän postaukseen ei sisälly minkäänlaista kaupallista yhteistyötä. Rva ei ole niin raflaava tyyppi ja kirjoittaja, ja piilottelee pirullisesti omaa ja lastensa naamoja. Mainitsin silti muutaman tuotemerkin muistuttaakseni Suomessa tehdyistä vaatteista.

PPPS. Kuvassa on vaatteet, jotka löysin lapsille kirppikseltä. Kaikki Ninjago-collegea lukuun ottamatta tulevat lähikuukausina käyttöön.

Flunssaa ja kasvien esikasvatusta

En ole yleensä saanut maaliskuun puolella kasvamaan kuin rairuohon. Tänä vuonna, liekö kunnon lumitalven syytä, minuun iski kevään kaipuu aikaisin. Onneksi parvekkeella on yllin kyllin kukkamultaa, ja mullanvaihtojen jälkeen marssin Prisman siemehyllylle.

Viime vuonna ystäväni toi minulle puutarhapalstalle kaksi maissintainta. Nyt päätin, että kasvatankin maissini itse (tai ainakin yritän. Laitoin useamman maissin kasvamaan. Eilen laitoin yhteen purkkiin lehtikaalin siemeniä. Katsotaan, mitä niistä tulee.

Keksin, että kesäkurpitsa voisi olla seuraava esikasvatettava. En onnistunut viime keväänä saamaan taimia kaupasta, kaikki olivat loppu, kun pääsin taimitarhalle. Jos nyt laittaisin kasvamaan, taimia kerkeäisi ehkä olla omasta takaa. 

Naakka sai Touhin flunssan, ja nyt ovat molemmat käyneet koronatestissä. Minä olin torstaina töissä, Naakka ei ollut vielä kipeänä ja Touhin isä hoiti Touhia. Perjantaina, lauantaina ja eilen Naakka poti flunssaa, mutta alkaa olla jo hyvässä kunnossa.

Molemmilla sairaus (koronatesti molemmilla siis negatiivinen) oli onneksi lievä, eikä kummallakaan ollut kuumetta missään vaiheessa. Touhi yski jonkin verran, mutta sekin on nyt mennyt ohi. Minä en onneksi tainnut saada tätä flunssaa.

Olen itse asiassa ollut varsin tehokas: viime päivinä olen tehnyt monta siivoushommaa, jotka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten ;) Isoin homma on ollut "kirppiskaappi", josta olen nyt saanut osan vaatetta eteenpäin. Samalla olen siivonnut oman vaatekaappini, josta myös löytyi kaikenlaista...

Heräsin tänään liian aikaisin. 5.30 en saanut enää unta. En oikeastaan meinannut nukahtaa helposti illallakaan. Sen siitä saa, kun päättää mennä nukkumaan klo 22 tasoittaakseen rytmiä arkisemmaksi :D Tarvitsen yksinkertaisesti enemmän unta.

Kuitenkin, jos joskus harvoin herään vapaapäivänä näin aikaisin, ajattelin, että voisin kohta lähteä lenkille. Minusta ei ole aikaisen aamun säännölliseksi lenkkeilijäksi, mutta toki voin joskus tehdä poikkeuksen. Katsotaan, millainen fiilis siitä tulee.

Järjestelyhomma jatkuu todennäköisesti jonkin verran nyt aamulla, mutta loppupäivästä on onneksi luvassa muuta ohjelmaa, eräs kauan odotettu kyläily. Lapset olemme saaneet häthätään terveiksi.

PS. Kasvien esikasvatus on mukavaa, myös Naakan ja Touhin mielestä. He tykkäävät käydä bongaamassa, mikä milloinkin on lähtenyt kasvamaan.

PPS. Annoin Naakalle hyväuskoisena eilen luvan käydä vähän ulkoilemassa. Hän palasi takaisin jalat puoleen sääreen saakka kasteltuina.

PPPS. Sain eilen kirjoitettua ja vietyä postilaatikkoon viisi uutta Postcrossing-korttia. Katsotaan, mitä meille puolestaan kulkeutuu lähitulevaisuudessa.

Kymppejä hyppynarulla ja pallolla - lapsuuteni retroleikkejä

"Nykylapset liikkuvat yhä vähemmän" - otsikoita lukee säännöllisin väliajoin. Näin varmaan on, mutta asiassa on monta puolta...ja vanhempi ei voi mennä väliin ihan jokaisessa kohdassa. Yritän itse löytää vanhemman viisautta asiassa, jotta en ainakaan veisi lasteni liikkumisintoa.

Sitten, kyllä ennenkin oli lapsia, jotka eivät liikkuneet. Silloin "ongelmakohta" oli televisio, jonka katsomista sitten rajoitettiin jos rajoitettiin. Silloinkin aikuiset puhuivat, kuinka ennen oltiin koko ajan ulkona ja liikuttiin ;) 

Olen useita kertoja maininnut, että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. Kylällä oli urheiluseura, joka organisoi kaikenlaista (olin tästä vähän pihalla). Kylällä oli urheilukenttä, talvella jää ja hiihtoladut. 

Ohjattua liikuntaakin oli, kävin kolmosluokan ajan balettitunneilla. Useimpia lajeja piti lähteä harrastamaan naapurikaupunkiin, eli en sitten harrastanut niitä.

Kun menin alakouluun, kaikki tytöt hyppivät hyppynarulla. Töllistelin isompien taidonnäytteitä, mutta uskalsin mukaan (jos pääsin) vain samanikäisten peliin. Tavallisesti mentiin "kymppiä", jokaisella hyppimiskerralla hypittiin numeron mukainen määrä hyppyjä (ykkösestä eteenpäin). Tehtävät, miten piti hyppiä, vaikeutuivat, kun mentiin eteenpäin.

Joskus leikittiin myös tervapataa, jonka sääntöjä en itse asiassa enää muista. Kun mentiin kohti ylempiä luokkia, leikkiminen väheni, mutta osa pojista keskittyi muistikuvieni mukaan pallopeleihin. Erilaisia hippoja leikittiin myös, jotka ovat nekin unohtuneet :D 

Vapaa-ajalla omia ryhmäleikkejä rajoitti kaverien määrä. Minulla oli muutama kaveri, joten eipä siinä kovin mahtavia ryhmäleikkejä leikitty. 

"Seinäkymppi" pallolla oli leikki, johon miellyin lapsena. Siinä harjoiteltiin pallon heittämistä seinään. Tässäkin leikissä oli hyppynaruleikin tavoin kymmenen kohtaa, jotka piti onnistua tekemään. Tähän löysin ohjeet, pitääkin esitellä leikki lapsilleni.

Sinänsä palloleikkikin on hyppynaruleikin tapaan juttu, jonka taidan esitellä lapsilleni. Ylipäätään, he sitten päättävät, mitä alkavat tehdä, jos alkavat. Kumpikaan ei ole vielä haikaillut varsinaisen ohjatun liikuntaharrastuksen perään.

Luulen, ettei liikkuva elämäntapa ole siitä ohjatusta harrastuksesta kiinni. Haluaisin kasvattaa lapsistani kohtuuden ystäviä. Se tarkoittaa sitä, että he itse oppivat säätelemään viihde-elektroniikan käyttöään ja tiedostavat, että liikkua kannattaa terveenä joka päivä.

Se, onnistuuko tämä minulta itseltäni, onkin hyvä kysymys. En ole hakeutunut ohjattuun liikuntaan aikuisiällä, mutta käyn melkein joka päivä jonkinlaisella lenkillä, välillä metsäpolulla. Osaan laittaa puhelimen pois toistuvasti, mutta toisaalta saan itseni kiinni aivottomasta puhelimenkäytöstä joka päivä. 

Ehkäpä harjoittelen itsekin - samalla kun ohjaan lapsiani. Luulen kuuluvani niihin ihmisiin, jotka liikkuakseen tarvitsevat omaa, aktiivista liikkeelle kehoittamista säännöllisesti :)