Rouva Niskanen

Vietin viikonloppuseurani kanssa viikonlopun Lopella tässä taannoin. Matkan tarkoituksena oli jälleen (blogiani aiemmin lukeneet muistanevat) kiertää Poronpolku, eli noin 21 kilometriä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa. Reitin puolivälissä on taukopaikka, tarkemmin sanottuna paikka on nimeltään Luutasuo. Ankkuripaikkana oli tälläkin kertaa mökki reitin varrella. Siirryin sinne perjantai-iltana ja palauduin takaisin sunnuntaina. Perjantai-illan ohjelmaan kuului lähinnä ostosten tekeminen, syöminen ja asettuminen mökille. Lauantaiaamuna maahan oli satanut lumipeite! Tämä ei ollut ihan tilauksessa, mutta ihmeekseni vaatetusta oli tullut pakattua mukaan ihan sopivasti. Lähdimme matkaan kymmenen ja yhdentoista välillä, ensihavainnot koskivat lunta, valoisuutta ja keväistä linnunlaulua. Syksyisestä retkestämme poiketen reitti oli nyt tuttu, joten tiesimme suurinpiirtein, mitä odottaa. Poronpolun pitkä reitti ei ole maastoltaan helpoimmasta päästä, korkeimmilta paikoilta näköala (mikäli

Kirjoitustauko venyikin vähän pitkäksi. Syy: pudotin vahingossa läppärini, ja se vähän levisi. Pääsi muutama kirous, mutta onni onnettomuudessa, löysin korjaajan, joka oikeasti korjasi vian - pari kaapelia irti. Malli on kuulemma harvinaisen veemäinen avattava, mikä taisi olla suuritöisin osuus korjauksessa. Kuitenkin, en osaa kirjoittaa muulla kuin omalla koneellani, joten en sitten päivittänyt blogia muutamaan viikkoon. Mitäs meillä...no paljonkin. Ei mitään ihmeellistä, mutta kerronpa tässä tekstissä käynnissä olleesta ja päättyneestä projektista, kirppispöydästä. Päädyin pitämään pöytää lastenvaatekirppiksellä muutaman viikon ajan. Pelkäsin vähän, ettei menekki olisi kummoinen, koska moni varmaankin välttelee kaupoissa käymistä näinä aikoina. Mitä vielä, ehkäpä välttely oli tullut päätökseen ja sain menemään paljon enemmän kampetta kuin oletin. Kirpparissa on työtä - täytyy käydä vaatteet läpi, silittää ja hinnoitella...ja roudata kirppikselle. Kävin muutamia kertoja siistimässä

Akvaarion hoito on kulunut säännöllisiin viikkotoimenpiteisiini jo pitkän aikaa. Kiinnostus vedenalaiseen maailmaan ei ole vuosien mittaan sammunut. Akvaariota tulee tuijoteltua, ja melkoinen katseenvangitsija se olohuoneessa onkin. Hoito: vaihdan neljä ämpärillistä vettä viikoittain, nypin huonokuntoiset kasvit pois ja raaputan levät vähintäänkin etulasista, muista laseista harvemmin. Ruokimme kalat joka päivä, joskus poissaollessamme syntyy paastopäiviä, mikä tekee kaloille ihan hyvää. Vaihdoin pari vuotta sitten veden pehmeästä keskikovaksi, ja sen jälkeen akvaariota ovat kansoittaneet helposti lisääntyvät miljoonakalat ja platyt. Viimeisin hankintani (harkitsin noin vuoden ajan) on punainen partamonni, jonka Naakka nimesi Monni Myräkäksi. Keskikova vesi rajoittaa kalahankintoja varsin paljon, sillä suurin osa akvaariokaloista on pehmeän veden asukkeja. Partamonni voi kuitenkin hyvin myös keskikovassa vedessä, ja uudet värimuunnokset tuovat vaihtelua pohjan asukkeihin.  Pitkästä ai

Toissapäivänä minulla oli vapaapäivä. Päätin tehdä pienen "koronasynnin" eli mennä pitkästä aikaa lastenvaatekirpparille :D Olen vältellyt koko vuoden ajan kaikenlaista, joten menin, tosin maski päällä. Muita asiakkaita ei sillä hetkellä ollut kuin muutama. Kirppiksellä oli kaikenlaista, mutta pääasiassa vääränkokoista vaatetta. 128 (134) ja 116 (122) loistivat poissaolollaan. Viimein löysin kuitenkin ihan mukavia juttuja - tällä kertaa pääasiassa Naakalle. Hänelle löysin useamman kesämekon ensi kesäksi sekä sadetakin. Touhille löytyi tällä kertaa vähemmän, mutta yhdet kesäshortsit ja 122-kokoisen paidan löysin kuitenkin. Koko vaatekasalle tuli hintaa noin 25 euroa. Pientä ylihinnoitteluakin havaitsin, kun olin kirppiksellä. Minusta esim. 4 euroa on aivan liikaa tavallisesta pitkähihaisesta t-paidasta. Jätin ostamatta. Olipas mukavaa käydä kirppiksellä! Olo oli kuin ulkomaanmatkalla. Vuosi lähinnä lähikauppaa ja apteekkia on näemmä tehnyt tehtävänsä. Lisäksi olin iloinen, ku

En ole yleensä saanut maaliskuun puolella kasvamaan kuin rairuohon. Tänä vuonna, liekö kunnon lumitalven syytä, minuun iski kevään kaipuu aikaisin. Onneksi parvekkeella on yllin kyllin kukkamultaa, ja mullanvaihtojen jälkeen marssin Prisman siemehyllylle. Viime vuonna ystäväni toi minulle puutarhapalstalle kaksi maissintainta. Nyt päätin, että kasvatankin maissini itse (tai ainakin yritän. Laitoin useamman maissin kasvamaan. Eilen laitoin yhteen purkkiin lehtikaalin siemeniä. Katsotaan, mitä niistä tulee. Keksin, että kesäkurpitsa voisi olla seuraava esikasvatettava. En onnistunut viime keväänä saamaan taimia kaupasta, kaikki olivat loppu, kun pääsin taimitarhalle. Jos nyt laittaisin kasvamaan, taimia kerkeäisi ehkä olla omasta takaa.  Naakka sai Touhin flunssan , ja nyt ovat molemmat käyneet koronatestissä. Minä olin torstaina töissä, Naakka ei ollut vielä kipeänä ja Touhin isä hoiti Touhia. Perjantaina, lauantaina ja eilen Naakka poti flunssaa, mutta alkaa olla jo hyvässä kunnossa.

"Nykylapset liikkuvat yhä vähemmän" - otsikoita lukee säännöllisin väliajoin. Näin varmaan on, mutta asiassa on monta puolta...ja vanhempi ei voi mennä väliin ihan jokaisessa kohdassa. Yritän itse löytää vanhemman viisautta asiassa, jotta en ainakaan veisi lasteni liikkumisintoa. Sitten, kyllä ennenkin oli lapsia, jotka eivät liikkuneet. Silloin "ongelmakohta" oli televisio, jonka katsomista sitten rajoitettiin jos rajoitettiin. Silloinkin aikuiset puhuivat, kuinka ennen oltiin koko ajan ulkona ja liikuttiin ;)  Olen useita kertoja maininnut, että olen kotoisin pikkupaikkakunnalta. Kylällä oli urheiluseura, joka organisoi kaikenlaista (olin tästä vähän pihalla). Kylällä oli urheilukenttä, talvella jää ja hiihtoladut.  Ohjattua liikuntaakin oli, kävin kolmosluokan ajan balettitunneilla. Useimpia lajeja piti lähteä harrastamaan naapurikaupunkiin, eli en sitten harrastanut niitä. Kun menin alakouluun , kaikki tytöt hyppivät hyppynarulla. Töllistelin isompien taidonnäy