Eskarin kevätjuhla, flunssa ja kesä

 Meillä on vieraillut flunssa tällä viikolla. Molemmat lapset saivat taudin, onneksi helpotti muutamassa päivässä. Naakalla ehkä kesti vähn pidempään. Minulla oli ainakin ke ja to kurkku kipeä ja nenä vähän tukossa, nyt on parempi.

Olen kuitenkin lähdössä pois kotoa (ilman lapsia)liikuntapainotteista mökkiviikonloppua viettämään, joten jätin salin suosiolla eilen välistä ja lepäsin. No, kävin sentään kirjastossa hakemassa lisää Disney-leffoja meille. Toivottavasti ehdimme katsoa ne jossain välissä.

Eilen illalla päästiin kasomaan Touhin eskarin kevätjuhlaa. Luulin että olo olisi haikeampi, mutta lieneekö niin, että olen jo niin valmis lähettämään T:n koulutielle, etten juurikaan herkistynyt. Oli mukava yllätys, että Touhi lauloi laulut muiden mukana - en muista, että tällaista olisi tapahtunut aiemmin.

Touhi sai eskarista todistuksen ja mitalin. Hän itse menee eskariin vielä ensi viikoksi, ja jatkaa sitten päiväkodilla viikon. Minun täytyy loman aluksi luultavasti vähän toipua, viimeisille viikoille on töissä luvassa paljon puristusta.

Minua kiinnostaisi "vapaapäivinäni" käydä pitkästä aikaa taidenäyttelyissä tai siis museoissa. Ateneum, Kiasma ja Sinebrykoffin museo kiinnostavat kaikki. Taidan kuitenkin aloittaa Ateneumista. Sinne on kuulemma hyvä varata aika. 

Jonkinlaista raivaustyötä olisi hyvä tehdä suurin piirtein jokaisessa vaatekaapissa, mutta toivottavasti onnistun säilyttämään rennon otteen projekteissani. 

Mitä sitten aion tehdä lasten kanssa lomalla? Nyt kesäkuussa aiomme varmaankin alkuun vain nauttia pitkistä aamuista ja siitä, ettei tarvitse lähteä aikaisin mihinkään. Heinäkuussa on tarkoitus olla enemmän myös reissussa.

Toivoisin, että lapset viihtyisivät leikkipuiston puistoruokailussa (minulta säästyisi lounaan valmistaminen ja tulisi se halvemmaksikin ;) ) ja puiston aktiviteeteissa. Lisäksi puuhaa on puutarhapalstalla sekä lähimetsässä. 

Kaiken kaikkiaan luulen, että kesäkuu tulee sujumaan ihan hyvin :) 

PS. Tämä on ollut outo flunssa, koska se on pahentunut aina iltaisin. Erehdyimme luulemaan jonkinlaiseksi allergiaksi, mutta virusperäistä tämä taitaa olla.

PPS. Olen itse lähdössä toisaalle täksi viikonlopuksi. On välillä kiva tehdä pieni irtiotto perheestä.

PPPS. Ensimmäistä kertaa sinä aikana kun olen ollut jollakin tavalla puistoruokailussa osallisena (yhdeksäs vuosi), lähileikkipuistomme on avoinna koko kesän, jee!

Huvipuistoretki

 Olipas hauskaa laskea Tukkijoesta eilen! Muistan itse, kun lapsena jännitin ensimmäistä kertaa ihan kamalasti. Se taisi olla ensimmäinen "hurja" huvipuistolaite, johon uskalsin mennä. Paikkana oli Särkänniemi.

Suuntasimme eilen ex-tempore Särkänniemeen. Tällaiset suuntaamiset onnistuvat nykyään melko hyvin, kun emme ole enää riippuvaisia esimerkiksi päiväuniaikataulusta. Syödäkään ei tarvitse enää tismalleen samaan aikaan.

Siispä olimme Koiramäessä noin klo 15. Molemmat lapset näyttävät olevan edelleen Koiramäki-vaiheessa. Niitä on luettu perheessä oikein paljon ja luetaan edelleen. Minusta Koiramäki (en ollut käynyt aiemmin) oli toteutettu hienosti.

Naakan lempiaktiviteetti oli eläinten katseleminen ja "juuston" tekeminen juustomuotilla taikahiekasta. Kun kävimme sisällä Koiramäen mummolassa, Touhi totesi, että voisi hyvin asua siellä, kun on niin mukavan kotoisaa <3 

Ehkä yksi molempien suosikeista Koiramäessä oli lautta. Ensin lapsia jännitti, lopulta he menivät lautalle kaksin. Huomasin muuten, että lammikossa oli sammakonkutua. Täytyy toivoa, että sammakot löytävät suojaisaan paikkaan Koiramäessä.

Varsinaiseen huvipuistoon suuntasimme, kun Koiramäki oli käyty läpi. Sieltäkin löytyi monta laitetta. Niin, Tukkijoki. Touhi ei ollut vielä innokas moiseen, mutta Naakan kanssa jonotimme pitkähkön ajan päästäksemme laskemaan koskea.

Naakkaa jännitti, mutta lopulta hän istui tyytyväisenä etummaiselle paikalle ja nautti valtavasti! Kastuimme, mutta emme onneksi liikaa. Touhi piti eniten "karkkilaivasta", johon en itse uskaltanut mennä, kun pyörivä liike saa minut nykyään voimaan huonosti.

Jos jokin on lasten kasvamisessa erityisen mukavaa, se on mielestäni, että heidän kanssaan voi tehdä monenlaisia asioita. Toki esimerkiksi kaksivuotiaan kanssa voi mennä tällaiselle retkelle (ja meninkin aikanaan), mutta oleminen on todella erilaista.

Itsehän olen nauttinut huvipuistoista aina. Odotankin aikaa, jolloin lapsista on seuraa vähän hurjempiin laitteisiin (ei sillä, että uskaltaisin itsekään mennä kaikkiin). Särkänniemessä odotan erityisesti Tornadoa ja "Korkkiruuvia" - en tiedä, onko jälkimmäinen vielä tuonniminen.

Rahallisesti huvipuistossa käyminen kyllä kirpaisee. Jos nelihenkinen perhe menee Särkänniemeen, jo pelkkä pääsymaksu on parisataa euroa. Onneksi on olemassa erilaisia mahdollisuuksia - esim. vuokranantajamme kustannuksella pääsee perhe vuosittain Lintsille maksutta.

Lasten toiveena olisi edelleen Lintsi ja Muumimaailmakin on mainittu. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät tänä kesänä :) Intoa olisi itsellänikin.

Ruutuaika ja kevätkylvöt

 Mikä on sopiva ruutuaika lapselle päivässä? Apua! Alkuun täytyy tunnustaa, että katselin alakouluikäisenä telkkaria päivittäin, yläkoulua lähestyttäessä niin kauan kuin vain annettiin lupa. Ilman lupaakin joskus, telkkari oli huoneessani.

Vietin myös kavereiden kanssa melko pitkiä pelihetkiä...pisimmät taisivat tosin olla korkeintaan kolme tuntia kerrallaan, mikä johtui vain tarpeesta edetä mariopelissä, kun kunnollisia tallennusmahdollisuuksia ei vielä ollut :D Yksi tällainen on jäänyt mieleen, lähdimme ystäväni kanssa sen jälkeen parin tunnin hiihtolenkille ja totesimme itsekin, että tarvitsemme nyt ulkoulua ja liikuntaa.

Takaisin nykyhetkeen... viime aikoina Youtuben katselu on ehkä mennyt hieman yli sallitun. Varsinkin Touhi katselisi varmaan koko päivän, mikäli katselua ei kiellettäisi. Naakkakin on lisännyt Youtuben käyttöä.

Osasyy on varmasti kevätväsymys. Kumpikin lapsi alkaa selvästi olla kesäloman tarpeessa. Silloin tuntuu, että latautumista tarvitaan enemmän. Tämä on aivan selvää. Myös molempien ulkoilu iltaisin on onneksi lisääntynyt.

On kuitenkin tullut jälleen kerran aika miettiä, miten suhtaudun ruutuun nyt kesäkaudella. Youtube-sovellus on mahdollista poistaa telkkarista, mutta lykkään tätä viimeiseen asti, syynä uskoni siihen, ettei absoluuttinen kielto opeta lapsille mitään. 

Minulla ei ole asiaan ratkaisua, mutta luulen, että kehittelen meille jonkinlaisen systeemin kesäksi. 

Asiasta kolmanteen. Kävin eilen kuntosalilla aamusella, treenasin tällä hetkellä erityisesti käsiä, koska olen huomannut, etteivät käsivoimani ole kummoiset. Toki kävin läpi myös jalkoja ja pakaroita. Kuntosali jaksaa vielä innostaa, kun en ota sitä liian vakavasti.

Kävin myös (aika väsyneenä) puutarhapalstalla leikkaamassa ruohon ensimmäistä kertaa. Olo alkoi olla jo aika hyytynyt, kun piti vielä istuttaa: salaattia, palsternakkaa, auringonkukkia ja ruiskaunokkeja - tällä kertaa sinisiä, mutta myös vaaleanpunaisia.

Istutus- ja muita puutarhahommia jäi myös tuleville päiville. Se on onneksi mieluista.

PS. Olen varsinkin tietoa janoavalle Naakalle korostanut, ettei ihan kaikkeen Youtunen "tietoon" kannata uskoa.

PPS. Itse en ole osannut luopua Youtubesta musiikinkuuntelutarkoituksessa. En ymmärrä, miksi Spotify ei onnistu.

PPPS. Nyt käsilihakset ovat kipeinä, mutta fiilis on mukava.

Synttärihulinaa

Naakan kymppisynttäreitä vietettiin meillä joitakin päiviä sitten. Täytyy sanoa, että onnistuin stressaamaan muun ohella niitäkin. Ymmärrän kuitenkin itseäni: ei minun tarvitsekaan niellä purematta kaikkea toimintaa arjenpyörityksen lisäksi.

Kuitenkin, synttärit menivät upeasti! Naakka ei halunnut isoja kaverisynttäreitä, joten meille saapui kolme ystävää. Olen tuntenut kaksi kolmesta jo vauvasta asti. Kolmaskin on pyörinyt kuvioissa nelisen vuotta.

Täytyy sanoa, että jännitin vähän, voinko järkkäillä tilannetta vai pitävätkö 10-vuotiaat minua häiriötekijänä. Huoli oli turha. Kaikki ehdottamani aktivitetit otettiin innostuksella vastaan. 

Itse asiassa tekemiset eivät olleet niin ihmeellisiä. Järkkäsin slimentekohetken - niitä jaksettiin tehdä lähes tunti. Lapsukaisilla oli siniset kädet, koska väriaine oli sinistä. Ainakin Naakalta on väri lähtenyt pois jo viimeistään nyt :D

Meillä oli kaikenlaisia naamiaislakkeja, pääasiassa päähineitä. Oli hauskaa sonnustautua niihin ja ottaa valokuvia ja videoita tilanteista. Sanoin, että katsotaan näitä kuvia kymmenen vuoden päästä. Suunnitelma herätti kaikissa innostusta. 

Minusta 10-vuotiaat ovat mahtavassa iässä. He eivät ole liian pieniä eivätkä liian isoja. Meillä raikui Cha Cha Cha, mutta leikki ja riehuminen oli kaikkien mielestä hienoa. Olen iloinen, että näillä 10-vuotiailla menee hyvin.

Koska en jaksanut järjestää kaksia juhlia, meille tulivat myös sukulaiset samana päivänä, muutamaa tuntia lapsia myöhemmin. Juhlapöytää vähän tuunattiin, siihen sain onneksi apua :) Kukaan kavereista ei lähtenyt kotiin sukulaisten tullessa, eikä ollut tarkoituskaan. Itse asiassa kavereiden äiditkin saapuivat kaffelle.

Oli mukavaa nähdä sukulaisia. Koronavuosina meillä ei ollut juhlia ollenkan, ja sitä ennen esimerkiksi Touhin synttärit peruttiin varmaankin neljänä vuonna peräkkäin sairastumisten takia. Meillä ei ole isoa sukua, mutta tärkeimmät olivat paikalla.

Seuraavat synttärit vietetäänkin sitten elokuussa. Silloin haluaisin kutsua muutaman Touhin kummin paikalle. Touhilla kun on ollut vasta 1- ja 6- vuotissynttärit, emme ole ehtineet kovin paljon juhlistaa. Toivottavasti elokuussa saadaan olla terveinä.

Pitkästä aikaa - vastaa kysymyksiin

Kaikenlaisia kyselyjä pyöri blogeissa joskus muinoin, kun aloin sellaisia lukea. Siitä on muuten viitisentoista vuotta aikaa! Olen vastannut omassa blogissani muutamaan kyselyyn vuosien mittaan.

Viime aikoina olen pohtinut, että niihin vastaaminen voisi olla hauskaa jo siksikin, että vastaukset voivat olla mielenkiintoisia myös itselle - eräänlaista itsepohdiskelua. Ehkä vastaan vain tähän yhteen tai sitten löydän jonkun uuden, mukavan sellaisen. 

Avioliittoja: Yksi kappale.

Kihloissa: Samoin, myös yhden kerran. Kumpikaan sormus ei muuten enää mahdu sormeeni.

Lapsia: Kaksi kappaletta. 10-vuotias tyttö ja kohta 7-vuotias poika.

Lemmikkejä: 3 gerbiiliä, 6 sauvasirkkaa (yksi pieni, viisi isoa) sekä noin 25 akvaariokalaa.

Leikkauksia: Lapsena molempien isovarpaiden kynnet alkoivat kasvaa sivusuunnassa - ne piti hoitaa leikkauksella muistaakseni kolmas- ja neljäsluokkalaisena. Touhi syntyi sektiolla.

Tatutointeja: yksi kappale, pieni sydän toisessa ranteessa. Kyseessä on ns.ystävyystatuointi, joka löytyy myös kahdelta muulta henkilöltä. Mahdollisesti haluaisin uuden tatuoinnin, mutta katsotaan nyt.

Lävistyksiä: korvakorut. Korvissa on myös toiset reiät, jotka otin yläasteella. Ne taitavat olla kasvaneet umpeen. Minulla on ihme kyllä jäljellä napalävistys - se pysyy paikoillaan oikein hyvin.

Muuttoja: Olen asunut seitsemässä eri asunnossa. Opiskelija-asunnosta piti muuttaa kesäisin pois, joten muuttoja kertyi yhteen aikaan 2 vuodessa.

Ottanut lopputilin: en varsinaisesti kertaakaan. Minulla on tällä hetkellä elämäni ensimmäinen vakituinen työpaikka. Muut ovat loppuneet, kun työsopimus loppui.

Ampunut aseella: Ilmapistoolilla sekä ilmakiväärillä. Tölkkien ampuminen oli oikein suosittua kesäpuuhaa mökillä 1980- ja 1990-luvuilla. Osun kyllä korkeintaan kohteeseen, johon en tähdännyt. Touhi on "ahdistellut" minua opettamaan kyseistä touhua. Ehkä tänä kesänä mökillä.

Ollut saaressa: Opin soutamaan 8-vuotiaana, ja kävimme usein serkkujen kanssa saarissa retkillä.Kulkuvälineenä oli soutuvene tai kajakki. Se oli aina seikkailu. Olen ehdoton saarifani. 

Ollut lentokoneessa: Varsin monta kertaa. Olen lentopelkoinen, koska jouduin vuonna 2007 Kanariansaarilta palatessani voimakkaaseen turbulenssiin. Pelko alkoi siitä. Harmi, sitä ennen tykkäsin lentämisestä todella paljon.

Onko joku itkenyt vuoksesi: ehkäpä. Toivottavasti en ole kuitenkaan aiheuttanut pysyviä traumoja kenellekään ;) 

Ollut rakastunut: Olen ollut rakastunut, en kuitenkaan lukemattomia kertoja. En ole edes teininä ollut useasti ihastuvaa tyyppiä. 

Ollut ambulanssissa: Tämä on onneksi jäänyt välistä, siis potilaana. Olen joskus ollut tutustumassa ambulanssiin.

Luistellut: Olen luistellut, mutta nykyään en enää luistele kaatumisriskin vuoksi. Taannoin vammautunut niskani ei siedä enää nykyään tärähdyksiä. Olen mukana lasten luisteluretkillä 

Surffannut: Tätä ei ole tullut harrastettua, mutta olen kyllä leikkinyt lapsena mökillä lainelaudalla. Silloin muuten surffattiin tyylikkäästi purjeen kanssa. Minä taisin lähinnä istuskella pelastusliivit päällä.

Ollut risteilyllä: Olen ollut ja tykkään kovasti risteilyistä. Koen hauskana syödä hyvää ruokaa, käydä shoppailemassa (lähinnä haistelemassa parfyymeja, lopulta meinaa iskeä päänsärky), nukkua hytissä ja katsella merta/saaristoa.

Ajanut moottoripyörällä: En ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Olen ollut joskus muistaakseni mopon kyydissä. Vaikka lapsuuteni paikkakunnalla oli todellakin muotia hankkia mopo, en itse osannut kiinnostua siitä. Sotkin menemään pyörällä pidemmät matkat.

Ratsastanut hevosella: Olen lapsena ratsastanut hevosella. En kuitenkaan ole varsinaisesti harrastanut ratsastusta. Ne kerrat olivat ihan mukavia, mutta ratsastus oli silloinkin varsin kallis harrastus, luulen ettei minua siksi innostettu aloittamaan. Nyt aikuisena tykkään katsella hevosia - lähellämme on hevostalli. Ratsastus ei niinkään houkuttele.

Lähes kuollut: En ole ainakaan tietoisesti ollut lähes kuollut, toivottavasti en muutenkaan.

Ollut sairaalassa: Olin 5 päivää sairaalassa molempien lasteni syntymien aikaan. K. tuli keltaiseksi, ja sairaalassa olo pidentyi. J:n kohdalla sektiosta toipuminen kesti sen aikaa.

Lempiväri: sininen

Viimeisin puhelu: Soitin tyttärelleni, että on aika tulla pihalta sisään, ruoka on pöydässä.

Viimeisin viesti: Varmistin tyttäreni syntymäpäiväkutsujen ajan eräälle hänen ystävänsä äidille. Olin unohtanut kertoa koko ajankohdan, huh!

Kahvi vai tee: Molemmat! Tummapaahtoista kahvia kuluu päivän mittaan vähän liikaa - se on niin hyvää. Tällä hetkellä minttutee hunajalla on suosikkini. Toisia suosikkeja ovat ei liian voimakas musta tee sekä jasmiinitee.

Kissa vai koira: Edelleen molemmat. Koirahaave on perheessämme olemassa. Katsotaan, toteutuisiko tämä lähivuosina. Seuraan myös säännöllisesti varsinkin resque-kissojen asioita eri kanavilta. Varmaan ottaisin kissankin, jos resurssit riittäisivät.

Paras vuodenaika: Tykkään kaikista vuodenajoista. Erityinen suosikki on se, kun vuodenaika on juuri vaihtumassa. Muutoksen tuntu ja seuraaminen taitaa olla suosikkini. En tykkää pitkistä helteistä tai räntäsäästä.

PS. Tässä on ensimmäinen Ystäväni-kirja. Kyselyt muistuttavat minua näistä kirjoista. Nykyään eivät taida olla niinkään muodissa.

Mehiläiskato, kummipoika D. ja loppukevään väsymys

Mehiläis- ja hyönteiskadosta on puhuttu jo pitkään. Se on innoittanut minut tiettyihin toimiin puutarhapalstan kanssa. Tavoitteeni on, että palstalla olisi kukkivia kukkia keväästä syksyyn asti. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Tällä hetkellä palstalla ei kuki mikään. Lumikello kukki jo, yksi krookuskin taisi jo kuihtua. Tulppaanit ovat alkutekijöissä. Seuraava kukkija on käsittääkseni akileija. Toinen akileija päätti olla nousematta, joten täytynee hankkia muutama uusi. Tiedän jo etukäteen, että minulla on monta kukkijaa kesä- ja elokuulle, heinäkuu on vähän auki.

Toki meille tulee hyötykasvejakin - ainakin maissi on jo ikkunalaudalla hyvällä alulla. Muiden kasvien kanssa on vähän niin ja näin - en suosittele Nelson Gardenin siemeniä - ainakin minulla on ollut todella huono tulos.

Puutarhapalstan kanssa on vielä oikein mukavaa. Eilen illalla kävin kumoamassa loput multasäkit ja siirsin yhden pienen pensasmustikan toiseen paikkaan. Se on ollut tähän saakka varsin kitukasvuinen. Katsotaan, parantaisiko siirto tilannetta.

World Vision lähetti kummipoika D:stä videon. 9-vuotias D. seisoi paperilehtiö kädessään ja luki meille. Tekstin sisältö jäi epäselväksi, koska poika luki koti- tai koulukielellään. Yksi viesti oli varmasti, että D. osaa lukea :)

Koko perheemme katsoi videota ja oli siitä ilahtunut. Noin kuukausi sitten saimme D:ltä myös kirjeen, jossa kerrottiin, että D. ja koko perhe voivat hyvin. 

Avustussummamme ei mene kokonaisuudessaan D:lle, vaan sillä tuetaan koko yhteisöä. Lapsille tuki tuo parempia mahdollisuuksia koulunkäyntiin ja tietoa lasten oikeuksista. Vanhemmille se voi tarkoittaa keinoja parempaan ruokahuoltoon (viljelymenetelmät jne.) tai vaikkapa pienlainaa, jolla voi perustaa oman yrityksen.

Me yritämme kirjoittaa D:lle uuden kirjeen mahdollisimman pian. Kirjeeseen voi laittaa mukaan myös kuvan, jonkinlainen kuva Suomen luonnosta lähtee varmaankin koti Burundia. 

Naakan nepsy-haasteet ovat hieman lisääntyneet. Yhdistän tämän väsymykseen. Naakkasemme alkaa olla varsin valmis kesälomalle. Viime viikolla Naakka kieltäytyi uima-opetuksesta. Sitä itkettiin ja raivottiin kotosalla monta kertaa. Wilma-viestit kulkivat kodin ja koulun välillä.

Tällä viikolla homma meni paremmin - Naakka suostui antamaan uimanäytteen, joten koululle saatiin "todiste" hänen uimataidostaan. Ensi viikolla koitetaan taas vähän enemmän: toivomme, että Naakka suostuisi ottamaan osaa uimaopetukseen edes osan ajasta.

Olen aika toiveikas tämän kanssa. Ymmärrän Naakkaa hyvin, sillä vapaamuotoisessa uimatilanteessa hän kestää "julkisten" uimapaikkojen melun ja hälinän. Naakka rakastaa vettä ja uimista. Se yhdistettynä opetustilanteeseen on kuitenkin liikaa.

Toivon, että Naakka saa viikonloppuna levättyä ja kerättyä voimia. Meille on tulossa paljon ihmisiä kylään lauantaina, mutta luulen että tilanne on Naakalle mukava ja energisoiva. Luvassa on myös euroviisut, tosin en ole antanut lupaa katsoa niitä reaaliajassa ;) 

PS. Pääsen luultavasti taimiostoksille ensi viikolla. Se on joka vuosi yhtä mieluisaa.

PPS. Toivon kovasti, että lastemme ikäisellä kummipoika D:llä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus opiskella ja saada ammatti.

PPPS. Toivon Naakalle ja meille muillekin hyvää kesälomaa.

Siivousta ja viikonlopun elokuvia

 Kun on paljon harrastuksia, siis kotona tapahtuvia, on vaikeaa pitää tavarat järjestyksessä. Olen päätynyt siihen, ettei absoluuttinen siisteys taida olla minun juttuni. Enemmänkin on järkevää päättää, mitkä kohdat asunnossa on priorisoitava, mitkä eivät ole niin tärkeitä.

Järkevää taitaa olla, että keittiötä ja kylpyhuonetta pidetään siistinä/siivotaan säännöllisesti. Muiden huoneiden osalta meillä edetään huone kerrallaan - mentaliteetilla. Eilen ahkeroimme lasten kanssa olohuoneen ja lastenhuoneen. 

Minulla oli lisäksi tavoitteena viimeistenkin parvekkeen edellisvuotisten kukkaruukkujen sisältöjen hävitys ja lasten pipo- ja hanskalaatikoiden raivaus kesäkuntoon. Nykytilanteessa ne pursuvat toppavaatteita :D

Lapset osaavat monia kotitöitä jo hienosti. Touhi on varsin pro imuroimisessa. Taidankin delegoida homman hänenne, kun vain kehtaan ;)Olen huomannut "siivotkaa" -käskyn täysin toimimattomaksi meillä. Jos sen sijaan menen tilanteeseen ja kerron rauhallisesti, mitä pitää viedä paikoilleen, homma etenee eikä kukaan suutu. 

Siivouksen lisäksi meillä oli oikein paljon lauantaiohjelmaa. Nyt ei ollut vaihteeksi mitään sosiaalista, lapset toki kävivät naapurissa leikkimässä. Naakka & minä nauliuduimme katsomaan Charles III:nnen kruunajaisia. 

Minä kiinnostuin kuninkaallisten seuraamisesta jo lapsena - kiitos mummon Apu- ja Seura-lehtien. Naakka meni samaa tietä - kiitos mummonsa kuninkaalliset -teemalehtien. Homma meni siis täydellisesti, minulla on juttukaveri omasta takaa. 

Sen jälkeen kerkesimme vielä pyörähtää molempien lasten kanssa Kierrätyskeskuksessa, ja hellyin vieläpä hankkimaan lapsille pienet lelut. Vaatettaa ei löytynyt kuin t-paita Touhille. Lopuksi pirtelölle, ja sitten jo kotiin. 

Kotosalla katsoimme Disneyn Tarzan-animaation. Lapsillani, varsinkin Touhilla on aukkoja sivistyksessä lastenelokuvien kohdalla. Perjantaina katsoimme Stuart Littlen (löytyi Netflixistä). Lauantai-illan leffa taas tuli dvd:nä kirjastosta.

Tykkään itsekin edelleen lastenelokuvien katselusta. Niitä on onneksi "rästissä" oikein paljon. Olen myös huomannut, että siinä missä elokuva oli omassa lapsuudessani huippujuttu ja erikoista, suorastaan juhlallista, se on nyt asia, josta lapseni periaatteessa tykkäävät, mutta johon ei ole niin helppo tarttua kaiken muun viihteen ohella. Tätä haluan asiaa haluan hivenen avittaa ja samalla nauttia itsekin :)

PS. Tänään on luultavasti vuorossa siementen istutusta ja oman vaatekaapin raivausta. Olisi mukavaa saada tarpeettomiksi käyneitä tavaroita eteenpäin. Lapsille en varmaankaan anna nyt siivoustehtäviä.

PPS. Onpas mukavaa, kun kuninkaallisista on varmasti tulevalla viikolla paljon juttuja - piristystä arjen aherrukseen.

PPPS. Meillä tosiaan käytetään edelleen dvd:itä. Tämä on herättänyt kummastusta joissakin meillä kyläilevissä. No, jos säästämme ne, ne ovat 20 vuoden päästä arvokkaita...no ei vaan.

Koulutustason lasku - pohdintaa

"Ei ihme että koulutustaso laskee, kun kouluissa opetetaan..." "Oppilaille ei saisi näyttää sitä, tätä..." "taas Wilma-viestissä mainittiin pikkuasioista..." Somekeskusteluja (isompien alustojen, ei minun :D ) seuratessa tulee vastaan usein yllä olevan kaltaisia tekstejä.

Viimeisimpään myönnän syyllistyneeni itsekin, tosin en keskustelualustoilla, mutta keskusteluissa muiden vanhempien jne. kanssa. Toki ne jatkuvat viestit väsyttivät entisestään, kun lapsen kanssa oli vaikeaa koulussa eikä kotoa pystytty eliminoimaan käytösongelmia sormea napsauttamalla.

Mutta, kun itse kävin koulua, vanhemmat olivat käsittääkseni aika erillään koulumaailmasta. Korjatkoon joku 80-luvulla lapsensa saanut, mutta luulisin, että koulun annettiin pääasiassa hoitaa tehtävänsä ja kotiasiat olivat erikseen.

Mutta...uskallan väittää, että koulutustason lasku ei mitenkään välttämännä johdu kouluopetuksesta. Jos lähdetään liikkeelle oppijasta, jolla ei ole esimerkiksi massiivisia mielenterveys- tai oppimisongelmia, hänellä on oikein hyvät mahdollisuudet päästä halutessaan vaikka korkeakoulutasolle saakka. Painotan sanaa "halutessaan", muutkin tasot ovat oikein ok.

Vaikka säästöt ja leikkaukset ovat osuneet kaikkialle, uskallan väittää, että koulujärjestelmämme on edelleenkin maksuttomuudessaan ainutlaatuinen. Esimerkiksi minun ei ole tarvinnut lasten syntyessä aloittaa säästämistä heidän collegeopintojaan varten. Nyt myöskään esimerkiksi lukion kirjoista ei tule senkaltaisia maksuja kuin omassa nuoruudessani.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että ongelmat keskittymisessä, jotka koskevat myös meitä aikuisia, ovat nykyään koulumenestyksen suurin este. Älypuhelimet tulisi voida nykyistä rohkeammin kieltää oppitunneilla, ehkä jopa osalla välitunneista.

Jos kodin malli on, että esimerkiksi kirjoja tai lehtiä ei lueta eikä uutisia seurata, sillä on mahdollisesti vaikutus myös lapseen/nuoreen. Teoreettisten aineiden opiskelu kuitenkin tapahtuu edelleen suureksi osaksi tekstien avulla ja niitä pitäisi oppia myös soveltamaan muuhun tietoon maailmasta. Kielten opiskelu vaatii työtä, sitä ei pysty tekemään reality-maailmasta tutulla heti palkkio tänne -mallilla. 

"Minun lapselle ei saa kertoa..." Tämä on ehkämä mainitsemistani kommenttiesimerkeistä huolestuttavin. Yleensä nämä kommentit liittyvät esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöasiaan, eri uskontokuntiin tai pelkoon siitä, että lapselle kehittyy koulussa "väärä" poliittinen mielipide.

Uskaltaisin väittää, että lapsi muodostaa itse arvo- ja mielipidemaailmansa ajan kanssa. Se voi myös muuttua aikuisuudessa. Miksi olisi pelottavaa, että lapsi edustaisi eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöä, uskontoa tai puoluekantaa? Emmehän me lisäänny muodostaaksemme kopioita itsestämme, toivottavasti.

Nyt polarisoitumisen aikana pidän varsin arvokkaana, että koulu on paikka, jossa asioista voi saada tietoa. Eiköhän tuo tieto ole käynyt läpi pitkällisen prosessin ennen kuin se on opetussuunnitelmaan päätynyt.

Ylipätänsä, tiedon ja mielipiteen ero tuntuu hämärtyneen. Itselleni tieto edustaa tutkimustietoa, eli tietoa, joka on muodostettu useiden lähteiden perusteella ja tutkimusta tehden. Siksi "mielipidetieto" jaksaa hätkähdyttää. 

Miten opetan lapsilleni, että tie osaamiseen kulkee pitkällisen perehtymisen kautta? Ei se helppoa ole, kun "älymaailma" on niin voimakkaasti läsnä toisin kuin omassa lapsuudessani. Siksipä pohdinkin asiaa säännöllisesti eikä asia tule myöskään täydellisesti käsitellyksi yhdessä blogikirjoituksessa.

Kaikkien lemmikkien kuulumisia

Meillä oli eilen vieraita, joille esittelin sauvasirkkoja. Yleensä sirkoista sanotaan, että hienoa, olen nähnyt tuollaisia viimeksi eläintarhassa. Niinpä, niitä on muistaakseni myös Korkeasaaressa. Otan yleensä yhden sirkan kädelleni ja kerron siitä.

Osa haluaa katsella mutta ei koskea. Osa haluaa ottaa sirkan kädelleen ja yleensä ottaa tilanteesta kuvan, jonka sitten postaa someen :) Pieni osa ei halua olla samassa huoneessa kuin terraariosta vapaana oleva sauvasirkka. 

Itse sirkoille kuuluu hyvää. Kun terraarion siivoaa noin kerran viikossa ja antaa salaatinlehden päivittäin sekä suihkuttaa vedellä eli tekee pienen sateen, sirkkojen asiat ovat täysin kunnossa. Elinkierto on noin vuoden mittainen, ja siinä ajassa ehtii syntyä uusia yksilöitä korvaamaan vanhat.

Gerbiilejäkin ehdin juoksuttamaan viikonloppuna. Myös Albi, jolla on ilmeisesti korvatulehdus (suunnitteilla eläinlääkärikeikka mahdollisimman pian), juoksenteli tyytyväisenä pitkin keittiötä. Gerbiilien juoksutus on asia, jonka voisin muistaa tehdä vähän useammin.

Kaikkia kolmea ei voi sattuneesta syystä enää juoksuttaa samaan aikaan, joten se pari juoksee, joka on kulloinkin yhdessä. Nyt Puolukka on viettänyt Albin kanssa pari yötä, ja se siirtyy pian Sahpanin seuraksi. 

Lasten mielenkiinto gerbiileihin on kyllä laantunut oikein reippaasti. Pidän sitä ihan luonnollisena - vastuuntunto säännölliseen työskentelyyn ei ole vielä kummallakaan kehittynyt. Siksipä lemmikkieläin on aina aikuisen vastuulla, erityisesti alakouluikäisten lasten suhteen.

Akvaarion kanssa minua jo vähän mietityttää, mitä teen. Tankki täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta, ja se pitäisi vaihtaa. Pitkän linjan akvaristina minua tietenkin kiehtoisi isompi tankki :D , mutta olen alkanut totuttaa itseäni ajatukseen pienemmästä. 

Pääsyynä on kerrostalokolmio, jossa todennäköisesti asumme myös seuraavat vuodet. Uskon, että paine omiin huoneisiin kasvaa, jolloin minun täytyy siirtyä olohuoneeseen nukkumaan. Tällöin sinne ei kyllä iisisti mahdu isoa akvaariota.

Luulen, että suuntaan tulevaisuudessa kiinnostukseni sukarapuihin ja pieniin rasbora-kaloihin. Ne vaativat pienen akvaarion, ja ovat sellaista, jota en ole vielä harrastanut. Meillä on kyllä leväsukarapuja, mutta ne ovat selkeästi isompia eivätkä menisi tuollaiseen kokonaisuuteen.

PS. Olenkin täällä monesti kertonut, että hyönteiskammoinen Naakka ei pelkää ollenkaan sauvasirkkoja - ne ovat liian isoja ja rauhallisia.

PPS. Vaikka lapset ovatkin hivenen kyllästyneet gerbiilien hoitoon, niitä on aina kiva esitellä kavereille.

PPPS. Täytyy myös katsoa, kuinka paljon se pienempi akvaariokokonaisuus maksaisi. Nyt on tullut aika paljon suurehkoja laskuja eri asioista, joten täytyy ottaa rauhallisesti.