Rouva Niskanen

Jo edesmenneet isoisäni ja isoäitini olivat eläkkeellä ollessaan kovia matkustamaan. He Kävivät läpi kiertomatkat naapurimaihin, mutta kun etelänmatkat alkoivat tulla muotiin, he suuntasivat sellaiselle..todella monta kertaa. Usein he matkustivat kielitaitoisemman nuoren polven kanssa, mutta jäivät myös toisinaan keskenään vielä toiseksi lomaviikoksi, kun nuoremmat lähtivät takaisin Suomeen ja töihin. Esimerkiski Rodoksella pärjäsi tuohon aikaan hienosti suomeksi. Suomalaisia turisteja oli paljon, eikä monilla ollut kielitaitoa. Minäkin olin isovanhempien mukana kerran, ravintolassakin pystyi tilaamaan suomeksi. Jos ei pystynyt, isovanhempani ottivat kuulemma listalta aina saman annoksen, jotta tietäisivät, mitä tilaavat.  Joku voisi pitää sen ajan ihmisiä juntteina - minusta he taas olivat varsin rohkeita lähtiessään matkaan ja toimiessaan parhaan taitonsa mukaan. Jälkeen tulevat sukupolvet ovat saaneet enemmän oppia tai ainakin mahdollisuuden siihen. Nykyisellaan suomalaisten k...

Kielitaito on kiehtonut minua aiheena jo pitkään. En voi itse kehuskella kovin vahvalla kielitaidolla, käytännössä kaikkien vieraiden kielten suullinen kielitaito on oikein surkastunut. Nyt kuumottaa jo, jos joutuu esimerkiksi kertomaan ammatistaan englanniksi. Normaalit tien neuvomisjutut osaan kapungilla kulkiessa :) Olen opiskellut "ennenvanhaan" varsin monia kieliä. Englanti, ruotsi ja saksa - peruskoulu ja lukio. Yliopistossa kävin viron- ja espanjantunneilla. Kertasin myös saksaa. Erikoisin kieli, johon hieman tutustuin, oli udmurtti. Aikuisiällä olen opiskellut jonkin verran saamea ja venäjää. En voi myöskään kehuskella, että olisin ollut lapsena vieraista kielistä kovin kiinnostunut - moni piti ala-asteella englannintunteja mukavina. Mukavia ne minustakin olivat, mutta en oikein malttanut lueskella kirjan kappaleita kotona. Nuorena aikuisena kuulin paljon puhetta kielitaidosta ja häpesin omaani. Lukiossa englanti oli mennyt aika huonosti - en vain hahmottanut kieliop...

Eräs pieni poika tuli eilen pitkästä aikaa kipeäksi. Ihan reipas nuha on kyseessä - kuumetta oli eilen jonkin verran mutta ei enää tänään. Hoito: sisällä pysyminen ja lepo. No, eipä tuo nyt kovin levossa jaksa olla. Katsotaan, tarttuuko nuha meihin muihin. Kun minä aloitin jo työt, lapset pääsivät Tukholman-laivalle ja Vasa-museoon. Se matka oli mennyt oikein hyvin, molemmat nauttivat Muumiristeilystä täysillä. Tämän enempää lasten lomaan ei mahdukaan - arki alkaa maanantaina. Touhin kouluunilmoittautuminen alkaa kohta. Vielä ei ole tullut oppivelvollisuusilmoitusta kaupungilta. Tosin tällä postin vauhdilla asiassa saattaa mennä aikaa.  Asia, jota olemme miettineet, on A1-kielen valinta . Se tuotti pohdintaa jo Naakan kohdalla. Tiedän, että yli 95 prosentilla koulunsa aloittavista on A1-kielenä englanti. Muuta mahdollisuutta ei monissa paikoissa olekaan. Meillä kuitenkin on, ranska tai ruotsi. Tosin asia konkretisoituu niin, että ruotsin-ryhmää ei ikinä tule. Ruotsi tosin alkaa pa...

Hans Op de Beeck oli aiemmin minulle oikein tuntematon hahmo. Joululomalla kävin kuitenkin aikuisseurassa (ja ensimmäistä kertaa Amos Rexissä. Täytyy sanoa että näyttelyn unenomainen maailma veistoksineen lumosi minut. En voi sanoa tuntevani taidemaailmaa kovin hyvin. En myöskään ota selvää, millaisia näyttelyitä missäkin on. Se on oikeastaan vähän kummallista, sillä pidän yleensä näyttelyissä käymisestä, kun saan aikaiseksi mennä. Yleensä tämä kyllä vaatii, että mukana on joku toinen, joka parhaassa tapauksessa pyytää minua mukaan. Tällä kertaa sain jopa itse idean - jotakin edistystä :)  Olen tietyllä tavalla aistiherkkä, ja olen huomannut, että minun on rajattava kokemastani taiteesta videoinstallaatiot pois - liikaa hälyä. Kuva, musiikki ja esimerkiksi veistokset sopivat, mielellään kyllä erikseen. Nautin Op de Beeckin veistoksista täysillä. Tunnelma oli rauhallinen, sopivalla tavalla aavemainen mutta kuitenkin mielestäni kaunis ja positiivinen. Sisään pääsin museokortilla. Na...

Touhilla oli kiukku päällä eilisiltana - ymmärrettävästä syystä. Hänen iltajuomisiaan pitää rajoittaa, sillä pidätyskyky yöaikaan ei välttämättä ole kovin hyvä. Touhi itse taas haluaisi kitata sitä vettä juuri ilta-aikaan.  Harhauttaakseni viisivuotiastani, aloin soittaa hänelle erikielisiä lastenlauluja. Kuuntelimme eri lauluja muun muassa saksaksi, ruotsiksi ja saameksi. Ruotsinkielinen kappale oli Vaaheramäen Eemelin "hevoslaulu", nimi ei nyt tule mieleen. Kun soitin videota ja katselimme Vaahteramäen tapahtumia, tuli Naakkakin kuuntelemaan. Kuunneltuaan hetken hän totesi, että ruotsi on hänen mielestään todella kivan kuuloista. Myös Touhi oli samaa mieltä. Toisin oli 90-luvulla. Opin ruotsin opiskelun alkaessa vuonna 1994, että se ei todellakaan ole cool. Jotenkin onnistuin itsekin suhtautumaan negatiivisesti siihen, miltä ruotsi kuulostaa. Teini-iässä mielipiteet ovat muutenkin polarisoituneita. Kuitenkin, siis kertomatta kenellekään, ruotsin opiskelu oli ihan kivaa, ja...