Rouva Niskanen

Aloin oikein miettiä , millaisia arkirutiineja meillä on. Kun lapset olivat pienempiä, näistä oli helpompi kirjoittaa. Nyt on enemmän liikkuvia, kodin ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat minun, Naakan ja Touhin arkeen. Päivät menevät suurin piirtein näin: 1. Minun herätyskelloni soi 6.35. Vääntäydyn ylös sängystä noin 10 minuuttia tämän jälkeen. Touhi on jo siirtynyt katsomaan telkkaria. 2. Kahvia! Kahvinkeitin on ladattu valmiiksi illalla. Avaan läppärin ja laitan Ylen aamu-tv:n auki. Teen aamupalan. Touhin hampaat pestään. Touhille tehdään aamupala. 3. Naakka herää ja menee aamupesulle.  Naakka tekee itse. Kun olen syönyt, siirryn pesulle ja pukemaan. Naakkaa täytyy hieman avittaa kellon kanssa, se unohtuu.  4. Minä varustaudun ulkovaatteisiin ja laitan työtepun selkään - lähtö töihin. Lapset varustautuvat ja lähtevät kouluun. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ 5. Palaudun töist...

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa. Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä.  Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä. Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaise...