Rouva Niskanen

Hyvä ystäväni teki minulle (ja toiselle hyvälle ystävälleni) viikonloppuna pienen testin. Minun piti nimetä kolme eläintä ja kuvailla niitä. Valitsin ensimmäiseksi eläimeksi pandan. Se on pörröinen, iso, tuttu, mutta jollakin tavalla kaukana. Seuraavaksi valitsin kalan. Näin sen ajatuksissani uivan vähän niin kuin vaivihkaa sinertävässä, viileässä syvyydessä. Se ei ollut värikäs, touhukas pintavesien kala, vaan lymyilevä ja osaksi näkymätön. Kolmanneksi valitsin papukaijan. Se on näyttävä, hurmaava ja äänekäs. Kaikki tuntevat sen, mutta harvalla on sellainen omana. En muista, mitä muuta sanoin. Seuraavaksi ystäväni paljasti, että ensimmäiseksi valittu eläin on se, millaisena muut näkevät minut nyt. Toinen eläin on sellainen, millaisena itse itseni näen. Kolmas on se, millainen olen sisimmältäni...siis papukaija! Jäin miettimään testiä, sillä jotenkin kuvaus osui kohdalleen - taidan antaa itsestäni vähän pandamaisen kuvan (ok, en ole niin kovin iso :D ). Hieman lymyilevä, piil

Eilen rva:lle tuli vaihteeksi vähän isompia ongelmia niskan kanssa. Kyse oli noin kahdenkymmenen minuutin ratikkamatkasta. Ratikat ovat täällä harvoin niin täynnä, että paikkoja ei oikeasti ole. Rva ei nähnyt tätä ulkoa, vaan nousi kyytiin vaunun takaosasta (invapaikat edessä). Rva asettui käytävälle seisomaan monen muun kanssa. Ei tarvittu kuin muutama minuutti, kun huimaus ja niskakipu yltyivät. Rva ei jaksanut enää pyrkiä kohti invapaikkoja, vaan kärvisteli kymmenisen minuuttia, kunnes paikka vapautui. Tärisevä ja keinuva alusta ei sovi edelleenkään rva:n seisoma-alustaksi, edes näin monen vuoden jälkeen. Parissa tunnissa oire lieveni päänsäryksi päälaella, silmien ympärillä ja niskassa. Matkakohteessaan, psykologilla rva nojasi suurimman osan tapaamista päätään kämmeneensä. Oire jatkuu vielä nyt aamullakin, ja kun yritin ilmeisesti vakauttaa tilannetta pinnallisia lihaksia käyttämällä, jumikin on melkoinen. Tänään rva:n piti mennä heti aamusta salille tekemään jokin rauha

Rva harrastaa muutamia juttuja, minkä muilta kiireiltään ehtii. Kuten täältä blogista on käynyt ilmi, ovat erilaiset pikkueläimet sydäntäni lähellä. Ilta, sitten kun Naakka on mennyt nukkumaan, on Nasu- ja Matilda-marsujen aikaa. Hoidamme puolison kanssa marsut oikeastaan puoliksi. Heidän hoitoonsa kuuluu ruuan tarjoilua, silitystä ja häkin siivousta. Aamulla minä tarjoilen porkkanaraasteen (Nasun hampaat eivät toimi niin hyvin, että porkkanan voisi antaa kokonaisena). Marsuista Matilda on yleensä ensimmäisenä hereillä ja porkkanaraasteen kimpussa. Nasu heräilee verkkaisemmin, ja välillä pitää oikein tsekata, onko Nasu hengissä, kun mitään ei kuulu. Jostain pyyhkeiden ja heinien keskeltä se kuono on tähän asti noussut "Ahaa, jokos on aamu, taisin vähän torkahtaa..." Akvaario on pulputtanut Niskasten yhteisissä kodeissa jo yli kymmenen vuoden ajan. Sieltä rva vaihtaa vettä kerran viikossa. Alkuvuodesta hankittu ulkosuodatin on toiminut hyvin, huhtikuussa on vuorossa e

Tällä viikolla Niskasilla on sopeuduttu uuteen tilanteeseen, jossa rva tekee töitä kotoa käsin. Vielä töitä ei ole kovin paljon, mutta jonkin verran kuitenkin. Rva on päättänyt suhtautua tilanteeseen avoimin mielin, josko tämä olisi hyvä tapa hankkia toimeentulo! Kontaktien solmiminen on varmaankin ongelma, jonka moni pitkäaikaissairas kohtaa oltuaan työelämästä pois vuosia, pahimmillaan vuosikymmeniä. Työtehtävien lisäksi (joita onneksi jonkin verran on) rva:n tehtävä on työtilaisuuksien metsästäminen. Se tuottaa jännitystä, tekemisen iloa mutta myös katkeria tunteita. Tulee välillä mieleen ajatuksia, että "jos en olisi vammautunut, olisin jo ehtinyt sitä ja tätä..." "jos voisin olla normaalisti töissä työpaikalla, olisi helpompaa..." Tottahan tämäkin, mutta nyt on elettävä tässä tilanteessa.  Toisaalta , kun työskentelee itsenäisesti ja hankkii työtehtävät, voi työasentoja, jaksottamista jne. säädellä ihan toisella tavalla. Varjopuoli on, että se toime

Rva on parin päivän aikana kuullut paljon viisaita sanoja. On onni olla kosketuksissa muiden kanssa, sillä tavalla näkökulma elämään laajenee. Eräs pohdinta koski vauhdissa pysymistä, rva miettii asiaa edelleen. Nykyisin on vallalla ajattelumalli, jossa jokaisella tulee olla paljon tekemistä, periaatteita ja tavoitteita. Sinänsä tämä ei kuulosta huonolta, monien asioiden pitää tulla tehdyksi. Huono puoli ajattelumallissa on sen absoluuttisuus - vauhti ei saisi hidastua, vaikka mitä tapahtuisi. Työtä pitää tehdä täysillä, perheen kanssa tulee viettää laatuaikaa, parisuhteenkin tulee olla etusijalla. Jokaisen tulee huolehtia kunnostaan muista harrastuksista puhumattakaan sekä omistaa laaja ystävä- ja tuttavapiiri. Miten sen kaiken hoitaa rva?  No, työpäivän jälkeen rva:n ajatukset vilisevät loppupäivän työasioissa ja seuraavassa päivässä. Työ on hoitunut ja rva:n olo on motivoitunut, mutta työvaihde ei mene pois päältä ja se on pois muusta elämästä. Niskasilla on paljon kotoisi

Rva on nyt toipunut influenssasta, johon myös hra sairastui. Rva on ollut töissä koko viikon, mutta hra on ollut kotona. Hän kävi tänään yrittämässä töissä, mutta palasi takaisin kotiin iltapäiväksi. Tulin hänen kyydillään töistä kotiin, mikä oli mukavaa! Tänään rva pääsee viimein hierontaan, yläselän ja niskan tilanne on ollut influenssan lihaskipujen ja makaamise seurauksena aika kammottava. Maanantaina piti ottaa lihasrelaksantitkin apuun, ne ovat helpottaneet hieman työntekoa ja muuta päivittäistä elämää tiistaina ja tänään. Hierontareissussa on tänään hauskaa se, että hieroja on muuttanut uudelle alueelle, lähemmäs meitä. Kyseisellä alueella on uusia kerrostaloja, ja alueesta on rva:n käsityksen mukaan tullut nopeasti suosittu asuinalue erityisesti nuorille perheille. Rva:sta on kivaa, että paikka on niin lähellä Niskasten kotia, että rva voi kävellä sinne. Pieni kävelyretki itsekseen ja vielä jännittävälle, uudelle alueelle on arvokasta huvia - viime viikot ovat kuluneet l

Tuntuu kyllä , kuin koko inhimillisten tartuntatautien kirjo olisi koetellut Niskasia tänä talvena! Viime sunnuntaina rva alkoi tuntea kummallista kolotusta ympäri kroppaa sekä kurkkukipua. Rva perui salikäynnin, kun oli vähän huono olo. Illalla alkoi tulla kylmä ja iltakymmeneen mennessä kuumetta oli yli 39. Ei siinä mitään, nukkumaan särkylääkkeen kanssa ja sama toistui aamuyöllä. Maanantai ja tiistai menivät kuumeen sahatessa tosi korkealla monta kertaa päivässä...ja keskiviikko. Eilenkin kuume nousi kahdesti, mutta ei enää niin korkealle. Tänään nousu ei ole ainakaan vielä alkanut - ehkä se nyt jo riittäisi. Muu perhe on onneksi säästynyt taudilta. Meillä on kaikilla rokotus, mutta se ei osunutkaan kohdalleen tänä vuonna. Ihan pahin oireista on julmetun kova niskakipu. Epäilin jo aivokalvontulehdustakin, mutta niska kääntyy yhtä yliliikkuvasti kuin ennenkin, joten jätin epäilyt sikseen. Kipu on senlaatuista, että se tekee makaamisen tosi epämukavaksi ja särkee tietysti myös k