tiistai 31. maaliskuuta 2015

Matkalla papukaijaksi

Hyvä ystäväni teki minulle (ja toiselle hyvälle ystävälleni) viikonloppuna pienen testin. Minun piti nimetä kolme eläintä ja kuvailla niitä. Valitsin ensimmäiseksi eläimeksi pandan. Se on pörröinen, iso, tuttu, mutta jollakin tavalla kaukana.

Seuraavaksi valitsin kalan. Näin sen ajatuksissani uivan vähän niin kuin vaivihkaa sinertävässä, viileässä syvyydessä. Se ei ollut värikäs, touhukas pintavesien kala, vaan lymyilevä ja osaksi näkymätön.

Kolmanneksi valitsin papukaijan. Se on näyttävä, hurmaava ja äänekäs. Kaikki tuntevat sen, mutta harvalla on sellainen omana. En muista, mitä muuta sanoin.

Seuraavaksi ystäväni paljasti, että ensimmäiseksi valittu eläin on se, millaisena muut näkevät minut nyt. Toinen eläin on sellainen, millaisena itse itseni näen. Kolmas on se, millainen olen sisimmältäni...siis papukaija!

Jäin miettimään testiä, sillä jotenkin kuvaus osui kohdalleen - taidan antaa itsestäni vähän pandamaisen kuvan (ok, en ole niin kovin iso :D ). Hieman lymyilevä, piilotteleva kalamaisuus taas on minussa muistuttamassa monista elämän varrella kohtaamistani vaikeuksista.

Se papukaija...onpas hauskaa! Rva taitaakin pyhittää seuraavat vuodet vallattoman ja luovan puolensa esille päästämiseen. Sellainen puoli onkin ollut piilossa, se taitaa piilotella jossakin koettujen kipujen, rajoitusten ja asioista luopumisen takana.

Pohdimme yhdessä ystävien kanssa, että moni asia vaikuttaa siihen, että oma minuus ikäänkuin katoaa vuosiksi. Rva:lla se on sairastaminen. Sovimme yhdessä ystävieni kanssa, että meidän jokaisen on aika nyt hieman yli kolmekymppisenä etsiä ja löytää  se minä itse, jossa viihdymme parhaiten!

Kotirintamalla tein viikonloppuna sen ainoan pääsiäiseen valmistavan tekoni, istutin rairuohot. Naakan isoäiti istutti Naakalle oman, pienen rairuohon. Ruoho koristellaan, kunhan se on kasvanut. Pääsiäisen jälkeen Nasu ja Matilda saavat sitten kevään ensimmäisen tuoreen ruohon.

Minun rairuohoni, joka on oikeastaan ohraa, on jo lähtenyt kasvamaan. Naakan "aito" rairuoho seuraa toivottavasti perässä muutaman päivän sisällä...





perjantai 27. maaliskuuta 2015

Ratikkamatkan jälkimaininkeja

Eilen rva:lle tuli vaihteeksi vähän isompia ongelmia niskan kanssa. Kyse oli noin kahdenkymmenen minuutin ratikkamatkasta. Ratikat ovat täällä harvoin niin täynnä, että paikkoja ei oikeasti ole. Rva ei nähnyt tätä ulkoa, vaan nousi kyytiin vaunun takaosasta (invapaikat edessä).

Rva asettui käytävälle seisomaan monen muun kanssa. Ei tarvittu kuin muutama minuutti, kun huimaus ja niskakipu yltyivät. Rva ei jaksanut enää pyrkiä kohti invapaikkoja, vaan kärvisteli kymmenisen minuuttia, kunnes paikka vapautui.

Tärisevä ja keinuva alusta ei sovi edelleenkään rva:n seisoma-alustaksi, edes näin monen vuoden jälkeen. Parissa tunnissa oire lieveni päänsäryksi päälaella, silmien ympärillä ja niskassa. Matkakohteessaan, psykologilla rva nojasi suurimman osan tapaamista päätään kämmeneensä.

Oire jatkuu vielä nyt aamullakin, ja kun yritin ilmeisesti vakauttaa tilannetta pinnallisia lihaksia käyttämällä, jumikin on melkoinen.

Tänään rva:n piti mennä heti aamusta salille tekemään jokin rauhallinen jumppa, mutta Naakka tuli eilen päivällä kipeäksi päiväkodissa, jolloin rva haki hänet kotiin. Naakka oli keskiviikkonakin kotona, flunssan kourissa. Nyt perjantaina olemme taas kotona.

Torstaina rva jo luuli, että flunssa on helpottanut, mutta Naakalle olikin noussut kuume päiväuniaikaan. Naakka tuli iltapäiväksi rva:n kanssa kotiin niin väsyneenä, että rva laittoi hänet suoraan nukkumaan. Puolentoista tunnin jälkeen Naakka heräsi oikein tukkoisena. Toivottavasti tämä päivä on jo helpompi, ainakin yö sujui hyvin.

Illalla lähdemme Naakan isovanhemmille kylään yöksi - ohjelmassa on kesärenkaiden vaihto autoon. Rva toivoo todella, että automatka sujuisi paremmin kuin eilinen ratikkamatka. Onni onnettomuudessa on, että perillä on monta aikuista, jotka voivat auttaa Naakan kaitsemisessa.

On välillä hankalaa, kun omaa kuntoa ei voi ennustaa. Toisaalta, ei voi tyttärenkään, joten en ole ainoa :D Näin voimakas oireilu on rva:lle takaisku, suurin osa ajasta on kuluneen vuoden aikana mennyt lievemmillä oireilla.

Rva:n pitää myös ottaa opikseen, ettei ratikassa seisominen sovi rva:n niskalle. Kun olo on kaiken kaikkiaan parantunut vuosien aikana, on välillä vaikea muistaa, ettei moni asia edelleenkään sovi. Kai se on eräänlaista toiveikkuutta se riskeeraaminenkin!

Rva istutti eilen rairuohon tai oikeastaan ohran. Näin, että Naakka oli päiväkodissa askarrellut maitopurkin pohjasta söpön ja ihanan purkin rairuoholle, joten hra:n täytyy näemmä kiirehtiä, mikäli hänkin sattuu haluamaan oman pääsiäisruohon!

Pääsiäistä Niskaset viettävät sekä kotona että pienellä pyrähdyksellä sukulaisten luona. Rva osti viime vuonna erivärisiä tipukoristeita alennusmyynnistä, tänä vuonna rairuoho taidetaan koristella niillä. On mukavaa, kun vuodenaikajuhlatkin saavat merkityksen, kun niitä viettää Naakan kanssa!



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Taisin vähän torkahtaa...

Rva harrastaa muutamia juttuja, minkä muilta kiireiltään ehtii. Kuten täältä blogista on käynyt ilmi, ovat erilaiset pikkueläimet sydäntäni lähellä. Ilta, sitten kun Naakka on mennyt nukkumaan, on Nasu- ja Matilda-marsujen aikaa.

Hoidamme puolison kanssa marsut oikeastaan puoliksi. Heidän hoitoonsa kuuluu ruuan tarjoilua, silitystä ja häkin siivousta. Aamulla minä tarjoilen porkkanaraasteen (Nasun hampaat eivät toimi niin hyvin, että porkkanan voisi antaa kokonaisena).

Marsuista Matilda on yleensä ensimmäisenä hereillä ja porkkanaraasteen kimpussa. Nasu heräilee verkkaisemmin, ja välillä pitää oikein tsekata, onko Nasu hengissä, kun mitään ei kuulu. Jostain pyyhkeiden ja heinien keskeltä se kuono on tähän asti noussut "Ahaa, jokos on aamu, taisin vähän torkahtaa..."

Akvaario on pulputtanut Niskasten yhteisissä kodeissa jo yli kymmenen vuoden ajan. Sieltä rva vaihtaa vettä kerran viikossa. Alkuvuodesta hankittu ulkosuodatin on toiminut hyvin,
huhtikuussa on vuorossa ensimmäinen suodattimen siivous.

Rva on vähän pohtinut, siirtyisikö takaisin lapsuuden ja teinivaiheen suosikkikaloihin, platyihin. Platyt ovat synnyttäviä hammaskarppeja. Niitä on monenvärisiä ja ne synnyttävät eläviä poikasia (melkein hauskinta lajissa).

Platyjen kohdalla haasteita on kaksi. Ensinnäkin, ne tarvitsevat kovaa vettä, kun meidän seudun vesijohtovesi on pehmeää. Vesi täytyisi siis kovettaa jollakin menetelmällä, joita kyllä on tarjolla. Pitäisi mennä akvaariokauppaan puhumaan asiasta, rva ei ole veden kemian kohdalla mikään varsinainen taitaja.

Erilaiset huone- ja viljelykasvit sisällä ja ulkona ovat rva:n mieleen. Talvisin harrastus vähän kuihtuu, kirjaimellisestikin. Tämän talven aikana menetin toisen isoista banaaneistani, toinen on vielä jäljellä, mutta huonossa kunnossa. Epäilen, että niihin iski talvella jokin sienitauti, juuret ikäänkuin syöpyivät pois.

Sisäkasvien kohdalla rva:lla ei ole paljon suunnitelmia, mutta parvekkeelle olisi mukava hankkia kesäksi joitakin kukkia. Mietinnässä on myös, josko kasvattaisi parvekkeella esimerkiksi salaattia kesällä.

Viljelypalstajonossa rva on ja pysyy, nyt on noin vuosi jonotusta takana. Rva haluaisi omalle palstalleen ainakin viinimarjapensaita ja pensasmustikoita (salaattien ja sen sellaisten lisäksi). Palsta vapautuu varmaankin vuosien päästä, joten rva:lla on hyvää aikaa miettiä.

Jos Nasu ja Matilda saisivat päättää, viljelisin varmaankin voikukkia:




perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kotona töissä

Tällä viikolla Niskasilla on sopeuduttu uuteen tilanteeseen, jossa rva tekee töitä kotoa käsin. Vielä töitä ei ole kovin paljon, mutta jonkin verran kuitenkin. Rva on päättänyt suhtautua tilanteeseen avoimin mielin, josko tämä olisi hyvä tapa hankkia toimeentulo!

Kontaktien solmiminen on varmaankin ongelma, jonka moni pitkäaikaissairas kohtaa oltuaan työelämästä pois vuosia, pahimmillaan vuosikymmeniä. Työtehtävien lisäksi (joita onneksi jonkin verran on) rva:n tehtävä on työtilaisuuksien metsästäminen.

Se tuottaa jännitystä, tekemisen iloa mutta myös katkeria tunteita. Tulee välillä mieleen ajatuksia, että "jos en olisi vammautunut, olisin jo ehtinyt sitä ja tätä..." "jos voisin olla normaalisti töissä työpaikalla, olisi helpompaa..." Tottahan tämäkin, mutta nyt on elettävä tässä tilanteessa. 

Toisaalta, kun työskentelee itsenäisesti ja hankkii työtehtävät, voi työasentoja, jaksottamista jne. säädellä ihan toisella tavalla. Varjopuoli on, että se toimeentulokin on sitten epävarmempaa. Asioissa on siis puolensa.

Eräs niskaan liittymätön haaste kotona työskentelemisessä on - kotityöt! Vaikka kämppä olisi kaaoksessa ja kaikkea pitäisi tehdä, on nyt oleellista keskittyä nimenomaan työntekoon. Rva:lla oli tällä viikolla paria työpäivää vastaava työtehtävä, ja ilokseen rva saattoi todeta, että keskittyminen onnistui!

Kaiken kaikkiaan on mukavaa, että työnteko edes osittaisesti onnistuu. Kroppa asettaa omat haasteensa, mutta kuten eräs ystäväni muutama päivä sitten totesi, niskani tilanne näyttää olevan vuosien odottelun jälkeen hallinnassa. Kipuja ja huimausta on, mutta niistä selviää.

Silti, ongelmiakin on. Kaupoissa, kirjastossa jne. on välillä hankalaa, kun niska ei kestä pään liikuttelua ja katseen tarkentamista eri kohteisiin. Eilen etsin kirjakaupassa 2-vuotislahjaa ystäväperheen tyttärelle ja sain aikaan huonon ja huippaavan olon, joka kesti noin tunnin rasituksen päätyttyä. 

Tänään rva:n on tarkoitus mennä kuntosalille, jossa olisi mukavaa tehdä joku videojumppa, mikäli sali ei ole varattuna (tai löytyy joku, joka haluaa tehdä saman ohjelman kanssani). Viime viikonlopun tanssituntikokeilu oli niin hauska, että rva kaipaisi musiikkia liikuntaansa!

Viikonloppuna ulkoillaan, tosin sääennusteet lupailevat, että talvi hiipii jossain määrin takaisin. Täytyypä lykätä sitä toppavaatteiden siirtämistä vaatehuoneeseen vielä vähän. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!


lauantai 14. maaliskuuta 2015

Jokainen asia on jostakin muusta pois

Rva on parin päivän aikana kuullut paljon viisaita sanoja. On onni olla kosketuksissa muiden kanssa, sillä tavalla näkökulma elämään laajenee. Eräs pohdinta koski vauhdissa pysymistä, rva miettii asiaa edelleen.

Nykyisin on vallalla ajattelumalli, jossa jokaisella tulee olla paljon tekemistä, periaatteita ja tavoitteita. Sinänsä tämä ei kuulosta huonolta, monien asioiden pitää tulla tehdyksi. Huono puoli ajattelumallissa on sen absoluuttisuus - vauhti ei saisi hidastua, vaikka mitä tapahtuisi.

Työtä pitää tehdä täysillä, perheen kanssa tulee viettää laatuaikaa, parisuhteenkin tulee olla etusijalla. Jokaisen tulee huolehtia kunnostaan muista harrastuksista puhumattakaan sekä omistaa laaja ystävä- ja tuttavapiiri.

Miten sen kaiken hoitaa rva?  No, työpäivän jälkeen rva:n ajatukset vilisevät loppupäivän työasioissa ja seuraavassa päivässä. Työ on hoitunut ja rva:n olo on motivoitunut, mutta työvaihde ei mene pois päältä ja se on pois muusta elämästä.

Niskasilla on paljon kotoisia, ihania hetkiä, jolloin hassutellaan ja leikitään Naakan kanssa. Naakka, 1v 10 kk, istuu sylissä, kirjoja luetaan, käydään hartaasti potalla ja ulkoillaan - aikaa kuluu tuntikausia, mutta mitä sitten?

Silloin meillä syödään kalapuikkoja, valmisruokaa ja mitä milloinkin, ei rva pysty keskittymään täysillä lapseen ja organisoimaan alusta saakka itse valmistettuja aterioita samanaikaisesti - tällöin koko perhe saa yhteiset hetket, mutta ruoka-asia jää toiselle sijalle (välillä on päinvastoin).

Parisuhde, huhhuh! Illalla, kun Naakka menee nukkumaan, alamme hra:n kanssa nuokkua sohvalla ja unelmoida oikein pitkistä yöunista, joille siirrymme, kun jaksamme organisoida iltatoimet! Yhdessä ulkona olimme viimeksi joskus viime syksynä.

Kaksin jossakin yötä taisimme olla viimeksi melkein vuosi sitten. Tämä kaikki tapahtuu, koska päätimme hankkia lapsen, joka on nyt koko elämämme - saimme siis jotakin hyvin arvokasta, mutta jotakin jäi myös pois (sellaista, jota myös välillä kaipaisi).

Entäs sitten liikunta? Periaatteessa rva hoitaa kuntoaan päivittäin, käytännössä ei. Salitavoite on 2 - 3 kertaa viikossa, mutta jos joku aikuinen perheestä on sairas, kuten nyt viime viikkoina, on salilla käynti jäänyt kokonaan, sillä jos on itse sairas, ei voi mennä, jos puoliso on sairas ei voi taaskaan mennä.

Kotiliikunta olisi meillä mahdollista siihen aikaan, kun nuokumme hra:n kanssa siellä sohvalla odottamassa yöunta. Muina aikoina jumppa menee painimiseksi Naakan kanssa, mikä toki on oikein hauskaa sekin.

Lenkkeily lähes 2-vuotiaan kanssa on mukavaa ulkoilua, mutta ei sekään käy tehokkaasta liikunnasta. Naakka vaunuineen alkaa jo olla samperin painava työnnettävä, eikä se paino osu "oikeisiin" kohtiin vaan ikävästi sinne niskaan. Välillä Naakka kävelee, jolloin etenemme etanan vauhtia ja pysähdymme pitkiksi ajoiksi ihmettelemään milloin mitäkin.

Toisaalta, silloin ihailemme vaikka mitä, kuten "kaatunut puu", "koira, heppa, lintu...", "roska", "vettä" ja sen sellaista. Ei niitä samalla tavalla tulisi katsottua, jos etenisi tehokasta ja kuntoa edistävää tahtia.

Eli, rva ei todellakaan hallitse koko palettia! Jotta jutusta ei olisi tullut liian pitkä, rva jätti kuvailustaan pois sosiaalisen elämän, kodin siistimisen ja sisustamisen ja niin edelleen... Rva:n pointti on kuitenkin, että ei sitä millään voi revetä kaikkeen, ja silti voi olla oikein onnellinen!

Rva on huomannut olevansa persoona, joka pysyy vireänä, jos tavoitteita on jonkin verran. On hyvä opetella kaikenlaista uutta ja haastaa itsensä. Liian pitkälle ei voi kuitenkaan mennä, sellaista ajattelumallia rva ei myöskään halua siirtää tyttärelleen.

Tänään olemme siinä suhteessa onnekkaita, että pääsemme kohta koko perhe ulkoilemaan. Kotona meitä odottaa valmis ruoka, jonka Naakan isoäiti teki (isoisä kävi kaupassa), kun oli täällä eilen kylässä. Tänään saamme yllinkyllin sekä perheaikaa että ihanaa ja maistuvaa ruokaa, kiitos siitä!




keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Toivuttu on

Rva on nyt toipunut influenssasta, johon myös hra sairastui. Rva on ollut töissä koko viikon, mutta hra on ollut kotona. Hän kävi tänään yrittämässä töissä, mutta palasi takaisin kotiin iltapäiväksi. Tulin hänen kyydillään töistä kotiin, mikä oli mukavaa!

Tänään rva pääsee viimein hierontaan, yläselän ja niskan tilanne on ollut influenssan lihaskipujen ja makaamise seurauksena aika kammottava. Maanantaina piti ottaa lihasrelaksantitkin apuun, ne ovat helpottaneet hieman työntekoa ja muuta päivittäistä elämää tiistaina ja tänään.

Hierontareissussa on tänään hauskaa se, että hieroja on muuttanut uudelle alueelle, lähemmäs meitä. Kyseisellä alueella on uusia kerrostaloja, ja alueesta on rva:n käsityksen mukaan tullut nopeasti suosittu asuinalue erityisesti nuorille perheille.

Rva:sta on kivaa, että paikka on niin lähellä Niskasten kotia, että rva voi kävellä sinne. Pieni kävelyretki itsekseen ja vielä jännittävälle, uudelle alueelle on arvokasta huvia - viime viikot ovat kuluneet lähinnä kodin piirissä oman ja puolison sairauden vuoksi.

Huomenna odotamme tänne Naakan isovanhempia yökylään. Naakalle tulee olemaan yllätys, että isovanhemmat tulevat! Myös rva odottaa innostuneena, on mukavaa, kun tulee perheenjäseniä kylään! Perjantaina rva on kaavaillut jopa pääsevänsä salille, lähes parin viikon tauon jälkeen.

Huomenna loppuu myös rva:n työkokeilu. Tämä paikka onkin tullut tärkeäksi, rva on kolmessa jaksossa työskennnellyt samassa paikassa jo puoli vuotta! Toisaalta on harmi lähteä, kun on juuri päässyt sisälle työpaikan juttuihin, toisaalta uudet haasteet odottavat.

Ensi viikosta alkaen rva alkaa tehdä töitä itsenäisesti, kotoa käsin. Täytyy toivoa, että töitä riittää ja toisaalta kunto kestää. Toisaalta rva on innostunut tästä uudesta vaiheesta, toisaalta uusi tilanne hermostuttaa ja pelottaakin. Onneksi on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että kaikki sujuu hyvin!

Työasiassa rva on joka tapauksessa tullut aivan valtavasti eteenpäin. Olkoonkin, että kokopäivätyön hakeminen ei ole vieläkään ajankohtaista, on rva:lla nyt mahdollisuus tehdä töitä. Lähtötilanne (muistaakseni keväällä 2010) oli, ettei työkykyä valtavan huimauksen ja kipujen takia ollut.

Vuonna 2011 tilanne oli hieman parempi, työkokeilu numero 2 onnistui, mutta valtavan lyhyellä työajalla ja useilla pahoilla huimauskohtauksilla. Sitten tuli raskaus ja Naakka syntyi. Seuraavan kerran rva lähtikin yrittämään tähän nykyiseen työkokeilupaikkaan alkuvuodesta 2014. Nyt tämä episodi alkaa olla ohi.

Olisi kieltämättä vähän helpompaa olla terve ja tehdä sitten jotakin muuta, mikäli työttömyys olisi ainoa este oman alan töihin pääsylle. Toisaalta, onhan tässä oppinut organisoimaan, kun omasta kunnosta huolehtimisen on sovittava niihinkin päiviin, joina aikaa ei oikeasti ole.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Influenssa tästä vielä puuttui

Tuntuu kyllä, kuin koko inhimillisten tartuntatautien kirjo olisi koetellut Niskasia tänä talvena! Viime sunnuntaina rva alkoi tuntea kummallista kolotusta ympäri kroppaa sekä kurkkukipua. Rva perui salikäynnin, kun oli vähän huono olo.

Illalla alkoi tulla kylmä ja iltakymmeneen mennessä kuumetta oli yli 39. Ei siinä mitään, nukkumaan särkylääkkeen kanssa ja sama toistui aamuyöllä. Maanantai ja tiistai menivät kuumeen sahatessa tosi korkealla monta kertaa päivässä...ja keskiviikko.

Eilenkin kuume nousi kahdesti, mutta ei enää niin korkealle. Tänään nousu ei ole ainakaan vielä alkanut - ehkä se nyt jo riittäisi. Muu perhe on onneksi säästynyt taudilta. Meillä on kaikilla rokotus, mutta se ei osunutkaan kohdalleen tänä vuonna.

Ihan pahin oireista on julmetun kova niskakipu. Epäilin jo aivokalvontulehdustakin, mutta niska kääntyy yhtä yliliikkuvasti kuin ennenkin, joten jätin epäilyt sikseen. Kipu on senlaatuista, että se tekee makaamisen tosi epämukavaksi ja särkee tietysti myös kaikissa muissa asennoissa.

Niskakipu kulkee samansuuntaisesti kuumepiikkien kanssa, eli heti kun kuume alkaa nousta, niskasärky pahenee. Sitten se jonkin verran helpottaa, kun särkylääke alkaa toimia. Toki muitakin paikkoja kolottaa, mutta niska on pahin.

Hra on pitänyt meillä taloutta pystyssä koko viikon. Hän on kuljettanut Naakkaa päiväkotiin ja takaisin, hoitanut tyttöä, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuat (ja lohduttanut voivottelevaa rva:ta). Ilman puolisoa tästä ei kyllä olisi tullut mitään!

Naakka on toistellut lausahduksia "äiti kipeenä, äiti lepäämään ja äiti nukkuu". Alkuviikosta rva:lla oli poskessa minimaalinen haava, jonka Naakka luuli olevan se "pipi". Joo, juuri sen takia rva on maannut sängynpohjalla koko viikon!

Rva on kipeänä ollessaan pystynyt seuraamaan marsujen touhuja monta kertaa. Vielä ne vanhukset vain jaksavat puuhastella! Otin tietenkin marsuista muutaman tilannekuvan, jotka jaan täällä (ja kyllä, papanoita löytyy myös).






Kahden aikakauden opiskelija

Suuri tavoitteeni oman tulevaisuuteni suhteen on tällä hetkellä "loppukoulutuksen" hankkiminen ammattiin, jossa toivon voivani työ...