Rouva Niskanen

Aamulla , kun herätyskello soi kuudelta, tajusin, että koko minua koko viikon vaivannut flunssa taitaa olla pääsemässä niskan päälle. Varoitusmerkki tästä on itselläni jomotus syvällä keuhkoputkessa - siitä eteenpäin kannattaa levätä. Elämäni on niin menevää (no, menen lähes aina samoihin paikkoihin), että satunnaisen sairauslomapäivän paikallaan olo ei kamalasti käy hermoille. Lisäksi olo on ollut niin veemäinen, etten ole liikkunut tänään kuin kauppaan. Pitkin päivää olen tehnyt muutamia pieniä askareita, muuten olen vain lojunut paikoillani. Onnekseni yskä ei ole enää pahentunut.  Eiköhän tämä tästä, vaikka olen toki ainoa flunssainen henkilö maapallolla...voi minua raukkaa! Lapsuudessa sairauspäivät tarkoittivat loputonta niistämistä ja videokasettimarathonia. Jostakin on jäänyt muistiin, että sain usein kipeänä syödäkseni vaaleaa rieskaa, jota ei muutoin syöty. No, mitäpä muuta hain itselleni tänään kaupasta kuin juurikin sitä :D Olen oikeastaan aika vähän kipeänä. En...

Rva on päätynyt näillä helteillä ottamaan rauhallisesti. Koska keho ei kuumasta tykkää, kaikki on koko ajan vähän raskaampaa kuin tavallisesti. Eniten häiritsee unenpuute - nukahdin viime yönä yhden jälkeen ja heräsin puoli kuudelta, jonka jälkeen uni ei enää tullut. Kuitenkin, tempaisin aamupäivällä kokoamalla ikean kukkahyllyn (aika korkea, parvekkeelle. En ole kovin hienomotorinen tai hyvä hahmottamaan sääntöjä, mutta kyllä se hylly miltei valmiiksi tuli. Enää tarvitsen reiät seinään kiinnittämistä varten - siihen en omista välineitä. Parvekkeeni on siinä mielessä hankala, että se on varjossa iltapäivään, jonka jälkeen ollaan suorassa auringonpaisteessa iltaan asti. Mikään istuskeluterassi se ei näillä keleillä ole, siis varsinkaan iltapäivällä. Lisäksi ongelmana on (kasvien kasvatuksen kannalta) hyvin korkea kaide. Se on umpinainen ja parveke on lasitettu. Tämä tarkoittaa, että lattiatasossa ei voi pitää oikein mitään kasveja, se on koko ajan varjossa. Nyt "viljelmäni...

Loppuviikko & Viikonloppu olivat yhtä hulinaa Niskasilla! Torstaina vietettiin Naakan päiväkodin kevätriehaa (tästä kirjoitinkin jo). Perjantaista sunnuntaihin ilahdutimme Naakan isovanhempia läsnäolollamme, eli vietimme viikonlopun maaseudulla. Tämä postaus on oikein kuvapainotteinen, ja minulla on myös niskaan & kuntoutuksen liittyvää asiaa. Päätin siirtää niska-asian kokonaan seuraavan postaukseen, ettei yhdestä tekstistä tule kilometrin mittaista: Ensimmäisessä kuvassa nappasin otoksen jälkeläisistäni päiväkodin juhlan jälkeen, ja sain pitää kiirettä - ovat niin kovia mennä viuhtomaan. Meidän pienessä kaupunginosasamme on useita kuvatun kaltaisia shakkiruutuja. Niissä on kuulemma vielä 1980-luvulla ollut nappulatkin, eli pelaaminen on ollut mahdollista. Tuntuu välillä, että siinä missä 35 vuotta sitten luotiin tämä eräskin viihtyisä kaupunginosa, on siitä monessa paikassa jäljellä vain kuori. Nuo puuaidat/katokset ovat ihania, mutta luulen, ettei niitä pidetä kunno...