Rouva Niskanen

 Tämäkin viikko on mennyt valtavan nopeasti. Teimme päätöksen keittiön kaapistosta (2025 rakennetussa 5h + k - asunnossamme on keittiön kaappitilaa yhtä paljon kuin pienessä kaksiossa). Suunnitelma on nyt mennyt isännöitsijälle, joka voi torpata sen oikein helposti - toivottavasti ei. T. sai lähisuvulta koottavia juttuja syntymäpäivälahjaksi - tämä on oiva valinta. Play Mobile - erikoisjoukkojen auto saatiin koottua, mutta pyssy (on muuten tosi hieno) odottaa vielä kokoamista. Touhi on kiinnostunut koottavista asioista, mutta pitkäjänteisyyttä puuttuu. Ehkä se on yleistä nelosluokkalaisella - toivottavasti. Naakalla on lukkarissa ihan valtavasti liikuntaa. Itse asiassa koko vuoden liikuntamäärä on heti ekassa jaksossa. Tämä on pistänyt nuoren neidon kuntoilemaan oikein olan takaa. Tämä on hyvä asia, mutta ehkä olisi hyvä jaotella homma pitkin vuotta :D  Touhilla alkoivat valinnaiset. Oletuksen mukaisesti hän valitsi ensimmäiseksi valinnaiseksi liikuntaa. Olisin melkein toivon...

 Tällä viikolla on taas tehty vaikka mitä...tosin täytyy oikein miettiä, millaisia asioita. Esimerkiksi maanantaista minulla ei ole muuta selkeää muistikuvaa, kuin että olin vissiin väsynyt, kun minulla on tapana nukkua huonosti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Sen sentään muistan :D, että odotimme Munkkivuori 2:n uutta jaksoa kuin kuuta nousevaa. Katsoimme sen (Naakka ei seuraa sarjaa) innoissamme emmekä keksineet edelleenkään, mikä on sarjan loppuratkaisu. Seuraavakin yö meni pipariksi, koska T. näki painajaisia ja tuli neljän aikoihin viereen. Sen jälkeen en sitten saanutkaan nukuttua. Tiistaina oli tietenkin vielä vanhempainyhdistyksen kokous. Selvisin päivästä, olin kotona juuri puoli ysin uutisiksi.  Touhikin tuli myöhään kotiin, sillä tiistain futistreenit ovat varsin myöhään. Sitä seuraava päivä eli keskiviikko . Olin "aamusta iltaan" liikkeellä, koska oli terapiapäivä. Oli ihan hyvä taas aloittaa terapiakäynnit. Käyn nyt psykoterapiassa vielä tämän kevään. Se...

 Ensimmäiset viikot kesäloman jälkeen ovat olleet todella työteliäitä. Alkuviikosta minulle iski jo jonkin tason ahdistus, kuten minulle on tapana iskeä, mikäli kuormitustaso kasvaa liikaa. Olen onneksi kyennyt jonkin verran rauhoittamaan tilannetta. Mukana on kuitenkin kivaakin: keskiviikkoiltana pysähdyimme Sibeliuspuistossa jätskillä (tämä oli ehkä kesän viimeinen irtojäätelö). Lapset jatkoivat tarkastella Sibelius-monumenttia kauan ja monelta suunnalta. Itse pidän monumentista myös, enkä olekaan käynyt sen lähellä moneen vuoteen.  Lapset bongasivat leikkipaikan monumentin läheisyydestä. Emme olleet koskaan ennen käyneet siellä. Jopa meidän isomman lapsen saa innostettua vielä leikkipuistoon, mikäli paikka on hänelle uusi. Nuorempi tulee mukaan mihin vain puistoon :D  Puisto oli kivasti suunniteltu ja vähän erilainen kuin puistot, missä olemme käyneet. Paikka ei ollut järin iso, mutta siellä oli muun muassa muutama "soitin", joista varsinkin Touhi tykkäsi. On myös ai...

Tällä viikolla minä olen palannut normaaliin työaikaan. Se sujui oikeastaan aika kivuttomasti. Alkuviikosta hermostutti, mutta jaksoin kuin jaksoinkin sosiaaliset tilanteet. Ihan en tänään saanut valmiiksi kaikkea, mitä toivoin, mutta suurimman osan kuitenkin. Minun täytyy saada tehdä mukavia ja vähän "hyödyttömiäkin" hommia myös työviikolla. Nyt olen pelannut hiihtolomalla ostamaani Donkey Kong Returns -peliä. Se on vanha peli, mutta sain joululahjarahaa ja hankin hd-version, joka toimii Switchillä. Olen pelannut noin puoli tuntia päivässä ja edennyt ihan hyvin. En ole oppinut tykkäämään synkistä ja väkivaltaisista peleistä, joten "piirroshahmot" ovat minulle oikein hyviä. Lasten mielestä pelaamiseni on kiva juttu. Joskus huomaan, että pelivalintani huvittavat heitä hieman :D T:n kanssa on ollut hieman säätöä . Kaveriporukassa on tyyppi, joka on pitkin kakkosluokkaa yrittänyt ärsyttää. Nyt on viime aikoina tapahtunut, että T. on viimein provosoitunut, ja pojat ova...

Minä palasin eilen töihin. Poissaoloni oli vähän pidempi, ja vähän jännittikin. Huomasin kuitenkin, että oli taas mukavaa nähdä työkavereita. Työtkin lähtivät käyntiin. Yritän nyt pitää asenteen, että rauhassa ja asia kerralla.  Ylipäätään, on ihan mukavaa taas palata arkeen. Olen pohjimmiltani arki-ihminen, vaikka kyllä lomat ja juhlatkin ovat ajoittain mukavia ja kaivattuja. Nyt on kuitenkin ollut pyhiä, juhlia ja matkantekoakin tarpeeksi vähäksi aikaa.  Meillä oli vähän poikkeuksellinen uudenvuodenvaihde, mutta kirjoitan siitä erillisen blogipostauksen. Joka tapauksessa, olin poissa kotoa ja palauduin töihin menoa edeltävänä päivänä. On hivenen väsyttänyt, mutta josko nyt viikonloppuna kerkeäisi nukkua vähän enemmän. Lapsistakin huomaa , että vaikka loma on ollut mukava, he alkavat kaivata jo perusarkea. Hyvä kuitenkin, että saavat vielä muutaman päivän lomailla. Kevätlukukausi on kuitenkin pitkä, eikä taukoja ole paljon. Tänään saimme ahkeroitua kuusen pihalle. Se on hyvä...

Joskus on hyvä virkistää muistiaan . Minulle muistin virkistys merkitsee esimerkiksi sitä, että muistan, millaisia asioita on tapahtunut kuluvan viikon aikana :D Kokeilen tällä kertaa siten, että en katso kalenteria, enkä pyydä apua keneltäkään. Maanantaina palailin töihin syyslomalta. Minulla oli etäpäivä. Homma alkoi vähän takkuisesti ja töitä oli vino pino. Lapsetkin siirtyivät kouluun tuntia ennen kuin tavallisesti, koska heidän luokallaan oli päiväkotilaisten kanssa liikunnallista ohjelmaa ulkosalla. Ai niin, ennen töiden alkua kävelin pienen lenkin. Illasta en muista muuta erityistä kuin että valmistin jauhelihakastikkeen ruuaksi. Kävin lasten luokan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Ah, kävin hierojallakin - uudella sellaisella! Tiistaina menin jo "oikeasti" töihin. Työtehtäväni vaihtuivat taas hieman, ja kävelin töissä paljon. Touhi meni tiistaina kaverinsa synttäreille Rushiin. Olimme kaksin Naakan kanssa kotona. Meidän piti mennä taloyhtiön lenkkisaunaan, mutta s...

Touhi aloitti maanantaina futiksen pelaamisen. Minäkin olin kentänlaidalla katsomassa. En kyllä ole kokenut koskaan olevani futis tms. vanhempi. Ehkä se johtuu siitä, ettei itselläni ole minkäänlaista joukkuepelikokemusta. Ainoat kokemukset ovat koulusta, ja nekin aikalailla huonoja. Täytyy sanoa, että pidin kuitenkin Touhin pelin seuraamisesta. Tulevaisuudessa en varmaan onnistu seuraamaan, mikäli T. jatkaa harrastusta. Asut ovat yllättäen ihan samanlaiset :D Nyt Touhille ei ole vielä hankittu varsinaista asua. Touhi itse on tähän saakka tykännyt harrastuksestaan. Huomasin ekoja treenejä seuratessani, että on varmasti raskasta olla liikkeellä tunti. T. hoiti kyllä homman innokkaasti. Hän myös oli sitä mieltä, että koulussa hän oppii vähemmän kuin treeneissä ;) Minä menin maanantaina takaisin töihin loman jälkeen. Viikonloppuna nousi lievä ahdistus, mutta kun menin töihin, oli mukavaa nähdä kaikkia työkavereita. Uneni ovat korjaantuneet hieman paremmiksi, kun olen noussut sängystä ai...

 Olen ollut viime aikoina stressaantunut . Viimeiset kuukaudet ovat olleet työteliäitä, ja koko kevättä on varjostanut hengitystieinfektioiden sarja. Tämän tuloksena olen nyt koronasta toipuessa väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mikä neuvoksi? Ei ainakaan itsensä ruoskimista. Se kyllä olisi keino, jonka osaan. Osaan huonommin niin sanottuja itseä kannustavia keinoja. Niitä on kyllä nyt yli nelikymppisenä hyvä alkaa opetella, siis viimeistään. Kävin eilen hieronnassa. Se vei terävimmän kärjen kivulta. Toivon mukaan pääsen huomenna salille ensimmäistä kertaa noin kuukauteen. Saliharjoittelu pitää omalta osaltaan yllä parempaa tilannetta. Sen poissolon on kyllä huomannut. Ilokseni Naakan kaverisynttärit tässä viikolla onnistuivat upeasti. Paikalla oli 11 lapsivierasta ja aikuisia. Lasten viihtymiseksi ei tarvinnut tehdä oikein mitään. Sisällä talomme kerhohuoneella tarjottiin herkut, ja lapset leikkivät tyytyväisinä pihaleluilla ja ilman pihaleluja. Näin suuriin synttäreihin s...

Lapsen kehitys - siitä tiedetään yhä enemmän ja puhutaan myös. Sen sijaan kasvaminen aikuiseksi on täysi suo - siis oman kokemukseni mukaan. Jos elää pitkään, aikuisuuskin on pitkä. Jos minä elän isoäitini ikään asti, en ole vielä edes puolessavälissä. Olen viime aikoina murehtinut (ja myös terapiassa käsitellyt) lyhyttä työhistoriaani. Minua hävettää se. Minua ei pitäisi hävettää, mutta kumminkin hävettää. Oikeastaan asian kirjoittaminen blogiin on varsin epämukavaa.  Aikuisena ihminen voi päättää elämänsä suunnan. Kyllä, varsin monessa asiassa ja hyvä niin. Kun elää jossakin tietyssä yhteiskunnassa, esimerkiksi Suomessa, tietyt suuntaviivat tulevat valmiiksi määriteltyinä. Asiat, joilla on suuri merkitys, näyttävät olevan työ ja jälkeläisten tuottaminen, näin karkeasti sanottuna. Merkittävät asiat , joista päästiin nykytilanteeseen, tapahtuivat, kun olin nuori aikuinen. Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Ne jäivät minulle pysyviksi - niitä pitää hoita...

Kun Naakka sai muutama vuosi sitten erityisen tuen päätöksen nepsypiirteiden aiheuttaman kuormituksen takia, hänen papereissaan luki: integroitu kokonaan yleisopetukseen. Olin siitä hivenen närkästynyt - luokkakaverit ovat yleisopetuksessa, mutta Naakka on, öö, integroitu sinne :D Selvisin tästä älyttömästä virkakielen kukkasesta samalla tavalla kuin Naakan syntymän jälkeisestä isyyden tunnustamisesta, jossa minun piti vakuuttaa Naakan isälle + miesoletetulle sosiaalityöntekijälle, etten ole harrastanut seksiä erään vuoden 2012 kuukauden aikana toisen miehen kanssa (naisista ei kysytty) - onneksi käytäntö muutettiin ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi Touhin aikana... No, integraatio yleisopetukseen on onnistunut varsin hyvin Naakan kohdalla, joten se siitä ;)  Keksin myöhemmin soveltaa integraatio-termiä itseeni . Minulla on pakko-oireinen häiriö, joka aiheuttaa minulle ajoittain varsin isoja ongelmia pakkoajatusten muodossa. Onnekseni (kai) minut on nyt kuitenkin integroitu koko...

Ensimmäinen työviikko (onneksi ei täysi) on sujunut totutellessa. Alkuvuoden käynnistys vaatii sumplimista, mutta on ollut ihan mukavaa. Ainoa miinus on ollut, ettei työpaikalta tunnu saavan kahvia sitten millään. Nyt olen ollut etäpäivällä, mutta kuulemma asia on jo korjaantunut tai korjaantumassa. Minä olen lipittänyt kahvia tyytyväisenä kotona töiden lomassa, ja saanut yllätyksekseni myös jotakin aikaiseksi.  Jaksoin myös käydä salilla ennen töihin lähtöä. Sanotaanko, että haastavin oli menomatka -18 asteessa ja vastatuulessa. Kun pääsin paikan päälle, homma hoitui ihan hyvin. Minulla olisi toive, että saisin tänä vuonna olkapäävaivani hivenen parempaan kuntoon. Pidetään peukkuja! Kuusi oli pakko viedä pois jo viikonloppuna, se varisi ihan mahdottomasti. Yleensä meillä ollaan pidetty loppiaiseen, mutta tämän kanssa oli pakko toimia näin. Koristeiden kerääminen pois sujui luontevasti samalla.  Jätin kuitenkin jouluvalot ikkunoihin, kun on vielä niin pimeä vuodenaika.  ...

Kuukausipalkka . Se on monelle aikuisille täysin normaali asia. Se ei ehkä herätä juurikaan pohdintaa tai jos herättää, se koetaan liian pieneksi. "Mitä kuuluu" - kysymykseen vastataan yleisimmin "Ei sen kummempaa, töitä".  Tästä on jopa vähän hankala kirjoittaa - kokeilen kuitenkin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhjennut OCD häiritsi opintojani. Sanoisin, että taudin pahenemisvaiheet lisäsivät opintoihini 1,5 - 2 vuotta. Työnteko opintojen ohella oli liian raskasta, kesätöissä kyllä olin joka kesä. Blogiani pidempään lukeneet muistanevat niskan retkahdusvammani ja sen jälkitilan. Vamma tuli pyörtymisestä ja kaatumisesta, mutta huimausoire ei lähtenytkään parantumaan. Taas meni 1,5 vuotta. Sitä seurasivat työkokeilut, joista ensimmäiset jouduin lopettamaan lyhyeen, kun keho ei kestänyt. Kunto parani tosi hitaasti. Yleensä lasten hankkiminen/saaminen tekee katkon työuraan ja se on se "the katko", josta puhutaan. Minä olin siinä vaiheessa pätkät...

Työrintamalla alkaa helpottaa - kohta tulee syysloma ja sijaisuus loppuu. "Keikka" toisessa työpisteessä on ollut pääasiassa mukava. Tekemistä on vielä paljon, ja hoidan edellisen työpisteen työtehtäviä vielä jonkin verran aina jouluun saakka. Olen pääasiassa vähän huono muutoksissa. Siksi toivon, ettei minulle tulisi vanhassakaan paikassa liikaa työtehtäviä heti alkuun. Olen hiljalleen opetellut kieltäytymistä. Liian kiltille työntekijälle annetaan tehtäviä ylenmäärin. Sijaisuuspaikastani jään ikävöimään työkavereita - kaikki on mennyt sillä puolella aivan valtavan hyvin. On ollut myös mielenkiintoista tutustua saman firman toiseen toimipisteeseen - paljon on samaa, mutta yllättävän paljon on myös erilaista. Pääasiassa kokemus muodostui hyväksi, toivottavasti minua ei kuitenkaan vähään aikaan siirretä uudestaan ;)  Syysloma? Odotan ja en odota . Toisaalta on hyvä saada pieni lepotauko töistä, toisaalta taas ykkös- ja nelosluokkalaisen vanhemmalle syysloma on enemmän tai väh...

Lueskelin huvikseni erästä blogipostausta keväältä 2017. Touhi oli syntynyt edellisessä elokuussa. Meillä oli julkisivuremontti. Touhi oli lopettamut toiset päiväunet ja ensimmäisetkin jäivät lyhyiksi, kun melussa ei voinut nukkua ja ulkonakin vain hetkiä, kun T. ei tykännyt vaunuista tai rattaista. Aamuisin hän heräsi klo 6. Kirjoitusaikanani Touhilla oli ollut jo kuusi korvatulehdusta. Unta oli vähän ja päivät sujuivat kipeän Touhin kanssa olkkarin lattialla. Odotimme putkitusta...odottaisimme vielä kuukausia. Jestas, onneksi aika on jo hieman kullannut muistoja remontti- ja korvatulehdustilanteesta. Voin vain todeta, ettei Touhin eka vuosi mennyt moneltakaan osalta nappiin. Itse asiassa en ymmärrä, miten siitäkin selvittiin. Huomioni kiinnittyi yhteen kohtaan: kirjoitin, etten edelleenkään uskalla ottaa mitään sellaista tehdäkseni, mikä on millään tavalla ylimääräistä - tein vain ensisijaiset jutut.  Tämäpä onkin ollut fiksusti tehty! Juuri tällä tavalla olen nyt tarkoituksella...

Sama työnantaja , uusi toimipiste...näin rva:n työosoite muuttui lennossa. Minua varoitettiin hieman tästä kesälomani alussa, mutta siirtymistä ei pidetty kovin todennäköisenä. Kyseiseen paikkaan ei kuitenkaan löydetty uutta työntekijää, joten lomaltapaluupäivänäni sain kuulla siirtyväni. Pikkuisen stressiä on ollut ilmassa, varsinkin kun perehdytykseni kesti tasan päivän ja "ammattimaista jälkeä" täytyy tuottaa maanantaista lähtien. Työtehtävät ovat osin erilaisia kuin ennen.  Niinhän siinä siis sitten jälleen kävi, että kun kerkesin keväällä iloita, että voin lomien jälkeen kerrankin toistaa oppimaani, en nyt sitten voikaan tehdä näin vaan täytyy integroitua jälleen. Mitenkähän tähän nyt sitten suhtautuisi? Nyt on se hetki, kun rajaan parhaan kykyni mukaan kaiken epäoleellisen työpäivieni ulkopuolelle ja pidän vapaa-aikani täysin omanani (perheen kera tietenkin).  En ole onnistunut tässä kovin hyvin aiemmassa elämässäni. Nytkin se voi olla suuri pala purtavaksi. Yritän kuit...

Näin yhdeksältä herätys -aamuihin tottuneena ajattelen hivenen kauhistuneena, että parin viikon päästä kello soi kuuden jälkeen joka aamu. Olen nauttinut 10 tunnin yöunista suuren osan kesälomaa, ja onhan se mukavampaa. Mikä aikaisissa aamuissa on sitten mukavaa? No ei mikään esimerkiksi marraskuussa - kuin heräisi keskellä yötä. Sen sijaan loppukesän ja alkusyksyn aamut ovat ihan mukavia valon takia. Lähden normaalisti töihin 7.40, ja muitakin työmatkalaisia on aina liikenteessä.  Matkustan ensin pienen matkan kävellen, sitten pienen matkan junalla ja lopuksi hyvin lyhyen kävelymatkan. Esimerkiksi luontoa näen matkalla hyvin vähän, matkani on varsin urbaani ja osa siitä kuluu ostoskeskuksen läpi kävellessä. Tämä on ehdottomasti työ- ja koulumatkoistani lyhin lukuun ottamatta ala-astetta, joka oli alle kilometrin päässä kotoani. Pisin matkoista taas...se oli matka yläasteelle. Kilometrejä olisi ollut lyhintä reittiä 20, mutta bussi kaarteli nappaamassa haja-asutusalueen koululaise...

 Hain tänään huppariasuisen Touhin eskarista. Hän oli intoillut jo iltauutisten säätiedotuksesta asti, että tänään on iltapäivällä lämmintä ja ei tarvitse pukea takkia päälle. Huppari piti oikein pakkaamalla pakata reppuun :)  Muistan itsekin lapsuuden huhtikuita, kun sattui lämpimiä säitä. Meillä taisi olla aika tarkat säännöt lapsuuteni kodissa, että pipoa, huivia ja käsineitä piti pitää viimeiseen saakka. Taisin salaa sitten niitä riisua, kun vanhempien silmä vältti. Täytyy sanoa, että Naakasta en edes tiedä. Hän pukee aina varmuuden vuoksi paljon päälle, toivottavasti liian kuumat vaatteet ovat repussa eivätkä jossakin pihalla... Olen itsekin nauttinut, kun vaatetusta on voinut keventää. Lontoossa saimme pienen varaslähdön kevääseen, mutta nyt on meilläkin täällä lämmintä. Jos tällainen sää jatkuu ja sataisi (yäk, katupöly), alkasi ulkosalla kunnolla vihertää. Sain keskiviikkoiltapäivänä ihanan uutisen: sain vakituisen työpaikan! Minullahan on melkein viiden vuoden alanv...

Rva aloitti maanantaina uudessa työpaikassa. Uusiin ihmisiin ja muuhun perehtyminen on tullut tutuksi viimeisen neljän vuoden aikana, joten osasin varautua...lähinnä siihen, että olen oikein väsynyt. Eilen illalla olikin jo todella vaikeaa saada edes pakollisia hommia tehtyä. Tämä on myös siinä mielessä uudenlainen työtehtävä, että teen nyt ensimmäistä kertaa hommia täysin muodollisesti pätevänä ammattilaisena. Muuten en sitten olekaan ammattilainen :D Työtehtävä on sellainen, että täytyy opetella koko homma alusta alkaen. Tekniikan ja asioiden toimivuuden suhteen on ollut eniten hikoilua. Työpuhelin löytyi täysin eri osoitteesta kuin työpaikka, ja vaati kaksi reissua saada lopulta oikea vekotin ja numero siihen. Työavaimet (osa niistä) löytyvät jo. Samoin pääsin tietokoneelle (lainakone) sisään. Ihmiset - tähän asti kaikki on onneksi mennyt oikein hyvin :)  Myös Touhi aloitti päiväkodin tällä viikolla - ja tuli täyttäneeksi kokonaiset kuusi vuotta! Päiväkoti meni jo heittämällä,...

Sellainenkin ihme tapahtui, että onnistuin saamaan työpaikan. Koko ammatinvaihtoprosessiin nähden tämä osuus oli helppo - en varsinaisesti hakenut työtä, satuin vain opiskellessa törmäämään oikeisiin ihmisiin.  Työpaikka on määräaikainen, mutta samassa organisaatiossa on hyvinkin mahdollista saada työlle jatkoa. Työpaikka sijaitsee helpon matkan päässä kotoa ja tutustumiskäynti työpaikalla meni hyvin. Kerkeän lomaillakin ennen töihin menoa. Tämän elämänalueen suhteen olo on kuin olisi kerrankin saanut jotakin valmiiksi. Niskavamma haittasi aikanaan valmistumistani ja torppasi ensimmäisen ammattisuuntautumiseni. Se otti koville. Sitten tulivat lapset ja lopullinen päätös siirtyä toisenlaisiin tehtäviin. Tätä seurasi pari työvuotta toisenlaisia tehtäviä ja hakeutuminen koulutukseen, jossa vierähti taas pari vuotta. Todella monta epävarmaa vuotta, pysyvä hermovaurio niskassa ja muitakin terveyshuolia....en peittele, että mielenterveyskin on ollut kovilla, kun keho ei toimi. Nyt näyt...

Juuri kun ajattelin , että keikkatyöt ovat tältä keväältä ohi, päädyinkin olemaan koko viikon töissä. Se oli kyllä mukavaa - tuntuu, että olen kehittynyt puolen vuoden aikana. Vaikka työ on samankaltaista kuin aiemmin tekemäni, siinä on paljon uutta sisältöä. Mitä olen pitänyt keikkatyöstä? Se on sopinut tähän kevääseen hyvin, sillä näen käytännössä, millaista työni tulee suurin piirtein olemaan. Aluksi olin aika pihalla, mutta kevään aikana olen oppinut monenlaisia uusia asioita. Toinen plussa on tietenkin toimeentulo. Jokainen keikoista ansaittu euro on tullut todella tarpeeseen, sillä ensi vuosi tulee rahojen suhteen olemaan todella tiukka. Luulen kuitenkin, että emme joudu pulaan toimeentuloasioiden kanssa. Keikkatyön miinukset? En varmaankaan sopisi ikuiseksi keikkatyöläiseksi. On suhteellisen raskasta, kun ei tiedä, missä tulee seuraavana päivänä olemaan. Ilmoitus työpäivästä on tullut minulle pääsääntöisesti aamulla, edellinen ilta on ollut jo luksusta. Oletan kuitenkin, että sa...