Jouluostoksia ja Lapsi työhön -päivä

Jouluostokset - olen onnekseni miettinyt asiaa jo varsin pitkälle. Nykyisessä elämässäni on se hyvä puoli, että kaupat ovat lähellä eikä ostosreissuja tarvitse sen enempää suunnitella. Luulen, että saan homman valmiiksi muutamassa viikossa.

Tänä viikonloppuna olen puuhastellut kahta joulupakettia, jotka lähtevät postiin toivon mukaan alkuviikosta. Toinen lähtee 3-vuotiaalle kummitytölleni ja toinen lähtee ystäväperheelle Saksaan. Edelliseltä tuli selkeä toivomus, mikä on helppoa. Jälkimmäistä piti vähän miettiä.

Tapasin saksalaisen ystäväni kesätöissä Norjassa melkein 20 vuotta sitten. Sittemmin olemme molemmat saaneet kaksi lasta. Joulupaketteja lähetimme jo ennen lasten syntymää. Olemme useimmiten kirjoittaneet mukaan myös joulukirjeet. Kirje on vielä tekemättä, aloitan tänään.

Naakka osallistui tällä viikolla lapsi vanhemman työpaikalle - päivään. Puutteellisen työhistoriani takia en ole koskaan ennen itse osallistunut, ja vielä vähemmän työpaikkani. Naakka oli ainut lapsi työpaikallani <3

Kaikeksi onneksi vierailu osui tyhy-päivään, ja aamupäivällä oli ohjelmassa eri yksiköiden toimintaan tutustumista. Niinpä kiertelimme oman pisteen pitämisen lisäksi tutustumassa ja tekemässä erilaisia tehtäviä. Naakan mielestä ehdottomasti hauskinta oli valokuvien kehittäminen.

Mielestäni tämä oli Naakalle ehdottoman onnistunut ja vahvistava kokemus. Naakka nautti huomiosta, mutta vetäytyi välillä kirjan (no joo, myös puhelimen) kanssa rauhoittumaan. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja jutteli mielellään aikuisten kanssa.

Luen yleensä aika viiveellä uutuuskirjoja. Nyt olen innostunut Maja Lunden tulevaisuusdystopioista, aloitin juuri Ilmastokvartetin lukemisen. Mehiläisten historia on imaissut minut mukanaan heti. Harmi kun työt ja perheestä huolehtiminen vievät lukuaikaani ;) 

Naakka on innostunut Nolo elämäni -kirjasarjasta. Toisaalta hän vähän nolostuu itsekin, koska se on hänen mielestään vähän liian helppolukuinen. Olen sanonut, että jos on hauska, keskity sisältöön. Kaikenlainen lukeminen kannattaa.

Touhi on reippaasti tänä syksynä harjoitellut lukemista ja kirjoittamista kahdella kielellä (hänellä on aapiset molemmista). Lukeminen on vielä hidasta, mutta kehittyy koko ajan. Katsotaan, millaisista kirjoista Touhi alkaa innostua.

PS. Pienellä sisäisellä pakotuksella olen saanut jouluostoksia kivasti käyntiin. Ärsyttävintä on sitten paketointi.

PPS. Naakka "ilmoittautui" innolla myös seuraavaan Lapsi vanhemman työpaikalle -päivään minun työpaikalleni. Sanoin ettei välttämättä osu näin spesiaaliin päivään, eli voi olla ns. normipäivä. Naakkaa ei kuulemma haittaa.

PPPS. Koitan tässä energisoitua ja lähteä uimaan pitkästä aikaa. Myös Pilates on tänä iltana. Peukut pystyyn, että jaksan!

Fledat kunnossa!

Aikana, joka on muutenkin kiireistä, olen onnistunut onneksi edistämään joitakin asioita. Pitäisi tosin edistää lepoa, mutta minkäs teet. Kävimme lasten kanssa kaikki kampaajalla (en ole satavarma, kävikö Touhi parturissa, sama tyyppi joka tapauksessa).

Naakka ja Touhi kävivät samana päivänä, peräkkäin. Ensin oli vuorossa Touhi. Sain kuulla menomatkalla aika monta kertaa "Mä en tykkää kampaajasta" ja tulomatkalla kerran. Siinä välissä kaikki meni ihan hyvin. 

Touhin muutos ei ollut radikaali - tukkaa siistittiin just hienosti - leikattiin pieni otsatukka ja lyhennettiin takaa - malli on enemmänkin pitkä kuin lyhyt. Oleellisinta on, että 7-vuotias näkee vaihteeksi hiustensa takaa jotakin ;) 

Naakan muutos olikin radikaalimpi - pitkä tukka lyhennettiin polkaksi. Sinnittelimme pitkän, takkuuntuvan tukan kanssa, kunnes kyllästyimme molemmat. Tuloksena oli älyttömän pirteä ja helppohoitoinen tukka.

Myöskään Naakan kampaajakäynnissä ei ollut ongelmia. 

Minun vuoroni oli parin päivän päästä. Takana oli todella huonosti nukuttu yö, lapset heräsivät kukonlaulun aikaan. Siinäpä tuijottelin mustia silmänalusiani ja toivoin että peili poistuisi edestäni. Kuitenkin, olin älyttömän tyytyväinen.

Itsestään huolehtiminen kannattaa. Se on varsinainen klisee, mutta kun rupean pohtimaan huolehtimisen tasoa, olen tänä vuonna käynyt gynegologilla, astmalääkärillä, spirometriassa ja influenssarokotuksessa. Alkuvuodesta on luvassa hammaslääkäri.

Tästäpä syystä päätin järjestää itselleni joululahjaksi jonkin hemmotteluhoidon. En ole vielä ihan päättänyt, mikä se voisi olla. Olen kuitenkin päättänyt toteuttaa sen. 

Olen luonteeltani enemmänkin itseäni ruoskiva kuin itsestäni huolehtiva :D ,siis karrikoidusti ilmaistuna, Koitan pitää asian mielessä ja tehdä sille jotakin. Se on kyllä hankalaa, kun toisaalta tykkään haastaa itseäni eri elämän alueilla. Yritän kuitenkin.

PS. Naakan tukka näy todella siistiltä!

PPS. Olen tyytyväinen omiinkin hiuksiini. Toki juurikasvua on oikein paljon kesäisen värjäyksen jäljiltä. En anna sen häiritä.

PPPS. Kerron kyllä heti, kun päätän, mihin hemmotteluhoitoon menen, Ehkäpä pitää ensiksi googlailla hoitoja ja kokemuksia niistä. Hintakin ratkaisee, koska budjetti ei ole suurensuuri.

Perheväkivalta

Naisiin kohdistuva perheväkivalta on valitettavan yleistä Suomessa, toki muuallakin. Se on samalla ehkä yksi perheen ulkopuolisilta piilotetuimmista asioista. Se on varmaankin myös asia, johon haetaan apua kun mikään ei enää auta tai sitten ei haeta ollenkaan.

En ole itse kokenut perheväkivaltaa. Se tulee lähelle ainoastaan silloin, kun kaikkein julmimmat teot ylittävät median uutiskynnyksen. Toinen vaihtoehto on, että läheinen on kokenut sellaista - näin minullekin on tapahtunut.

Tällä viikolla uutiskynnykset ylitti erään perheenäidin väkivaltainen kuolema. Juttu tuli iltapäivälehtiin, ja se pysäytti samalla tavalla kuin yleensäkin. Kun pääsin töistä kotiin, Naakka kertoi erään luokkalaisensa äidin menehtyneen.

Nyt olimme kokonaan uudessa tilanteessa. Kysyin, kerrottiinko asiasta muuta. Naakka sanoi että ei, ja siirtyi normaalisti muihin toimiinsa. Touhin, 7, kanssa asiaa ei ole toistaiseksi otettu puheeksi. Ottaisin, jos hän kysyisi.

Koulusta ei informoitu kotiinpäin mitään. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että asianosaisilla on yksityisyyden suoja, jota täytyy kunnioittaa. Jutun tutkintakin on vasta alussa.

Kuitenkin, olisin toivonut edes ympäripyöreää viestiä tyyliin "kuraattori kävi luokassa, puhui asiasta (tähän tiivistetysti, mitä puhui) ja millaisia välineitä asian käsittelyyn hän antoi. Tästä olisi ollut helpompi jatkaa keskustelua kotona.

Olen omien lasteni kanssa noudattanut vaikeissakin asioissa, että asioista puhutaan suoraan, mutta lapsentasoisesti. Kun hieman muistelen lapsuuttani 90-luvulla, 10-vuotias minä oli varsin hyvin selvillä kaikenlaisista asioista.

Puhekulttuuri tuolloin oli, tuota, vaitelias. Aikuiset varmasti tarkoittivat hyvää niillä välineillä, jotka heille oli 1950- ja 1960-lukujen kodeissa annettu. Huhut kuitenkin levisivät lasten keskuudessa kulovalkean tavoin, enkä usko, että nykyään on toisin.

Emme tunne asianosaisia henkilökohtaiseti, silti tragedia osuu ja kovalla tavalla, kun se tapahtuu lähellä. Jatkan lasteni kuuntelemista tarkalla korvalla, toivottavasti asiat sujuvat niin hyvin kuin ne tällaisessa tilanteessa voivat sujua.

Spirometriapuhalluksia, kouluintoa ja kyläilijöitä

 Kävin tällä viikolla spirometriassa. Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa.

Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika!

Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin. 

Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D 

Tällä viikolla olen ollut iloinen muun muassa siitä, että Touhin kouluinnostus on edelleen tallella. Hän tykkää mennä kouluun ja tekee läksyt oma-aloitteisesti. Vain muutaman kerran on kokenut homman tylsäksi tähän mennessä.

Touhin koulu-uinnit päättyivät eilen, eli uintiharrastus on taas vanhempien vastuulla ;) No, ei se nyt ehkä niin kamalaa ole. Ainoastaan viime viikolla unohdimme uimakamppeet, tällä viikolla Touhi muistutti asiasta (Hyvä Touhi)!

Meillä on vielä tällä viikolla T:n tukan parturointi. Kovin lyhyttä mallia ei nuoren miehen mukaan ole tulossa, mutta tukkaa on kuitenkin jo pakko vähän siistiä. Touhi suhtautuu vähän nuivasti parturissa käyntiin, mutta luulisin, että kaikki sujuu hyvin.

Meillä on tälläkin viikolla vieraillut pitkästä aikaa yksi ystäväni. Tunnemme toisemme yläasteajasta lähtien, joten tapaamisiimme liittyy joka kerta menneiden muistelua ainakin vähän. Söimme tietenkin joulutorttuja. 

Naakka mainitsi juuri, että haluaisi leipoa pipareita. En pidä tätäkään jouluherkkua ollenkaan huonona ajatuksena. Saisinkohan tehtyä taikinan ihan itse? Luulen että tämän viikonlopun "hätään" kerkeän vain valmistaikinapuuhiin.

Meille tulee kyläilijöitä myös huomenna. Usein kyläilyjutut kasaantuvat tiettyihin ajanjaksoihin, nyt tuntuu, että haluan tavata ihmisiä ennen joulunalusaikoja. On mukavaa, että kyläilijät haluavat tulla meille! Tarjoilujutut ovat tosiaan vasta alkutekijöissä, mutta eiköhän tästä vielä päästä eteenpäin. 

PS. Nyt ei ole onneksi luvassa lääkärikäyntejä, hormonitasoja pitäisi ehkä mitata alkuvuodesta.

PPS. Touhilla on monta suosikkiainetta koulussa, matikka ja ympäristöoppi kilpailevat tällä hetkellä ykkössijasta.

PPPS. Katsotaan, mitä kaikkea hauskaa huomisten kyläilijöiden kanssa keksitään!

Marraskuu ja ensimmäiset jouluherkut

Marraskuu - se tuntuu menevän aina niin nopeasti, etten kerkeä hahmottamaan asiaa. Töissä on kiireinen kausi ja kaiken maailman menoja siihen päälle. Sen lisäksi pitäisi alkaa suunnitella joulua - siis käytännössä joululahjoja lapsille.

Asia on jo jollakin tavalla polkaistu käyntiin, mutta lähinnä niin, että olen saanut apua asiaan. Ehkä ei pidä olla näin vaatimaton. Minulla on tekeillään lahja, jonka valmistan itse. Tällaista ei olekaan tapahtunut vähään aikaan!

Varsinaiset lelulahjat ovat hahmottuneet lapsille, mutta Touhille tarvitsisi ehkä vielä jotakin. Ei sillä, että hän todella tarvitsisi juuri mitään :D Toisaalta, on mukavaa muistaa lapsia leluilla vielä, kun se on mahdollista.

Itse asiassa, ensimmäiset glögit ja joulutortut on nautittu. Ne nautittiin viime maanantaina kun meillä oli ystävä kylässä. Olen säännöllisesti harrastanut arkikyläilyä, se on varsin hauskaa ja vie ajatukset kivasti pois töistä. Viikonloppuisin olen usein niin väsynyt, etten jaksa aikatauluttaa lauantaita ja sunnuntaita kuin poikkeustapauksissa.

Ihan mukavaa se jouluisten herkkujen nauttiminen oli. Pääruokana oli lohikeitto (ihan pakastelohesta), ja kaikilla oli mukavaa. Naakka toi kuunneltavaksi löytämänsä Itsevaltiaat - kappaleet (hulvatonta) ja loppujen lopuksi päädyimme hohottamaan vanhoille Putous-sketseille.

Aina tällaisina hetkinä tuntuu, että nauran liian harvoin. Olen kiitollinen, että kuitenkin saan tällaisia hetkiä <3 

Naakan oma hetki, siis koulussa, oli eilen. Kaikkeen koettuun nähden oli ihanaa todeta, että kaikki on tällä hetkellä hyvin. Naakka (kuten Touhikaan) ei fanita näitä hetkiä, onhan se nyt kuumottavaa olla aikuisten tentattavana.

Tuntuu, että Naakka itsekin viihtyy oikein hyvin. Jostakin kumman syystä ranska ei olekaan enää kamalaa, sen sijaan yhteiskuntaoppi on kokenut inflaation, koska se on liian helppoa. Se ei nyt ole yllätys, Naakka on varsin syvällä kiinnostuksenkohteessaan ;) 

Uinnit olemme saaneet Naakan kanssa suoritettua, täytyisi vain saada aikaiseksi kirjoittaa jonkinlainen arviointi/kooste asiasta. Tekemistä on kuitenkin aika paljon, joten tämä saa odottaa vielä jonkin aikaa. Pääasia, että homma on hoidettu ja Naakan kanssa jatketaan varmasti vielä uinteja.

PS. Olen edelleen jonkin verran lelufani, joten lasten joululahjapohdinta ei ole täysin negatiivinen asia ;) 

PPS. "Äiti, sinun pitäisi edes joskus sanoa "kyllä" ettet olisi aina oppositiossa".  Sitä se poliittinen harrastus teettää.

PPPS. Hankin kaikkea muuta kirjamessuilta paitsi kirjoja: Nämä söpöt tulitikkuaskit ovat Lintulan luostarin standilta.

Valtiolliset hautajaiset ja pohdintaa elämän loppupuolesta

Presidentti Martti Ahtisaaren kuolema ja hautajaiset ovat herättäneet paljon keskustelua meillä. Lapset eivät oikein muista edellisen valtiopäämiehemme kuolemaa, joten tämä on ollut meillä tapaus. Naakka pohti jopa, että olisi hyvä jos lähtisimme seuraamaan hautajaissaattoa, mutta se tapahtui työpäivän aikana ja kaiken lisäksi sää oli huono.

Naakka on ollut hyvin kiinnostunut muun muassa presidenteistä, ja hän on opetellut Suomen presidentit ulkoa. Haastoin häntä opettelemaan myös presidenttien puolisot ;) 

Livenä ei meillä kukaan hautajaisia seurannut, mutta katsoimme uutisista koosteen. Lapset keksivät, että haluaisivat käydä Hietaniemen hautausmaalla katsomassa presidenttien hautoja. Nyt on vain harmillinen vuodenaika, kun vierailu on mukava ainoastaan valoisaan aikaan.

Koska aloitin elämän ehtoopuolen asioilla, täytyy mainita, että molemmat lapset ovat olleet todella viehättyneitä hoivakodista, jossa kävimme syyslomalla katsomassa sukumme vanhinta, 97-vuotiasta rouvaa. 

Täytyy sanoa, että olen itsekin viehättynyt. On uskomaton tunne, kun vaikeiden kotonaolovuosien (noin kymmenen viimeisimmän) jälkeen on saatu rouvalle turvallinen asuinpaikka, jossa on seuraa ja käsittääkseni mukavaa tekemistä. 

No, nyt minutkin kuulemma sijoitetaan vanhana juurikin sinne :D Katsotaan, riittävätkö omat elinvuodet niin pitkälle. Joka tapauksessa, se tunne, kun ei enää tarvitse huolehtia, siis lähisukulaisen asuinpaikasta, on uskomaton. Lapset haluaisivat vierailulle uudestaan mahdollisimman nopeasti.

Hietaniemen hautausmaa - asuin sen lähistöllä opiskeluaikana. Suuntasin usein sinne lenkille. Tykkäsin kierrellä erityisesti hautausmaan vanhimmassa osassa, ja lueskella hautakivien tekstejä. Minua ovat aina kiinnostaneet myös kuolinilmoitukset.

Ehkäpä minulla on ollut aina sisäinen tarve normalisoida elämän loppumiseen liittyviä asioita. kuolema tapahtuu ennen pitkää meille kaikille, mutta olemme etääntyneet aiheesta. 

Minulla on ylipäätään periaate, että vastaan lasteni kysymyksiin riippumatta siitä, mitä ne ovat. Meillä on keskusteltu tämän aihepiirin asioista aina silloin, kun kysymyksiä on tullut. Kierros presidenttien haudoilla, kun sää on sopiva - no tottakai!

Tatu ja patu sekä Pieni Lelukauppa

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi.

Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika.

Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä.

Näytöksen jälkeen oli odotettavissa...mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä oli sattumoisin lelukauppa eikä mikä tahansa, vaan oikein suuri sellainen :D 

Ruuan jälkeen minäkin suuntasin sinne. Olen edelleen vaiheessa, jossa minusta on hauska katsella leluja. Olen sentään päässyt jo vaiheesta, jossa ostaisin niitä itselleni ;) Tsekkailin myös, mitä lapset katselevat, ihan joulua ajatellen.

Tältä reissulta palasimme kotiin tyytyväisinä ja väsyneinä.

Kun tällainen spesiaalipäivä on odotettavissa, tunnen yleensä väsymystä. Olo on sellainen, ettei millään jaksaisi. Kun saan itseni liikkeelle, kaikki on ihan mukavaa. En kuitenkaan buukkaa tällaisia menoja liikaa.

Hulinapäivän jälkeen ei seuraavana päivänä voi olla mitään kovin sosiaalista. Meillä seuraavan päivän ohjelma oli kotosalla oloa, mutta kävimme sentään kaupassa. Se on paljon se! 

Kaiken kaikkiaan vaihtelu on on fine. Siitä tulee henkisesti pirteä olo. Myönnän, että samalla on olo, että hyvä, nyt kulttuurinen/sosiaalinen jne. velvollisuus on hoidettu. Tämä ei johdu siitä etten haluaisi vaan siitä, että arkielämä vie leijonanosan jaksamisestani. 

Täytyy kuitenkin suunnitella kevätpuolellekin jotakin tällaista!

Lapsiperheeksi - työelämään tulee katko..se oli kohdallani oikeasti aika pientä

Kuukausipalkka. Se on monelle aikuisille täysin normaali asia. Se ei ehkä herätä juurikaan pohdintaa tai jos herättää, se koetaan liian pieneksi. "Mitä kuuluu" - kysymykseen vastataan yleisimmin "Ei sen kummempaa, töitä". 

Tästä on jopa vähän hankala kirjoittaa - kokeilen kuitenkin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhjennut OCD häiritsi opintojani. Sanoisin, että taudin pahenemisvaiheet lisäsivät opintoihini 1,5 - 2 vuotta. Työnteko opintojen ohella oli liian raskasta, kesätöissä kyllä olin joka kesä.

Blogiani pidempään lukeneet muistanevat niskan retkahdusvammani ja sen jälkitilan. Vamma tuli pyörtymisestä ja kaatumisesta, mutta huimausoire ei lähtenytkään parantumaan. Taas meni 1,5 vuotta. Sitä seurasivat työkokeilut, joista ensimmäiset jouduin lopettamaan lyhyeen, kun keho ei kestänyt. Kunto parani tosi hitaasti.

Yleensä lasten hankkiminen/saaminen tekee katkon työuraan ja se on se "the katko", josta puhutaan. Minä olin siinä vaiheessa pätkätyöt ja keikat -vaiheessa. Raskauksien aikana iski hyperemeesi, joka vei työkyvyn suurimaksi osaksi raskautta - voi viddu.

Pikkulapsielämän tiimellyksessä tajusin viimein, ettei silloinen alani ole kovin varma työllistäjä enkä edes voi tehdä päätetyötä kokopäiväisesti. Touhin ollessa vauva tajusin, että minun on vaihdettava alaa. Asennoiduin niin, että minähän tykkään uudesta alasta (pidin mimittäin vanhasta oikein paljon).

Menin uudelle alalle työskentelemään, mutta asemaan, joka ei vastannut koulutustasoani. Sinne varsinaiseen tehtävään pitäisi tehdä täydentävät opinnot. 5- ja 2-vuotiaiden lasten kanssa siitä ei kuitenkaan tullut mitään. 

Viihdyin uuden alan työpaikassa kaksi vuotta. Se oli todella hyvä päätös. Rauhoitin pikkulapsivuodet ja sain työkokemusta. Olin itse onnellinen, kun olin kerrankin kokopäivätyössä, vaikka palkka oli todella pieni koulutukseeni verrattuna. 

Sitten oli täydentävien opintojen aika. Koska yliopisto ei joustanut käytännössä missään. minun piti venyttää opiskeluaikani kahdeksi vuodeksi - tarvittavat opinnot järjestettiin tiettyyn aikaan vuodesta, eikä niitä voinut käydä limittäin. Tämä oli taloudellisesti oikein pirullista aikaa. 

Sain kuin sainkin opinnot valmiiksi. Sain työpaikan heti valmistuttuani. Tästä 8 kuukauden päästä tuli hakuun vakituinen työpaikka ja sain sen. 

Nyt on käynnissä toinen kokonainen vuosi koulutustani vastaavassa työssä ja vakituisessa työpaikassa. Ikätoverini ovat kiinni 10 tai 15 vuoden kokemuslisissä, minulla on ensimmäinen lisä 3,5 vuoden päässä :D 

Moni asia on kuitenkin tietyllä tavalla nyt valmis. On menty mutkien kautta ja päädytty jollakin tietyllä tavalla oikealle uralle, viimein. 

Tässä 20 vuoden jatkumossa on kuitenkin se hyvä puoli, että työelämässä ja joka-aamuisessa töihin lähtemisessä on todellakin hohtoa. En ole millään muotoa kyllästynyt töihini ja asiat ovat edelleen uusia ja jännittäviä. 

Se kuukausipalkka - se on aivan huikea asia <3 

Polskimista, lukemista, lemmikkieläinten hoitamista

Naakan kanssa olemme treenanneet uintia. Naakka on kehittynyt valtavasti. Tällä viikolla uimassa oli ystävä mukana, joten en niinkään ollut opettajan roolissa :) Havaitsin, että uskallus kaikkeen on kasvanut. Toki Naakka on varovainen ja hyvä niin.

Naakka joka kävi hyppyaltaassa kastautumassa! Hän piti sen aikaa metallisesta kaiteesta kiinni :) Sukeltaminen kiinnostaa ja uintikin on kehittynyt. Kylmäaltaassa käynti säännöllisin väliajoin kuuluu asiaan :D 

Naakka tykkää istua saunassa. Minustakin se on aina ollut mukavaa. Kun saunaa ei ole omassa kodissa, se on erilaista ja jännittävää. Hälinätaso hallissa on niin korkea, että on mukavaa olla käynnin aikana myös rauhallisessa tilassa.

Samaisen lapsen kanssa olen jopa innoissani, kun on tämä aika vuodesta ;) Hän alkaa olla kiinnostunut kummitusjutuista ja kauhusta. Touhin kuullen sellaisia ei voi kertoa, mutta Naakka tuntuu olevan asian suhteen coolimpi kuin minä aikanaan. 

Hän myös kertoi, että haluaisi lukea kauhuromaanin. No, minä varasin hänelle kirjastosta yhden osan Kauhujuttu  -sarjaa, löytyi kirjavarastosta. Tiedän, että uudempia on, mutta eiköhän niihin päästä, mikäli Naakka mieltyy genreen.

Koulussa oli Halloween-tapahtuma. Kumpikaan lapsistani ei halunnut pukeutua - Naakka halusi kuitenkin mustat vaatteet. Omalle pikkuluokalle sai viedä herkkuja nyyttärimeiningillä. Se oli kummallekin yllättäen oikein mieluista ;) 

Akvaarion suodatin on nyt viimein siivottu. Se olikin sottaisessa kunnossa. Pohjan imurointi on tosin vielä tekemättä. Leväongelma kiusaa edelleen, mutta se on yleensä helpottanut loppuvuoden aikana, joten olen toiveikas.

Yksi sauvasirkka siirtyi ajasta ikuisuuteen. Meditatiivisimmilla lemmikeillä näkyy olevan vuosikello, jonka mukaan ne uudistuvat. Kolmen vanhan seurana on kolme uutta pientä, joista iäkkäin alkaa sopia poistuneen paikalle.

Gerbiilit ovat nauttineet uudesta pohjamateriaalista - hankin vaihteeksi sellaista (ei koko pohjalle), jossa on isoja puunkappaleita. Niitä voi jyrsiä ja ehkäpä tunneleiden rakentaminen helpottuu tai muuttuu ainakin erilaiseksi. Albi, Sahpan ja Puolukka näyttävät tykkäävän kaikesta uudesta tekemisestä. 

PS. Uimassa oli samaan aikaan myös eräs julkkis, olipas jännää!

PPS. Kun se Kauhujuttu -kirja tulee, taidan lukea sen itsekin :D 

PPPS. Minulla oli lemmikkieläinten kanssa pitkään väsymystä, mutta nyt homma on taas alkanut motivoida enemmän. Harrastus tai oikeastaan elämäntapa on pitkäjänteinen, ja välillä tulee heikompia kausia. Nyt tuntuu taas mukavalta :)