Rouva Niskanen

Jouluostokset - olen onnekseni miettinyt asiaa jo varsin pitkälle. Nykyisessä elämässäni on se hyvä puoli, että kaupat ovat lähellä eikä ostosreissuja tarvitse sen enempää suunnitella. Luulen, että saan homman valmiiksi muutamassa viikossa. Tänä viikonloppuna olen puuhastellut kahta joulupakettia, jotka lähtevät postiin toivon mukaan alkuviikosta. Toinen lähtee 3-vuotiaalle kummitytölleni ja toinen lähtee ystäväperheelle Saksaan. Edelliseltä tuli selkeä toivomus, mikä on helppoa. Jälkimmäistä piti vähän miettiä. Tapasin saksalaisen ystäväni kesätöissä Norjassa melkein 20 vuotta sitten. Sittemmin olemme molemmat saaneet kaksi lasta. Joulupaketteja lähetimme jo ennen lasten syntymää. Olemme useimmiten kirjoittaneet mukaan myös joulukirjeet. Kirje on vielä tekemättä, aloitan tänään. Naakka osallistui tällä viikolla lapsi vanhemman työpaikalle - päivään. Puutteellisen työhistoriani takia en ole koskaan ennen itse osallistunut, ja vielä vähemmän työpaikkani. Naakka oli ainut lapsi työpaika

Aikana, joka on muutenkin kiireistä, olen onnistunut onneksi edistämään joitakin asioita. Pitäisi tosin edistää lepoa, mutta minkäs teet. Kävimme lasten kanssa kaikki kampaajalla (en ole satavarma, kävikö Touhi parturissa, sama tyyppi joka tapauksessa). Naakka ja Touhi kävivät samana päivänä, peräkkäin. Ensin oli vuorossa Touhi. Sain kuulla menomatkalla aika monta kertaa "Mä en tykkää kampaajasta" ja tulomatkalla kerran. Siinä välissä kaikki meni ihan hyvin.  Touhin muutos ei ollut radikaali - tukkaa siistittiin just hienosti - leikattiin pieni otsatukka ja lyhennettiin takaa - malli on enemmänkin pitkä kuin lyhyt. Oleellisinta on, että 7-vuotias näkee vaihteeksi hiustensa takaa jotakin ;)  Naakan muutos olikin radikaalimpi - pitkä tukka lyhennettiin polkaksi. Sinnittelimme pitkän, takkuuntuvan tukan kanssa, kunnes kyllästyimme molemmat. Tuloksena oli älyttömän pirteä ja helppohoitoinen tukka. Myöskään Naakan kampaajakäynnissä ei ollut ongelmia.  Minun vuoroni oli parin päi

Naisiin kohdistuva perheväkivalta on valitettavan yleistä Suomessa, toki muuallakin. Se on samalla ehkä yksi perheen ulkopuolisilta piilotetuimmista asioista. Se on varmaankin myös asia, johon haetaan apua kun mikään ei enää auta tai sitten ei haeta ollenkaan. En ole itse kokenut perheväkivaltaa. Se tulee lähelle ainoastaan silloin, kun kaikkein julmimmat teot ylittävät median uutiskynnyksen. Toinen vaihtoehto on, että läheinen on kokenut sellaista - näin minullekin on tapahtunut. Tällä viikolla uutiskynnykset ylitti erään perheenäidin väkivaltainen kuolema. Juttu tuli iltapäivälehtiin, ja se pysäytti samalla tavalla kuin yleensäkin. Kun pääsin töistä kotiin, Naakka kertoi erään luokkalaisensa äidin menehtyneen. Nyt olimme kokonaan uudessa tilanteessa. Kysyin, kerrottiinko asiasta muuta. Naakka sanoi että ei, ja siirtyi normaalisti muihin toimiinsa. Touhin, 7, kanssa asiaa ei ole toistaiseksi otettu puheeksi. Ottaisin, jos hän kysyisi. Koulusta ei informoitu kotiinpäin mitään. Tämä on

  Kävin tällä viikolla spirometriassa . Kerta oli ensimmäinen, joten se vähän jännitti. Ensinnäkin, olen helpottunut, kun asia on hoidettu. Se peruuntui kerran, kun minulle oli annettu väärät ohjeet. Se peruuntui toisen kerran, kun työterveydessä oli työntekijäpula. Se ei onneksi peruuntunut kolmatta kertaa. Sain kokeen aikana tsemppiä ja kannustusta, mikä varmasti helpotti suoritusta. Koko hommaan meni noin tunti. Kävin huvikseni lähtiessäni kysymässä, pääsisinkö samalla influenssarokotukseen. Mikä onni, kuuden minuutin päästä olisi peruutusaika! Sain näin hoidettua kaksi asiaa kerralla, mikä helpottaa tilannetta aivan suunnattomasti. Oikea aika olisi ollut ensi viikolla, ja silloin olisi pitänyt taas perua jotakin.  Puolikoominen tilanne kuitenkin sattui, kun menin rokotettavaksi. Rokottaja kysyi heti alkuun, olenko kunnossa, kun havaitsi että huulten reunat ovat aivan valkoiset. Uskoi että olen, kun kerroin olleeni juuri spirometriapuhalluksissa :D  Tällä viikolla olen ollut iloinen

Marraskuu - se tuntuu menevän aina niin nopeasti, etten kerkeä hahmottamaan asiaa. Töissä on kiireinen kausi ja kaiken maailman menoja siihen päälle. Sen lisäksi pitäisi alkaa suunnitella joulua - siis käytännössä joululahjoja lapsille. Asia on jo jollakin tavalla polkaistu käyntiin, mutta lähinnä niin, että olen saanut apua asiaan. Ehkä ei pidä olla näin vaatimaton. Minulla on tekeillään lahja, jonka valmistan itse. Tällaista ei olekaan tapahtunut vähään aikaan! Varsinaiset lelulahjat ovat hahmottuneet lapsille, mutta Touhille tarvitsisi ehkä vielä jotakin. Ei sillä, että hän todella tarvitsisi juuri mitään :D Toisaalta, on mukavaa muistaa lapsia leluilla vielä, kun se on mahdollista. Itse asiassa , ensimmäiset glögit ja joulutortut on nautittu. Ne nautittiin viime maanantaina kun meillä oli ystävä kylässä. Olen säännöllisesti harrastanut arkikyläilyä, se on varsin hauskaa ja vie ajatukset kivasti pois töistä. Viikonloppuisin olen usein niin väsynyt, etten jaksa aikatauluttaa lauanta

Presidentti Martti Ahtisaaren kuolema ja hautajaiset ovat herättäneet paljon keskustelua meillä. Lapset eivät oikein muista edellisen valtiopäämiehemme kuolemaa, joten tämä on ollut meillä tapaus. Naakka pohti jopa, että olisi hyvä jos lähtisimme seuraamaan hautajaissaattoa, mutta se tapahtui työpäivän aikana ja kaiken lisäksi sää oli huono. Naakka on ollut hyvin kiinnostunut muun muassa presidenteistä, ja hän on opetellut Suomen presidentit ulkoa. Haastoin häntä opettelemaan myös presidenttien puolisot ;)  Livenä ei meillä kukaan hautajaisia seurannut, mutta katsoimme uutisista koosteen. Lapset keksivät, että haluaisivat käydä Hietaniemen hautausmaalla katsomassa presidenttien hautoja. Nyt on vain harmillinen vuodenaika, kun vierailu on mukava ainoastaan valoisaan aikaan. Koska aloitin elämän ehtoopuolen asioilla , täytyy mainita, että molemmat lapset ovat olleet todella viehättyneitä hoivakodista, jossa kävimme syyslomalla katsomassa sukumme vanhinta, 97-vuotiasta rouvaa.  Täytyy sa

Meillä oli viime viikonloppuna kulturellia. Kävimme katsomassa Tatu ja Patu -näytelmän. Se oli vain 45-minuuttinen. Meidän piti mennä jo syyskuussa, mutta tuolloin esitys peruttiin näyttelijän sairastumisen vuoksi. Lippurahat olisimme saaneet takaisin, mutta koska teatterielämämme on ollut varsin laimeaa koronavuosien takia, päätimme siirtää liput seuraavan mahdolliseen näytökseen parin kuukauden päähän. Koska aika juoksee (ja täytyy itse juosta perässä), tuli viimein esityksen aika. Huomasin, että varsinkin Naakkaa naurattivat vitsit - sekä Naakka että Touhi sanoivat kuitenkin näytöksen jälkeen, että ehkäpä tuo oli vähän pienemmille...no, minuun ne jutut tehosivat täysillä :D Kumpikin tykkää vielä Tatu ja Patu -kirjoista, joita meille on kertynyt kunnioitettava määrä. Näytöksen jälkeen oli odotettavissa. ..mikäpä muu kuin sukupäivällinen. Muuten oli hauskaa ja ruoka oli hyvää, mutta tarjoilu oli harvinaisen hidasta. Se olisi aiheuttanut suuria ongelmia lapsiseurueessa, mutta vieressä

Kuukausipalkka . Se on monelle aikuisille täysin normaali asia. Se ei ehkä herätä juurikaan pohdintaa tai jos herättää, se koetaan liian pieneksi. "Mitä kuuluu" - kysymykseen vastataan yleisimmin "Ei sen kummempaa, töitä".  Tästä on jopa vähän hankala kirjoittaa - kokeilen kuitenkin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puhjennut OCD häiritsi opintojani. Sanoisin, että taudin pahenemisvaiheet lisäsivät opintoihini 1,5 - 2 vuotta. Työnteko opintojen ohella oli liian raskasta, kesätöissä kyllä olin joka kesä. Blogiani pidempään lukeneet muistanevat niskan retkahdusvammani ja sen jälkitilan. Vamma tuli pyörtymisestä ja kaatumisesta, mutta huimausoire ei lähtenytkään parantumaan. Taas meni 1,5 vuotta. Sitä seurasivat työkokeilut, joista ensimmäiset jouduin lopettamaan lyhyeen, kun keho ei kestänyt. Kunto parani tosi hitaasti. Yleensä lasten hankkiminen/saaminen tekee katkon työuraan ja se on se "the katko", josta puhutaan. Minä olin siinä vaiheessa pätkät

Naakan kanssa olemme treenanneet uintia. Naakka on kehittynyt valtavasti. Tällä viikolla uimassa oli ystävä mukana, joten en niinkään ollut opettajan roolissa :) Havaitsin, että uskallus kaikkeen on kasvanut. Toki Naakka on varovainen ja hyvä niin. Naakka joka kävi hyppyaltaassa kastautumassa! Hän piti sen aikaa metallisesta kaiteesta kiinni :) Sukeltaminen kiinnostaa ja uintikin on kehittynyt. Kylmäaltaassa käynti säännöllisin väliajoin kuuluu asiaan :D  Naakka tykkää istua saunassa. Minustakin se on aina ollut mukavaa. Kun saunaa ei ole omassa kodissa, se on erilaista ja jännittävää. Hälinätaso hallissa on niin korkea, että on mukavaa olla käynnin aikana myös rauhallisessa tilassa. Samaisen lapsen kanssa olen jopa innoissani, kun on tämä aika vuodesta ;) Hän alkaa olla kiinnostunut kummitusjutuista ja kauhusta. Touhin kuullen sellaisia ei voi kertoa, mutta Naakka tuntuu olevan asian suhteen coolimpi kuin minä aikanaan.  Hän myös kertoi, että haluaisi lukea kauhuromaanin. No, minä va