Rouva Niskanen

Tällä viikolla ei ole vielä tapahtunut mitään kummallista, mikäli ei lasketa tänään taivaalta tippunutta muutamaa sadepisaraa! Lisää kaivattaisiin, tänään naapurikaupunginosassa syttyi pieni tulipalo, kun joku heitti maahan pudonneisiin puunsiemeniin epähuomiossa tupakantumpin/tulitikun. Sekä Touhi että minä olemme nyt toipuneet flunssasta, Naakalla on lievä tauti myös. Eilen alkoi leikkipuistossa puistoruokailu, mitä menimme Touhin kanssa kokeilemaan. Naakan kanssa ei aikanaan ruokailtu, sillä ruoka tarjotaan klo 12, mikä oli hänelle liian myöhään. Touhin mielestä oli hauskaa jonottaa lohikeittoa - hän saikin kattilan viimeisen annoksen! Vähän liikkeessä se ateria syötiin, mutta syötiin kumminkin! Kotiin tullessa saatoin laittaa hänet vaipanvaidon jälkeen suoraan nukkumaan. Naakan päivähoidon tilanteen muutokset eivät ole ainakaan helpottaneet. Loppuviikosta tuli tieto, että päiväkotiin, siis sinne ahtaisiin väistötiloihin, tulee kokonaan uusi ryhmä. Homma on siinä mielessä ri...

Viime päivät ovat olleet täynnä mukavia kohtaamisia. Olemme palanneet työarkeen, ja niin näyttää tekevän moni muukin meidän kulmillamme! Kulkiessani yksin tai koko perheen kanssa kohtaamme tuttuja ihmisiä. Se vanha nainen, joka kiertää taloamme ajatuksenaan ulkoilu ja juttuseura...sen vähän Naakkaa isomman tytön äiti työvaatteissaan ratikkapysäkillä matkalla töistä kotiin...tutun näköisiä koululaisia kesätekemisissään vielä pari viikkoa... Tätä on kenties juurtuminen ja kodin löytäminen. Rva nauttii, kun vastaan tulee tuttuja ihmisiä, ja elämä liikkuu samoissa ympyröisä. Se on ihan tavallista elämää (siis rva:lle), mutta ei millään tavalla itsestäänselvää. Viime- ja tämä viikon aikana olen ilokseni saanut osallistua elämäni ensimmäiselle mindfulness-kurssille. Kurssi on pidetty ulkona, kalliolla metsä ympärillä. Jos sää olisi ollut huono, olisimme olleet sisätiloissa. Olen tutustunut mindfulness-meditaatioon vuonna 2012 odottaessani esikoista. Sitä ehdotti erääksi terapiamuod...

Viime yö meni taas vaihteeksi metsään...Touhi alkoi itkeä aamuyöstä, ja pari tuntia hereillä oltuamme (ja Touhia lääkiten ja rauhoittaen) totesimme puolisomme kanssa, että eiköhän korvatulehdus nro 5 ole astunut estradille. Koska pojalla ei ole kuumetta, en lähde viemään häntä lääkäriin päiväsellä, vaan puoliso tekee sen, kun tulee töistä. Hyvin kiukkuisen aamun jälkeen poika nukahti, ja nukkuu edelleen. Meillä olisi ollut taas vauvatanssit, mutta sairauden ja sateen vuoksi emme lähde minnekään. Luulen, että korvat putkitetaan, näin sanottiin viimeksi, kun Touhi oli lääkärillä. Ei, ei se ollut viimeksi, vaan toissakerralla, sillä viimeksi Touhin korvia tutkittiin lastenklinikan päivystyksessä sunnuntaina. Lääkityksestä puhutaan nykyään paljon - siis vähentämismielessä. Omalla kohdallani aihe on tullut tutuksi kipulääkityksen kanssa. Moni tuntuu olevan hyvinkin aggressiivinen lääkkeiden vastustaja. Toki liikakin on aina liikaa. Touhille olemme antaneet paljon kipulääkettä viim...

Palauduimme eilen maaseudulta joulunvietosta. Joulunpyhät olivat mukavaa aikaa, vaikka ottivathan ne myös voimille pakkaamisineen jne. Oikea joulupukki kävi tänäkin vuonna, jopa rva ja puoliso pääsivät hänen syliinsä istumaan! Joulupäivänä olin iloinen, kun sain sisarestani apurin (no, oikeastaan minä olin apulaisen roolissa) Naakan ulkoiluun. Säät ovat Etelä-Suomessa nyt sellaiset, etteivät ne oikein houkuttele ulkoilemaan, kun lumitalven puuttuminen harmittaa. Joka tapauksessa, ulkoiluhetkestä (kävely entisen ala-asteemme pihalle, sen pihapiirissä sijaitsevan päiväkodin pihalle leikkimään) muodostui yksi parhaista joulumuistoista. Mielikuvituksen siivin (ja ihan fyysisesti) lensimme, uimme ja kiipeilimme vuorella...oli kyllä hauskaa! Minä olen viime päivinä yrittänyt suojella niskaani kiinnittämällä huomiota pään asentoon. Minulla on tapana pitää leukaa vähän liiankin pystyssä, jolloin pää on koko ajan kallellaan. Kun toinen viime viikolla tapaamistani fysioterapeuteista vi...

Puuh sentään , tämäkin viikko alkaa kohta olla lopuillaan. Perheessämme on vieraillut pienimuotoinen flunssa, joka iski vain Naakkaan. Hän on sairastanut urhoollisesti, vaikka hänellä onkin koko ajan "viruksia nenässä". Rva on elänyt tällä viikolla hyviä ja huonoja päiviä. Jaksaminen on ollut koetuksella niin henkisesti kuin fyysisestikin. Loppuviikkoa kohden näyttää selkenevän, kiitoksia avusta, ihan kaikenlaisesta, niin monelle ihmiselle! Oikeastaan rva:lla ei ole syystä tai toisesta niin paljon järkeviä ajatuksia päässä, perehtykäämme siis loppuviikon kunniaksi suklaameditaatioon. Sellaisen rva teki eilen illalla, tutuksi käyneessä porukassa. Suklaameditaatio oli lajissaan toinen rva:n elämässä. Rva tutustui suklaameditaatioon ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten. Silti tätä meditaatiota ei jostakin syystä tule tehtyä kovin usein. Lieneekö syy siinä, että se suklaa tai muu herkku tulee vetäistyä naamaan tavallisesti niin nopeasti, ettei siinä oikein voi meditaatiosta...

Kun Naakka oli saatu loppuviikosta kuosiin, kului pari päivää ja minä aloin yskiä. Parin päivän ärsytysyskä muuttui tiistain aikana tukkoiseksi nuhaksi ja kuumeelta on sentään vältytty. Puoliso on onneksi vielä terve, ainakin toistaiseksi. Parin päivän avainsana kohdallani onkin ollut lepo. Työjuttuja olen onneksi pystynyt siirtämään, eihän flunssa onneksi niin kauan kestä. Meillä on lisäksi ollut viime aikoina todella paljon hulinaa, Naakan synttäreitä juhlittiin koko viikonloppu ja vielä oikeastaan maanantainakin. Ei ihme, jos tauti ja väsymys sen jälkeen iskevät. Onnekseni sain aikanaan niskavamman, jonka takia olen vuosikaudet joutunut säännöstelemään tekemisiäni ja priorisoimaan kaikenlaista. Se auttaa ihan tavallisissa tartuntataudeissakin - ymmärrän hidastaa ja pysähtyä kokonaan. Oman kehon tuntemus on yllättävän tärkeä asia. Toki se toimii välillä niin yllätyksellisillä tavoilla, että kaikessa ei pysy mukana. Kuitenkin, osaan esim. flunssan iskiessä arvioida oikein hyvin...

Tällä viikolla olen työskennellyt "täydet" tunnit maanantaista torstaihin. Viikko sujui paremmin kuin olin etukäteen odottanut, mutta eilen huimaus lisääntyi niin paljon, että tein päätöksen viettää tämän päivän kotona toipumassa. Suunnitelma: piikkimatto sekä selälle että niskalle vuorotellen, kehomeditaatio ja pilates-liikkeitä. Päiväselle sain peruutusajan hierojalta tästä läheltä, ja sen jälkeen suunnistan vielä kampaajalle (viimeisin ei kuulunut kuntoutussuunnitelmaan.). Tällä viikolla oli erityisen mukava kuulla, että minua oli kehuttu työpaikalla. Positiivinen palaute lämmittää mieltä, ja kannusti minua tsemppaamaan pari seuraavaa päivää, vaikka keho ei välttämättä oikein tykännytkään. Se, miksi minulla on nyt enemmän niskaongelmia, ei johdu pelkästään työnteosta. Toki niskan asettaminen rasitukselle alttiiksi vaikuttaa, mutta syitä on muitakin. Ensinnäkin, niskani tykkää oikein paljon makaamisesta ja vihaa kaikkea muuta. Yleensä niska kestää samalla tavalla r...

Rva:n järjestyksessä neljäs työkokeilu starttasi maanantaina. Nyt on kolmas päivä takana, ja tunnelma on oikein positiivinen. Työpaikka sijaitsee niin lähellä Niskasia, että sinne voi kävellä, mikä on tilanteessani iso etu. Rva ilahtui nähdessään työtilat: oma huone, pöytäkone läppärin sijaan ja kunnollinen tuoli. Hälyisessä tilassa työskentely on aina hankalampaa, kun energiaa kuluu edelleenkin tasapainotteluun niskavamman oireiden kanssa. Silloin on hyvä, että on oma rauha työskennellä. Työ on jälleen rva:n oman alan työtä, taas hieman toiselta kantilta kuin aikaisemmin. Uusia asioita tulee varmasti eteen, mikä on todella hyvä asia. Osaamista on jo jäänyt aiempien työkokemusten kautta "takataskuun", joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa. Ihan erityisesti rva on päättänyt nyt opetella ottamaan rauhallisesti. Uusi tilanne on kuormittava jo sinänsä, ja varsinkin, jos taustalla on vamma, joka täytyy koko ajan huomioida. Lisäksi työpäivän jälkeen odottaa aina Naakka, 2 ...

Ihastuttava ja reipas marsu-ukkelimme Nasu on täyttänyt seitsemän vuotta! Nasu tuli meille heinäkuussa 2008 ensimmäiseksi marsuksemme (minulla niitä oli tosin ollut jo aiemmin, lapsuudessa). Nasu on vuosien varrella ollut iso, pieni perheenjäsenemme. Nasu on täydellinen sylimarsu, hän voisi viettää silitettävänä ja huomion keskipisteenä vaikka monta tuntia. Oma tyttöystävä, Matilda on hänelle kaikki kaikessa. Nasu on jo aikamoinen vanhus, mutta hyväkuntoinen sellainen. Ainoa huolenaihe on Nasun hammaskalusto, se alaetuhammas, joka on epämuodostunut, kasvaa koko ajan ja rva:n pitää leikata sitä joka viikko. Nasu ei käytä etuhampaitaan ollenkaan, mistä olemme selvinneet paloittelemalla ruuan. Rva ja koko perhe toivottavat Nasulle lisää aurinkoisia eläkepäiviä. Nyt on taas kevät ja ensimmäiset rairuohot on jo maisteltu. Toivottavasti ikää ja terveyttä vielä riittää nyt kun Naakkakin on alkanut osallistua marsujen hoitoon täyttämällä pellettikupin, kun sitä pyydetään. Rva:n s...

Ilman kipeää yläkroppaa rva:lla olisi varmaankin joka tapauksessa pipo kireällä - kaikesta ei voi syyttää niskavammaa. Rva on nimittäin aika huono rentoutumaan. Ortonin kuntoutuksessa eräs fysioterapeutti sanoi rva:lle, että rentoutumisen taito olisi kyllä vammautuneelle erityisen hyvä juttu. "Minä rentoudun vain tekemällä asioita", mesosi rva silloin. Tottahan toki rva tiesi, että rentoutumista olisi hyvä harjoitella ja harjoittaa, se auttaisi lihaksiin (niihinkin, jotka eivät oikeastaan koskaan rentoudu). Jännityksessä eläminen on varmaankin eräänlainen kansantauti. Elämme hektisessä maailmassa tietotulvan keskellä, ja ainakin rva yrittää toistuvasti hallita tilanteita ja myös vaatii itseltään enemmän kuin mihin rahkeet riittävät. Parannettavaa olisi. Rva tuntee kyllä itsensä joka päivä rennoksi - aamulla, kun kello on juuri soinut. Rva:n välitön toive on tuolloin, että josko saisi nukkua vielä vähintään kaksi lisätuntia...Muistissa on eräs ystävä (nykyäänkin sellain...

Aikuiset Niskaset sekä eläkeläispariskuntamme Nasu ja Matilda tekivät eilen retken eläinlääkärille. Nasun kanssa retki on muodostunut puolivuosittaiseksi perinteeksi. Kevättalvella Nasu asioi eläinlääkärillä operaatiossa, jossa häneltä poistettiin patti alavatsasta. Nyt vika huomattiinkin ensimmäisenä Matildalla. Harjatessa turkkia irtosikin vähän liikaa selän takaosasta, ja iho oli alkanut hilseillä. Matildalle varattiin aika. Parin päivän päästä huomasin myös samanlaisen mysteerialueen Nasun selässä.  Eilen molemmat visiteerasivat eläinlääkärillä, sillä samalla ja tutulla, jolla aina käymme. Eksoottisten eläinten, kuten marsujen asiantuntijoita on Suomessa vähän, ja tämä yksi on alansa huippuja. Hänellä on myös erityisen välittävä asenne eläimiin, mikä on ensisijaisen tärkeää. Eläinlääkärillä meni oikeastaan ihan hyvin. Loisista ei ollut kummankaan turkissa kyse, mikä on hyvä asia. Saimme ohjeeksi lisätä biotiinin marsujen ruokavalioon kuukaudeksi. Ongelmakohtia kann...