Rouva Niskanen

 Eilen T. tuli kipeäksi. Hän oli aika surkeana. Hänellä oli flunssa, yskä, kuume, oksetus ja vielä kylkiäisenä nokkosihottuma naamassa. En olekaan pitkään aikaan nähnyt Touhia noin kipeänä. Ihottuma naamassa säikäytti, mutta kuului ilmeisesti asiaan. Onneksi Touhi on tänä aamuna paremmassa kunnossa. Kotihommiksi menee kuitenkin tämä päivä. Tänään piti aloittaa lätkän pelaaminen joukkueessa. Onneksi sinne ehtii myöhemminkin,sitten kun on parantunut tästä. Naakallakin oli eilen maha kipeänä, mutta jos ei ole tänään kipeä, saattaa johtua mäkkärireissusta. Naakka kävi kavereiden kanssa lenkillä vähän pidemmällä, ja kohde oli mäkkäri ;) No, sai ainakin ruokaa ja tuli oltua liikkeellä. Minä taas toivuin vielä alkuviikon edellisestä flunssasta, mutta palasin töihin keskiviikkona. Voin jo aika hyvin ja tosiaan toivon, etten nappaa tätä uutta tautia. Tänään olisi tarkoitus jatkaa vähän liikuntaa verkkopilateksen muodossa. Minulla on hieman sosiaalista elämää tänään. Aion nähdä yhtä ystävä...

 Ihan ihmeellistä, että olemme kerenneet jo pääsiäiseen saakka. Jännää tähän mennessä: meillä kävi sunnuntaina virpojia! Puoliso oli erityisesti suorastaan jännittynyt :D Tuli kyllä myös oma lapsuus mieleen. Saimme ihania vitsoja ja virpojat toki palkkionsa! Pääsiäistä vietetään meillä kyläilemällä ja lepäämällä. Joskus olemme käyneet perheen toisen aikuisen kanssa kirkossa, mutta mikään perinne ei sekään ole. Ulkoilu on myös ihanaa nyt keväällä, eiköhän tuota lenkille taas kerkeä. Tein eilen "urakalla" kotitöitä. Tänään en ajatellut tehdä juuri mitään muuta kuin pakkailla kyläreissua varten. Ajattelin laittaa itselleni hiusnaamion, koska hiusteni kuivuminen ja katkeilu on lisääntynyt entisestään. No, sitten vain hoidetaan enemmän. Tällä viikolla olen paahtanut kertakaikkisen täysillä, koska on ollut pakko. Kiireistä on. Selkäni ei ole tykännyt tästä kerrassaan lainkaan. Tein eilen taas kaikenlaisia harjoituksia, mutta kyllä tuo päätteen äärellä istuminen on huono kropalle. ...

 Keuhkotilanne helpottaa hiljalleen . Tänään oli kortisonin lasku yhteen tablettiin. Se heikensi vähän tilannetta iltaa kohden, mutta avaava lääke onneksi helpottaa. Toivon todella, että astma taas rauhoittuisi. Eilen olin jo vähän ulkona. Katupöly kyllä häiritsee, mutta selvisin kävelystä. Tänään on käyty lähikaupassa sekä kaupoilla muutenkin. Aika rauhallisesti täytyy kyllä kävellä. Huomenna tulee sama annos kortisonia. Katsotaan, helpottaisiko tilanne taas vähän silloin. On kyllä ollut mukavaa, kun on vähän päässyt pois neljän seinän sisältä. Tänään on ollut älyttömän nätti sää. Tuntui ensimmäistä kertaa todella keväiseltä. Toki lämpötilat voivat taas mennä alas, mutta mukavaa, että tällaisia päiviä tulee. Tein eilen ja toissapäivänä verkkopilatesta. Olen toiveikas, että pääsisin huomenna normaalisti pilatestunnille. Täytyy sanoa, että en kyllä ilman Pilatesharrastusta varmaan tekisi keskivartalotreeniä ollenkaan :D Verkkotunnit ovat lyhempiä ja helpompia kuin lähitunnit. Lihash...

Kävimme sunnuntaina Naakan kanssa aika ex-tempore Kevätmessuilla. En totta puhuen ollut kuullutkaan moisista, mutta puhelimeeni sattui tulemaan mainos niistä. Konsepti kuulosti kivalta ja päätimme lähteä. Naakka lähti mukaani mielellään. Toisaalta hän tykkää messuilusta, toisaalta messuilla nautittava lounas on hyvä kannustin ;) Hyvä että lähti, Naakka on parasta seuraa tapahtumissa (jos ei ole kamalaa väentungosta). Osoittautui, että Kevätmessuilla oli tilaa liikkua. Ehkä paras oli puutarhaosasto, jonne oli rakennettu inspiroivia kokonaisuuksia. Tämä on oikein mukavaa, vaikka puutarhapalstani taitaa pysyä "mummolan takapihana".  Parasta näettelyosastoissa oli, että pääsimme haistelemaan mullan ja vihreiden kasvien tuoksua etuajassa. Tuli tunne, että elämä taitaa sittenkin (siis vuodenajan suhteen) voittaa.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen Naakka sanoi, että nyt jalkoihin alkaa sattua. Se olikin hyvä kohta, meillä oli ainoastaan muutama kohta kiertämättä. Mukaan messuilta tar...

Sama ilmiö joka maaliskuu - kaipaan kevään kasvukautta. Nyt en puhu pelkästään puutarhapalstasta ( :D ) vaan yleensäkin. Kaipaan myös esimerkiksi metsässä kävelyä. Kyllähän sinne nytkin pääsee, mutta parasta on, kun maa ja puut alkavat vihertää. Tässä meillä on selvä näkemysero Touhin kanssa. Hänestä kura-aika on parasta aikaa metsässä. Sinne hän suuntaa kaverin tai useamman kanssa monta kertaa viikossa. Takaisin tullaan ulkohousut kauttaaltaan mudassa. Täydellistä pienen pojan elämää. Lähden kyllä yleensä lenkille säässä kuin säässä, mutta nyt on hieman tökkinyt. Tälläkin hetkellä ulkona on räntäsade. Piruvie, kun juuri viime viikonloppuna kävin pitkän harkinnan jälkeen ostamassa kevätkengät. Käytän niitä sitten joskus. Kävimme alkuviikosta Touhin kanssa kampaajalla. Pitkä tukka sai väistyä, tilalle tuli kiva lyhyt malli. Mallin leikkaamista edelsi kuitenkin, että kampaaja oli puoli tuntia myöhässä. Leikimme Touhin kanssa siililapasillani - ne muuttuivat Minecraftia ja Zeldaa pelaav...

 Hain tänään huppariasuisen Touhin eskarista. Hän oli intoillut jo iltauutisten säätiedotuksesta asti, että tänään on iltapäivällä lämmintä ja ei tarvitse pukea takkia päälle. Huppari piti oikein pakkaamalla pakata reppuun :)  Muistan itsekin lapsuuden huhtikuita, kun sattui lämpimiä säitä. Meillä taisi olla aika tarkat säännöt lapsuuteni kodissa, että pipoa, huivia ja käsineitä piti pitää viimeiseen saakka. Taisin salaa sitten niitä riisua, kun vanhempien silmä vältti. Täytyy sanoa, että Naakasta en edes tiedä. Hän pukee aina varmuuden vuoksi paljon päälle, toivottavasti liian kuumat vaatteet ovat repussa eivätkä jossakin pihalla... Olen itsekin nauttinut, kun vaatetusta on voinut keventää. Lontoossa saimme pienen varaslähdön kevääseen, mutta nyt on meilläkin täällä lämmintä. Jos tällainen sää jatkuu ja sataisi (yäk, katupöly), alkasi ulkosalla kunnolla vihertää. Sain keskiviikkoiltapäivänä ihanan uutisen: sain vakituisen työpaikan! Minullahan on melkein viiden vuoden alanv...

Tekniset ongelmat jatkuvat - oma kannettavani ei edelleenkään ole toimintakunnossa. Siksi myös blogissa on ollut hiljaista. Kokeilen vielä, josko vanhan koneen saisi korjattua. Nyt näyttää sen suhteen melko toiveikkaalta. Me reissasimme Lontooseen ja selvisimme sieltä hyväkuntoisina takaisin :) Siitä riittää kerrottavaa useampaankin postaukseen. Nyt on hieman väsynyt viikko takana - käsillä on suurehkoja muutoksia ja minun on pitänyt panostaa asioihin todella paljon verrattuna normaaliin. Siitäkin kirjoitan myöhemmin enemmän. Selvisin lentämisestä lentopelosta huolimatta - rauhoittavan lääkkeen voimin. Se onkin ainoa tilanne, jossa sellaisia tarvitsen. Koneessa join oikein paljon kahvia. Naakka jännitti menolentoa kovasti, varsinkin sitä osaako niellä oikein jos korvat menevät lukkoon <3 Touhille olisi ollut ikkunapaikka, mutta hän ei menolennolla vielä uskaltanut istua ikkunan vieressä. Sammutin vanhanaikaisena ihmisenä matkapuhelimeni lennon ajaksi ja lueskelin osan matkasta kirj...

Jos jotakin tällä hetkellä odotan , se on auringonvalon lisääntyminen. En varsinaisesti kärsi valonpuutteesta, kaamosmasennus ei ole onneksi osunut minulle. Tiedän kuitenkin, että monet kärsivät sellaisesta. Itselleni tärkeä hetki on, kun aurinko alkaa paistaa keittiön ikkunasta sisään. Kun se alkaa, on meillä ennen pitkää pieniä alkuja ja uusia lehtiä huonekasvissa jos toisessa. Koska valo nyt paistaa vain heijastuksena toisen talon seinästä, ei kasvua vielä näy. Huonekasvien kanssa valon lisääntyminen on pelkästään mukavaa. Voi seurata, kuinka ne alkavat tehdä uusia alkuja ja voida paremmin. Tosin huonekasvini ovat selvinneet tästä talvesta yllättävän hyvin. Täytyy toivoa, että ne jaksaisivat vielä vähän aikaa. Kun valo vielä lisääntyy ja vuodenaika kääntyy kohti kevättä, homma ei tuota enää pelkästään mielihyvää - ajatukset alkavat olla taimien istutuksessa parvekkeelle ja puutarhapalstalle, ja silloin mukaan astuu myöskin hieman stressiä.  Olen kuitenkin pystynyt säilyttämään ...

Lähdin eilen Naakan kanssa pihalle katsomaan kevään merkkejä. Ennen lähtöä minusta tuntui, ettei mistään tule mitään. Kun stressi aiheuttaa tällaisen tunteen, näen myös kaikki kodissa valtavana tekemättömien kotitöiden röykkiönä.  Olen ulkoillut ja ylipäätään liikkunut kuluneen viikon aikana luvattoman vähän. Kukapa sitä minulta kyselee, mutta kyllä se olotilassa tuntuu. Harkka on ollut hyvin vaativa, ja välillä tuntuu ettei mikään riitä. Sinänsä loppuviikko meni oikeastaan ihan hyvin. Joka tapauksessa, lähdin Naakan kanssa pihalle ja otimme pallon mukaan. Naakalla oli jonkinlainen ajatus pallottelusta, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa. Minä päätin unohtaa hetkeksi stressini ja katsella ympärilleni.  Yllätyksekseni näin vihertävää ruohoa, sinivuokkoja, leskenlehden ja hyönteisiä. Kuulin mustarastaiden laulavan. Kevät on totta totisesti saapunut! Naakan kanssa ihastelimme, kun osa puistakin on jo alkanut vihertää. Kävimme myös metsässä katsomassa kevätpuroja. Purojen kaivelemine...

Kävimme lasten kanssa eilen Noitametsä-nimisessä tapahtumassa. Ken haluaa, voi googlata tapahtumasta tarkemmin. Lyhyesti: kyseessä oli pääsiäiseen liittyvä seikkailutapahtuma koko perheelle.  Menimme läpi noin puoli tuntia kestäneen radan, meitä opastivat satuhahmot. Lapsille annettiin ratkaistavaksi tehtäviä, joiden avulla pääsi eteenpäin. Lopulta pääsimme noidan luokse... Olin valtavan tyytyväinen, miten hieno seikkailu lapsille oli järjestetty. Korona-ajan lapset eivät liiemmin ole teatterielämyksiä saaneet, ja aikuisillekin rata oli älyttömän kiva. Molempia lapsiani jännitti alkuun, mutta molemmat sulivat esitykselle. Touhille tuli lopuksi kiukku, sillä hän olisi halunnut heti uudestaan. Huomasin kuittailevani lapsille , että nykylapsilla ei esimerkiksi piirustustaito kehity, kun valmista kuvaa otetaan vastaan koko ajan ja joka tuutista. Mielestäni sanoin kyllä tämän ihan nätisti. Naakka sanoi että hänellä olikin ajatuksena piirtää, ja Touhi sanoi että hän osaa jo piirtää niin...

Heräsin tänä aamuna yläselkä täysin jumissa. Syy: uinti. Tykkään todella paljon jokaviikkoisesta kilometrin uintireissustani. Koska meillä ei ole saunaa kotona, ilo on kaksinkertainen. Nautinnollista yhtä kaikki. Kaikenlainen lihaskuntoharjoittelu auttaa yleensä, mutta ei aina. Joskus jumi on vain sellainen, ettei sille oikein mitään voi. Se taas täytyy hyväksyä, jos aion kehossani pysyä. Jonkinlaisella verryttelyllä aloitan, kunhan saan kupillisen kahvia juotua :)  En ole oikeastaan vielä kerennyt miettiä kovin paljon kevättä ja kesää - siis mitä nimenomaan vuodenajan vaihtuminen tarkoittaa käytännössä. Koska meidän kulmilla on varjoisissa paikoissa vielä monta kymmentä senttiä lunta, mukaan lukien puutarhapalstani, asia ei ole tuntunut ajankohtaiselta. Kuitenkin, ison multakuorman pitäisi tulla puutarhapalstoille ensi viikonloppuna. Siinä on vähän logistista ongelmaa, mutta ehkäpä se multa lumen päälle kärrättynäkin jossakin vaiheessa asettuu, kun lumi ja jää joskus sulaa. Varmaa...

Yllätin itseni ja Naakan muistelemasta teatterissa käyntiä. Se oli syksyllä puolitoista vuotta sitten. Me kävimme katsomassa Koiramäen Suomen historian. Touhi oli vielä liian pieni osallistumaan, mutta me me Naakan kanssa nautimme täysin siemauksin. Tänä syksynä olisi ollut ehdottomasti Touhin vuoro. Hän on satuiässä, ja nauttisi luultavasti teatterista todella paljon. Jopa päiväkodissa kiertävät teatteriryhmät ovat nyt tauolla, joten hän ei ole saanut teatterista edes maistiaisia. Muistelumme heräsi, kun luin Naakalle iltalukemiseksi Miiru tanssii - kirjaa (kirjahyllystä ysäriltä). Siinä tanssijan urasta haaveillut Miiru muuttaa Lontooseen isotätinsä luokse käydäkseen balettikoulua. Olen itsekin nauttinut näiden lukuhetkien nostalgiasta valtavasti. Kun aika tästä paranee, varaamme ehdottomasti liput teatteriin koko perheelle! Minulla oli täysi työviikko , ja aloinkin olla perjantaina melkoisen väsynyt. Tänään heräsin ärsyttävän aikaisin, enkä viitsinyt enää jäädä kipeän selän kanssa ...

Emme ole ihan vielä päässeet varsinaiselle lomalle. Toivon, että lähipäivinä starttaava Suomen-tourneemme toisi selkeän rajapyykin työntäyteisen alkuvuoden ja kesäajan välille. Monen sattuman summahan tämä on, mutta väsyttävää on ollut silti. Minulla on heinäkuussa matkamme jälkeen tehtävänä vielä yksi vähän laajempi oppimispäiväkirja kurssista, jota olen käynyt nyt kesäkuun ajan ja joka loppui eilen. Olisi sinänsä hyvä alkaa pakertaa moisen parissa jo nyt, mutta... Maanantaina selkäni sanoi todellisen stopin ja noidannuoli iski. Minulla on niitä harvoin, mutta pitihän se arvata, että pitkät luennot läppärin ääressä eivät sovi rva:lle lainkaan (koko syksy on nyt sitten tietenkin niitä korona-ajan takia). Joka tapauksessa, tilanne eskaloitui siihen, että makasin sängyssä enkä päässyt omin avuin pois. lihasrelaksanteilla ja särkylääkkeillä päästiin varsin hyvään tulokseen, kunnes minulla oli torstaina luento, joka venyi yliajalle. Olin taas alkupisteessä. Tällä kertaa lihasrela...