Rouva Niskanen

 Vuoden ensimmäinen päivä kului kaikenlaisissa askareissa. Kävin kyllä Naakan kanssa lenkillä. Onkin hyvä, että olen viime vuosina huolehtinut talvivaatteistani. Viime talvi oli sen verran lämmin, ettei esim. toppasaappaille tullut käyttöä. Eilen oli mukavaa kulkea ulkosalla, kun oli sekä takki, housut että kengät (siis lämpimät, en olisi ilman kyseisiä vaatekappaleita reissannut julkisella paikalla ;) ). Naama kyllä hivenen jäätyi, mutta kommandopipo jo ajatuksena ei oikein tunnu sopivan itselleni. Ehkä moottorikelkka-ajelulle mutta ei normaaliin käyskentelyyn. Sen sijaan Naakalle on edelleen hankkimatta kunnolliset talvikengät, hanskat ja pipo. Toki jälkimmäinen on kyseenalainen, sillä hän vain ilmoitti, ettei pidä viimetalvisesta. Siitä täytyy hieman vielä keskustella.  Sää on ehkä sotkenut tämän päivän suunnitelmamme. Jos on oikein hankala keli, ei viitsi lähteä kaupoille. Ei muuten, mutta täältä täytyy mennä bussilla, eivätkä nekään ole ehkä ihan aikataulussa, jos on kov...

Upeata että tuli loma! Itselläni on edeleen toipilasvaihe keuhkojen kanssa. Nyt joudun ottamaan avaavaa lääkettä onneksi vähemmän kuin alkuviikosta. Poskiontelontulehdus meinaa vielä pukata päälle, toivottavasti pysyy aisoissa. Olin jo toiveikas, että pääsisin salille. Täytyypä siirtää vieläkin eteenpäin. Onneksi tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia :) Onneksi myös lapset alkavat olla kunnossa, vaikka satunnaisia yskähdyksiä kuuluukin sieltä täältä. Lapset ovat käyneet hienosti koulua. Tosin Touhi oli löytänyt Classroomista Chat-mahdollisuuden ja kirjoittanut striimin täyteen sekavahkoja viestejä niin, etteivät 25 luokkakaveria olleet enää löytäneet varsinaista tehtävää. Pidin Touhille asianmukaisen puhuttelun Classroomin oikeaoppisesta käytöstä. Oli kyllä pakko kääntyä toiseen suuntaan välillä, koska minua hivenen nauratti ;)  Käsitöistä pitävä Naakka on ilokseni löytänyt rennolla otteella toimivan kässäkerhon. Kerho kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, mikä sopii helposti...

Tällä viikolla tuli nostalginen olo , kun käytimme Naakkaa pitkästä aikaa Pikkujätissä. Naakka itsekin kertoi muistavansa erityisesti Mauri Kunnas -aiheiset seinäkuvat, vaikka viime käynnistä on vuosia. Meillä ei ole ollut Naakasta huolta. Nyt on ollut kuitenkin sellaista ongelmaa, että Naakalla on ollut jo pidempään vaikeuksia nukahtaa illalla. Kokeiltu on vähän kaikkea, mutta mikään ei ole oikein auttanut. Naakka on nukahtanut myöhään ja ollut päivisin niin väsynyt, ettei oikein jaksa mitään. Lääkäri oli mukava. Naakka sai vastata itse kysymyksiin, ja me vanhemmat vähän autoimme muutamassa kohdassa. Lääkäri oli sitä mieltä, että kokeillaan melatoniinia. Lisäksi tuli lähete verikokeisiin varmuuden vuoksi. Olo oli kaikilla huojentunut, kun Naakka nukahti kuin tukki ja nukkui sikeästi koko yön. Unet olivat olleet hieman "selkeämpiä" kuin tavallisesti, minkä tiedän itsekin melatoniinin ominaisuudeksi. Äitinä ajattelin, että jes, yksi huoli vähemmän! Meillä on ollut alkuvuodesta...

Tällä viikolla meillä on muun muassa seurattu politiikkaa...USA sai uuden (vanhan) presidentin. Sen, oliko se hyvä päätös, näyttää aika. Toivottavasti kuitenkin esimerkiksi naiset jaksaisivat taistella oikeuksiensa puolesta. On aika hurjaa, että moni nuori mies siellä toivoisi naisen aseman olevan jälleen samanlainen kuin esimerkiksi 60 vuotta sitten. Minkähänlainen vastaava luku on Suomessa... USA oli muuten muotia lapsi- ja teinivuosinani. Sieltä tuli kaikki "hieno". Onnekkaita olivat luokkakaverit, jotka olivat päässeet käymään meren takana. Tai ne, joilla oli sukulaisia siellä. Teininä ajattelin lähteväni vaihto-oppilaaksi. En kuitenkaan tullut lähteneeksi. Nykyään en näe saman suunnan "vetävän" yhtä monia. Esikoiseni fanittaa K-Poppia ja sen sellaista. Kuopukseni mielestä NHL on kyllä hieno asia.  Minä olen pähkäillyt tapani mukaan monenlaisten asioiden parissa. Meillä on kotona moni asia vieläkin vähän muutostilassa, kun vaatehuoneen käyttötarkoitus muuttui....

Asunnossa käy tällä hetkellä aikamoinen myllerrys. Meillä ei ole neliöitä sen enempää kuin tavallisestikaan, mutta lisätilaa on saatava - Naakalle. Olen jo aiemmin kertonut blogissani projektistamme muuttaa vaatehuone Naakan "päivähuoneeksi". Nyt syyslomalla siihen on enemmän aikaa. Lapset menivät vähäksi aikaa mummolaan, joten saamme viimein hoitaa tätä asiaa. On pakko myöntää, että arki on sellaista, ettei meillä riitä tällaisiin projekteihin voimia.  Nyt tuntuu kuitenkin kivalta ajatukselta, jos Naakan oma tila viimein valmistuu. Sitten keväällä 12 vuotta täyttävä "tweenie" saa edes vähän omaa rauhaa.  Kun vaatehuone tyhjenee , sinne on tarkoitus mahduttaa pieni pöytä ja jakkara, hyllyjä sekä säkkituoli. Ne eivät vissiin ole nyt kovassa huudossa, mutta ehkäpä läydämme jostakin sellaisen. Hyllyille Naakka saa asetella omia tavaroitaan. Valaistusta pitää vielä miettiä. Toki katossa on kattovalo, mutta jonkinlainen lukuvalo tarvitaan. Sähköpistoke pitää tuoda eteis...

Sinebrykoffin taidemuseossa on mielenkiintoinen näyttely - renessanssitaidetta 1500-luvulta. Pääsin eilen katsomaan sitä. En ole mikään suuri taiteen asiantuntija. Onneksi meitä kehotettiin kuuntelemaan ensin pieni intro (noin 30 minuuttia) ennen kierrokselle lähtöä. En olisi yhtään ymmärtänyt, mitä teoksissa kannattaa katsoa. Moniin tauluihin oli nimittäin piilotettu pieni Raamatun tapahtuma. Emme olisi löytäneet yhtäkään, jos emme olisi saaneet opastusta. Itse asiassa, tarvitsimme monien taulujen kohdalla vieläkin apua.  1500-luvun taiteessa on hienoa värit ja valon kuvaus. Erityisen jännittävää oli katsoa muotokuvamaalauksia. Niitä tehtiin tilauksesta, ja usein ihan tavallisista ihmisistä. Niiden kohdalla maalaustapa oli fotorealistinen. En ole tainnut ennen nähdä kyseisen aikakauden ihmisiä  kuvattuna realistisella tavalla - he ovat kuin mekin. Touhi on kipeänä. Hänet kotiutettiin eilen koulusta, kun pää ja korva olivat kipeinä. Katsotaan, tuleeko korvan kanssa lääkärike...

Moni asia on tänä vuonna jäänyt - mukaan lukien makuuhuoneiden vaihto lasten kanssa päittäin. Asunnossamme on kaksi makuuhuonetta. Talo on valmistunut vuonna 1981, eli huonekoko on nykyasuntoihin verrattuna hulppea.  Kun muutimme, Naakka oli kuusi kuukautta vanha. Naakalle laitettiin huone pienempään makuuhuoneeseen. Kun Touhi syntyi, oli isommassa makkarissa hyvää tilaa vauvansängylle parisängyn lisäksi.  Pienempi makkari on tähän asti toiminut lastenhuoneena. Nyt lapset ovat kuitenkin kasvaneet sen verran, että on ajankohtaista antaa heille hieman enemmän tilaa - siis heille ja gerbiileille. Pienempäänkin makuuhuoneeseen mahtuu sängyn lisäksi paljon muutakin (ja sinne on todella tulossa sitä muuta :D ). Pelkkien sänkyjen siirtourakka on vienyt oikeastaan koko päivän. Kerrossängyn purkaminen ja siirto sekä parisängyn (lähinnä sen päädyn) purkaminen onkin aikamoinen urakka. On myös suoranainen ihme, kuinka paljon sängyn ja seinän väliin voi vuosien mittaan kertyä pölyä ja hi...

40 ikävuoden lähestyminen aiheuttaa ilmeisesti pohdintaa myös rva:lle. Eräs asia, jota olen viime kuukausina pyöritellyt mielessäni, on asunto. Asumme edelleen samassa kerrostalokolmiossa, jonne muutimme Naakan synnyttyä. Viihdymme oikein hyvin. Kuitenkin, onko se sitten omakotitalossa kasvaneen ajatus, että jonkinlainen omistusasunto pitäisi "suorittaa" jossain vaiheessa, vaikka ei edes halua. Tai en minä sitä oikeastaan vastusta - asia ei vaan kiehdo niin paljon, että päätyisin suorittamaan toimenpiteitä asian edistämiseksi. Ne toimenpiteet tuntuvat kuitenkin meille liian rajuilta. Se tarkoittaisi käytännössä poistumista koko alueelta. Seitsemän vuoden aikana olemme tutustuneet tähän yhteisöön, ja lapset ovat kasvaneet siinä. Naakan spesiaaliluokka jäisi myös tänne.  Toki sopeutuisimme muuallekin, varmasti voisimme elää hyvää elämää hyvinkin erilaisessa ympäristössä. Enkä tiedä, ajattelisinko asumisasiasta myös tulevaisuudessa näin - voinhan keksiä jotakin uutta ja ihmeell...

Tämä viikko on ollut niin kutsuttu yleinen järjestelyviikko - lapset menivät päiväkotiin, Naakkakin vielä hetkeksi. Opiskeluni alkavat kunnolla vasta maanantaina, eikä esimerkiksi ennakkotehtäviä jne. nyt näytä olevan.  Koti on päässyt aikamoiseen kaaokseen kesän aikana. Ei täällä nyt varsinaisesti sotkuista ole, mutta vaatteita on taas jäänyt pieneksi ja uusia tarvitaan. Vaatekaappien hyllytkin kaipaavat siivousta ja järjestelyä...ja jääkaappi ja tietysti normaalit - lemmikkieläimet ja huonekasvit. Minulla on myös monenlaisia byrokratiaongelmia ratkaistavana. Kela on nyt kai syksyn osalta tyytyväinen, TE-toimisto vaatii vielä paljon (yritän siis opiskella syksyn ansiosidonnaisella, mikä ei ole mahdotonta, mutta hakeminen on monimutkaista).  Koska omat byrokratiat eivät ihan vielä varsinaisesti etene, edistin eilen muita asioita - ilmoitin Naakan iltapäivätoimintaan ja, hmm, partioon! Tuon iltapäivätoiminnan piti olla selvä, mutta hakemuksemme ei ollut sitten mennytkään peri...

Totesimme lasteni isän kanssa tuossa kerran, että valtaosa lastemme kavereista asuu tilavammin kuin me. Meidän alueellamme (kerrostaloja) se tarkoittaa isompia kämppiä tai jopa kaksikerroksisia kerrostaloasuntoja, joita täällä on muutamia. Alueellamme on myös mahdollista asua pienen kerrostalon alakerroksessa metsänreunassa niin, että asuntoon kuuluu myös pieni piha. Minä asun lasten kanssa varsin perus-kerrostaloasunnossa, jossa ei ole esimerkiksi saunaa. Talomme on iso, l:n muotoinen ja keskellä on yhteinen piha. Me asumme kolmannessa kerroksessa - emme kovin alhaalla tai ylhäällä. Oikeastaan asumme myös talon keskivälillä, eli emme kummassakaan päädyssä. Lapset eivät ole  valittaneet asunnostaan juuri koskaan. Ainoastaan, kun Naakka on käynyt synttäreillä hienommassa (lähinnä isommassa) kämpässä, hän kyselee vähän aikaa, miksi meillä ei ole sellaista asuntoa. No, käytännössähän asumisoikeusasunto olisi ainoa mahdollisuutemme sitten joskus. Jos haluamme asua näin keskellä...

Elämä tuntuu tällä hetkellä perheen viemiseltä eteenpäin :) Itselle tai lapsille tulee jatkuvasti isompia ja pienempiä juttuja, joihin pitää reagoida tavalla tai toisella. Lisäksi on näitä isoja suuntaviivoja, kuten viime kirjoituksissa mainitsemani opiskelu- ja asuntosuunnitelmat. Tässä iässä totisesti sattuu ja tapahtuu. Välillä on kuitenkin hyvä ottaa iisisti mahdollisuuksien mukaan. Opiskeluasia hoituu näemmä hakemuksella, joka tehdään maaliskuussa - tässä kuussa voisi lähinnä selvittää kahden kurssin laidan - pieni osa opinnoista on nimittäin tarjolla avoimessa yliopistossa, ja kesällä voisi olla hyvä tilaisuus suorittaa ne...tai sitten vasta syksyllä. Asuntoasia eteni niin, että hakemus on nyt jätetty. Jos se menee läpi, edessä ovat lainaneuvottelut. Sitten on tavallaan pieniä s uuntaviivoja, mutta merkityksellisiä: olen huomannut, ettei Naakka juuri enää leiki leluilla. Hän kyllä piirtää, kirjoittaa ja leikkii roolileikkejä, jos on kavereita. Pohdin asiaa, ja totesin, ...