Rouva Niskanen

Minulla on vielä lomaa hieman toista viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, mutta lapsiperheellinen voi olla iloinen, kun todella monessa kohtaa olen tuntenut olevani oikeasti lomalla :D Aika pian on sitten vain viikonloput, ja syysloma häämöttää jossakin kaukana... Olen matkan jälkeen käynyt puutarhapalstalla monta kertaa, ja tänään olen taas menossa. Aitaa ei ole toistaiseksi saatu rakennettua, joten peurat/ jänikset ovat jälleen käyneet tekemässä tuhoja. Nyt ei kuitenkaan voi mitään. Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Kuitenkin...on niin mukavaa, kun särkynyt sydän kukkii uudestaan (muutama kukka). Tarhapäivänliljan ensimmäinen kukka aukesi juuri. Syysleimu aloittaa luultavasti kukintansa pian. Pensasmustikassa on hienoja raakileita, ensimmäistä kertaa. Tänään täytyy virittää nauha ruiskaunokkien ympärille, koska ne pysyvät vähän huonosti pystyssä. Lisäksi koko palsta kaipaa kastelua, koska pk-seudulla on viime päivinä ollut varsin sateetonta. Yhden kattilallisen perunoita olen saanut, mutta

Palauduimme tämän kesän asuntoautomatkalta. Vaikka alkuun vähän epäilinkin :D , päädyimme Lofooteille ja takaisin. Nyt on mennyt aika totutellessa vaihteeksi kotielämään. Tavaroiden purkaminen on kesken, mutta eiköhän se tänään saada tehtyä. Matka meni hyvin. Taidamme alkaa olla jo sen verran tottuneita matkantekoon asuntoautolla, että suhtauduimme asioihin rennosti. Toki matkaan mahtui tunteiden kirjo - me neljä emme yleensä vietä aikaa aivan noin tiiviisti yhdessä ;)  Itselläni toimii lomalla parhaiten, jos pääsen vähäksi aikaa kotiympyröistä pois. Silloin mieleni irroittautuu parhaiten arjesta. Tämä toimi tälläkin kertaa. Näkökenttäni kaipaa ajoittain uusia maisemia, ja niitä kyllä riitti. Matkasimme ensin Helsingistä Tukholmaan lautalla . Sen jälkeen aloitimme matkan pohjoiseen. Kerron Reitistämme suurinpiirtein, emme välttämättä pysähtyneet pitkään mainitsemillani paikkakunnilla, mutta ne on ehkä helpompi hahmottaa kartasta. Päädyimme ensiksi Uppsalaan, sen jälkeen Sundsvalliin.

Meillä on tässä lähellä erään vaateliikkeen loppuunmyynti. Valikoima on iso ja mukava, joten olisi kenties hyvä tehdä yksi jos toinenkin löytö. Muuten minulla on vaatetta, mutta takkiosastolla voisi olla täydennettävää. Kävin eilen kirjastossa hakemassa yhden varautn teoksen. Katselin myös vähän aikaa muita juttuja, mutta en tällä kertaa palannut kotiin ison kirjapinon kanssa. Lapsetkin lainasivat lukemista itse itselleen. Tai...lainasin kyllä yhden ketoruokavaliokirjan. Katsotaan, innostunko. Menin sen jälkeen sinne vaateliikkeeseen. Katselin vähän aikaa, ja minun tuli pirun kuuma. Niin, kuuma aaltohan se. Minulla on ollut niitä luullakseni noin vuoden verran, ehkä ensimmäinen ilmestyi sitä aiemminkin. Kun sellainen iskee , tunne on aivan pirun tuskainen. Ei se kauan kestä, ehkä viitisen minuuttia. Kaupasta oli silti pakko päästä pois. Kävin hoitamassa pikapikaa apteekkihommat, mutta sen jälkeen nautin päästessäni pihalle. Monelle kurjaa, mutta minulle vilpoinen kesäsää on oikein ok

Kuluva viikko kotona on pitänyt sisällään aika paljon asioiden järjestelyä. Viilennyt keli sopi "aikatauluumme", kun kotona ei ole mitään vilvoitusvälinettä. Harkitsen viilennysalustan hankkimista, siis sellaisen alunperin lemmikkieläimille tarkoitetun... Lapset ovat tehneet juttuja kavereiden kanssa, ja myös uusia aluevaltauksia. Naakka ja Touhi kävivät kaksin kirjastossa. Se ei sijaitse ihan iisin matkan päässä meiltä, mutta varsinkin Naakka osaa jo katsoa hyvin risteykset ja sen sellaiset. Samainen Naakka pyöräili tänään kolmen kilometrin matkan ukkia katsomaan, siis ensimmäistä kertaa. Se on hieno askel, kun Naakka alkuun oli sitä mieltä, ettei tykkää pyöräillä eikä aio tehdä sitä juuri ollenkaan tänä kesänä.  Venäytin pohkeeni mökillä uidessa , ja se oli monta päivää aika kipeä. Nyt se alkaa olla onneksi parempi. Sain oivan muistutuksen, miten hyvä juttu on, kun kävelykyky toimii. Muutaman ensimmäinen päivä oli aika kärvistelyä. Menin tällä viikolla uudelle salille, kun

Lapsemme ovat sosiaalisilta tarpeiltaan aika erilaisia. Naakka, 11, viihtyy toisten seurassa osan aikaa, mutta tarvitsee varsin paljon yksinoloa ladatakseen akkuja seuraavaa seurassa oloa varten. Nyt kun Naakka vielä leikkii, se onnistuu oikein hyvin yksin. Hänellä on muutama ystävä. Touhi, kohta 8,  taas on parhaimmillaan noin viiden parhaan kaverinsa seurassa ;) Hän tykkää valtavasti olla toisten kanssa, eikä viihdy juurikaan yksin. Jos tulee yksinoloa, Youtube tai muu ruutu aukeaa heti. Niitäkin pitäisi seurata mieluiten kavereiden kanssa. Naakka ja Touhi tekevät myös paljon asioita yhdessä. Joskus on hyviä, pitkiä leikkejä. He menevät yhdessä ulos esimerkiksi pyöräilemään. Heidät voi lähettää kauppaan pienille asioille. Heistä on toisilleen paljon seuraa. Sitten tulee välillä riita. Se tulee usein siitä, kun Touhilla ei ole mitään tekemistä, ja hän yrittää saada Naakasta seuraa eikä saa. Sitten hän alkaa ärsyttää Naakkaa. Toisaalta se voi tulla siitä, kun Naakan mielestä Touhia k

Puolukka-gerbiili on ollut mukanamme mökillä antibioottikuurinsa takia. Tänään on viimeinen lääkkeenanto. Korvan vieressä on edelleen rupi, mutta minusta Puolukka ei raavi sitä enää. Olisiko antibiootti ja kipulääke sitten auttanut. Puolukka on asunut kannesta rei`itetyssä säilytyslaatikossa eikä ole onneksi jyrsinyt itseään laatikosta ulos. Hänelle on annettu paljon "puutöitä" eli risuja pureskeltavaksi. Tuoreena ruokana hän on saanut voikukan- ja muitakin lehtiä. muuten hänellä on omat gerbiilin eväät mukana. Toivottavasti saamme Puolukalle vielä lisää aikaa. Hän on jo 3-vuotias, eli realiteetti on pidettävä mukana. Kuitenkin, Puolukka on suhteellisen pirteä ja varmasti viihtyisi vielä gerbiilin-elämässään. Touhi viihtyisi uimassa vaikka koko ajan. Hän on siirtynyt syvään päähän eli menee uimaan laiturin päästä pelastusliivit yllään. Tämä siirtymä on tapahtunut kuluneella viikolla, ja melkein 8-vuotiaamme on siitä todella ylpeä.  Minäkin viihdyn vedessä. Eilen viihdyin ni

Minulla on korkean paikan kammo . Olen siis aika huono viettämään aikaa korkeilla paikoilla. Jostakin kumman syystä olen onnistunut viettämään aikaa kiipeilypuistossa kerran vuodessa ja jopa nauttimaan siitä. Olen myös hiljalleen edennyt haastavampaa kohti. Kiipeily ottaa mukavan tasaisesti kehon eri lihaksiin. Kun keskityn kohtaan, missä kulloinkin olen (no, pakko) enkä katsele alaspäin, pelkoakin on vähemmän.  Sitäpaitsi, radoilla eteneminen tuo hyvän olon tunteen, mikä johtuu puhtaasti kokemuksesta ja lisäksi kehittymisestä. Kiipeilyradat ovat hyvä keksintö - eipä sitä juuri aikuisena tule muuten kiipeiltyä.  Huomasin jälleen , että lapsista on hauskaa, kun koko perhe osallistuu.  Edellisen kerran pompin tramppapuistossa lasten mukana. Molemmat ovat aika harvinaisia huveja meillä, mutta 1 - 2 kertaa vuodessa teemme molempia. Touhi eteni samaa tahtia kanssani, suortimme molemmat neljännen radan. Itse asiassa sen jälkeen luovutin ja Touhi meni vielä viidennelle radalle. Sinne pitikin

 Viime päivät ovat sujuneet mökkeilyn merkeissä . Mökki on minulle ja lapsille tärkeä paikka. Se liittyy myös lapsuuteni kesiin saumattomasti. Toki teemme kesäisin muutakin, mutta mökille tuloa odottavat kaikki.  Olen itse käynyt uimassa lukuisia kertoja. Nyt vesi ei ole niin lämmintä kuin se paahteen tuloksena olisi, tälle viikolle on tosin luvattu hellettä. Se lämmittää veden nopeasti. Vesi on myös vielä aika korkealla. Se on normaalia tälle vuodenajalle. Touhi viihtyy vedessä siihen saakka, kun hän tärisee (väittää ettei tärise) ja huulet ovat sinertävät. Siitä hän siirtyy kyllä ohjauksessa saunaan ;) Pari kesää palvellut uimapatja taitaa olla rikki. Harmi, kun materiaali ei ole enää sitä samaa kuin lapsena 1980-luvulla :D  Voisin kirjoittaa mökkeilystä täysin kiiltokuvamaisesti. Sellaisiakin hetkiä mökkeilyssä on paljon. Sitten on sitä kaikkea muuta. Laituri ehkä vetelee viimeisiään. Se hivenen romahti, kun istuimme siellä oleville tuoleille. Katsotaan, tuleeko siitä enää toimivaa

Puolukka-gerbiili alkoi raapia korvaansa viikonloppuna. Hän sai sen aika pahaan kuntoon. Kävimme eläinlääkärillä (homma sinänsä, sillä eksoottisten eläinten lääkäreitä onkin oikein vähän verrattuna esimerkiksi kissojen ja koirien...) Pakkauduimme koko perhe autoon seitsemältä, aika oli 7.40, oikein aikaista! Lapsetkin lähtivät omasta tahdostaan mukaan, vaikka kerroimme, että voi myös olla niin, ettei Puolukkaa saada enää sieltä mukaan.  Kävi kuitenkin niin, että Puolukalla todettiin todennäköisesti olevan korvatulehdus. Mahassa on myös jonkinlainen patti, todennäköisesti kasvava sellainen. Päätettiin, että koska patti ei tällä hetkellä aiheuta oireita, hoidetaan korva antibiootilla ja kipulääkkeellä. Onnistuin eilen illalla gerbiilin kipulääkityksessä. Puolukka ei oikein arvostanut selälleen kääntämistä (eikä kyllä eläinlääkärireissuakaan). Homma kuitenkin pelitti, ja gerbiilit oppivat kuulemma tykkäämään makeasta lääkkeestä. Yhtenä päivänä lapset halusivat liikennepuistoon . Siellä p

Meillä oli Naakan kanssa rauhallinen , pääasiassa mukava viikko. Touhi tykkäsi kesäleiristään valtavasti, ja katsommekin, josko hän haluaisi aloittaa partioharrastuksen syksyllä. Se on tosin koriksen kanssa samana päivänä, mutta katsotaan. Maanantaina teimme makaronilaatikkoa (Naakka teki melkein itse) ja kävimme kirjastossa hankkimassa Naakalle uuden kirjastokortin kadonneen tilalle. Tiistaina vierailimme kissakahvilassa. Alkuun täytyy sanoa, ettei Naakka varsinaisesti kuulu kissoja jumaloivaan osaan lapsista. Ajattelinkin, että menköön siedätyksenä ;) Minun mielestäni kahvila oli upea - kissojen olot näyttivät todella hyviltä. Naakkakin silitteli kissoja. Enemmän hän taisi pitää kahdesta pupusta, joiden koti kahvila myös oli. Sen jälkeen olenkin kuullut "pariin" otteeseen, että meillä pitäisi kyllä olla kani tai mielummin kaksi.  Keskiviikkona oli "välipäivä". Tai no, minä kävin salilla ja sen sellaista. Valmistimme Naakan kanssa broilerikastiketta. Ukki tuli k

Tajusin tässä , että minulla on ollut kuukautiset 30 vuotta. Se on arkinen tapahtuma, joka on kumminkin välillä aika työläs. Vaikka olen kirjoittanut kaikenlaisista aiheista, en ole tainnut edes sivuta asiaa omalla kohdallani. Divin-pojan kummeina olemme lukeneet kuukautissyrjinnästä Burundissa ja muualla. Koska vessaintimisteettiä ei ole, tytöt jäävät pois koulusta kuukautisten aikana. Se jättää heidät jälkeen säännöllisesti. Onko kuukautissyrjintää Suomessa? Sanoisin, että eipä se ainakaan kovin puhuttu aihe ole. Kuitenkin, esimerkiksi työterveys jättää kaiken naiseuteen liittyvän yksityiselle sektorille, eli käytännössä ihmisyydestämme jää työterveydenhuollossa naiseus pois - se on aika iso osa meitä. Mitä esimerkiksi terveyssidepaketti maksaa - no, muutamia euroja. Joillakin menee kuukautisten aikana yksi paketti, joillakin 10 - se on jo aika paljon rahaa kuukausittain.  Minun kuukautiseni alkoivat 12-vuotiaana eli yläasteen alussa. Olin alkuun aika kauhistunut. Toki tiesin asiast

Eilen, valmistautuessani Touhin leirin alkuun (aloin siis ylipäätään ajatella asiaa) huomasin, että eipä T-raukalla ole sadetakkia. T. aloittaa syksyllä vasta toisen luokan, ja olen jo nyt tullut kauas päiväkotiaikaisista varusteluista.  Naakan kohdalla oli vielä helpompaa, koska molemmat lapset olivat silloin päiväkodissa. Kun Touhille hankittiin kurahousut ja sen sellaiset, samalla hankittiin Naakallekin. Naakka myös käytti varusteita varsin kiltisti. Tilanne on nyt täysin erilainen. Kukaan ei mene ulos sateella ellei ole aivan pakko. Naakka ei omista sadetakkia - tuleva viidesluokkalainen suuntaa koulussa katoksen alle, jos sataa. Touhi kasvoi ohi "viimeisestä" sadetakistaan joskus syksyllä. Eilen...kävelin kiltisti kauppaan ostamaan Touhille uuden sadetakin. Ostin reilukokoisen, jotta ei tarvitse heti ostaa uutta. Koin homman ärsyttäväksi, kun näin kurahousurivit...vieläkö tätä! Joka tapauksessa, nyt Touhilla on sadevaruste sateen varalta. Tarkkaan ajatellen, olisi järk

 Gerbiilimme voivat entiseen malliin. Puolukka on nyt 3-vuotias, Albi ja Sahpan 2,5 -vuotiaita. Parin viime kuukauden aikana jaksamiseni on ollut koetuksella, siis ylipäätään. Gerbiilit eivät ole päässeet keittiöön juoksentelemaan. Alkuviikosta ne kumminkin pääsivät. Ikä ei juurikaan kolmikossa näy - nopeus on yhtä suuri. Nopeita juoksupyrähdyksiä, ja välillä piiloon meno lipaston alle. Heistä on hauskaa löytää leivänmuruja ja sen sellaista keittiön lattialta. 45 minuuttia, ja takaisin kotosalle - nyt aion kyllä "ulkoiluttaa" heitä useammin. Vaikka jokainen gerbiili on hyväkuntoinen, ne alkavat jo olla hieman vanhoja. Saimme viimein tehtyä päätöksen siirtää terra lastenhuoneesta keittiöön gerbiilien loppuelämän ajaksi. Keittiössä liikutaan enemmän, ja ne saavat katsella, mitä tapahtuu. Luulen, että se on kaikesta kiinnostuneille lemmikkieläimillemme mukavaa. Naakka & Touhi ovat olleet viime päivät mummolassa ja siirtyvät huomenna vielä toiseen mummolaan. Täytyy sanoa, e

 Kouluvuosi on käytännössä lopussa , ja lapset ovat tehneet hienosti töitä. Touhi aloittaa elokuussa toisen, Naakka viidennen luokan. Se on viimeinen vuosi vanhassa koulurakennuksessa, uuden pitäisi valmistua syksyksi 2025.  Huojentava tieto on, että lasten luokalle tulee uuteen rakennukseen oma solu, mikä tarkoittaa "huoneistoa" oven takana, jossa on eteistila sekä luokkahuoneita. Sinne tulee myös kieliryhmän varhaiskasvatus. Kuulostaa rauhalliselta. Naakan erityinen tuki pudotetaan tulevaksi vuodeksi tehostettuun, koska nyt on mennyt hyvin. Se voidaan nostaa uudelleen, mikäli tulee ongelmia. Eihän Naakalla muuta, kuin että voimat välillä menevät, kun neiti nepsy yrittää olla kuin muut. Touhi kävi viimeinkin (terkkari muistutti) ettei oltu muistettu) ykkösluokan terveystarkastuksessa. Ei muuta kuin että 131,5 on pituutta ja d-vitamiinia pitäisi muistaa syödä. Yritämme muistaa, siis minäkin. Olen onneksi jo hieman kehittynyt vitamiinitablettien syöjänä. Ensimmäisellä viikolla

"Onko teidän perheellä kesäsuunnitelmia?" Kysymys on todella yleinen tähän aikaan vuodesta. Aika monille se voi olla myös ahdistava kysymys eri syistä. Minullekin se on osittain sellainen - varmaankin siksi, etten oikein tiedä, mitä sillä haetaan. Tiedän, että kesään osuu monia asioita, jotka ovat vähän liikaa jaksamiselleni. Jos tulee kovin voimakkaita ja pitkiä hellejaksoja, kehoni ei oikein kestä. Suorituskyky laskee väistämättä.  Sitten on se kaikki muu. Koulu ei enää "viihdytä" lapsia ;) , se on sitten vanhemman tehtävä. Koska lomani alkaa varsin aikaisessa vaiheessa, tiivis lasten kanssa oleminen kuuluu minun tehtäviini. Olen yleensä juhannukseen mennessä oikein väsynyt. Sitten on raha. Lomasuunnitelmat jakavat suomalaiset perheet ja yksineläjät hyvinkin polarisoituneisiin ryhmiin. Toiset tekevät asioita paljon ja kalliisti. Toiset pohtivat, täytyykö tänäkin kesänä jättää se yksi huvipuistoreissu tekemättä, täytyy varmaan. Meillä pystytään toteuttamaan tietyt

 Olen ollut viime aikoina stressaantunut . Viimeiset kuukaudet ovat olleet työteliäitä, ja koko kevättä on varjostanut hengitystieinfektioiden sarja. Tämän tuloksena olen nyt koronasta toipuessa väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mikä neuvoksi? Ei ainakaan itsensä ruoskimista. Se kyllä olisi keino, jonka osaan. Osaan huonommin niin sanottuja itseä kannustavia keinoja. Niitä on kyllä nyt yli nelikymppisenä hyvä alkaa opetella, siis viimeistään. Kävin eilen hieronnassa. Se vei terävimmän kärjen kivulta. Toivon mukaan pääsen huomenna salille ensimmäistä kertaa noin kuukauteen. Saliharjoittelu pitää omalta osaltaan yllä parempaa tilannetta. Sen poissolon on kyllä huomannut. Ilokseni Naakan kaverisynttärit tässä viikolla onnistuivat upeasti. Paikalla oli 11 lapsivierasta ja aikuisia. Lasten viihtymiseksi ei tarvinnut tehdä oikein mitään. Sisällä talomme kerhohuoneella tarjottiin herkut, ja lapset leikkivät tyytyväisinä pihaleluilla ja ilman pihaleluja. Näin suuriin synttäreihin suost

Hiljalleen olemme parantumassa koronasta. Minä (ensin sairastunut) elelen yhä pienemmän flunssan kanssa. Touhi pääsi tällä kertaa helpolla ja on ollut kunnossa jo useamman päivän. Naakalla on ollut vähän takapakkia, samoin isällään. Palauduin eilen töihin etäpäivän merkeissä. Aikamoisesti oli työtä kerennyt kertyä viikon sairastamisen aikana. Onneksi tähän väliin tulee viikonloppu. Meillä on tänään varsin mukavaa ohjelmaa, toivotaan, että jokainen pystyy nauttimaan siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten olo on aika rähjäinen. Keho on kuin rautakanki, kun ei ole päässyt salille eikä hierontaan. Molempien kanssa täytyy valitettavasti edelleen odottaa, mutta toivottavasti ei nyt enää pitkää aikaa. Huomaan myös, että levätä täytyy joka välissä. Naakka on koronapäivien aikana kerennyt täyttää 11 vuotta! Se on huikean paljon...no ei onneksi aivan liikaa. Naakka sai syntymäpäivälahjaksi uuden puhelimen. Vanha saatiin 7-vuotislahjaksi, ja se toimii enää jotenkuten.  Naakka saa vielä j

Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo

Se olikin korona. Aloin pohtia, ettei nyt ihan normiflunssa ole kyseessä. Sitten muistin, että yksi koronatesti saattaa olla tallessa. Sepä näytti varsin yksitulkintaisen selityksen oireille. Olen siis sairastunut kolmannen kerran. Niin on myös koko muu perhe.Olen toiveikas, että tämä olisi ensimmäinen kuumeeton päivä sitten keskiviikon. Yskä on kuitenkin aikamoinen ja "räkätauti" tuntuu vasta kunnolla alkaneen. Maku- ja hajuaistia ei myöskään ole, eikä ruokahalua. Varmaankin saimme sen laivalta. Lasten mielestä se oli silti kannattava reissu ;) Toisaalta, taudin voi saada mistä tahansa, kun sitä on liikkeellä. Luultavasti kenellekään muulle ei tule suurempia ongelmia paitsi minulle. Aloitin kyllä lisäkortisonin hengitysvaikeuksien varalta. En ole poistunut kotoa neljään päivään. Tässä kotona koko ajan ollessa olen huomannut, kuinka liikkuvaa elämää normaalisti vietän, siis en varmaankaan erityisen liikkuvaa, mutta käyn kuitenkin useassa paikassa päivittäin. Tänään olen kui

 Tein monenlaisia asioita , lähinnä siivoushommia vappupäivänä. Kävimme myös pienellä vappuajelulla ihan aikuisten kesken (lapset olivat löytäneet tiensä kavereidensa taloyhtiön vappujuhliin ja päässeet mukaan. Eivät jaksaneet monen tunnin juhlinnan jälkeen lähteä liikkeelle).  Vappuajelu Etelä-Helsinkiin oli virhe kuten tavallisesti. Eteneminen oli surkeaa :D Olihan siinä se, että oli mukavaa katsella ihmisiä. Menimme Simalle ja munkille lähemmäs omaa asuinaluetta. Siellä minua oli alkanut yskittää.  kotiin päästyä nenäkin alkoi mennä tukkoon. Iltaan mennessä kuume oli alkanut nousta. Eilinen ja tämä päivä ovat sitten menneet nuhassa, yskässä ja kuumeessa. En yleensä ole kuumeinen, nyt olen viettänyt melkein kaksi vuorokautta tehokkaasti soffalla maaten. On ollut käytännössä pakko ottaa rauhallisesti. Lapset ovat syöneet mitä ovat jääkaapista löytäneet, perheen toinen aikuinen on luultavasti myös sairastumassa, minun täytyy arvatenkin hiljalleen päästä jaloilleni ;) No, vaikka voimat

Viikonloppuna lähdimme risteilylle . Se oli varattu jo aikaa sitten - kaksi suosikkitubettajaa täytti 30 vuotta :D Naakka huomasi ilmoituksen risteilystä jo muistaakseni tammikuussa. Sinne oli kuulemma päästävä. Hivenen epäilevinä varasimme liput, ja niillä päästiinkin kiristämään lapsia pitkin kevättä (mm. käytöksen ja kouluasioiden hoidon saralla). Kumpikin läpäisi testin ;) ja matkasimme lauantaina Turkuun. Perillä saimme aivan hitsin hyvän parkkipaikan melkein terminaalin edestä. Mikä oli erityisen mukavaa, päädyimme odotellessa istumaan toisen perheen kanssa samaan pöytään. Lyöttäydyimme heidän Uno-peliinsä, ja aika kului mukavasti.  Hytti oli "normihytti" , ikkunallinen tosin - lapset yläsänkyihin ja aikuiset alas. Kävimme vähän kiertelemässä laivaa, ja aika pian oli päivällisen vuoro. Päivällisessä menikin aika pitkään, meillä tuli vähän kiire, sillä yhdeksältä alkoi iltashow (olin jo yöunikunnossa, mutta ei voinut mitään). Jotkut jonottivat iltaohjelmaan jo 1,5 tuntia

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen digitaalisuuteen. Toisaalta olen ns. vanhan liiton naisia, ja pidän kasvokkain tapahtuvia asioita, kirjoja, luonnon ihastelua ilman puhelinta ja kaikenlaista ilman ruutua tapahtuvaa toimintaa ihan parhaana. Toisaalta, huomaan että on hauskaa oppia jokin uusi ja näppärä digiasia. Töissä opin koulutuksessa, kuinka eräällä ohjelmalla voi tehdä lyhytvideoita. En nyt vielä täysin osaa, mutta minulla on nyt kyseinen ohjelma työkoneellani ja voin harjoitella videoiden tekoa. Elin useita vuosia niin vanhan puhelimen kanssa, että muistiin ei mahtunut kuin aivan välttämättömät sovellukset. Nyt kun puhelin on uusi, huomaan lisääväni sinne sovelluksia nopeaan tahtiin - viimeisenä äänikirjasovellus ja erään laivayhtiön sovellus. Lasteni "ruutuasiat" keskittyvät nykyisin Youtubeen ja peleihin. Varsinkin Touhi tykkää katsella karttoja. Olen käsittänyt että Roblox ja Brawlstars ovat tällä hetkellä suosikkipelit. Touhia kiinnostaa videoiden kuvaaminen,

Vuokranantajani tarjosi erästä äänikirjapalvelua niin, että kirjoja voi kuunnella yhteensä 20 tuntia. Siihen mahtuu juurikin yksi romaani. Otin Satu Rämön Hildurin. Olen kuunnellut vasta noin tunnin verran, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kuunteleminen on minulle  vasta toissijainen kirjan nauttimisen muoto. Lukeminen onkin sitten intohimo. Silti on mukavaa kuunnella aina joskus joku kirja. Kuuntelemiseen on annettu aikaa kaksi kuukautta, joten kerkeän luultavasti.  Koska puutarhakausi on alkamassa, äänikirja tulee tarpeeseen - palstalla äänikirjan kuuntelu on mukavaa. Kotona siihen ei tuppaa olemaan mahdollisuuksia, joten ainoa toinen mahdollisuus ovat työmatkat - niitä ei tosin kesällä ole. Kirjaston ilmaishyllystä löysin puolestaan Valkoinen Masai - kirjan. Muistan aikanaan nähneeni elokuvan, joka oli hyvä, vaikkakin joissakin kohdissa inhorealistinen. Olen lukenut kirjasta jo melkein 100 sivua, hyvältä vaikuttaa. Tykkään lukea useampaa kirjaa samanaikaisesti. Nyt on menossa m

Minulle iski taas stressi ja sitä kautta ahdistus ja pakkoajatukset. Se on kamalan kurjaa. Olen joskus pohtinut, millaista olisi elää ilman mielenterveysongelmia (tai mielialalääkitystä tai psykoterapiaa). Päädyin toteamukseen: mielenkiintoista. Koska en pääse luultavasti kokeilemaan tällaista vaihtoehtoiselämää, täytyy tehdä omasta siedettävä ;) Olin erään päivän iltana sitä mieltä, että tarvitsen sairauslomaa. Olo oli niin kamala. Oli ollut todella paljon kuormittavia asioita ja hyvin vähän palautumisaikaa. Päätin kuitenkin kokeilla. Oli etäpäivä. Tein tietoisesti ja rauhassa työtehtäviä, joiden tekemättömyys on stressannut minua. Sivuutin viestiliikenteen. Koska en ole töissä hälytyskeskuksessa tai lennonjohdossa, yhden päivän viive vastauksissa minun puoleltani on toisinaan mahdollista. Kävin tuona kyseisenä päivänä aamulla salilla ennen töiden alkua. Pidin päivän aikana kunnolliset tauot. Kappas, en ollutkaan saurauslomakunnossa seuraavana aamuna. Kurja olo ei täysin helpottanut,

Usein elämä kulkee läpi samojen rutiinien. Tämä on minulle suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Toisinaan on kuitenkin hauskaa tehdä jotakin vähän erilaista. Kysyessäni Touhille kaveriseuraa päädyimme Naakan kanssa rumputunnille.  Kaverin vanhempi ilmoitti että ovat lähdössä soittamaan djemberumpuja. Mukaan mahtuisi, mutta tunnin alkuun on aika vähän aikaa. Touhi ei innostunut ja päätyi kyläilemään toiselle kaverille. Naakka sen sijaan yllättäen tarjoutui. Kaikenlaiset etniset soittimet ovat kiehtoneet minua aina, mutta en ole koskaan päätynyt kokeilemaan oikein mitään. Naakka taas ei ole koskaan harrastanut edes mitään musiikkiin liittyvää. Täytyy sanoa, että meitä molempia taisi vähän jännittää. Rumputunti osoittautui todella kivaksi. Soitimme piirissä ja lähdimme liikkeelle alkeista. Samaan aikaan opettaja kertoi, että laulu liittyy viljankorjuuseen hänen kotimaassaan Afrikassa. Päädyimme hieman laulamaan ja jopa tanssimaankin. Pelkäsin vähän, että ääniherkkä Naakka ei jaksa olla tilass

Lapsen kehitys - siitä tiedetään yhä enemmän ja puhutaan myös. Sen sijaan kasvaminen aikuiseksi on täysi suo - siis oman kokemukseni mukaan. Jos elää pitkään, aikuisuuskin on pitkä. Jos minä elän isoäitini ikään asti, en ole vielä edes puolessavälissä. Olen viime aikoina murehtinut (ja myös terapiassa käsitellyt) lyhyttä työhistoriaani. Minua hävettää se. Minua ei pitäisi hävettää, mutta kumminkin hävettää. Oikeastaan asian kirjoittaminen blogiin on varsin epämukavaa.  Aikuisena ihminen voi päättää elämänsä suunnan. Kyllä, varsin monessa asiassa ja hyvä niin. Kun elää jossakin tietyssä yhteiskunnassa, esimerkiksi Suomessa, tietyt suuntaviivat tulevat valmiiksi määriteltyinä. Asiat, joilla on suuri merkitys, näyttävät olevan työ ja jälkeläisten tuottaminen, näin karkeasti sanottuna. Merkittävät asiat , joista päästiin nykytilanteeseen, tapahtuivat, kun olin nuori aikuinen. Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Ne jäivät minulle pysyviksi - niitä pitää hoitaa yh

 Minulla oli hieman poikkeuksellinen perjantai. Olin perjantaiaamuna palaverissa työpaikalla, mutta matkustin pikimmiten maaseudulle vanhempieni hoteisiin :D jatkamaan työpäivääni siellä. Luvassa oli vierailu lapsuudenystäväni vanhempien kotiiin tapaamaan Australian-ystävääni ja hänen lapsiaan. Mukana oli myös ystäväni, joka asuu vielä lapsuutemme paikkakunnalla. Olemme yhdessä Australian-ystävämme nuoremman lapsen kummeja. Vanha jengi oli siis koossa. Keskustelu polveili vaikka missä. Samalla mm. luin 2-vuotiaalle kummitytölleni kirjaa. Matkaan liittyi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. En käytännössä juuri koskaan kyläile ilman lapsia, joten sekin oli arvokasta aikaa. "Korkkasimme" Sekunnit-sarjan, jonka ensimmäinen osa oli sellainen, että pakko on katsoa myös seuraava osa. Lauantaina vietin pitkää aamua vähintäänkin Hesaria lukien. Matkustin alkuiltapäivästä junalla takaisin pk-seudulle. Oletin, että lauantaina puoli kolmeksi Helsinkiin tuleva juna ei ole täynnä. Se oli

Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p