Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2024.

Eläinlääkärireissu, kirjastoreissu ja liikennepuistoreissu

Puolukka-gerbiili alkoi raapia korvaansa viikonloppuna. Hän sai sen aika pahaan kuntoon. Kävimme eläinlääkärillä (homma sinänsä, sillä eksoottisten eläinten lääkäreitä onkin oikein vähän verrattuna esimerkiksi kissojen ja koirien...) Pakkauduimme koko perhe autoon seitsemältä, aika oli 7.40, oikein aikaista! Lapsetkin lähtivät omasta tahdostaan mukaan, vaikka kerroimme, että voi myös olla niin, ettei Puolukkaa saada enää sieltä mukaan.  Kävi kuitenkin niin, että Puolukalla todettiin todennäköisesti olevan korvatulehdus. Mahassa on myös jonkinlainen patti, todennäköisesti kasvava sellainen. Päätettiin, että koska patti ei tällä hetkellä aiheuta oireita, hoidetaan korva antibiootilla ja kipulääkkeellä. Onnistuin eilen illalla gerbiilin kipulääkityksessä. Puolukka ei oikein arvostanut selälleen kääntämistä (eikä kyllä eläinlääkärireissuakaan). Homma kuitenkin pelitti, ja gerbiilit oppivat kuulemma tykkäämään makeasta lääkkeestä. Yhtenä päivänä lapset halusivat liikennepuistoon . Siellä p

Loma-arkea kuluneella viikolla

Meillä oli Naakan kanssa rauhallinen , pääasiassa mukava viikko. Touhi tykkäsi kesäleiristään valtavasti, ja katsommekin, josko hän haluaisi aloittaa partioharrastuksen syksyllä. Se on tosin koriksen kanssa samana päivänä, mutta katsotaan. Maanantaina teimme makaronilaatikkoa (Naakka teki melkein itse) ja kävimme kirjastossa hankkimassa Naakalle uuden kirjastokortin kadonneen tilalle. Tiistaina vierailimme kissakahvilassa. Alkuun täytyy sanoa, ettei Naakka varsinaisesti kuulu kissoja jumaloivaan osaan lapsista. Ajattelinkin, että menköön siedätyksenä ;) Minun mielestäni kahvila oli upea - kissojen olot näyttivät todella hyviltä. Naakkakin silitteli kissoja. Enemmän hän taisi pitää kahdesta pupusta, joiden koti kahvila myös oli. Sen jälkeen olenkin kuullut "pariin" otteeseen, että meillä pitäisi kyllä olla kani tai mielummin kaksi.  Keskiviikkona oli "välipäivä". Tai no, minä kävin salilla ja sen sellaista. Valmistimme Naakan kanssa broilerikastiketta. Ukki tuli k

Naiseus - 30 vuotta kuukautisia

Tajusin tässä , että minulla on ollut kuukautiset 30 vuotta. Se on arkinen tapahtuma, joka on kumminkin välillä aika työläs. Vaikka olen kirjoittanut kaikenlaisista aiheista, en ole tainnut edes sivuta asiaa omalla kohdallani. Divin-pojan kummeina olemme lukeneet kuukautissyrjinnästä Burundissa ja muualla. Koska vessaintimisteettiä ei ole, tytöt jäävät pois koulusta kuukautisten aikana. Se jättää heidät jälkeen säännöllisesti. Onko kuukautissyrjintää Suomessa? Sanoisin, että eipä se ainakaan kovin puhuttu aihe ole. Kuitenkin, esimerkiksi työterveys jättää kaiken naiseuteen liittyvän yksityiselle sektorille, eli käytännössä ihmisyydestämme jää työterveydenhuollossa naiseus pois - se on aika iso osa meitä. Mitä esimerkiksi terveyssidepaketti maksaa - no, muutamia euroja. Joillakin menee kuukautisten aikana yksi paketti, joillakin 10 - se on jo aika paljon rahaa kuukausittain.  Minun kuukautiseni alkoivat 12-vuotiaana eli yläasteen alussa. Olin alkuun aika kauhistunut. Toki tiesin asiast

Kouluikäisen jokasään varusteet - nope!

Eilen, valmistautuessani Touhin leirin alkuun (aloin siis ylipäätään ajatella asiaa) huomasin, että eipä T-raukalla ole sadetakkia. T. aloittaa syksyllä vasta toisen luokan, ja olen jo nyt tullut kauas päiväkotiaikaisista varusteluista.  Naakan kohdalla oli vielä helpompaa, koska molemmat lapset olivat silloin päiväkodissa. Kun Touhille hankittiin kurahousut ja sen sellaiset, samalla hankittiin Naakallekin. Naakka myös käytti varusteita varsin kiltisti. Tilanne on nyt täysin erilainen. Kukaan ei mene ulos sateella ellei ole aivan pakko. Naakka ei omista sadetakkia - tuleva viidesluokkalainen suuntaa koulussa katoksen alle, jos sataa. Touhi kasvoi ohi "viimeisestä" sadetakistaan joskus syksyllä. Eilen...kävelin kiltisti kauppaan ostamaan Touhille uuden sadetakin. Ostin reilukokoisen, jotta ei tarvitse heti ostaa uutta. Koin homman ärsyttäväksi, kun näin kurahousurivit...vieläkö tätä! Joka tapauksessa, nyt Touhilla on sadevaruste sateen varalta. Tarkkaan ajatellen, olisi järk

Gerbiilien kuulumisia ja lapset muualla

 Gerbiilimme voivat entiseen malliin. Puolukka on nyt 3-vuotias, Albi ja Sahpan 2,5 -vuotiaita. Parin viime kuukauden aikana jaksamiseni on ollut koetuksella, siis ylipäätään. Gerbiilit eivät ole päässeet keittiöön juoksentelemaan. Alkuviikosta ne kumminkin pääsivät. Ikä ei juurikaan kolmikossa näy - nopeus on yhtä suuri. Nopeita juoksupyrähdyksiä, ja välillä piiloon meno lipaston alle. Heistä on hauskaa löytää leivänmuruja ja sen sellaista keittiön lattialta. 45 minuuttia, ja takaisin kotosalle - nyt aion kyllä "ulkoiluttaa" heitä useammin. Vaikka jokainen gerbiili on hyväkuntoinen, ne alkavat jo olla hieman vanhoja. Saimme viimein tehtyä päätöksen siirtää terra lastenhuoneesta keittiöön gerbiilien loppuelämän ajaksi. Keittiössä liikutaan enemmän, ja ne saavat katsella, mitä tapahtuu. Luulen, että se on kaikesta kiinnostuneille lemmikkieläimillemme mukavaa. Naakka & Touhi ovat olleet viime päivät mummolassa ja siirtyvät huomenna vielä toiseen mummolaan. Täytyy sanoa, e

Kesäloma!

Kuva
 Kouluvuosi on käytännössä lopussa , ja lapset ovat tehneet hienosti töitä. Touhi aloittaa elokuussa toisen, Naakka viidennen luokan. Se on viimeinen vuosi vanhassa koulurakennuksessa, uuden pitäisi valmistua syksyksi 2025.  Huojentava tieto on, että lasten luokalle tulee uuteen rakennukseen oma solu, mikä tarkoittaa "huoneistoa" oven takana, jossa on eteistila sekä luokkahuoneita. Sinne tulee myös kieliryhmän varhaiskasvatus. Kuulostaa rauhalliselta. Naakan erityinen tuki pudotetaan tulevaksi vuodeksi tehostettuun, koska nyt on mennyt hyvin. Se voidaan nostaa uudelleen, mikäli tulee ongelmia. Eihän Naakalla muuta, kuin että voimat välillä menevät, kun neiti nepsy yrittää olla kuin muut. Touhi kävi viimeinkin (terkkari muistutti) ettei oltu muistettu) ykkösluokan terveystarkastuksessa. Ei muuta kuin että 131,5 on pituutta ja d-vitamiinia pitäisi muistaa syödä. Yritämme muistaa, siis minäkin. Olen onneksi jo hieman kehittynyt vitamiinitablettien syöjänä. Ensimmäisellä viikolla

Onko teillä kesäsuunnitelmia?

Kuva
"Onko teidän perheellä kesäsuunnitelmia?" Kysymys on todella yleinen tähän aikaan vuodesta. Aika monille se voi olla myös ahdistava kysymys eri syistä. Minullekin se on osittain sellainen - varmaankin siksi, etten oikein tiedä, mitä sillä haetaan. Tiedän, että kesään osuu monia asioita, jotka ovat vähän liikaa jaksamiselleni. Jos tulee kovin voimakkaita ja pitkiä hellejaksoja, kehoni ei oikein kestä. Suorituskyky laskee väistämättä.  Sitten on se kaikki muu. Koulu ei enää "viihdytä" lapsia ;) , se on sitten vanhemman tehtävä. Koska lomani alkaa varsin aikaisessa vaiheessa, tiivis lasten kanssa oleminen kuuluu minun tehtäviini. Olen yleensä juhannukseen mennessä oikein väsynyt. Sitten on raha. Lomasuunnitelmat jakavat suomalaiset perheet ja yksineläjät hyvinkin polarisoituneisiin ryhmiin. Toiset tekevät asioita paljon ja kalliisti. Toiset pohtivat, täytyykö tänäkin kesänä jättää se yksi huvipuistoreissu tekemättä, täytyy varmaan. Meillä pystytään toteuttamaan tietyt

Väsymystä ja rauhallisia hetkiä + Naakan kaverisynttärit

Kuva
 Olen ollut viime aikoina stressaantunut . Viimeiset kuukaudet ovat olleet työteliäitä, ja koko kevättä on varjostanut hengitystieinfektioiden sarja. Tämän tuloksena olen nyt koronasta toipuessa väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mikä neuvoksi? Ei ainakaan itsensä ruoskimista. Se kyllä olisi keino, jonka osaan. Osaan huonommin niin sanottuja itseä kannustavia keinoja. Niitä on kyllä nyt yli nelikymppisenä hyvä alkaa opetella, siis viimeistään. Kävin eilen hieronnassa. Se vei terävimmän kärjen kivulta. Toivon mukaan pääsen huomenna salille ensimmäistä kertaa noin kuukauteen. Saliharjoittelu pitää omalta osaltaan yllä parempaa tilannetta. Sen poissolon on kyllä huomannut. Ilokseni Naakan kaverisynttärit tässä viikolla onnistuivat upeasti. Paikalla oli 11 lapsivierasta ja aikuisia. Lasten viihtymiseksi ei tarvinnut tehdä oikein mitään. Sisällä talomme kerhohuoneella tarjottiin herkut, ja lapset leikkivät tyytyväisinä pihaleluilla ja ilman pihaleluja. Näin suuriin synttäreihin suost

Toipumista, Naakka 11v ja pieniä edistymisiä puutarhalla

Kuva
Hiljalleen olemme parantumassa koronasta. Minä (ensin sairastunut) elelen yhä pienemmän flunssan kanssa. Touhi pääsi tällä kertaa helpolla ja on ollut kunnossa jo useamman päivän. Naakalla on ollut vähän takapakkia, samoin isällään. Palauduin eilen töihin etäpäivän merkeissä. Aikamoisesti oli työtä kerennyt kertyä viikon sairastamisen aikana. Onneksi tähän väliin tulee viikonloppu. Meillä on tänään varsin mukavaa ohjelmaa, toivotaan, että jokainen pystyy nauttimaan siitä parhaalla mahdollisella tavalla. Muuten olo on aika rähjäinen. Keho on kuin rautakanki, kun ei ole päässyt salille eikä hierontaan. Molempien kanssa täytyy valitettavasti edelleen odottaa, mutta toivottavasti ei nyt enää pitkää aikaa. Huomaan myös, että levätä täytyy joka välissä. Naakka on koronapäivien aikana kerennyt täyttää 11 vuotta! Se on huikean paljon...no ei onneksi aivan liikaa. Naakka sai syntymäpäivälahjaksi uuden puhelimen. Vanha saatiin 7-vuotislahjaksi, ja se toimii enää jotenkuten.  Naakka saa vielä j

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua

Kuva
Kun esikoiseni syntyi vuonna 2013 , en ollut millään tavalla sisällä lastenvaateasioissa. En ostanut juuri mitään, ja äitiyspakkaus oli todellinen lahja. Jonkin verran käytettyjä pieniä vaatteita oli odottamassa Naakkaa. Niihin vauva-Naakka puettiin. Vauvavuotena en vielä havainnut kummoisempaa. Kun Naakka alkoi lähetä ensimmäistä vuottaan ja menimme "vauvakerhoihin", lähenin keskusteluja, joissa puhuttin parhaista lastenvaatemerkeistä. Niitä tuntuivat olevan esimerkiksi Polarn o pyret ja Mini Rodini - olin tuskin kuullutkaan.  Naakalla ei ollut edelleenkään päällä sen kummoisempaa. Oli kyllä lämpimät ja jotakuinkin siistit vaatteet. Ensimmäisinä vuosina havaitsin , että buumi lastenvaatteiden ympärillä kasvoi. Uusia merkkejä, joihin lapsi pitäisi pukea, ilmestyi ilmestymistään. Suomalaiset merkit tiedostin itsekin, siis Suomessa tehdyt. Naakka ja Touhi saivat ajoittain paitoja ja verkkareita, jotka olivatkin varsin hyvälaatuisia. Kannatin (ja kannatan) itsekin kotimaista tuo

Se olikin korona

Kuva
Se olikin korona. Aloin pohtia, ettei nyt ihan normiflunssa ole kyseessä. Sitten muistin, että yksi koronatesti saattaa olla tallessa. Sepä näytti varsin yksitulkintaisen selityksen oireille. Olen siis sairastunut kolmannen kerran. Niin on myös koko muu perhe.Olen toiveikas, että tämä olisi ensimmäinen kuumeeton päivä sitten keskiviikon. Yskä on kuitenkin aikamoinen ja "räkätauti" tuntuu vasta kunnolla alkaneen. Maku- ja hajuaistia ei myöskään ole, eikä ruokahalua. Varmaankin saimme sen laivalta. Lasten mielestä se oli silti kannattava reissu ;) Toisaalta, taudin voi saada mistä tahansa, kun sitä on liikkeellä. Luultavasti kenellekään muulle ei tule suurempia ongelmia paitsi minulle. Aloitin kyllä lisäkortisonin hengitysvaikeuksien varalta. En ole poistunut kotoa neljään päivään. Tässä kotona koko ajan ollessa olen huomannut, kuinka liikkuvaa elämää normaalisti vietän, siis en varmaankaan erityisen liikkuvaa, mutta käyn kuitenkin useassa paikassa päivittäin. Tänään olen kui

Sairasvuoteella, pyöräilemässä ja puutarhapalstalla

Kuva
 Tein monenlaisia asioita , lähinnä siivoushommia vappupäivänä. Kävimme myös pienellä vappuajelulla ihan aikuisten kesken (lapset olivat löytäneet tiensä kavereidensa taloyhtiön vappujuhliin ja päässeet mukaan. Eivät jaksaneet monen tunnin juhlinnan jälkeen lähteä liikkeelle).  Vappuajelu Etelä-Helsinkiin oli virhe kuten tavallisesti. Eteneminen oli surkeaa :D Olihan siinä se, että oli mukavaa katsella ihmisiä. Menimme Simalle ja munkille lähemmäs omaa asuinaluetta. Siellä minua oli alkanut yskittää.  kotiin päästyä nenäkin alkoi mennä tukkoon. Iltaan mennessä kuume oli alkanut nousta. Eilinen ja tämä päivä ovat sitten menneet nuhassa, yskässä ja kuumeessa. En yleensä ole kuumeinen, nyt olen viettänyt melkein kaksi vuorokautta tehokkaasti soffalla maaten. On ollut käytännössä pakko ottaa rauhallisesti. Lapset ovat syöneet mitä ovat jääkaapista löytäneet, perheen toinen aikuinen on luultavasti myös sairastumassa, minun täytyy arvatenkin hiljalleen päästä jaloilleni ;) No, vaikka voimat

Tubettajaristeilyllä

Kuva
Viikonloppuna lähdimme risteilylle . Se oli varattu jo aikaa sitten - kaksi suosikkitubettajaa täytti 30 vuotta :D Naakka huomasi ilmoituksen risteilystä jo muistaakseni tammikuussa. Sinne oli kuulemma päästävä. Hivenen epäilevinä varasimme liput, ja niillä päästiinkin kiristämään lapsia pitkin kevättä (mm. käytöksen ja kouluasioiden hoidon saralla). Kumpikin läpäisi testin ;) ja matkasimme lauantaina Turkuun. Perillä saimme aivan hitsin hyvän parkkipaikan melkein terminaalin edestä. Mikä oli erityisen mukavaa, päädyimme odotellessa istumaan toisen perheen kanssa samaan pöytään. Lyöttäydyimme heidän Uno-peliinsä, ja aika kului mukavasti.  Hytti oli "normihytti" , ikkunallinen tosin - lapset yläsänkyihin ja aikuiset alas. Kävimme vähän kiertelemässä laivaa, ja aika pian oli päivällisen vuoro. Päivällisessä menikin aika pitkään, meillä tuli vähän kiire, sillä yhdeksältä alkoi iltashow (olin jo yöunikunnossa, mutta ei voinut mitään). Jotkut jonottivat iltaohjelmaan jo 1,5 tuntia

Digi maailmassamme

Kuva
Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen digitaalisuuteen. Toisaalta olen ns. vanhan liiton naisia, ja pidän kasvokkain tapahtuvia asioita, kirjoja, luonnon ihastelua ilman puhelinta ja kaikenlaista ilman ruutua tapahtuvaa toimintaa ihan parhaana. Toisaalta, huomaan että on hauskaa oppia jokin uusi ja näppärä digiasia. Töissä opin koulutuksessa, kuinka eräällä ohjelmalla voi tehdä lyhytvideoita. En nyt vielä täysin osaa, mutta minulla on nyt kyseinen ohjelma työkoneellani ja voin harjoitella videoiden tekoa. Elin useita vuosia niin vanhan puhelimen kanssa, että muistiin ei mahtunut kuin aivan välttämättömät sovellukset. Nyt kun puhelin on uusi, huomaan lisääväni sinne sovelluksia nopeaan tahtiin - viimeisenä äänikirjasovellus ja erään laivayhtiön sovellus. Lasteni "ruutuasiat" keskittyvät nykyisin Youtubeen ja peleihin. Varsinkin Touhi tykkää katsella karttoja. Olen käsittänyt että Roblox ja Brawlstars ovat tällä hetkellä suosikkipelit. Touhia kiinnostaa videoiden kuvaaminen,

Lukemistossa nyt

Kuva
Vuokranantajani tarjosi erästä äänikirjapalvelua niin, että kirjoja voi kuunnella yhteensä 20 tuntia. Siihen mahtuu juurikin yksi romaani. Otin Satu Rämön Hildurin. Olen kuunnellut vasta noin tunnin verran, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa. Kuunteleminen on minulle  vasta toissijainen kirjan nauttimisen muoto. Lukeminen onkin sitten intohimo. Silti on mukavaa kuunnella aina joskus joku kirja. Kuuntelemiseen on annettu aikaa kaksi kuukautta, joten kerkeän luultavasti.  Koska puutarhakausi on alkamassa, äänikirja tulee tarpeeseen - palstalla äänikirjan kuuntelu on mukavaa. Kotona siihen ei tuppaa olemaan mahdollisuuksia, joten ainoa toinen mahdollisuus ovat työmatkat - niitä ei tosin kesällä ole. Kirjaston ilmaishyllystä löysin puolestaan Valkoinen Masai - kirjan. Muistan aikanaan nähneeni elokuvan, joka oli hyvä, vaikkakin joissakin kohdissa inhorealistinen. Olen lukenut kirjasta jo melkein 100 sivua, hyvältä vaikuttaa. Tykkään lukea useampaa kirjaa samanaikaisesti. Nyt on menossa m

Stressinhallintaa (onnistunutta) sekä vaatepohdintaa

Kuva
Minulle iski taas stressi ja sitä kautta ahdistus ja pakkoajatukset. Se on kamalan kurjaa. Olen joskus pohtinut, millaista olisi elää ilman mielenterveysongelmia (tai mielialalääkitystä tai psykoterapiaa). Päädyin toteamukseen: mielenkiintoista. Koska en pääse luultavasti kokeilemaan tällaista vaihtoehtoiselämää, täytyy tehdä omasta siedettävä ;) Olin erään päivän iltana sitä mieltä, että tarvitsen sairauslomaa. Olo oli niin kamala. Oli ollut todella paljon kuormittavia asioita ja hyvin vähän palautumisaikaa. Päätin kuitenkin kokeilla. Oli etäpäivä. Tein tietoisesti ja rauhassa työtehtäviä, joiden tekemättömyys on stressannut minua. Sivuutin viestiliikenteen. Koska en ole töissä hälytyskeskuksessa tai lennonjohdossa, yhden päivän viive vastauksissa minun puoleltani on toisinaan mahdollista. Kävin tuona kyseisenä päivänä aamulla salilla ennen töiden alkua. Pidin päivän aikana kunnolliset tauot. Kappas, en ollutkaan saurauslomakunnossa seuraavana aamuna. Kurja olo ei täysin helpottanut,

Musiikkia ja ulkoilua - ainakin jonkin verran

Kuva
Usein elämä kulkee läpi samojen rutiinien. Tämä on minulle suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Toisinaan on kuitenkin hauskaa tehdä jotakin vähän erilaista. Kysyessäni Touhille kaveriseuraa päädyimme Naakan kanssa rumputunnille.  Kaverin vanhempi ilmoitti että ovat lähdössä soittamaan djemberumpuja. Mukaan mahtuisi, mutta tunnin alkuun on aika vähän aikaa. Touhi ei innostunut ja päätyi kyläilemään toiselle kaverille. Naakka sen sijaan yllättäen tarjoutui. Kaikenlaiset etniset soittimet ovat kiehtoneet minua aina, mutta en ole koskaan päätynyt kokeilemaan oikein mitään. Naakka taas ei ole koskaan harrastanut edes mitään musiikkiin liittyvää. Täytyy sanoa, että meitä molempia taisi vähän jännittää. Rumputunti osoittautui todella kivaksi. Soitimme piirissä ja lähdimme liikkeelle alkeista. Samaan aikaan opettaja kertoi, että laulu liittyy viljankorjuuseen hänen kotimaassaan Afrikassa. Päädyimme hieman laulamaan ja jopa tanssimaankin. Pelkäsin vähän, että ääniherkkä Naakka ei jaksa olla tilass

Aikuisen kehitys - hidasteita

Kuva
Lapsen kehitys - siitä tiedetään yhä enemmän ja puhutaan myös. Sen sijaan kasvaminen aikuiseksi on täysi suo - siis oman kokemukseni mukaan. Jos elää pitkään, aikuisuuskin on pitkä. Jos minä elän isoäitini ikään asti, en ole vielä edes puolessavälissä. Olen viime aikoina murehtinut (ja myös terapiassa käsitellyt) lyhyttä työhistoriaani. Minua hävettää se. Minua ei pitäisi hävettää, mutta kumminkin hävettää. Oikeastaan asian kirjoittaminen blogiin on varsin epämukavaa.  Aikuisena ihminen voi päättää elämänsä suunnan. Kyllä, varsin monessa asiassa ja hyvä niin. Kun elää jossakin tietyssä yhteiskunnassa, esimerkiksi Suomessa, tietyt suuntaviivat tulevat valmiiksi määriteltyinä. Asiat, joilla on suuri merkitys, näyttävät olevan työ ja jälkeläisten tuottaminen, näin karkeasti sanottuna. Merkittävät asiat , joista päästiin nykytilanteeseen, tapahtuivat, kun olin nuori aikuinen. Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön. Ne jäivät minulle pysyviksi - niitä pitää hoitaa yh

Maaseudulla vanha jengi koossa ja lepoa

Kuva
 Minulla oli hieman poikkeuksellinen perjantai. Olin perjantaiaamuna palaverissa työpaikalla, mutta matkustin pikimmiten maaseudulle vanhempieni hoteisiin :D jatkamaan työpäivääni siellä. Luvassa oli vierailu lapsuudenystäväni vanhempien kotiiin tapaamaan Australian-ystävääni ja hänen lapsiaan. Mukana oli myös ystäväni, joka asuu vielä lapsuutemme paikkakunnalla. Olemme yhdessä Australian-ystävämme nuoremman lapsen kummeja. Vanha jengi oli siis koossa. Keskustelu polveili vaikka missä. Samalla mm. luin 2-vuotiaalle kummitytölleni kirjaa. Matkaan liittyi myös yhdessäoloa vanhempieni kanssa. En käytännössä juuri koskaan kyläile ilman lapsia, joten sekin oli arvokasta aikaa. "Korkkasimme" Sekunnit-sarjan, jonka ensimmäinen osa oli sellainen, että pakko on katsoa myös seuraava osa. Lauantaina vietin pitkää aamua vähintäänkin Hesaria lukien. Matkustin alkuiltapäivästä junalla takaisin pk-seudulle. Oletin, että lauantaina puoli kolmeksi Helsinkiin tuleva juna ei ole täynnä. Se oli

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Kuva
Meillä vierailee useita lasten kavereita joka viikko. Myös lapset kyläilevät kavereillaan. Tämä oli muuten yksi juttu, johon ei valmistettu ollenkaan ennen lasten tuloa. Ne tosiaan kasvavat ja niistä tulee sosiaalisia! Pahempi huoli toki olisi, ettei niillä olisi ollenkaan kavereita. Joka tapauksessa..kun tulen töistä, minua ei odota eteerinen ja voimauttava hiljaisuus. Sen sijaan tupa on täynnä lapsia ja heidän kavereitaan. Jos toinen (siis oma) lapsi sattuu olemaan jonkun luona, toisella on kaveri kylässä. Olen todella harvoin sanonut että meille ei saa tulla. Enemmänkin olen velvoittanut leikkimään hieman myös ulkona. Tämä ihan siksi, että lapset tarvitsevat ulkoilua. Toki tässä kohtaa tarjoutuu itselle tilaisuus juoda kupillinen kahvia rauhassa ;)  Ruokailu? Keskustelupalstoilla ja ihan livetilanteissakin, esimerkiksi työpaikalla, syntyy paljon keskusteluja, pitääkö toisten lapsia ruokkia. Keskusteluasetelma on mielestäni jo valmiiksi epäreilu. "Meillä ruokitaan/ruokittiin p

Kevätmessuista korsettiin

Kuva
Kävimme sunnuntaina Naakan kanssa aika ex-tempore Kevätmessuilla. En totta puhuen ollut kuullutkaan moisista, mutta puhelimeeni sattui tulemaan mainos niistä. Konsepti kuulosti kivalta ja päätimme lähteä. Naakka lähti mukaani mielellään. Toisaalta hän tykkää messuilusta, toisaalta messuilla nautittava lounas on hyvä kannustin ;) Hyvä että lähti, Naakka on parasta seuraa tapahtumissa (jos ei ole kamalaa väentungosta). Osoittautui, että Kevätmessuilla oli tilaa liikkua. Ehkä paras oli puutarhaosasto, jonne oli rakennettu inspiroivia kokonaisuuksia. Tämä on oikein mukavaa, vaikka puutarhapalstani taitaa pysyä "mummolan takapihana".  Parasta näettelyosastoissa oli, että pääsimme haistelemaan mullan ja vihreiden kasvien tuoksua etuajassa. Tuli tunne, että elämä taitaa sittenkin (siis vuodenajan suhteen) voittaa.  Parin tunnin kiertelyn jälkeen Naakka sanoi, että nyt jalkoihin alkaa sattua. Se olikin hyvä kohta, meillä oli ainoastaan muutama kohta kiertämättä. Mukaan messuilta tar

Kun saa lapset, elämä loppuu?

Kuva
Nyt syntyvyyden laskiessa "ilmoilla" on kaikenlaisia juttuja, kun etsitään syitä, miksi nuoret aikuiset eivät saa lapsia (tai saavat, mutta vasta ei niin nuorina aikuisina). On pohdintoja siitä, loppuuko elämä lapsen tuloon. Minusta on hyvä että asioita pohditaan. Se on yksi fiksun ihmisen tunnusmerkki. Haluaisin että omatkin lapseni aikanaan käyttäisivät aikaa harkintaan tässä ja muissakin asioissa. Yhtä tärkeää on kuitenkin toimia silloin, kun on vielä vaihtoehtoja. Välikommentti: suljen kirjoitukseni ulkopuolelle lapsettomuudesta kärsivät (saa toki lukea silti). Läheskään aina lapsi ei ole oma valinta. Kuulun itsekin heihin, joilla homma on ollut hankalaa. Lapsia on saanut odottaa ja lukumäärä on jäänyt aikanaan toivottua pienemmäksi. 1.  Raha Kyllä ne rahaa vievät. Peruselämä on hoitunut meillä varsin hyvin, koska ainakin jompikumpi lasten vanhemmista on ollut koko ajan työelämässä. Extraa, esimerkiksi lomamatkoja on ollut mahdollista tehdä, mutta kyllä se 4 hengen lomam

Lukemisia ja yhden perheenjäsenen kampaajakäynti

Kuva
Sama ilmiö joka maaliskuu - kaipaan kevään kasvukautta. Nyt en puhu pelkästään puutarhapalstasta ( :D ) vaan yleensäkin. Kaipaan myös esimerkiksi metsässä kävelyä. Kyllähän sinne nytkin pääsee, mutta parasta on, kun maa ja puut alkavat vihertää. Tässä meillä on selvä näkemysero Touhin kanssa. Hänestä kura-aika on parasta aikaa metsässä. Sinne hän suuntaa kaverin tai useamman kanssa monta kertaa viikossa. Takaisin tullaan ulkohousut kauttaaltaan mudassa. Täydellistä pienen pojan elämää. Lähden kyllä yleensä lenkille säässä kuin säässä, mutta nyt on hieman tökkinyt. Tälläkin hetkellä ulkona on räntäsade. Piruvie, kun juuri viime viikonloppuna kävin pitkän harkinnan jälkeen ostamassa kevätkengät. Käytän niitä sitten joskus. Kävimme alkuviikosta Touhin kanssa kampaajalla. Pitkä tukka sai väistyä, tilalle tuli kiva lyhyt malli. Mallin leikkaamista edelsi kuitenkin, että kampaaja oli puoli tuntia myöhässä. Leikimme Touhin kanssa siililapasillani - ne muuttuivat Minecraftia ja Zeldaa pelaav

Yltiöstressistä kaljatikkareihin

Kuva
Olin alkuviikosta varsin stressaantunut . Itse asiassa, keskiviikkoon mennessä olin jo sitä mieltä, että iso pyörä lähtee liikkeelle: tulee taas uupumus, pitkä sairausloma, kaikki on pilalla jne. Olin sitä mieltä, etten ainakaan jaksa mennä psykoterapiaan. Onneksi menin. Sain siellä eriteltyä yhteensä neljä stressinaihetta. Jos olisin miettinyt yksin, olisin saanut aikaan vain epämääräisen ajatuspyörremyrskyn. Löysin myös muutamaan asiaan ratkaisun, ainakin väliaikaisen.  Ennen kaikkea, sain tsemppiä ja ymmärrystä. Sain kuulla, että on ihan normaalia hermostua, kun on monta hermostumisen aihetta. Totesin itse, että minun pitää jälleen opetella ymmärtämään ja arvostamaan itseäni enemmän.  Sen jälkeen olen ollut astetta rauhallisempi ja priorisoinut levon ja mukavat asiat mahdollisuuksien sallimissa rajoissa (olen jopa vähän rikkonut rajoja ;) ) Asioiden saaminen oikeisiin mittasuhteisiin on ehdottomasti ollut viikon paras asia. Uskon, että lähden seuraavaan viikkoon hivenen paremmilla e

Kyläilyä, inventaariosuunnitelmia ja peliaikaa

Kuva
Meillä oli hauskaa , kun pääsimme kyläpaikkaan. Siellä oli useampi sukulainen, Naakka ja Touhi olivat ainoat lapset. Paikalla oli myös Utu-koira, kohta 12-vuotias. Blogiani lukeneet tietävät Utun vierailleen myös meillä useasti.  Kyselimme, onko Utu jo liian vanha vierailemaan ja saimme vastauksen, että Utu pääsee meille mielellään joksikin viikonlopuksi :) Luulen, että se tekee meille kaikille hyvää. Kun on koirahaave, lainakoira on mukava juttu. Utu kuulemma lepää nykyään paljon, mutta jaksoi kyllä touhottaa, kun oli tuli vieraita. Utu on muistikuvieni mukaan aina tykännyt leluista. Hänellä on pehmoleluja (varsin tapettuja ;)) ja pari piippaavaa/röhkivää lelua. Utun tapaamisen lisäksi oli mukavaa vaihtaa kuulumisia, ihan vain olla seurassa. Tänään olisi kaikenlaista puuhaa . Vähän jokainen nurkka ja kaappi meillä on päässyt ryöpsähtämään täyteen kaikenlaista. Inventaario ei ehkä ole täysin lempipuuhaani, mutta jostakin täytyisi varmaankin aloittaa. Yleensä olen tosin tyytyväinen, kun

Hiihtokisat ja ilon aiheita

Touhi ilmoittautui viime viikolla koulujenvälisiin hiihtokisoihin. Homma kuulosti korvaani...nostalgiselta :) En kyllä itse osallistunut lapsena koskaan. Olin todella varovainen ja urheilukisat olivat liian hurja asia. Touhi on toisenlainen. Heillä on pieni, 1-6-luokan oppilaista koostuva kieliluokka. Naakka sanoi heti että ei. Kävi ilmi, että luokalta osallistuisi vain yksi kolmasluokkalainen. Touhi ilmoittautui, jotta luokalla olisi tarpeeksi edustusta <3  Naakka ja muutkin luokkakaverit lähtivät kannustamaan. Tästä minä lasteni luokassa pidän: yhteishenki on ihan valtava. Mukaan sai ottaa pientä evästä - toisille yhtä tärkeää kuin hiihto, monille tärkeämpi asia ;)  Ykkösluokkalaiset hiihtivät kilometrin. Touhi ei ollut hiihtänyt tänä talvena ollenkaan. Juuri ennen lähtöä Naakka oli neuvonut Touhille jonkin keinon, jolla minimoida kaatumiset. Touhi olikin kaatunut vain yhden kerran.  Kotiin palasi kaksi tyytyväistä lasta. Touhi ei tiennyt sijoitustaan, koska laitteet olivat sekoil

Yksinolo tekee hyvää vai tekeekö sittenkään?

Kuva
Naakalla, kohta 11 vuotta , on tapana tehdä erilaisia hyvinvointiaan koskevia päätöksiä. Osassa päätöksistä on ideaa, osa taas vaatii hivenen kehittelyä. Ne perustuvat usein faktoihin, mutta ihan kaikkea ei ole aina mietitty.  Alkuvuodesta hän totesi, ettei jaksa kavereita arki-iltaisin, koska koulu on raskasta ja hän näkee kavereita koulussa. Tässä on mukana paljon faktaa: Naakalla on kielivalintojensa takia lähes 4 tuntia enemmän viikossa koulua kuin monella muulla. Suureksi osaksi on totta, että Naakka tarvitsee lepoa ja yksinoloa. Yritän itsekin pitää silmällä, saako Naakka latauduttua tarpeeksi.  Kävi kuitenkin ilmi , että yksinolo ei poistanutkaan koulustressiä. Yksinoloa tuli kerralla liikaa. Käytin määräämisoikeuttani ja sanoin, että kokkikerhon (Naakan harrastus) lisäksi täytyy olla kaverin kanssa yhtenä arki-iltana. Sain vastalauseita, mutta Naakka toimi kuten käskettiin. Nyt on menty pari viikkoa näin, ja kaverilla ollessaan Naakka tekee ikään kuin huomaamatta myös "str

Terveyttä kohti ja "staycation"

Kuva
Vaikka alkuvuosi on mennyt aikalailla sairastaessa, nyt alkaa olla jo varsin hyvä olo. Yskä tosin jatkuu vielä, eikä keuhkokapasiteetti ole paras mahdollinen. Kuitenkin, nyt voi jo katsoa paremmalla mielellä tulevaa. Kävin tänään salilla aamulla ennen töiden alkua. Sinne oli yhtä vastenmielistä lähteä kuin tavallisesti. Perillä oli yhtä mukavaa kuin tavallisesti. Fyysisen rasituksen tunnetta on kivaa tuntea muutenkin kuin lihaksissa, joita käytetään yskimiseen. Tosin sain sitten kotimatkalla aivan järkyn yskäkohtauksen, tietenkin risteyksen punaisissa valoissa. Vastapuolella odottavat kävijät vaikuttivat kohdauksen yleisöltä :D Miksi rajut yskäkohtaukset eivät juuri koskaan tule yksityisissä tilanteissa... Töiden alku, maaliskuu, uusi presidentti ja se Matti Rönkäkin jäi eläkkeelle...paljon kaikenlaista uutta ja vanhan loppua! Uskaltaisikohan tässä alkaa jo katsoa kevättä kohti. Siellä siintää ainakin yksi laivaristeily, puutarhapalsta, mökkeily sekä mahdollinen kesämatka. Joku tai u