Rouva Niskanen

Olen kuullut monesti , että on huonoa, jos vanhempi elää lapsensa kautta omia, toteutumattomia unelmiaan. Tällä tarkoitetaan kai, että lapsen tulisi antaa itse valita kiinnostuksenkohteensa ja ainakaan vanhempi ei saisi olla ns. valmentaja, joka kouluttaa lapsesta jonkinlaista yli-ihmistä. Tähän on helppo yhtyä. Kuitenkin, kuten nykyaikana kaikki, tämänkin välttäminen menee suorittamiseksi, jos aikoo välttää kaikki mahdolliset sudenkuopat. Lapsi voi nimittäin kiinnostua samanlaisista asioista kuin mistä itse on kiinnostunut. Aika outoa olisi lähteä kieltämään kiinnostusta, ettei vain tapahdu mitään vahinkoa. On lisäksi ihan luonnollista, että jos kotona harrastetaan asioita, se tarttuu lapseenkin. Meillä esimerkiksi ...molemmat lapset ovat kiinnostuneita historiasta. Sillä on suuri vaikutus, että perheen aikuista/aikuisia kiinnostaa. Jos perheessä keskustellaan tietynlaisista asioista, lapsi kuulee niitä ilman, että kiinnostus syttyisi jossakin muualla ja asia pitäisi itse tuoda esille...

Kun sää muuttui perin myrskyisäksi ja ulkoilu ei ole aktiviteeteista ihan ykkönen, on hyvä ajatella asioita. Pohjimmiltani tykkään omista ajatuksistani. Uskaltaudun toteamaan, että enemmän silloin, kun ahdistuneisuus ei ole ajatuksistani ykkönen. Minulla on hassuja tapoja - kenelläpä ei olisi. Tykkään edelleen pelata päivittäin farmipeliä Facebookin kautta. Oikea puutarhaharrastus on tauolla aina muulloin kuin kesäisin. Lisäksi "satojen" kasvattaminen ja asioiden klikkailu näyttää tuovan järjestystä elämääni. Uskallanpa vielä mainita, että en siis lue juurikaan uutisia edes työaamuina, koska farmi pitää hoitaa :D  Musiikki - en niinkään fanita musiikkityylejä tai artisteja (no, Pink on poikkeus. Toivottavasti on selvää, etten ollut se, kuka heitti tuhkauurnan sisällön hänen päälleen :D :D )  Musiikkimakuni on täysin riippuvainen kappaleesta. Jos pidän siitä, se saa olla rockia, rap-musiikkia, technoa, kansanmusiikkia, klasssista musiikkia tai mitä tahansa... En yleensä kahl...

Koska olen joutunut (saanut) keskittymään hyvinvointiini viime aikoina, on tullut aika pohtia, mistä minä pidän. Se onkin yllättävän vaikea tehtävä vuosikymmenen ruuhkavuosien jälkeen. Ne eivät ole mitenkään päättymässä. Olen kenties aina ollut kiinnostunut ajattelemaan asioita omaa elinympäristöäni pidemmälle. Se osa maailmasta, jossa asiat eivät ole niin hyvin kuin meillä, on kiehtonut. En ole asiantuntija, mutta minusta on mukavaa ajatella, kuinka esimerkiksi mahdollisuus juomaveteen, terveydenhuoltoon ja koulutukseen parantaa ihmisten elämää. Uskon myös elämän helpottumisen rauhoittavan ja ehkäisevän konflikteja. Nyt meillä on Burundissa kummipoika D. Hänen yhteisönsä elämää tuemme toivon mukaan vielä vuosia. Olemme saaneet kummipoika D:ltä ensimmäisen kirjeen, jossa on hänen piirretty kädenjälkensä. Kirjoitamme pian hänelle seuraavan kirjeen. Kotimaassakin riittää huolenaiheita . Eniten olen tänä vuonna miettinyt jengiytymistä. Nuori voi toki joutua "huonoille teille", ...

Päässäni pyörii tällä hetkellä enemmän asioita kuin olisi tarpeen. Opiskelu vaatii paljon, ympärilläni tapahtuu ja lisäksi Euroopan tilanteeseen liittyvä uutisvirta ei lopu. Huomaan, että käyn koko ajan hieman ylikierroksilla.  Olen lisäksi luonteeltanikin kova stressaantumaan kaikesta mahdollisesta. Kuitenkin, tietynlainen nollaus oikeastaan joka päivä on tarpeen. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Koska elämä on tutkimusmatka itseen osana ympäröivää yhteiskuntaa :) , olen pyrkinyt pohtimaan, millaisten aihealueiden parissa askaroiminen tuottaa minulle onnellisuutta (toivon mukaan muillekin).  Olen huomannut olevani kotonani minulle mielenkiintoisten aiheiden parissa. Olen jo blogissani kertonut ehkä liian moneen kertaan esimerkiksi harrastuksistani, mutta en ehkä muista mielenkiintoni kohteista.  Olen nimittäin kiinnostunut erilaisista kulttuureista, uskonnoista ja vähemmistöistä sekä niiden oikeuksista. Minusta on mielenkiintoista lukea ja esimerkiksi katsella do...