Tervetuloa uusi lukukausi ja Wilma-viestien tulva

Kuopuksen esikoulu alkaa kohta. Tilanne on logistisesti haastavampi kuin Naakka-isosiskolla. Tilanpuutteen vuoksi eskaria käydään kolmessa eri toimipisteessä niin, että Touhi saattaa päivän aikana olla juurikin kolmessa toimipisteessä (ei kannata edes kysyä, miksi yksi ryhmä ei toimi yhdessä pisteessä)...

Tilannetta helpottamaan saimme jo toukokuussa lukujärjestyksen - nyt pitää vain muistaa katsoa sitä joka ilta ennen kuin se toivottavasti muistuu mieleen. Naakka käy koulua (säätää) kahdessa ryhmässä. Tämän vuoksi ryhmätiedotteet pitäisi lukea molempien ryhmien osalta. Esim. erilaisilla retkillä Naakka käy yleensä kahdesti - retket suuntaavat eri paikkoihin.

Nämä ovat ns. perusasioita. Sitten on vielä ilmoituksia spesiaaliläksyistä (joka viikko on jotakin, jota pitäisi viedä kouluun tai erityisesti harjoitella lapsen kanssa, huh!

Ajatuksena on hienoa, että vanhempia osallistetaan. Onhan hyvä, että vanhempikin on kärryillä siitä mitä koulussa tehdään. Olemme saaneet olla mukana monenlaisessa. Käytännössä - välillä ainakin minusta tuntuu, että Wilma-viestien tulva on loputon. Odotan vain Touhin koulun alkua, kun viestejä alkaa tulla kahdesta lapsesta. Esikoulussakin on jo työtä - siis vanhemmille.

Kun kävin koulua 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, oli oletus, että lapsi opettelee itse muistamaan ja huolehtimaan asioita. Muistettavia asioita väkerrettiin reppuvihkoon kirjoitusharjoituksena ja vihkoa kiikutettiin vanhemman luettavaksi,

Jos ei muistanut tehdä läksyä, jäätiin tekemään koululle. Jos myöhästyi, siitäkin tuli pidemmän päälle jokin sanktio - siis oppilaalle. Nykyään tuntuu, että tekemättä jättämisestä tulee sanktiot vanhemmille. Ainakaan Naakka ei vaikuta kohta kolmasluokkalaisena olevan kovinkaan omatoimisessa vaiheessa muistamisten kanssa.

Olen jäänyt miettimään, olisiko esimerkiksi omista tavaroista huolehtiminen tehokkaampaa, jos siitä vastuutettaisiin enemmän nimenomaan Naakkaa. Jotenkin tuntuu, että "käykää kotona läpi" -kehoituksia tulee harva se päivä. 

Kaikki on varsinkin viime keväänä sujunut Naakan kohdalla suhteellisen hyvin. Unohduksia on tullut niin Naakalle kuin hänen vanhemmilleen. Otamme hänen koulunkäyntinsä vakavasti. Kuitenkin, joku hilavitkutin unohtuu viedä kouluun tai tuoda sieltä takaisin melkein joka viikko :D 

Mitä sitten haluan tällä kirjoituksella sanoa? Jotenkin tuntuu. että pienemmällä viestimäärällä asiat voisivat mennä paremmin perille. Jotenkin tuntuu, että vastuu muistamisista pitäisi kohdistaa enemmän oppilaaseen kuin vanhempaan - jos tämä tuntuu liialliselta, ehkäpä muistamiset pitäisi rajoittaa sellaiseen määrään, jonka tietynikäinen lapsi hallitsee. Ei niin, että muistamiset tulevat vanhemmille koska niitä on liikaa. Tietty määrä on vanhemmillekin liikaa.

Paperiasioita, kasvimaata ja flunssaa

Jotenkin tuntuu, että vaikka viralliset paperiasiat voi hoitaa sähköisesti, kaiken joutuu kuitenkin moneen kertaan tarkistamaan. Naakan ip:n maksuhyvitykset ovat nyt luultavasti tulossa - jo IP:n alkaessa oli tiedossa että koko vuoden tuloni tulevat olemaan samat, koska olen koko vuoden opiskelija...silti korvauspäätös tuli vasta maaliskuun lopussa ruuhkan takia. On kuulemma sama tilanne joka vuosi. 

On tosiaan hyvä että lähemmäs tonni tipahtaa kohta, mutta jotenkin homma oli aika hankala, lisättynä tietenkin Helsingin kaupungin ongelmat maksaa edes palkkoja. Lukija voi päätellä, kuka muuten tulee olemaan työnantajani :D 

Työtä varten tarvittavat paperit ovat muuten melkein "ojennuksessa", paitsi että muutosverokortti pitää vielä tilata. Tosin sitäkään ei kai enää kutsuta tuolla nimellä. 

Kasvimaa ei ole sen sijaan ollenkaan järjestyksessä. Se on täysin villiintynyt. Eilen kävin nyppimässä puolet penkeistä, ja tänään täytyy leikata ruoho. Luulen että tilanne vaatii useamman päivän työskentelyn, mutta eipä se haittaa.

Puutarhapalstan pito ei ole tosin ihan sama asia kuin takapihan kasvimaan. Palstan hoitoa seurataan palstatarkastuksin, ja niitä pitää päästä kesäkuukausina läpi. Sain ensimmäisenä vuonna yhden huomautuksen, mutta sen jälkeen on sujunut hyvin.

Ilonaiheeksi koin, että nyt tulivat ensimmäiset pensasmustikat! Niiden määrä oli kyllä alle 20, mutta lisää on kypsymässä. Toivottavasti nämä pensaat selviävät sekä talvesta että peuroista, joita on nykyään meilläkin - palsta on 4 kilometrin päässä Helsingin keskustasta :D 

Touhi aloitti flunssakautensa, kun palasimme matkalta. Hän on onneksi hyvävointinen, ainoastaan räkäinen. Kauempana asuvan ystäväni piti vierailla tänään meillä koko perheen kanssa, mutta päädyimme tapaamaan kaksin läheisessä ostoskeskuksessa - ihanaa sekin <3

Naakka on liehunut kavereidensa kanssa siitä saakka kun palasimme matkalta. Nyt hän on tosin kotosalla. Sisarukset rakentavat parhaillaan legoilla, joita meillä on ehdottomasti liian paljon (Legolandista tuli vähän lisää).

Tykkään kyllä juurikin legoista. Tosin nykylegot ovat menneet vähän tylsiksi - on niin paljon erikoispaloja, ettei luovuudelle ole oikein sijaa. Legolandissa (Legohouse) he tajusivat että voi olla myös luova. Olen tästä muutoksesta iloinen.

PS. Paperiasioita täytyy luultavasti hoitaa elo-syyskuussakin, koska tulotasoni nousee töihin menon takia.

PPS. Kasvimaakin hoituu kun käyn siellä nyt joka päivä. Kesällä hankkimani Syysleimu osoittautuikin valkoiseksi - se on kyllä nätti.

PPPS. Touhilla alkaa maanantaina päiväkoti (eskari vasta, kun koulu starttaa). Naakka saa lomailla vielä viikon.

Kipuja ja miten selvitä matkalla 39 asteen lämpötilassa

Viime päivät ovat kuluneet kipujen kanssa. Harmittaa vähän, kun nyt olisi mahdollisuus nukkua hyviä yöunia, mutta selkäkivut ja levottomat jalat pitävät hereillä. Analyysini mukaan tämä johtuu parin viikon autossa istumisesta - siltä ei tosiaan voinut ollenkaan välttyä viime viikkoina.

Todella moni asia kostautuu kehon toimimattomuuden kautta. Nyt särkylääke ei auta, jumppakin tuottaa todella laihoja tuloksia. Taitaa olla niin. että levottomien jalkojen ongelma laukeaa odottamalla - nythän ongelman tuottamassa asennossa ei tarvitse enää olla.

Yläselän ongelmat taitavat ratketa hieronnalla - sinne pääsen ihan lähiaikoina. Sen jälkeen pystyn taas pitämään tilannetta yllä selkäjumpalla. 

Kuitenkin, kivut laskevat fiilistä, vaikka mikään ei ole kovin huonosti - itse asiassa hirveän moni asia on todellakin kunnossa. Minua on houkuteltu syksyllä mukaan Pilates-tunneille. Saatanpa ottaa tarjouksen vastaan, mikäli aikataulu osuu kohdilleen.

Kotiutuminen on käynnissä edelleen. Pienen haasteen aiheuttaa, että pesukone on rikki. Sinänsä se ei ole suuri ongelma, sillä talossa on pesutupa. En vain ole tullut käyttäneeksi pesutupaa varmaan kahdeksaan vuoteen. Täytyy mennä tänään tutustumaan, miten vuoron varaaminen toimii.

Pesukoneen korjaaja tulee huomenna. Katsotaan, tuleeko korjaus- vai ostokeikka. Olen kyllä valmistautunut kumpaankin. Aika hyvin tämä pesukone on palvellutkin - melkein kymmenen vuotta.

Matkalla meillä kahden viikon aikana säätilat vaihtelivat todella paljon. Vaikka epäilinkin, olin tyytyväinen, kun älysin ottaa myös takit mukaan. Niitä tarvittiin pari kertaa. Pääasiassa lämpöä oli kuitenkin yli 20, eli t-paitakelit. 

Suomessakin uutisoitiin Keski-Euroopan helteistä, jotka osuivat kohdallemme noin puolimatkassa. Pääkeinoksi suojautua tuli matkustaminen ilmastoidussa autossa - tosin ilmastointilaitekin alkoi yskiä välillä, kun lämpötila huiteli neljääkymppiä.

Ulos piti toki välillä mennä, mutta kyllä siellä vietettävä aika piti laskea minuuteissa, koska emme halunneet että tulee huono olo. Nesteytys tuli kyllä hoidettua, jano oli melkein koko ajan. 

Vaikka tietty ihmisryhmä rakastaakin (ainakin puheiden perusteella) "ikuista kesää", niin eipä niitä ulkona liikkujia noina päivinä ollut kovin paljon - joitakin toki varjoisilla paikoilla. +39 on jo vaarallista, ja onneksi useimmat sen näyttivät tiedostavankin.

Pohdin noina päivinä Ranskan ja Benelux-maiden koteja. Useissa taloussa oli puiset ikkunaluukut, jotka olivat kyllä visusti kiinni päiväsaikaan. Luultavasti tämä pitääkin suuren osan lämmöstä ulkopuolella.

Yksi yö Hollannissa oli hivenen tukala. Autossa ei ole ilmastointia kun auto on paikallaan - olimme siis yön viilentymisen varassa. No, klo 23 ulkolämpötila oli vielä +31, joten sitten hikoiltiin. Aika moni telttailija nukkui leirintäalueella pihalla...

Pääasiassa selviydyimme helteistä varsin hyvin. Olimme varovaisia ja vietimme korkeimmissa lämpötiloissa enimmillään puolitoista tuntia. Tämä tapahtui Metz-kaupungissa Ranskassa, josta alla oleva kuva on otettu. Siellä oli hyvin kaunista, kannatti pysähtyä.

PS. Jotakin elämyksellistä helteessä oli - Naakkakin ihmetteli, kuinka tuuli voi olla kuumaa.

PPS. Luulen että saan kroppani paremmin toimimaan, kun lähden tänään liikkeelle ja yritän olla monipuolinen.

PPPS. Itsekin koin helteestä selviytymisen positiivisena kokemuksena. Toki en välittäisi moisista lämpötiloista pidempiä ajanjaksoja.

Vihdoin kotona!

Autolautta saapui Turkuun tänään oikein aikaisin Suomen aikaa. Tämä tarkoitti, että meillä oli herätys noin viideltä Ruotsin aikaa. Koska asuntoauto piti palauttaa ajoissa, oli pakko saapua Turun suunnasta. Näin toimien kaikki sujui hyvin.

On mukavaa olla kotona. Kerrostalokolmio tuntuu jälleen maalaiskartanolta, tilaa tuntuu olevan todella paljon joka puolella. Matkatavarat tosin täyttivät tilaa oikei tehokkaasti. Aika suuri osa on päivän aikana saatu purettua.

Lapset katosivat heti kättelyssä kavereilleen. Heidän iässään kaverit ovat valtavan tärkeitä, ja kaksi viikkoa on ikuisuus. Esikoisen kaveri tuli meille ja kuopus puolestaan vietti melkein koko päivän naapurissa. 

Matkareitti kulki Helsingistä Tukholmaan, sieltä Malmöön. Sitten siltojen kautta Tanskan läpi Jyllantiin. Sieltä ajoimme Saksan Hannoveriin. Hannoverista jatkoimme Villingeniin etelään, sieltä Sveitsiin ja Sveitsistä Ranskaan. Ranskasta ajoimme Benelux-maiden kautta takaisin Saksaan ja sieltä lautalla Sassnitzista Ystadiin. Sieltä ajoimme takaisin Tukholmaan ja lautalla Turkuun.

En tällä hetkellä itsekään ihan hahmota, millainen kierros tuli kierrettyä. Sinänsä kerrallaan ajoa tuli maksimissaan pari tuntia, lasten kanssa on pysähdyttävä usein ja muutenkin. En ehkä kuitenkaan olisi jaksanut olla enää kolmatta viikkoa liikenteessä.

Matka meni todella hyvin. Kaikki pysyivät terveinä. mitä nyt joskus särki päätä ja itselläni erityisesti olkapäitä alkumatkasta. Nytkin olen aika jumissa, mutta keskityn ensin univajeen korjaamiseen - katsotaan sitten kehonhuoltoa.

Matkalla tuli todellakin pohdittua muita asioita kuin arjessa - tosin ne muutkin asiat keskittyivät aikalailla arkisiin asioihin: asuntoauton eri säiliöiden täydentämiseen ja tyhjentämiseen :D Ihmeen kaupalla löysimme aina lopulta pisteet, joissa toimittaa kyseiset asiat.

Mitään uusia isoja haasteita ei tullut (siis verrattuna edellisiin matkoihin). Osuimme kyllä keskelle Keski-Euroopan lämpöaaltoa, mutta vain kahdeksi vuorokaudeksi 37 - 39 asteen lämpötiloihin. Vain yksi yö oli kuumuuden takia erityisen hankala.

Koska isoihin kaupunkeihin ei ole autolla asiaa, kuljimme pääasiassa landella, mikä oli meille oikein ok. Muutamissa kaupungeissa kuitenkin kävimme, kuten Greifswaldissa, Luxemburissa ja Ranskan Metzissä. Vain Greifswald oli etukäteen suunniteltu.

Kirjoittelen matkasta lisää, kunhan saan vähän asetuttua. Mukavaa kirjoitella taas blogiin!

 

Viimeisiä matkavalmisteluita

Matkalle lähtö on jotenkin jännittävämpää, kun ikää karttuu. Lähdemme jo neljättä kesää asuntoautoilemaan, eli sinänsä hommassa ei ole enää mitään kovin uutta. Nyt suuntaamme pääasiassa ulkomaille ja etelän suuntaan ensimmäistä kertaa.

En ole kyllä nuorempana ollut tällainen matkahermoilija. Mikälie sammaloituminen on iskenyt, tai sitten hermoilen, kun mukana on lapset joita ei voi esimerkiksi hukata (mahdollisuus tähän on kyllä minimaalisen pieni).

Lähden Keski-Euroopan kiertomatkalle nyt kolmatta kertaa. Ensimmäinen matkoista tapahtui junalla rinkka selässä. Toinen matka hoitui henkilöauton ja teltan avulla. Näemmä varustetaso kasvaa iän myötä - nyt kulkuvälineenä on asuntoauto :D

Meidän on matkan aikana tarkoitus tavata saksalainen ystäväni perheineen. Tapasin hänet "nuoruudessani" kesätöissä Norjassa. Olemme pitäneet yhteyttä ja vierailleet kahteen kertaan puolin toisin. Nyt emme kuitenkaan ole tavanneet kymmeneen vuoteen emmekä ole tavanneet myöskään toistemme lapsia.

Odotan tätä tapaamista todella paljon. On kurjaa, että erinäisten asioiden takia matkustaminen ei ollut aiemmin mahdollista. Nyt tapaaminen näyttää kuitenkin suhteellisen varmalta :) 

Yksi mielenkiintoinen tapaamiseen liittyvä yksityiskohta on, ettei lapsillamme ole toistaiseksi yhteistä kieltä. Uskon kuitenkin, että tavat kommunikoida löytyvät. Myöhemmin myös kielitaitoa tulee olemaan enemmän puolin ja toisin.

Meillä on jälleen eläintenhoitaja, joten kotimme ei ole tyhjillään kahta viikkoa. Tämä helpottaa pakko-oireitani ;) Jos jokin on hullusti, se ei ole kahta viikkoa hullusti. Olen siivonnut jokaisen lemmikin asumukset, jotta olot olisivat hyvät. Tokin esim. sauvasirkkojen terraario siivotaan yleensä useammin.

Lapset ovat lähtemisestä todella innoissaan....ovat olleet oikeastaan siitä lähtien, kun aloimme kevättalvella hahmotella matkareittiä. Heille on luvattu yksi iso huvipuistokokemus, mutta muuten matka painottuu maisemien katseluun.

Pienissä tiloissa asuminen vaatii totuttelua, ja luultavasti itse kunkin hermot kiristyvät muutamaankin otteeseen. Aiempina vuosina asiat ovat sujuneet lopulta varsin hyvin, eikä mitään isoa vääntöä ole tullut. 

Täytyypä yrittää nukkua hyvin ensi yönä!

Takaisin kotona - pakkaamista

 Palasimme toissapäivänä takaisin kotiin. Koti tuntui suurensuurelta mökkiviikon (10 päivää) jälkeen. Vaikka mökillä oli upeaa, kaikista oli kivaa tulla kotiin. Tosin kotona ollaan vain muutama päivä ja huomenna startataan asuntoautomatkalle.

Olen tänä vuonna matkavalmisteluiden suhteen melko rauhallinen. Työtä on paljon, mutta toisaalta tiedän ainakin suurinpiirtein, millaista tavaraa matkalla tarvitaan. Vaatteitakin pestään jossakin ainakin yksi kerta. 

Erilaista on, että suuntaammekin tällä kertaa etelään. Hieman huolestuttaa helle, mutta eiköhän siitä kahden viikon ajan selvitä. Juomavettä kulutamme luultavasti kuitenkin edellisiä matkoja enemmän. 

Pakkaamisen suhteen on tänään vuorossa ainakin "lääkekaappi", mikä tarkoittaa matkalle tulevien lääkkeiden sijoittamista johonkin tiettyyn paikkaan. Täytyy tsekata tarve ja luultavimmin käydä apteekissa. 

Myös lemmikkieläinten (meillä käy joka päivä lähisukulainen hoitamassa) ruokavarastot ja sen sellaiset on tarkistettava. Varsinkin useampi gerbiilien ruoka uhkaa loppua, joten lemmikkieläinliikkeessäkin pitää vierailla. 

Kasvimaa kerkesi oikein rikkaruohoiseksi mökkireissun aikana. Ajoin eilen nurmikon ja perkasin noin puolitoista penkkiä. Tänään on vuorossa kasvimaahommia jälleen. Onneksi ei vielä tarvitse ajatella, miltä kasvimaalla näyttää kolmen viikon päästä.

Mökillä olon loppupuolella uskaltauduimme kokeilemaan Hiidenlinnan Sisumetsän seikkailupuistoa. Se on ollut olemassa jo vuosia, mutta lapset ovat olleet vähän liian pieniä. Maanantaina sää muuttui hieman viileämmäksi, ja suuntasimme Sisumetsään.

Se olikin hieno, kehittymässä oleva seikkailupuisto piti  sisällään kiipeilypuiston, pomppulinnoja, autoradan, skuuttauspaikan ja pienen eläintarhan. Näytti siltä, että paikka on koko ajan laajentumassa.

Kävimme kiipeilemässä heti alkuun. Jo varusteiden saaminen päälle oli jännittävää. Niiden käytön oppi kyllä varsin nopeasti. Suoritimme radat 1 ja 2. Varsinkin Naakan mielestä kiipeily oli ihan kamalan pelottavaa.

Päätimme lähtä muihin aktiviteetteihin ja lounastamaan. Lopuksi kaikki halusivat kokeilla ainakin niitä helpompia ratoja. Todelliseksi yllättäjäksi nousi Naakka - lopulta hän suoritti radat 1-6, joista viimeinen oli sekä pitkä että meni todella korkealla. 

Naakalla oli kokonsa vuoksi vaikeuksia vaijeriliu`uissa. Hän tuppasi jäämään radalle ja joutui kiskomaan itsensä perille. Tytteli ei kuitenkaan antanut periksi, ja nautti lopulta kokemuksesta (minä muuten jätin kiipeilyn sillä kertaa kolmeen helpoimpaan rataan). 

Päätimme, että kiipeilemään mennään ehdottomasti uudestaan.

PS. Kirjoittelem luultavasti matkavalmisteluista vielä seuraavina päivinä.

PPS. Lapset lähtevät tänään vähäksi aikaa "pois tieltä", jotta pääsen hoitamaan matkavalmisteluita.

PPPS. Tarvitsen ehdottomasti hieronnan ennen matkaa - pari viime yötä ovat menneet särkylääkeillä ja lihasrelaksanteilla.

Ystäviä, Suviseurat ja muun muassa Mölkkyä

Sain jälleen viettää viikonloppua lukiossa tapaamieni ystävien kanssa. Siirryin viikonlopun viettoon mökiltä mökille, mikä osoittautui pakkaamisen kannalta hivenen kummalliseksi. Oli minulla sentään mukana kaikki, mikä piti.

Palasin eilen meidän mökille henkisesti virkistäytyneenä - nuo vuosittaiset viikonloput ovat yksinkertaisesti ilmaistuna ihania. Elämämme ovat muotoutuneet aika erilaisiksi, mutta se on ainoastaan mielenkiintoista.

Sain myös aivan uudenlaisen kokemuksen - kävin "turistina" Suviseuroissa ensimmäistä kertaa. Minua on jo pitkään kiinnostanut, miten noin iso tapahtuma on organisoitu. Toki olen uskontosuuntauksista kiinnostuneena kiinnostunut myös muustakin.

Pieni jännitys iski, kun lähestyimme autolla seura-aluetta. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin alkaen parkkipaikalta bussikuljetuksella seurakentälle. Pohdin myös, herätänkö jotenkin huomiota, kun en kuulu uskontokuntaan. No en varmaankaan herättänyt, ehkäpä sulauduin joukkoon ihan hyvin.

Oli hauskaa nähdä, miten lapset näyttivät nauttivan tapahtumasta. Heitä olikin paljon joka puolella. Mielenkiintoisia olivat myös kokonaiset bussit, joista ilmeisesti oli tehty matkakoteja. Kaikesta näki, että tapahtuma on vanhoillislestadiolaisille todella merkittävä.

Tunnelma oli kaiken ihmisvilinän keskellä jännällä tavalla rauhallinen. Vaikka hengellisyys (ainakin uskonnon tunnustamiseksi luettava) puuttuukin, siis itseltäni, koin tapahtumassa rauhallisuutta, joka tuntui hyvältä.

Voisin käydä Suviseuroissa toisenkin kerran. 

Illalla mökillä, siis eilen illalla, oli luvassa hieman nyrkkipyykkiä (sitä tulee tehtyä harvoin), mölkkyä koko perheen voimin sekä oma pieni iltauinti, jonne en nyt ottanut lapsia mukaan. He kävivät lauantain ja sunnuntain aikana Karkkilan Valimo- ja työläismuseoissa. Siitä lähtien meillä on leikitty tehdastyöläisiä, joilla on onneksi myös vapaata ;) 

Lämpötilan lasku on otettu meillä siinä mielessä iloisesti vastaan, että pääsemme ehkä viimein käymään Hiidenlinnan seikkailupuistossa. Siellä näyttää olevan tekemistä kaikenikäisille. 

Muutoin mökkiaikamme alkaa kulkea loppua kohti. Edessä on lähtö parin viikon asuntoautoreissulle, ja siihen pitää vielä valmistautua monella tavalla. Myös kasvimaan rikkaruohotilanne on varmaankin mielenkiintoinen puolentoista viikon poissaolon jälkeen.

Nelikymppisenä

Kun täytin 30, odottelin kovasti, että meille tulisi lapsi. Sitä piti yrittää useampi vuosi. Lapsen tulo (ja myöhemmin toisen) muovasi ikävuodet 30-40 tietynlaiseksi. Olen blogissani kirjoittanut aika paljon tuosta ikävaiheesta - ehkäpä on välillä mukavaa pohtia muutakin?

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ehkäpä olen ollut aina henkisesti hieman keski-ikäinen (:D) joten en ole kriisiytynyt, kun olen täyttänyt pyöreitä. Jollakin tavalla tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa. Ymmärrän toki niitäkin, joiden elämän huippu on aika ennen kuin on täyttänyt 25 - sehän on jo tässä vaiheessa etääntynyt todella kauas.

Vaihdevuosiakaan ei tarvitse odottaa - ne päättivät käynnistyä etuajassa joitakin vuosia sitten. Kirjoitan tästä myöhemmin, sulattelen asiaa itsekin vielä. Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tämän asian suhteen tapahtunut enkä esimerkiksi kuole (ainakaan tilastollisesti) aiemmin kuin muut.

Koska elämäni on sisältänyt aika paljon sellaista, mikä on tehnyt tilanteeni hieman poikkeavaksi (niskavamma, vaikeahoitoinen astma, lasten saamiseen liittyvät ongelmat jne), huomaan odottavani elämältä enimmäkseen normaalia arkea.

Kiinnostun kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä yhtä paljon kuin nuorempana, jos en enemmän. Maailman ihmeellisyyden pohdinta on lempipuuhaani. Huonekasvien hoito ja kasvimaa miellyttävät. Lemmikkieläimet ovat kivoja ja lukeminen myös. Uusien asioiden oppiminen on hienoa, joskin esimerkiksi uusien rutiinien luominen on oikein haasteellista ;) 

Olen alkanut ruuhkavuosien aikana tiedostaa entistä konkreettisemmin, miten mielestä ja kehosta on pidettävä huolta. Toteutus on sitten eri asia. Työn, lasten ja kodin pyörittäminen ottaa välillä voimille ja ennen kaikkea vie aikaa edellä mainitsemaltani.

Mitä odotan vielä? En juuri tällä hetkellä mitään mitä en ole aikaisemmin kokenut. Keksin kyllä aina välillä pienempiä ja isompia asioita ja voin niitä onnekseni toteuttaa. Yritän myös sopeutua siihen, etteivät asiat mene aina niin kuin juuri minä haluan.

Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmia toki teen. Juuri tältä päivältä odotan että pääsisin uimaan, kirpparille lähikaupungissa sekä voisin lukea kirjoja, jotka otin mukaan tänne mökille. Haasteita: kuumuus, kiukuttelevat lapset sekä se että muut matkalaiset haluavat yleisesti ottaen eri asioita kuin minä :D 

Haluan myös tarkkailla luontoa lisää, koskapa se on täällä niin lähellä. No, on se Helsingissäkin lähellä - Suomessa ei taida olla niin urbaania aluetta ettei luontoelämyksiä voisi saada. Mutta, täällä se on taas vähän erilaista. 

Mukavaa viikonlopun alkua!