Rouva Niskanen

Pohtiessamme hiihtolomaa etukäteen emme keksineet oikein mitään. Normaalisti olisimme ehkä käyneet kylpylässä, museossa tai parissa ja ulkoilmassa, mutta ihmisten parissa. Nyt nämä kaikki aktiviteetit ovat ei-listallamme vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Tiesin jo aiemmin, etteivät 7- ja 4-vuotiaat vaadi kovin suuria. Heille taisi olla mukavaa, kun valvottiin vähän myöhempään, ei herätty liian aikaisin ja oli kivaa tekemistä. Varsinkin Touhi leikki naapurin lasten kanssa todella paljon. Naakka vietti aikaa kahden kaverin kanssa. Maanantaina me haimme itsellemme lainakoiran sukulaiselta. Koira on nimeltään Utu, ja hän on kahdeksanvuotias labradorinnoutaja. Utu on vieraillut blogissa ennenkin, mutta siitä on jo aikaa. Utu oli aluksi ihmeissään, mutta sopeutui meluisaan porukkaamme hyvin pariksi päiväksi. Lapsille hetki elämää koiraperheenä oli hieno elämys, ja kyllä siinä itsekin rupesi taas pohdituttamaan, josko meille voisi tulla joskus oma koira. Siirrän kuitenkin ratkaisua edellee

Mitähän tästäkin kirjoittaisi :D Molemmat lapseni kiinnostuivat muistaakseni ruudusta siinä 1,5-2 vuoden iässä. Kirjoitinkin jo, miten meillä on taannoin katsottu Pikku kakkosta ruokapöydässä, joten jätän sen tästä kirjoituksesta pois. Kun Naakka oli pieni, minulla oli vielä niin alkeellinen puhelin, ettei sillä voinut katsoa ohjelmia. Naakan isän puhelimella se taisi olla mahdollista. Meillä on kautta lasten lapsuuden ollut televisio ja kaksi läppäriä, mutta tablettia emme omista edelleenkään. Meillä ohjelmien katsominen sijoittui (lasten ollessa pienempiä) niihin syömishetkiin, ei kuitenkaan välipaloille. Kriittisiä tilanteita taisivat olla myös ne, kun minun oli pakko laittaa ruokaa tai siivota. Muuten vietettiin kirjojen lukuaikaa tai leikkiaikaa. En muista kertaakaan , että olisin antanut puhelinta esimerkiksi rattaisiin pihalla. Silloin lapsiraukkani katselivat lähinnä maisemia ;) Jotenkin meillä selvittiin suhteellisen helpolla, vain ajoittain lastenohjelman katsomisen loppumine

Olen jo vähän pidempään pohtinut, että näin neljänkympin korvilla elän harvinaisen hyvää aikaa elämässäni. Lapsia tuli, kuten halusinkin, tosin monessa suhteessa vähän vaikeamman kautta. Ne, jotka selviytyivät syliin saakka, eivät ole enää liian pieniä. Kaikki kotona ei ole enää niin hektistä. En tunne olevani liian nuori enkä liian vanha. En ole koskaan ollut teiniyden/parikymppisyyden fani - tunsin valtavaa epävarmuutta niinä aikoina. Tosin valehtelisin, jos väittäisin, ettei noihinkin aikoihin mahtunut myös todella paljon hyvää. Jaksan edelleen yllättyä siitä, kuinka urasuunnitelmani ovat niin selkeät tällä hetkellä. Jos hyvin käy, edessä on enää noin vuosi tätä suurempaa taloudellista epävarmuutta. Sen jälkeen on todella suuri mahdollisuus, että asiat helpottuvat pidemmäksi ajaksi. Minulla ei ole ollut tapana laatia tiukkoja suunnitelmia - asiat ovat menneet niin usein täysin päinvastoin kuin olen ajatellut - eivätkä aina huonompaan suuntaan. Tavoittelen aina jotakin, mutta loppu

Meillä oli viime lauantaina (apua, melkein viikko sitten) Touhin kanssa hauskaa, kun kokeilimme paperin marmorointia. Muistan kuulleeni menetelmästä joskus alakoulukäisenä, mutta en ollut kokeillut sitä aiemmin.  Homma osoittautui todella helpoksi: me kasvoimme vesiväripaperia veteen, jossa oli ruokaöljyä ja kolmea eri elintarvikeväriä. Paperia kääntämällä ja väriä lisäämällä saimme aikaan hienoja kuvioita.  Kun teimme marmorointikokeilun, Naakka oli toisaalla ja me Touhin kanssa kaksin kotona. Touhi ei ensin oikein älynnyt juttua, ja sain huhuilla häntä kokeilemaan. Kun hän näki värit vesi-ja öljyseoksessa sekä sinne upetettavan paperin, hän innostui. Luulenpa, että kokeilen paperin marmorointia myös Naakan kanssa, ja ehkä Touhikin haluaa tehdä saman uusiksi.  Ilokseni akvaariossa on ollut perheenlisäystä. Meillä on pitkästä aikaa miljoonakalan poikasia - kokonaista 13 kappaletta. Ne eivät ollenkaan piilottele, vaan on kuin akvaariossani olisi oikea parvi minikaloja.  Putsasin juuri

Kuulun itse sukupolveen , jonka koulussa saamaan seksuaalikasvatukseen kuului se puhdas biologia - miten lisääntymiselimistö toimii. Varsinainen seksuaalikasvatus (yläasteella) taas...no, tyttö ei saa tulla raskaaksi ja tyttö/poika ei saa saada sukupuolitautia - siinä kaikki. Kävin yläastetta 1994 - 1997. Meillä ei puhuttu ollenkaan esimerkiksi seksuaalisuuden lajeista. Minulle ei yläasteen aikana selvinnyt, että homous on muutakin kuin haukkumasana.  Nykyajan mittakaavassa olin siis todella valistumaton...biologiani kehittyi toki, ja ajatukseni vaeltelivat teiniaikana siellä täällä. Jotkut olivat ainakin puheiden mukaan jo tehneet "sitä", ja kauhistus oli, että jollekin 9-luokalaiselle oli tehty abortti. Mistä sitten sain tietoa? Netti ei ollut vielä juuri minkäänlainen tiedonlähde. Nuorille naisille suunnatut lehdet Sinäminä ja varsinkin Regina antoivat jo vähän enemmän tietoa. Kavereiden kanssa puhuttiin seksistä ja seksuaalisuudesta tältä pohjalta. Lukioaikana ystäväni v

Tämä kulunut viikko sisälsi taas paljon byrokratiaa, mutta onneksi viikkoon mahtui muutakin. Olin myös jälleen keikkatöissä ja asiat sujuivat keikoilla mielestäni hyvin. Tosin unohdin työkenkäni toiseen keikkatyöpisteeseen, joten toivottavasti pääsen sinne uudestaankin ;)  Tämän viikon ihanuus ja kamaluus samaan aikaan ovat olleet kovat pakkaset täällä etelässäkin. Se on tarkoittanut lasten varustamista ekstravaatteiden ekstravaatteilla, ja omatkin ulkovaatteeni ovat joutuneet koetukselle. En tiedä, miten teillä, jotka käytte täällä lukemassa, kotiseudulla on, mutta meillä helmikuu on ollut värjätyjen jäälyhtyjen (ja linnojen sekä kaikenlaisten taideteosten) aikaa. Muistan 10 litran ämpäriin tehdyt jäälyhdyt lapsuudestani, mutta ei niitä millään värjätty, saati jäädytetty leikkokukkia sekaan. Joka tapauksessa , Naakka ilmoitti maanantaina koulusta tullessaan, että meillä tehdään lähitulevaisuudessa jäälyhtyjä. Meille muodostui pienimuotoinen kilpailu perheen toisen aikuisen kanssa, mi

Koronatukkavaiheeni meni nyt ohi. Kävin tammikuussa kampaajalla leikkauttamassa tukan pitkähköksi polkaksi. Sitten toteutin pidempiaikaisen suunnitelmani ja kävin ottamassa permanentin. Nyt on menossa eka vaihe: ekaan 24 tuntiin en tee tukalleni mitään. Tukka on nyt todella iso! Vähän jännittää, minkälainen siitä tulee pesun jälkeen, mutta nyt on lähinnä älyttömän kiva fiilis, kun tukka ei mene "pitkin päätä". Minulla on luonnostaan piikkisuora ja raskas tukka, joka todella antaa muistuttaa itsestään, mikäli pesusta kuluu vähänkin aikaa. Sain kehuja, ja useampi sanoi, että onpa rohkea ratkaisu. Minä en itse miellä kiharoiden ottamista rohkeaksi ;) , se on vain vaihtelua pitkän suoratukkaisen kauden jälkeen. Tukkani on kokenut monenlaisia muodonmuutoksia vuosien varrella. En ole koskaan suhtautunut hiuksiini kovin suurella tunteella - jos ei tykkää jostakin, tukka kasvaa aina takaisin. Tukkani on ollut myös ihan lyhyt ja toisaalta puoleen selkään ulottuva. En sen sijaan ole

Uuden kielen opiskelu aikuisiällä - huh, ei se ainakaan helppoa ole. Olen sinänsä kielellisesti suuntautunut, ja pidän kieliä kiinnostavina. Naakka käy koulua kaksikielisesti, joten minun on tullut ajankohtaiseksi tutustua Naakan uuteen kieleen. Yritin jo syksyllä etsiä itselleni alkeiskurssin, mutta sopivaa ei löytynyt. Lisäksi minulle tuli niin paljon opiskeltavaa yliopistolla, etten ehtinyt. Päätin aloittaa uuden yrityksen, ja koska työelämä vie nyt aikani, tilasin kirjan ja luen sitä itsenäisesti muutamia kertoja viikossa. Olen päässyt jo hieman eteenpäin - oppinut uusia sanoja ja vähän kielioppia. Kun kuuntelen tätä kieltä puhuttuna, pystyn bongaamaan jo ainakin muutamia sanoja. Olen päättänyt ottaa tavaksi katsoa säännöllisesti uutiset tällä kielellä, vaikka en vielä ymmärräkään sisältöä.  Tämä kieli kuuluu vähän puhuttuihin kieliin, eikä kirjallista tai puhuttua aineistoa ole liiaksi. Onneksi sitä on kuitenkin jonkin verran. Tavoitteeni on pysyä jollakin lailla mukana Naakan opi

Minulla oli keikkatöissä ensimmäinen kuuden päivän työputki, ja suoraan sanottuna tuntui mukavalta, kun sain vapaan perjantain. Työnteko on ollut todella mukavaa, mutta uusien kuvioiden omaksuminen ottaa voimia, joita ei ennestäänkään ole paljon. Lisäksi byrokratia-asiat ovat tuottaneet päänvaivaa. Jostain syystä en saa tekemistäni opiskeluista jo sovittua ansiosidonnaista, koska lähetän kuulemma aina te-toimistolle vääränlaisen todistuksen milloin mistäkin (ei tietenkään kunnolla neuvota, minkälainen pitää olla). Edellisten yhdistelmä on ollut varsin väsyttävä ja ahdistava (ainoastaan tuo jälkimmäinen) kokonaisuus. Olen kuitenkin tehnyt loppuvuodesta sovitut asiat, joten rahojen pitäisi olla tililläni. Onneksi nyt tulee jo jonkin verran palkkaakin. Hauskoja asioita viime viikkoina: lasteni kaverit tuntuvat viihtyvän meillä todella hyvin. Tämä tarkoittaa jatkuvaa meteliä ja rehaamista kerrostalokolmiossani, mutta toisaalta lapset viihdyttävät itse itseään. Olen antanut hyvin vähän jos