Rouva Niskanen

 Meidän lasten kanssa on käyty erilaisissa paikoissa kuten ravintoloissa, museoissa ja näyttelyissä ihan pienestä asti. Tänä syksynä on tyssännyt, koska muutto. Katsotaan, koska päästään taas johonkin.  Kirjoitus jatkuisi oletusarvoisesti näin: koska olemme harjoitelleet pienestä asti, lapsemme osaavat käyttäytyä, nope. Tai no, kyllä he osaavat käyttäytyä, mutta mielentilasta, ravitsemusasteesta ja muusta v*ttuuntumisesta riippuen reissut ovat menneet välillä oikein pieleen. Tapaus A:lla oli varsinkin nuorempana sen verran nepsy-piirteitä, että hän ajoittain ylikuormittui julkisilla paikoilla. Ensimmäisen yhteisen ravintolareissumme hän muuten torppasi muutamien viikkojen ikäisenä. Tuli nälkä, kun päästiin raflan eteiseen. Syötön jälkeen tuli sitten mahakipukiukku. Hän tuli kylläiseksi, mutta me aikuiset emme päässeet ravintolan eteistä pidemmälle ;)  Tapaus B on muuten vain helposti tylsistyvä. Viime ravintolareissulla hän ei ollenkaan sisäistänyt (tai oli eri mieltä), e...

Joulun sää ei ole ollu t kovin "jouluinen". Toki näitä mittari plussalla -jouluja tulee väistämättä aina välillä. Olen sanonut lapsille, että varmasti saamme vielä lunta ja pakkasta tämän talven aikana. Kuka tietää, ettei jo piankin... Minusta joulupyhien ulkoilut menivät silti hyvin. Olimme joulunvietossa lapsuudenkodissani "maaseudulla". Itse talo sijaitsee kyllä taajamassa, mutta ympärillä on haja-asutusaluetta. Siellä on mukava lenkkeillä. Joulupäivänä kiersimme Naakan kanssa yli viiden kilometrin lenkin. Ihan niin pitkä siitä ei ollut tarkoitus tulla, mutta eräs alikulkutunneli oli veden valtaama siinä mitassa, ettei siitä olisi ilman kahluusaappaita päässyt. Sähköpumppu toimii kuulemma vain arkena. Naakka jaksoi hienosti , ehkä hienommin kuin minä. Kuljen noin kolmen kilometrin lenkit vaivatta, mutta kun menee sen yli, se ottaa jo hieman voimille. Tämä kertoo lähinnä siitä, että tarvitsen harjoitusta :) Tänään pääsin lenkille perheen toisen aikuisen kanssa. Ko...

Usein elämä kulkee läpi samojen rutiinien. Tämä on minulle suurimmaksi osaksi hyvä juttu. Toisinaan on kuitenkin hauskaa tehdä jotakin vähän erilaista. Kysyessäni Touhille kaveriseuraa päädyimme Naakan kanssa rumputunnille.  Kaverin vanhempi ilmoitti että ovat lähdössä soittamaan djemberumpuja. Mukaan mahtuisi, mutta tunnin alkuun on aika vähän aikaa. Touhi ei innostunut ja päätyi kyläilemään toiselle kaverille. Naakka sen sijaan yllättäen tarjoutui. Kaikenlaiset etniset soittimet ovat kiehtoneet minua aina, mutta en ole koskaan päätynyt kokeilemaan oikein mitään. Naakka taas ei ole koskaan harrastanut edes mitään musiikkiin liittyvää. Täytyy sanoa, että meitä molempia taisi vähän jännittää. Rumputunti osoittautui todella kivaksi. Soitimme piirissä ja lähdimme liikkeelle alkeista. Samaan aikaan opettaja kertoi, että laulu liittyy viljankorjuuseen hänen kotimaassaan Afrikassa. Päädyimme hieman laulamaan ja jopa tanssimaankin. Pelkäsin vähän, että ääniherkkä Naakka ei jaksa olla ti...

Sää kääntyi joulunpyhien aikana onneksi pakkasen puolelle. Pieninä lapseni viihtyvät loskassakin, mutta nykyisin suosikki on ehdottomasti pakkassää. Asumme alueella, jossa on onneksi pulkkamäkiä. Paras mäki on harmillisesti Touhille liian kaukana, siis omatoimisesti toteutettavaksi retkeksi. Lähempänä on taasen varsin hieno jäämäki. Jouluna olimme kuitenkin maaseudulla. Olin jo ennen maaseudulle menoa teroittanut lapsille, että jouluun liittyy paljon mukavaa kuten lahjat. "vastapainoksi" on ulkoiltava. Tämä on Touhille varsin helppoa, hän viihtyy hienosti ulkona. Naakka sen sijaan...hänelle se on välillä hankalaa. Itse huomaan tulevani kiukkuiseksi, ellen saa raitista ilmaa vähintään noin tuntia päivässä. Minun raittiissa ilmassa oloni on lähinnä kävelyä.  Eilen pääsin kuitenkin laskemaan pulkalla. Maaseudulla on hieno mäki. Se on todella jyrkkä, Salpausselän laitimmaisia rinteitä. Muuten lapsuuden paikkakuntani on hyvin tasaista. Mäelle päästäkseen piti pakata pulkat autoon...

 Iästäni (ei mielestäni vielä vanha, vasta noin puolet 85 ikävuodesta) huolimatta ryhtini on miltei huomaamatta huonontunut vuosien varrella. Osa yläselkäkivuistani (alaselässäkin on kumara kohta) johtuu varmaankin siitä.  Olen siis yrittänyt viime päivinä seistä paremmassa ryhdissä. Hyviä puolia: katselen maailmaa hieman ylempää. Huonoja puolia: tämäkin sattuu, toivottavasti ei niin paljon että pitää lässähtää taas.  Varsinainen liikunnan harrastaminen on ollut tällä viikolla vähän huonoa. Vasemman jalan jalkapöytä päätti kipeytyä taas. Tämäntyyppiset vaivat tuppaavat olemaan pitkäkestoisia, jos ei lepuuta tarpeeksi. No, esiinnyin viime päivät kuin mikäkin vanha ruustinna, ja kutsuin ystäviäni visiitille kotiini. Hauskaa oli ja lepoa tuli :)  Istun parhaillaan mökin kuistilla ja juon kirjoittaessani aamukahvia. On hieman vilpoisaa. Tavallaan mukavaa, viime vuodet olemme kiirehtineet mökille ainoastaan silloin, kun helle on kuumimmillaan. Siinä on hyvät puolensa ku...

Uutta näppäimistöä odotellaan edelleen, ja julkaisut pysyvät kuvattomina. Tämä häiritsee minua hieman. Ehkä kuitenkin lähinnä siitä syystä, että kun totun jonkin asian olevan tietyllä tavalla, on todella häiritsevää, jos asia pitää tehdä toisella tavalla. Viikko on ollut varsin vauhdikas. Tällekin päivälle odotellaan vieraita, tosin vasta muutaman tunnin päästä. Olemme lähteneet luistelemaan kahtena iltana. Se on vähän työn takana, kun suojasäällä on ollut pakko valita kenttä, jota jäädytetään. Se ei ole ihan lähellä. Idea oli molemmilla kerroilla kokeilla mailoja ja kiekkoja, jotka lapsille hankittiin. On kuulemma niin, että lapsi vähän "unohtaa" luistelun vaikeuden, kun keskittyy pelaamiseen. Tämä toteutui ainakin osittain. Pyllähdyksiä tuli paljon, mutta aina vain jaksettiin nousta ylös. Luulen, että myös tulevalla viikolla on mahdollisuus luistella iltaisin. Kevään voimistuessa ulkojäämahdollisuus pienenee päivä päivältä, joten nyt kannattaa luistella :)  Sekä Naakka ett...

Blogin alkuaikoina (blogimaailma oli silloin kasvussa) hankin järjestelmäkameran ja opettelin kuvaamaan sillä. Tuolloin puhelinten kamerat olivat vasta kehitysvaiheessa, joten digitaalinen järjestelmäkamera oli oikein hyvä kuvausväline. Opettelin silloin hieman valokuvausta ja kehityinkin siinä. Julkaisin blogissani paljon kuvia, usein luonnosta. Silloin myös kuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle oli oma ohjelmanumeronsa. Nyt kuvat ovat pilvipalvelussa, jossa on hyvät ja huonot puolensa. Sittemmin järkkärikamera on jäänyt hyllylle. Tykkään edelleen kuvata, mutta kuvaushommat tulee hoidettua puhelimella. Innostun välillä kuitenkin, jos esimerkiksi ulkoilman valossa on jotakin erityistä.  Vierailin viime viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Siellä on enimmäkseen peltomaisemaa. En ole vuosiin kunnolla lenkkeillyt siellä, koska lastenhoito on ollut prioriteetti. Nyt jälkeläiset pärjäävät jo isovanhempien kanssa (tai toisinpäin), joten pääsin lenkille. Peltomaisema tuntui pitkään ...

Uhmasimme erään ystäväni kanssa viikonloppuna alkutalvea ja siirryimme perjantaina mökille. Alkumatkani sujui jouhevasti junassa - on se kumma, kun junamatkailukin on muuttunut jännäksi ja hohdokkaaksi. R-juna Riihimäen ja Tampereen suuntaan on minulle todella tuttu opiskeluvuosiltani. Kappas, kun taas istuin samaisessa junassa, sillä olen jälleen opiskelija - välissä on vain viitisentoista vuotta :D Helsinki-Pasila-Tikkurila-Kerava-Järvenpää-Jokela-Hyvinkää...osaan asemat edelleen ulkoa, paitsi että r-juna on muuttanut asemiaan, ja Ainola ja Saunakallio ovat nykyään myös mukana. Joka tapauksessa, junasta astuttuani tapasimme, kävimme kaupassa ja suuntasimme kohti mökkiä. Siellä oli sentään juuri ja juuri plus-asteita! Sähköllä ja puulla (ei samassa laitteessa ;) ) tupa lämpeni niin, että nukkuman kykeni menemään pitkähihaisella ihan hyvin (alussa oli toppatakki päällä). Seuraavana aamuna (siis keskipäivällä) suuntasimme 9 kilometrin lenkille. Tavallisesti "lenkkinä" on toi...

Minulla oli jo eilen illalla kirjoitusinto , mutta väsytti niin, että piti lasten nukahdettua painella yöunille. Helatorstai on siinä mielessä mukava "keksintö", että saa keskellä viikkoa päivän, jolloin ei tarvitsekaan nousta aikaisin.  Meillä oli suunnitelmana vierailla tänään Raaseporin linnan raunioilla (Touhin toivomus), mutta se suunnitelma katkesi, kun Naakka alkoi tunti sitten oksentaa. Emme siis vietä kesäistä retkipäivää vaan oksennustautipäivän. Tähän ei voi sanoa myöskään, että hyvä kun ei olla oltu pitkään aikaan kipeinä...tässä oli neljä päivää väliä niin, ettei kukaan ollut kipeänä ja sitä ennen kaksi viikkoa flunssapotilaita kotosalla. Oksennustauti on tosin tämän kouluvuoden aikana ensimmäinen perheessämme, että sinänsä on mennyt hyvin. Meillä on ollut tällä viikolla mukavia hellepäiviä, tosin myös työtä ja koulunkäyntiä. On ollut hauskaa nähdä, kun luonto herää. Puutarhapalstallekin alkoi sopivasti tulla kasteluvesi, ja tänään pitääkin suunnata jossakin väl...

Maanantaina asunnon seinät tuntuivat olevan liian lähellä, joten päätimme lähteä pienelle autoretkelle. Retkipäivät silloin tällöin eli automatka johonkin ja tutustuminen uusiin maisemiin siellä ovat kuuluneet suosikkiaktiviteetteihimme aina. Koska puutarhahommat eivät näytä alkavan lähitulevaisuudessa (meillä on Helsingissä lumikerros), on geokätköily alkanut taas pitkästä aikaa houkuttaa. Lapset ovat jo siinä iässä ettei ketään tarvitse kantaa tai työntää rattaissa, joten pusikoissa rymyäminen voidaan suorittaa koko perheen kesken. Tsekkailin viikonloppuna kätköilykarttaa ja totesin, että olen vuosien varrella löytänyt lähes kaikki kätköt lähihoodeiltamme. Osa on eri syistä niin vaikeita, ettei minun kannata niitä edes yrittää. Geokätköily on siinä mielessä mukava harrastus, että kätköjä on niin paljon, että ei ole pakko mennä kaikkein suosituimpiin turistikohteisiin. Me lähdimme ajamaan itään päin, Emäsaloon Porvoon edustalle. Paikka ei näyttäisi olevan luontoretkeilijö...

Luontokohteet ovat olleet Niskasten harrastus oikeastaan aina. Ei sillä, että olisimme oikeastaan mitään erityisiä retkeilijöitä, saati sitten vaeltajia. En ole itse juuri koskaan viettänyt yötä teltassa metsässä "Juuri koskaan" tarkoittaa kohdallani muutamaa partioleiriä ala-asteella (kesäaikaan) ja muutamaa seurakunnan leiriä teininä (talvella). Kaikissa majoituksena on muuten toiminut puolijoukkueteltta. Lapsuuden perheelläni oli tapana mökkeily, mutta ei mikään varsinainen luontokohteissa vierailu. Esimerkiksi luonnon- ja kansallispuistoissa olen vieraillut oikeastaan vasta aikuisena. Koska aikuisena saa suunnitella vapaa-aikaansa vapaammin kuin lapsena, olen panostanut luontomatkailuun (tai pikemminkin retkeilyyn) nyt aikuisena. Luontokohteisiin on lähdetty silloin tällöin, koko ajan emme ole suhanneet edestakaisin. Edellinen varsinainen luontoretkemme oli Nuuksio viime marraskuussa. Sillä reissulla kiersimme muistaakseni toiseksi lyhimmän kierroksen. Matkan ai...

Kesä puutarhapalstalla on ollut ihan mahtava! Nyt heinäkuussa olen saanut kasteluapua, kun olen ollut poissa. Muuten palsta on pysynyt kuosissa (enemmän tai vähemmän) omin voimin. Satoa: Mansikoita kypsyy enää pari silloin tällöin - kaikkiaan kausi taitaa venyä noin kuukauden mittaiseksi. Kasvilaatikon pienuuteen nähden mansikoita tuli yllättävän paljon, ja ne maistuivat hyviltä. En pakastanut yhtään mansikkaa puutarhapalstalta - kaikki on syöty tuoreena. Punaherukat olen poiminut melkein kokonaan - pensaassa on jäljellä enää muutama oksa. Suunnitelmissa on käyttää marjat syksyn/talven aikana vispipuuroon, smoothieen ja piirakoihin. Perunoita tulee vielä reilu satsi yhteen tai kahteen kattilalliseen. Perunan viljely oli yllättävän helppoa, ja niitä oli hauska kaivella viljelylaatikosta. Kaupasta en ostanut uusia perunoita tänä vuonna kertaakaan. Kesäkurpitsoita on kypsynyt tähän mennessä kaksi - numerot 3 ja 4 ovat kasvamassa. Luulen, että kulta-aika alkaa olla käsillä. Ku...

Synttärit vietettiin viime sunnuntaina   onnistuneesti, nyt meillä on oikein juhlittu 6-vuotias. Valmistelut sujuivat kerrankin tosi chillisti, kun Touhi oli isällää lauantaista sunnuntaihin. Kyllä me Naakan kanssa saimme aikaa kulumaan, niin paljon järkättiin, koristeltiin ja katettiin pöytää. Minulla oli valmis kakkupohja, jonka kostutin maidolla ja täysin persikka-banaanisoseella (siis vauvansosetta ja banaaneita muussattuna. Kakusta tuli hyvin perinteinen, ei siis sellainen sokerimassakuorrutteinen. Oli meillä aikamoinen hulina - lapsia taisi olla 14 ja aikuisia noin kymmenen. Vetonauloiksi muodostui aarteenetsintä (pieniä suklaapatukoita piilotettuna olkkariin) sekä höyrytetyt nakit, joita tarjoiltiin juhlinnan keskivaiheessa. Kumpaakaan ei kyllä etukäteen suunniteltu vetonauloiksi. Vaikka olin etukäteen väsynyt, oli olo juhlia järkätessä ja juhlien aikana hyvä. Olo oli myös kiitollinen - ihanaa että tyttärelläni on niin paljon ystäviä ja melkein kaikki pääsivät pai...

Totesin eilen , että juoksuharrastukseni jää määrittelemättömälle tauolle - kunnes olosuhteet sallivat! Urheilukenttä jäädytettiin luistinradaksi jo aiemmin, nyt lenkkipolku on jätetty hiekottamatta hiihtäjiä ajatellen. En oikein löydä mieleistäni juoksureittiä hiekottamattomilta alueilta (siis loogista ja sopivan mittaista), joten rva tekee nyt reippaita kävelylenkkejä juoksun sijaan. Kerkesin juosta parisen kuukautta, kunnes talvi yllätti ;) Pohdin jopa lähikuntosalia ja juoksumattoa, mutta koska pääsyni salille on niin satunnaista, en viitsi nyt ottaa salikorttia jo ihan säästösyistä. Olisi se ehkä ihan kivaa joskus myöhemmin, mutta ulkona on kiva olla. Olen kodin sisustushommissa äärettömän hidas. Toisaalta se hitaus palvelee ekologista ajatteluani - en vaihda sisustusta usein huvin vuoksi. Minulla on kyllä joitain visioita monenkin asuntoni kohdan suhteen, mutta tie suunnitelmasta toteutukseen on monivuotinen. Eilen ostin kuitenkin oikein Vallilan maton! Kotiini ilmestyi ...