Rouva Niskanen

Olen maanantaina alkaneen flunssani kanssa uskaltautunut kauppaan tällä viikolla kodin seinien ulkopuolelle kaksi kertaa, torstaina ja tänään. Tilanne taudin kanssa on jo melko hyvä, alkuviikosta lasten isä hoiti ostokset ennen kuin flunssautui itse. Kotiopiskeluni vuoksi en ole käyttänyt julkista liikennettä vähään aikaan, joten vaikka olen hankkinut maskeja, en ole tätä aiemmin niitä käyttänyt. Nyt flunssaoireideni aikana olen kuitenkin lisännyt maskin varusteisiini. Millaista maskin kanssa on? No, tunnelmani ovat ristiriitaiset. Silmälasit ovat koko ajan huurussa ja hengitys kulkee viiveellä :D Toisaalta, jos hyviä puolia etsii, en ole pettynyt, mikäli suuri osa naamaani ei näy - se luo varsin spesiaalin tuntuista yksityisyyttä. Naakka oli kotona kokonaisen kouluviikon flunssaoireidensa kanssa. Voi varmaankin arvata, että hän hyppi seinille jo viimeistään keskiviikkona. Omakin kestävyyteni oli koetuksella opiskeluihini liittyvän projektityön ja puheliaan 7-vuotiaan kanssa. Uusi no

Akvaarioharrastukseni on kulkenut hiljalleen mukana pitkin matkaa, ja tankki näytää nyt aika hyvältä, vaikka itse sanonkin. Platyjen kanta on vahvistunut, ja meille syntyy hauskannäköisiä ja varsin terveitä poikasia. Miljoonakalojen kanssa ei ole ollut ihan yhtä hyvä tuuri - akvaariokaupasta ostetut kalat eivät yleensä elä kovin pitkään, mutta jos meille syntyy poikasia, niiden elinikä on pitkä. Hyvä esimerkki on edellinen urokseni jonka hankin - se eli muutaman kuukauden. Toisaalta tämä uros kerkesi puuhastella kahden naaraan kanssa, ja meillä on nyt viisi hyvin kehittyvää poikasta. Ehkäpä hankin vielä uuden uroksen, niin saamme pitkällä aikavälillä parempivointisia yksilöitä akvaarioon. Sekä platy että miljoonakala kuuluvat synnyttävien hammaskarppien heimoon - ne siis synnyttävät eläviä poikasia, eli "kutu" tapahtuu kalan sisällä ja ulos tulee valmis poikanen. Pienet poikaset piilottelevat jonkin aikaa, sillä ne ovat mukavia suupaloja isommille kaloille. Akvaarion tilann

Kuluneen viikon aikana olemme seuranneet mediasta jos minkälaisia ohjeistuksia flunssaisille lapsille (lentokonematkustajat taas näyttävät suhahtelevan edestakaisin miten sattuvat). Viimeisen hetken ohjeita en taida tässä toistaa, kun toistan ne kuitenkin väärin. Joka tapauksessa - Touhi aloitti meidän syysflunssakauden perjantaina olemalla tukkoinen ja räkäinen. Sunnuntaina iltapäivällä Naakka alkoi valitella kurjaa oloa ja jäi maanantaina kotiin koulusta. Minä sairastuin maanantaina. Nyt keskiviikkona tilanteemme on seuraava: Naakka on edelleen tukkoinen ja ääni uhkaa mennä, ei kuumetta koko aikana. Touhin oireet ovat poissa, hän on jo päiväkodissa - ei kuumetta hänelläkään koko aikana. Minä olen myös kuumeeton , mutta flunssainen ja ääni on käheä kuten Naakallakin, olen Naakan kanssa kotosalla enkä mene esimerkiksi kauppaan ennen kuin oireeni helpottavat. Koronatestissä emme ole käyneet, kun oireemme eivät tunnu sopivan koronaan ja testijonot ovat edelleen toivottoman pitkät. Naaka

Tämä koronavuosi on outo, en osaa sanoa muuta eilisen jälkeen. Meillä valmisteltiin lapsille yhteisiä, pieniä pihasynttäreitä suurella innolla. Naakka oli ideoinut koko jutun (tässä apuna n. 20 vuotta vanha lasten synttärikirja).  Kaikki sujui hyvin (minä stressasin, koska en välitä synttärien järkkäämisestä), kunnes hain Touhin päiväkodista. Nenä täysin tukossa, hiljainen poika ja tuskainen olo...ja ei kun peruuttamaan synttäreitä. Kokosin itseni ja menin hakemaan Naakkaa iltapäiväkerhosta. Naakka romahti henkisesti kasaan, kun kuuli synttärien peruuntumisesta. Onneksi ystävä oli paikalla lohduttamassa. Ystävän äiti ehdotti, että tytöt näkisivät kaikesta huolimatta toisensa. Hetken pohdittuamme soitin Naakan toisellekin kaverille, josko hänkin tulisi. Päädyimme perumaan juhlat Touhin vieraiden osalta - heille pyrimme järkkäämään jotakin myöhemmin. Touhi vietti juhla-ajan isänsä kanssa kotona ja minä toimin juhlaemäntänä talomme kerhohuoneella, pääasiassa lapset kirmasivat pihalla, m

Naakka juttelee paljon asioita. Hän on ohittanut sen vaiheen, jolloin hänen hullunkurisia sanontojansa kerrottiin ympäriinsä. Nyt hänen juttunsa ovat hauskoja ja teräviä (siis ne hyväntuuliset). - Äiti, olemme outo perhe, kun meillä on liikkuvia keppejä lemmikkeinä! Niin, olemme nyt eläneet yhteiseloa sauvasirkkojen kanssa toukokuusta lähtien. Oikeastaan sauvasirkat ovat meidän "Se on korona" - lemmikkejä, eli lopullinen hankintapäätös syntyi, kun olimme lusineet parisen kuukautta kotioloissa ja ulkoilleet vain metsässä. Sauvasirkat ovat oleilleet 30 x 30 senttimetrin kokoisessa kotiterraariossaan. Ne ovat vierailleet myös monen ei-ötökkäkammoisen kämmenellä...ja karanneetkin kerran.  Se tapahtui heinäkuussa mökillä. Lähtöpäivänämme, puolen päivän aikaan Naakan ja Touhin isä sanoi minulle puoliääneen, että terran luukku on auki eikä sauvasirkkoja näy missään. Olin epähuomiossa sauvasirkkoja ruokkiessani jättänyt edellisenä iltana luukun auki. No, vietin varsin kuumottavan t

Niinhän siinä kävi , että rva pidätteli kyynelten virtaa, kun olimme koko perhe saattamassa Naakkaa kouluun. Naakka itse oli kesän jännityksen jälkeen varsin cool, ja katosi koulun pihalla kavereidensa luokse.  Naakka aloittaa kielivalintansa takia ihan pienellä luokalla, mutta on tietyissä oppiaineissa yhdessä ison luokan kanssa. Tätä kaikkea kuitenkin vielä tunnustellaan, noin viikon päästä alkaa varsinainen koulunkäynti.  Naakka siirtyy koulutuntien jälkeen iltapäiväkerhoon, josta haen hänet iltapäivällä. Nyt menin molempina päivinä hakemaan kolmelta, mutta ensi viikolla hän tulee jo olemaan iltapäiväkerhossa pidempään. Itsekseen Naakka ei vielä toistaiseksi kulje mihinkään. Jos vahvuuteni äitinä ei ollutkaan esimerkiksi vauva-ajan varhaisissa kuukausissa, tuntuu, että tykkään kovasti olla koululaisen äiti. Ehkä se johtuu siitäkin, että pienenä koululaisena tykkäsin itse todella paljon käydä koulua...tai sitten jostakin muusta. Nyt huomaan, että Naakka on todella valmis aloittamaan

 Selkäni takapakki , josta viime postauksessani kerroin, on nyt onneksi hidastunut tai jopa pysähtynyt :) Olen tehnyt joogaliikkeitä sitkeästi päivittäin, ja vaikka tilanne ei ole huippuhyvä, voin muutaman "vapaapäivän" jälkeen taas ottaa vastaan ensi viikon opiskelu-urakan. On näemmä hyvin tärkeää, että kroppani saa viikossa myös vapaata päätetyöskentelystä (tämä ei ehkä ole kovin mullistava havainto, mutta usein asiat on helpompi tietää yleisesti kuin tiedostaa omalla kohdallaan). Olen ollut valtavan kiitollinen, kun jokainen päivä on edellisestä riippumatta uusi alku ja yritys. Vaikka asiat eivät menisi ihan nappiin, voi seuraavana päivänä tehdä jotakin toisin. Joskus täytyy ottaa kokonaan rennosti, mikä on ehkä kaikkein vaikeinta - siis mielen rentouttaminen. Lapset ovat tällä viikolla viettäneet aikaa päiväkodissa ja eskarissa. Naakan koulu alkaakin ensi viikolla, ei kuitenkaan heti maanantaista. Sitten on edessä ne lyhyet koulutunnit ja vähän pidempään iltapäivätoimint

Taas tuli takapakkia selän ja niskan kanssa...se oli kyllä odotettua, olenhan jo opiskellut tämän viikon. Viikkoon kuuluu kaksi luentoa (jälkimmäinen tänään) ja paljon lukemista. Olen tehnyt samat joogaliikkeet kuin aiemminkin sekä kävellyt paljon...ei auta. Kun kropan kanssa menee hyvin, unohdan yleensä ongelmat. Se, kun menee hyvin, on yleensä pisimmillään kolmen viikon jakso, kuten nyt oli. Kun paikallaan oloa, erityisesti istumista tulee enemmän, ongelmat alkavat taas. Tämä on henkisesti raskasta ja raivostuttavaa - minulla oli eilen illalla jopa huimausoireita, kun niska ja kaula pamahtivat lukkoon. Täytyy ponnistella, jotta pystyisin henkisesti keskittymään muihin asioihin kuin kipuun.  Opiskelu on ollut taas ihan mukavaa. Meneillään oleva kurssi on projektikurssi ja jälleen intensiivikurssi, mutta nyt kun en ole töissä, aikaa opiskelulle on enemmän. Aloin pohtia, onko vanhanaikaisia luentokursseja enää olemassakaan? Muistikuvani kertovat, että olin aiemmin opiskellessani valtav

Yritän osassa tulevia kirjoituksiani sukeltaa lapsuuteeni. Tavoitteeni on kirjoittamalla hahmottaa maailmaa, jossa elin oman lapsuuteni, jotta ymmärtäisin, miksi suhtaudun joihinkin lapsieni tekemisiin, kuten suhtaudun...ja muisteluhan on muutenkin varsin mukavaa :)  Puhelin oli lapsuudessani lankapuhelin - sitä lankaa oli hauska näpräillä puhuessa. Kun olin Naakan iässä, soitin puhelimella kavereille "Voiks sä olla mun kaa" - puheluita. Sitten tapaaminen joko sovittiin tai ei sovittu.  Lapsilla oli aikaa - oli toki harrastuksia, mutta pääosa harrastuksista oli omalla ja toisten pihoilla (ulkoleikit, pallopelit ja luonnossa seikkaileminen). En kuitenkaan muista, että kenenkään tekeminen olisi sidottu mihinkään tavoitteelliseen harrastamiseen.  Pihalla keksittiin yleensä joku leikki. Jos oli rahaa, saatettiin käydä ostamassa irtokarkkeja kioskilta. Niitä myytiin esim. 10 tai 20 pennin kappalehintaan. Pienempiä karkkeja sai markalla kymmenen, ja yleisin kertaostos oli karkkeja