Rouva Niskanen

 Menee taas ihan sairauspäivitykseksi, mutta minulla alkoi hengenahdistus alkuviikosta, ja olen nyt loppuviikon sairauslomalla astman pahenemisvaiheen takia. Jännitin taas työterveyteen menoa, mutta sain oikein hyvää kohtelua. Lääkäri oli varmaan puolta nuorempi kuin minä, mutta tähän saa kyllä nyt tottua :D Hän tiukkasi ensin avaavan lääkkeen määrää ja meinasin närkästyä, kun en siinä tilanteessa muistanut tarkkaan. Sitä on kuitenkin tullut käytettyä paljon. Hän määräsi keuhkokuvaan ja verikokeisiin. Lisäksi kortisonitablettiannos nostettiin kolmeksi päiväksi (vielä huominen jäljellä) kaksinkertaiseksi, josta saa alkaa vähentää lauantaina. Toive on, että homma helpottuisi tällä kuurilla. Jos ei, varataan aika keuhkospesialistille. Tässäpä toiminnalliset ohjeet . Oikeasti olin pari päivää sitten aika rikki, kun hengenahdistus paheni. Vaikka kuinka yritän ajatella rauhallisesti, tulee välillä tunne, että tukehdun. Kun lääkärikäynnin jälkeen tulin kotiin, olin henkisesti aivan loppu...

Viikko on ollut aikamoinen. Astmaoireeni pahenivat viikko sitten, ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä minulle tuli hengenahdistusta. Kun nousin aamulla ylös, se helpotti. Lähdin kävelemään töihin, ja palleaan alkoi sattua. Oli pakko kääntyä takaisin. Työterveyteen siirtyminen oli aika tuskaista, kun happi ei meinannut kulkea. Pääsin kuitenkin perille. Lääkäri ei varsinaisesti osannut auttaa, mutta määräsi verikokeisiin, ekg:hen ja keuhkokuvaan. Minä menin kotiin sairastamaan. Olo pysyi aika surkeana, oli raskas hengittää, vaikka lääkitsin itseäni astmalääkkeillä. 20.30 lääkäri soitti. Minulla oli kuulemma sellainen arvo koholla, että pitäisi heti lähteä päivystykseen katsomaan, ettei kyseessä ole sittenkin keuhkoveritulppa. Tuo on asia, jonka ihminen haluaa viimeiseksi kuulla siihen aikaan illasta. Ei siinä muukaan auttanut. Saavuime päivystykseen, joka oli täynnä erilaisista hengitystieinfektioista kärsiviä potilaita. Ajattelin itse niissä oireissani, että jes, olen ainakin sa...

Minulla ei ole ihan vuoden äiti -fiilis myöntäessämme, ettemme ole saaneet Touhin synttäreitä edelleenkään pidettyä. Touhi täytti 7 vuotta loppukesästä. Lähipäivinä saatamme saada homman haltuun. Touhilla oli "sukulaissynttärit" kyllä, eikä hän ole asiasta niinkään häiriintynyt. Naakka sen sijaan on. Sain aika palopuheen velvollisuuksieni laiminlyömisestä ja lopulta Naakka teki itse varauksen erääseen paikkaan, yhdelle hengelle :D Sitäpä ei nyt sitten ollutkaan niin helppo perua, joten esikoiseni onnistui täydellisesti. Ei muuta kuin viestiä Touhin kavereille, osa on jo ilmoittanut pääsevänsä. On kuitenkin hyvä saada asia alta pois ja onhan se mukavaa että Touhilla on ystäviä, joita kutsua. Ehkäpä en onnistu tyrimään tämän asian kanssa enää kovin pahasti. Kiitos Naakka! Fiilikseni ei ole ollut muutenkaan kovin upea. Kävin viimein lääkärillä keuhkovaivojeni takia, ja minulla todettiin keuhkoputkentulehdus ja astman pahenemisvaihe. Lääkäri oli napakka ja asiallinen. Minä olin...

Näppiksen odottelu jatkuu. Asiat ovat soljuneet ihan hyvään tahtiin, vaikka talven ote ei ole vielä irronnut. Aurinkoa olemme kuitenki saaneet, ja ilokseni kevään kasvu on joidenkin huonekasvien osalta alkanut. Kohta saa lannoittaa. Olen viime päivinä pohtinut kroonisia sairauksia. Käytännössä minulla ei ole edes kovin pahoja - tällä hetkellä. Iloitsen, kun astma on viimein saatu hoitotasapainoon. Siinä kului useita vuosia. Eri lääkkeitä kokeiltiin huonolla menestyksellä.  Sitten löytyi ilokseni Innovair-lääke, jossa on avaava ja hoitava lääke samassa. Sitäkin menee isolla annoksella aamuin ja illoin. lisäksi minulla on Pulmicort, joka on tablettimuotoinen ja se menee kerran kerran päivässä. Suurin parannus elämässäni on, etten yski koko ajan. Ainoastaan kylmimmät pakkasjaksot ovat hankalia. Kesällä pääsen kokeilemaan, ovatko henkitysvaikeudet helteillä yhtä pahoja kuin ennen. Pystyn myös nykyään juoksemaan hippaa lasten kanssa. Eilen menimme hieman herkuttelemaan lähikulmien ita...