Rouva Niskanen

Minulla on haave , että pääsisimme kesälomamatkalle pohjoiseen. Suunta ei ole "vetänyt" minua nuorempana, luultavasti siksi, että mielsin pohjoisen vain lasketteluturistien ilmansuunnaksi. Myöhemmin hokasin, että siellä voi tehdä muutakin. Lasten kanssa on tehty nyt pohjoiseen yhteensä kolme asuntoautoreissua. Neljäs suuntaisi mahdollisesti Ruotsin ja Norjan puolelle. Näkisimme tuntureita ja vuoriakin, mikäli siis teemme pidemmän kuin viikon matkan. Varsinkin Norjan puolella maiseman avaruus ja ilmavuus ovat upeaa ja samalla rauhoittavaa katseltavaa. Lapsille pohjoisen-reissu olisi mieluinen myös, vaikka Touhi haikaileekin uudesta matkasta Legolandiin ;)  Olen jo myös aivan minimaalisesti alkamut pohtia puutarha-asioita. Edessä on paljon haasteita ja haluan siirtää pakollisten "peuraesteiden" pohdintaa myöhemmäksi. Haluaisin puutarhaani ainakin parsaa. Se ei kyllä tuota ensimmäisenä vuonna mitään. Luulen että peurojen ja kauriiden vuoksi keittiöpuutarha kapenee ent

Roomalaiset rauniot -ne toimivat aina. Antiikin, eli länsimaisen kulttuurin lähtökohdan opetusta on Helsingin yliopistossa kavennettu. Niin paljon, että kunnon opetusta saadakseen pitäisi suunnata Ruotsiin. Tämä ei ole yllätys. Aloitin aikanaan yliopisto-opintoni tietyllä tavalla yltäkylläisellä ajalla. Opinnoissa ei ollut minkäänlaista työelämäsuuntautuneisuuttta, mutta toisaalta opiskelijalla oli paljon nykyistä enemmän vapautta opiskella erilaisia kursseja eri aloilta. Minäkin opiskelin esimerkiksi hieman kulttuuriantropologiaa ja toisaalta udmurttia...ehkä nämä eivät olleet tulevan työelämäni kannalta ehdottoman tärkeitä. Mahdollisuus kuitenkin annettiin, ja opin aina taustoittamaan hieman lisää länsimaista ajatteluamme. Sittemmin tulin äidiksi. Naakka pohtii tällä hetkellä paljon Anne Frankin elämää. Touhi pohtii sotia. Hänelle on selvää, että on ollut ensimmäinen maailmansota ja sen jälkeen toinen, vaikka ensimmäisestä olisi jo pitänyt oppia. Haluan, että lapseni pysyvät "

Tällä viikolla Touhi on kokenut suuren edistysaskeleen: hän keksi, että lukeminen on hienoa! Alkuviikosta hän syventyi Aku Ankkoihin. Hän myös sanoi että äitin pitää tuoda Neropatin päiväkirjoja kirjastosta. Minäpä kipitin menemään, seuranani Naakka. Naakka puolestaan on varannut Nälkäpeli-trilogian jatko-osan. Kolme ensimmäistä osaa, noin 1000 sivua on nyt luettu Täytyy sanoa, että lasteni lukuharrastus on erittäin hyvällä mallilla. Kun Touhi sai kaksi kirjastosta lainattua Neropatin päiväkirjaa, hän syventyi heti toiseen. Vuorokauden ajan olemme saaneet kuulla, millä sivulla hän milloinkin on :D Nyt on muuten jo yli 200 sivua luettu, ups! Minä olen ottanut keuhkoputkentulehdukseni kanssa mahdollisimman rauhallisesti tällä viikolla. On muuten aikamoinen muutos (eikä niinkään hyväntuntuinen), etten ole lenkkeillyt tai tehnyt juuri muutakaan.  Pidemmän päälle paikallaan olo ei ole hyvä - keuhkoja täytyy myös käyttää. Kuitenkin, joudun taas pohtimaan kortisonitablettikuuria, jottei ast

Välillä minua harmittaa oman lapsen puolesta. En kuitenkaan halua olla se hankala vanhempi, joka ei hyväksy mitään, mitä lapsen opettajat tekevät tai jättävät tekemättä. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa Wilma-viestin, siis ystävällisen. Naakan eräs nepsy-piirre on ääniherkkyys. Hän ei siedä yhtäkkisiä kovia ääniä. Pienten lasten itku julkisilla paikoilla on välillä hankala, samoin erilaiset työkoneiden äänet. Luulisin, että hän tuntee ne moninkertaisesti kovempina kuin useimmat. Perjantaina englanninkokeen aikana oli porattu seinän takana. Naakka tuli kotiin ärsyyntyneenä ja onnettomana. Hän sanoi, että ei juuri yhään pystynyt keskittymään kokeeseen. Kysyin, että eikö siellä ole kuulosuojaimia (jokaisessa nykykoulussa tuntuu olevan monesta eri syystä). Naakka vastasi, että kyllä heillä on. Nopeimmat veivät ne.  Joo-o, luokassa on varmaankin muitakin samasta ongelmasta kärsiviä. Naakan piirteet ovat kuirenkin ryhmän aikuisten tiedossa. Ei pitäisi olla niin, että koulun normihälystä

Kun Naakka sai muutama vuosi sitten erityisen tuen päätöksen nepsypiirteiden aiheuttaman kuormituksen takia, hänen papereissaan luki: integroitu kokonaan yleisopetukseen. Olin siitä hivenen närkästynyt - luokkakaverit ovat yleisopetuksessa, mutta Naakka on, öö, integroitu sinne :D Selvisin tästä älyttömästä virkakielen kukkasesta samalla tavalla kuin Naakan syntymän jälkeisestä isyyden tunnustamisesta, jossa minun piti vakuuttaa Naakan isälle + miesoletetulle sosiaalityöntekijälle, etten ole harrastanut seksiä erään vuoden 2012 kuukauden aikana toisen miehen kanssa (naisista ei kysytty) - onneksi käytäntö muutettiin ennen kuin asia tuli ajankohtaiseksi Touhin aikana... No, integraatio yleisopetukseen on onnistunut varsin hyvin Naakan kohdalla, joten se siitä ;)  Keksin myöhemmin soveltaa integraatio-termiä itseeni . Minulla on pakko-oireinen häiriö, joka aiheuttaa minulle ajoittain varsin isoja ongelmia pakkoajatusten muodossa. Onnekseni (kai) minut on nyt kuitenkin integroitu kokonaan

Olen ehkä lähipiirissäni profiloitunut tyyppinä , joka haalii itselleen tasaisin väliajoin milloin mitäkin pieneläimiä hoidettavaksi ;) Tällä hetkellä lähipiirissäni taas ei ole juurikaan vastaavanlaisia ihmisiä. Eipä tuo haittaa, vaikka toki olisi joskus hauskaa vaihtaa kokemuksia.  Eilinen gerbiilien vapaanapito oli suurin piirtein katastrofi. Meillä keittiö on ainoa paikka, jossa heitä voi juoksuttaa. Tilkitsin mielestäni raot ja sen sellaiset oikein hyvin. En kuitenkaan niin hyvin etteikö yksi pirulainen olisi onnistunut puremaan jouluvalojen johtoa poikki. Voihan viddu. Kun tuli aika ottaa juoksijat kiinni, yksi murtautui esteen läpi sokkeliin. On se siinä ennenkin onnistunut, mutta nyt se ei suostunut tulemaan sieltä ulos. Ei kahteen tuntiin. Pelkäsin jo, että joudun valvomaan yön odottaen. Ajattelin myös että se se on satuttanut itsensä. Onneksi ei kumpaakaan. Täytyy keksiä parempi este.  Kävin tosiaan eilen bussilla eläinkaupassa . Meillä ei ole niitä enää eläinkauppaa lähellä.

Syötkö lounaan? Minä syön . Olen oikeastaan ollut lapsesta saakka tarkka ruokarytmini kanssa. Jotta päivä sujuisi hyvin, minulla täytyy olla kaksi lämmintä ateriaa joka päivä. Toki joskus voi tulla poikkeus.  Minulla sellainen poikkeus on keskiviikko. Lähden keskiviikkoisin psykoterapiaan sen verran aikaisin töiden jälkeen, että syön esimerkiksi pussipuuron. Terapian jälkeen taas en yleensä jaksa syödä lämmintä ruokaa ennen iltapalaa.  Muutoin syön töissä lämpimän lounaan (olisi edullisempaa tuoda omat eväät, mutta koska huolehdin talouteni ruuansaannista, minusta on ihanaa astua "valmiiseen pöytään".) Kotona on vuorossa päivällinen noin klo 17. Se onkin sitten minun osaltani oikein kaukana valmiista pöydästä. Lapsilla on aina klo 17 mennessä kamala nälkä. Meillä on aika usein keittoa (jauheliha-, nakki,- tai kalakeittoa). Teen ison kattilallisen ja siitä saa 2 - 3 päivällistä. Keitot maistuvat yleensä kaikille. Naakka ei kyllä ihan kamalasti tykkää jauhelihasta. Kun ns. its

Taidan kärsiä siitä , kuten aika moni muukin. Minulla oireet ovat kausittaisia, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oireita on ollut liikaa. Täytyy jo kiinnittää huomiota ruokavalioon. Siksipä meillä (ainakin minulla) on valittavana kahta ruokalajia, nakkikeittoa ja kasvissosekeittoa. Jos saisin vatsani viimein rauhoittumaan, olisin kyllä hyvin onnellinen. Nyt on taas pakko välttää ainakin sipulia ja palkokasveja. Jauheliha ei ole hyväksi myöskään. Tuoreet kasviksetkin ovat vähän huonoja. Tästä voinee päätellä, että ongelma ei ole seka- ja kasvisruokavalion välinen, siis omalla kohdallani. Hyvinä kausina ei tarvitse olla niin varovainen, onneksi. Pahin aiheuttaja on kuitenkin stressi. Olisi kyllä mielenkiintoista saada ihan konkreettisia neuvoja, joilla ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä,  sosiaalista tietotyötä tekevä ruuhkavuosiäiti onnistuisi elämään stressittömästi :D  Eipä sitä stressiä voi kokonaan välttää, mutta toki stressitekijöitä voi karsia pois. Joissakin kohtaa täytyy vähän

Ensimmäinen työviikko (onneksi ei täysi) on sujunut totutellessa. Alkuvuoden käynnistys vaatii sumplimista, mutta on ollut ihan mukavaa. Ainoa miinus on ollut, ettei työpaikalta tunnu saavan kahvia sitten millään. Nyt olen ollut etäpäivällä, mutta kuulemma asia on jo korjaantunut tai korjaantumassa. Minä olen lipittänyt kahvia tyytyväisenä kotona töiden lomassa, ja saanut yllätyksekseni myös jotakin aikaiseksi.  Jaksoin myös käydä salilla ennen töihin lähtöä. Sanotaanko, että haastavin oli menomatka -18 asteessa ja vastatuulessa. Kun pääsin paikan päälle, homma hoitui ihan hyvin. Minulla olisi toive, että saisin tänä vuonna olkapäävaivani hivenen parempaan kuntoon. Pidetään peukkuja! Kuusi oli pakko viedä pois jo viikonloppuna, se varisi ihan mahdottomasti. Yleensä meillä ollaan pidetty loppiaiseen, mutta tämän kanssa oli pakko toimia näin. Koristeiden kerääminen pois sujui luontevasti samalla.  Jätin kuitenkin jouluvalot ikkunoihin, kun on vielä niin pimeä vuodenaika.  Ehkä eniten he