Rouva Niskanen

 Välillä pitää kirjoittaa asioista , jotka ovat oikein positiivisia. Me emme ole olleet kipeinä ollenkaan tänä syksynä! Tämä on aivan huipputulos meille - vielä viime syksynä/talvella merkitsin muistiin Touhin 10 erillistä hengitystieinfektiota puolen vuoden sisään. Muilla oli alle puolet tuosta, mutta käytännössä emme olleet kaikki yhtä aikaa terveinä yhtään kahden viikon pätkää. Se muuttaa jo elämää ja tekee lähitulevaisuuden ennakoimisesta vaikeaa. Toisaalta siihen tottui, koska koko lapsiperhe-elämä oli samanlaista. Emme esimerkiksi ole istuneet lastensairaalan päivystyksessä tänä syksynä kertaakaan, mikä on aivan ihmeellinen asia. Tähän täytyy nyt yrittää tottua ;) Toki meille varmasti tulee vielä infektioita, mutta voimauttavaa on, ettei kierteenä kuten aiemmin. Touhille kuuluu hyvää muutenkin : ensimmäinen hammas lähti tänään irti! Rohkaisin Touhia nyppäämään sen itse irti, ja hän teki työtä käskettyä. Hammas on nyt vesilasissa, hammaskeiju joutuu meillä yötöihin parin vuode...

Kun on kipeänä , on syytä levätä. Jonkin aikaa konsepti tuntuu mukavalta: voi jättäytyä pois arjen oravanpyörästä ja katsoa vaikkapa lempisarjoja tai lukea kirjoja ajan kanssa.  Omalla kohdallani alan kaivata toimintaa jo vuorokauden jälkeen. Olen kuitenkin tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni, että liikkuminen provosoi astmaattista yskääni, ja se taas on seuralaisena kuukausia, mikäli äityy kovin pahaksi. Pahinta on kuitenkin, kun ei pääse poistumaan kotoa. Pääsin eilen pienelle kävelylle Naakan kanssa, mikä tuntui juhlalliselta. 8-vuotiaanikin totesi, että kun on koko viikon sisällä, alkaa ahdistaa. Hänkin oli iloinen päästessään kävelylle, vaikka meitä molempia yskittikin. Tämä "sessio" on nyt kestänyt pari viikkoa. Ensiksi sairastumisen aloitti Touhi, yskällä, nuhalla ja kuumeella. Sitten joukkoon liittyi Naakka ja viimeisimpänä rva. Touhin tauti uusi, ja hän sai molemminpuoleisen korvatulehduksen (viikolla 2 oli taas 39 astetta kuumetta). Teen yleensä viihdykkeekseni (no, täyty...

Tällä viikolla toimin näemmä kotihoidon työntekijänä - Touhi palasi eilen keskellä päivää päiväkodista flunssaisena. Alamme jo oppia rutiinin: suoraan koronatestiin läheiselle näytteenottoasemalle (viereisessä rakennuksessa annetaan näemmä koronarokotuksia) ja vasta sieltä kotiin. Kukaan muu ei ainakaan vielä ole flunssainen, joten etenemme flunssan osalta yhden lapsen politiikalla. Tällainen pikkuflunssa ei suoraan sanottuna tunnu oikein miltään, mikäli sitä vertaa Touhin aiempaan sairaushistoriaan. Korvatulehdukset näyttävät nyt onneksi jääneen taakse - Touhi kerkesi sairastamaan kolmisenkymmentä (20 ensimmäistä kahden ensimmäisen vuotensa aikana) korvatulehdusta, joten olimme iltapäivystyksen vakioasiakkaita. Kun muistelee tuota aikaa taaksepäin, se on melko sumuista. Elimme useamman vuoden tilanteessa, jossa kaksi tervettä viikkoa kerrallaan oli se normi. Sitten tuli korvasärkyä, kurkunpääntulehdusta ja paljon yskää. Touhi sai Ventolinea, hänet nostettiin pystyyn sängyssä ja viet...

Maanantaisen (yllätys, tunnin jonottamisen jälkeen sain ajan Touhille muutaman tunnin päähän) koronatestin, negatiivinen,  jälkeen saimme kuin saimmekin Touhin & Ventolinepiipun pitkästä aikaa päikäkotiin. Tämä helpotti tilannetta suunnattomasti. Päiväkodissa Touhia oli yskittänyt ajoittain, mutta Ventoline oli helpottanut. Sellaisia ne Touhin laryngiitit ovat - yskä ei katoa hetkessä, vaikka olisi kuinka koronavuosi.  Kahden todella takkuisen kerran jälkeen Naakka tykkäsi yllättäen partiosta. Jos nyt suoraan sanotaan, Naakka on helppo pelästyttää parilla tunnilla ohjattuja yhteisleikkejä (öö, ryhmäytyminen?), joissa pärjää nopeudella ja ketteryydellä. Haaveileva lukutoukkani on myös ulkoilmaihminen, mutta ei hän tuollaisista perusta. En minä toki Naakkaa partioon pakota, mutta koska tiedän, että tämä monipuolinen harrastus muutakin, halusin että Naakka yrittää vielä kolmannen kerran. Nytkin oli leikitty, mutta leikkien valintaan sai osallistua - ja luennoitiin metsässä j...

Touhi touhela aloitti vuotensa rasituskokeella keskiviikkona. Tälle kolmevuotiaalle sekä allergiasairaala että uusi lastensairaala ovat hyvin tuttuja paikkoja. Itse en ollut allergiasairaalassa vähään aikaan käynyt...enkä sen puoleen uudessa lastensairaalassakaan. Homma alkoi vähän takkuisesti. Olin itse ensin aamupäivällä töissä kolme tuntia, ja lähdin sen jälkeen Touhin päiväkodille. Siellä sana ei ollut kulkenut, ja Touhi oli jo kerennyt nukahtaa. Sieltä T. lähti kyllä sopuisasti, kun kerroin, että päästään bussilla.  Itse koe meni sitten jotenkuten...oikeastaan hengitysmittaukset menivät varsin hyvin. Niitä oli kokeen alussa ja lopussa. Kun kone mittasi, Touhin piti pitää suuta "tötterössä", josta tuli ilmaa. Kone naksutti, johon T. ehdollistui kokeen aikana hyvin.  Ulkona suoritettava osuus meni hieman penkin alle. Touhia ei todellakaan huvittanut juosta, joten kiskoin häntä hölkäten käsipuolessa 6 minuuttia, jonka ajan hän huusi kuin syötävä. Onneksi saatiin ...

Tämä viikko oli onneksi lyhyt. Viikon lopulla alkoi todella iskeä väsymys. Alan olla jo melko hyvässä balanssissa, mutta huomaan, että toipuminen ottaa edelleen aikansa. Samaan aikaan elämä kuitenkin rullaa tasaista tahtia, ja mukana pitäisi pysyä. Tämän itsenäisyyspäivän meinaan touhottaa lasten kanssa kolmisin. Olen ollut pari viimeistä päivää ihan puhki, mutta viime yönä sain onneksi nukuttua ihan hyvin. Viikonlopullekin on luvassa mukavaa tekemistä - toivottavasti kuitenkin myös tekemättömiä hetkiä. Täällä pääkaupungissa kerkesi viikonloppuna ja alkuviikosta olla aivan ihana pakkasilma. Harmi kyllä, koko ihanuus suli loppuviikkoon mennessä pois. Kerkesimme lasten kanssa nauttia hetken lumesta ja jäästä, bonuksena ihanan aurinkoinen sää. Lähdemme siitä huolimatta liikkeelle tänäänkin - lapset jaottelevat säätä hyvään tai huonoon paljon vähemmän kuin me aikuiset. Lisäksi, tunnen tarvitsevani itsekin raitista ilmaa. Kauppakeskukset ja sen sellaiset houkuttelevat paljon vähe...

Viikkoon on jälleen mahtunut kaikenlaista. On suoraan sanottua vaikea muistaa, mitä kaikkea olemme tehneet...tärkein muutos tällä viikolla, siis perheeni elämässä, on Touhin siirtyminen pinnasängystä kerrossänkyyn. Kokeilu alkoi spontaanisti sunnuntai-iltana, ja pitkän sähellyksen jälkeen lapset nukkuivat kuin nukkuivatkin kumpikin omissa sängyissään. Naakka, joka on tähän asti jännittänyt ylhäällä nukkumista, on ilmeisesti päässyt jännityksensä yli ja meni mielellään yläsänkyyn. Noin kolmen aikaan yöllä Touhi tuli pois ja halusi siirtyä pinnasänkyyn.... Seuraavina öinä Touhi nukkui kuitenkin koko yön hyvin kerrossängyssä. Iltasäätö on järkky , mutta niin se on ollut ennenkin. Totesin että paras strategia on edetä lapset sängyssä-vaiheeseen niin aikaisin, ettei ole itse hiilenä, kun lapset haluavat pois sängystä juomaan, pissalle ja ties minne. En ole ehkä vielä kunnolla tajunnut, että minulla on, wuhuu, pitkästä aikaa oma makkari! Samalla pohdin, että jokos se Touhin varhaisl...